Viittomakieli

Olen opiskellut viittomakieltä reilut puoli vuotta (tunnit noin kerran viikossa). Alussa oli hurja into, minähän opin! Nyt on välillä hirveä angsti, minun pitäisi jo tietää tämä...!!!

Viitomakielen sanakirja on netissä, se on vähän raskaskäyttöinen, eikä sieltä löydy kuin osa sanoista.

Tähän väliin pari ihan yleistä asiaa...
1) viittomakieli ei ole kansainvälistä, mutta viittomakielen visuaalisuuden takia eri maiden kuurot alkavat ehkä nopeammin ymmärtää toisiaan
2)viittomakieli on kieli siinä missä muutkin kielet, sillä on oma kielioppi, oma sanajärjestys yms.yms.
3)viittomakielisillä on myös erittäin vahva oma kulttuuri, johon kuulevan on ehkä vaikeakin päästä sisään

Sanat opettelen ihan perinteisellä "seitsemän veljestä" -tyylillä. Kun tarpeeksi paukuttaa päähän, niin ehkä ne alkaa muistaa. Saisi se lukkari olla kotonakin vähän muistuttamassa...

Olin kerran tilanteessa, jossa olin ainoa kuuleva. Oli vielä pulmatilanne, joka olisi hermostuttanut äidinkielelläkin. Kyllä nimittäin hikeä ja paniikkia pukkasi. Tänään olin koulutuksessa, jossa muut olivat viittomakielisiä. Minä siis opettelin sekä opetettavaa asiaa että viittomakieltä. Nyt ymmärrän paljon paremmin, miltä maahanmuuttajista tuntuu.

Hassu juttu tältä päivältä. Soitin tauolla puhelun. En keksinyt suomeksi yhtä sanaa ja viitoin sen kädellä. Toisen kerran. Ja vielä kolmannen. Ennen kuin ymmärsin, ettei vastapuoli voi nähdä/ymmärtää. Yritin niin totaalisesti kääntää kytkimeni toiselle kielelle.

Olo on tyhjiinpuristettu, mutta onnellinen.

Onko täällä muita viittomakieltä taitavia? En tosin rohkene sanoa vielä itseäni kuin noviisiksi...

Kävin mielenkiinnosta yliopiston kielikeskuksella alkeis- ja jatkokurssin. Sen enempää ei ollut tarjolla, mikä harmittaa koska tykästyin kieleen ja olisin halunnut oppia lisää. Nyt sanat unohtuvat nopeasti, kun niitä ei pääse käyttämään.

Minusta viittomakielessä on jotain kiehtovaa, ehkä sen takia että se on niin erilainen kuin mikään muu käyttämäni kieli. Olen ollut seuraamassa viittomakielistä luennoitsijaa, ja parhaimmillaan se on kuin tanssia.

En pitäisi mitenkään huonona asiana sitä, että esim. yläasteella opetettaisiin pakollisena suomalaisen viittomakielen alkeet. Virallinen kielihän sekin meillä on, ja perus lainalaisuudet opittuaan pystyy ilmaisemaan lopulta melko paljon, jos vain osaa yhtään improvisoida.

Bramblerose Goldworthy sanoi:

Nyt sanat unohtuvat nopeasti, kun niitä ei pääse käyttämään.***
Minusta viittomakielessä on jotain kiehtovaa, ehkä sen takia että se on niin erilainen kuin mikään muu käyttämäni kieli. Olen ollut seuraamassa viittomakielistä luennoitsijaa, ja parhaimmillaan se on kuin tanssia.****
En pitäisi mitenkään huonona asiana sitä, että esim. yläasteella opetettaisiin pakollisena suomalaisen viittomakielen alkeet.

Click to expand...

Minäkin pelkään, että kesän tauko tekee hallaa oppimalleni sanastolle. Ja kyllä, viittomakieli on ehdottoman kiehtovaa. Tunnen joskus olevani aivan pöljä, kun tuijotan toisten keskusteluja. Kolmannella luokalla käydään läpi sormiaakkoset ja muutama viittoma. Kun tapasin tyttöni koulukavereita, niin kaikki tulivat aivan intona näyttämään, että osaavat sormittaa nimensä.

Meillä on joskus kotona käsitelty viittomia, kun äitini opiskeli ensin koulunkäyntiavustajana perusviittomia työtään varten, ja sitten myöhemmin viittomakielen tulkiksi. Tuo tulkkikoulu tosin jäi kesken, kun äitini sairastui ja joutui eläkkeelle, ei harmillisesti ehtinyt käydä loppuun. Itselle ei ole jäänyt hirveästi mieleen muuta kuin jotain perusjuttuja, ja joitakin pätkiä helpohkoista lauluista, esimerkiksi Tuiki tuiki tähtösestä

Viittomakielen opiskelu olisi mielenkiintoista, ja ehkäpä sitä joskus voisin hieman opiskellakin, mikäli tilaisuus tarjoutuu.

Mielenkiintoinen ketju!

Meillä kävi toissa talvena kotona sellainen huiske, että! Isäni kävi tukiviittomakurssin ja piti minut ja äiditkin ajan tasalla taidostaan, sillä yksi veljenpojistani on Down-lapsi. Puhumaan oppiminen on ollut aika hidasta, joten apuviittomia käytetään jonkin verran, ja lapsen kasvaessa ne saattavat tulla tarpeeseen enemmänkin.

Hain itse viime keväänä viittomakielentulkin koulutukseen, mutten päässyt sisään. Sinä päivänä opin paljon itsestäni ja esimerkiksi hetken hermolla pysymisen (surkeista) taidoistani.
Mutta, jottei mene liian offiksi, lopetan tähän.