Virallinen aamutopikki

Kaksi jänöpupua juoksenteli juuri pitkin Sammonkatua, liekö Klonkku jahdannut niitä?

Ja hyvää huomenta, Kontu.

Pellettikuorman tulo on hyvä syy alkaa opetella heräämistä ajoissa. Ehkä sitä alkaisi sitten ilataisinkin taas väsyttää. Pelottavalla tavalla vaan mökkeily sotkit rytmit. Kotilomaillessa sain vielä pidettyä ihan aisoissa ja nousin kahdeksan tienoilla. Sitten olion viikon mökillä ja uin, kävelin, kannoin puita yms. ja nukuin helposti kymmeneen, minkä jälkeen valvoin puolen yön tietämille ja nukuin taas pitkään. Nyt kierre pitäisi saada katkaistua. Töihin saa kuitenkin parhaimmillaan/pahimmillaan herätä neljän jälkeen. Onneksi huomenna alkavassa miitissä voi aina mennä auttamaan aamupalan kanssa jos ei muuta keksi. Hyvä että on jotain tekemistä niin herääminen on jotenkin aavistuksen helpompaa.

Loman viime metrejä täällä. Maanantaina kutsuu taas toimisto, ja hieman odotan kauhulla - syksystä on tulossa tosi haastava ja työläs, etenkin loka-marraskuusta (ja joo, murehdin sitä jo nyt). Pitää opetella heräämään aikaisemmin, nyt on tullut nukuttua 9.30 asti melkein joka päivä (mistä en pidä: haluaisin olla aamuvirkku, mutta ei...)

Mutta ei pidä nurista: tänään olisi tarkoitus singahtaa kaupungille hankkimaan hieman asioita sekä vierailemaan ranskalaisella torilla, joka tänne päin maailmaa on eksynyt. Siellä oli kuulemma eilen kauheat jonot, toivottavasti tänään ei ihan niin pahasti. Yritän ehtiä sinne ennen iltapäivää, ehkä ruuhka ei ole silloin vielä niin paha...

Hrrr, tänään on viimenen päivä ihanaista kesälomaa jäljellä! Ilma on viilee ja sateinen :< ! Ois voinu ees aurinko paistaa et ois voinu vaikka lähtee uimarannalle... No mutta minkäs sille mahtaa. Iik huomenna sit ekapäivä ammattikoulussa, jännittää!
Tääl on aika hiljasta tähän aikaa, mut tykkään lörpötellä yksikseni :3

Vapaapäivä. Ajattelin pestä pyykkiä ja katsoa muutamaa tv-sarjaa(joihin olen jäänyt koukkuun). Eilen käytiin kaverin kanssa vesisateessa urheasti rämpimässä vaellusreiteillä, uskomattoman liukasta ja märkää. Mutta hauskaa oli siitäkin huolimatta! Joten eilisen takia tänään otetaan rennosti. Harmittaa vielä tosin, kun koirani alkoi eilen illalla nilkuttamaan toista takajalkaansa. En tiedä sitten johtuiko se meidän patikkaretkestä vai siitä, kun se on nuollut/nakertanut tassujaan. Niitä on pitänyt putsailla ja rasvailla.

Vielä kaksi viikkoa täällä, jos tätä viikkoa ei lasketa mukaan. Sitten pääsen viimein saunaan ja nukkumaan ihan omaan sänkyyn. Voi mitä luksusta!

Kolme tuntia ja vartti työpäivää takana, viisi tuntia ja kolme varttia jäljellä. Uskomaton härdelli, kun kaikki pitää opetella alusta asti ja kaikkiin perusjuttuihinkin menee tottumattomuuttani ihan järjettömästi aikaa ja ihmiset tulevat kyselemään sitä sun tätä ja valittamaan kun jotain ei ole hoidettu ja kaikenlaiset ihmiset soittelevat kuka mitäkin asiaa enkä minä tiedä yhtään kelle yhdistää minkäkin puhelun tai mistä selvittää niitä asioita joita ihmiset kysyvät. Ja vähän turhan monen asian kohdalla kohdeohjeissa lukee edellisen vakkarin jäljiltä "jos et osaa niin sano ihmisille, että palaavat asiaan kun olen taas töissä". Mutta kun kyseinen henkilö on irtisanoutunut eikä siis enää tule töihin, niin sano siinä sitten ihmisille että palaavat asiaan. Puhumattakaan muutamasta hyvin tärkeästä perusasiasta, joita edellinen vakkari ei ilmeisesti ole kirjoittanut mihinkään eikä opettanut kellekään mutta joita ilman tämä homma lakkaa ennen pitkää toimimasta. Kuten tieto siitä, mistä saa päivitettyä tuoreen infon eräälle varsin elintärkeälle yhteystietolistalle, joka muuttuu jatkuvasti. Argh!

Sain myös aamulla sattumalta tietää, että tätä kohdetta tarjottiin ensin eräälle toiselle henkilölle, joka on ollut täällä paljon ja osaa nämä asiat ja jonka työmatka olisi myös lyhentynyt olennaisesti tännen siirtymisen myötä. Hän oli kieltäytynyt ehdottomasti tulemasta vakkariksi näin inhottavaan ja hankalaan paikkaan. Seuraus: kun minun kesälomani oli lopuillaan, minulle vain ilmoitettiin, että tämä on tästä lähtien minun kohteeni. Reilukerho ja niin edelleen. Arvostus ja luottamus esimiestä kohtaan ei todellakaan ainakaan kasvanut tämä tempun seurauksena.

Heräsin 6:45 tekemään aamiaiseksi feta-pinaattikolmioita kahdeksaksi kouluun meneville kämppiksille. Menin takaisin nukkumaan tämän tehtyäni ja kämppisten lähdettyä, oma koulu kun alkaa vasta kymmeneltä. Naapuri alkoi poraamaan. Miten se VOI porata jo kolmatta viikkoa putkeen?

Siispä Harry Potterin toisiksi viimeisen elokuvan soundtrack-musiikkia, hidasta aamupalaa ja jos ehtisin käydä vähän kuvia ja videoita läpi. Saisin niitä surullisenkuuluisia työjuttuja tehtyä ennen kuin koulu alkaa tosissaan painaa päälle. Myös suihkuun ajattelin mennä piakkoin. Voi mitä luksusta on asua koulun vieressä.

Hohhoijaa, on aamu, aamu on. Ja taas töissä. On jotekin ollut kiire alku, toisaalta, ja toisaalta ei. Joka päivä on jotain, mutta yleensä vain yksi asia, minkä vuoksi työpaikalle pitää tulla (enkä siis voi tehdä töitä etänä, mikä muuten olisi mahdollista). Nyt juon kahvia, ja odottelen. Tunnin kuluttua alkaa tärkeä palaveri, jonka jälkeen pitäisi lähteä kaupungille etsimään töihin sopivia vaatteita. Onnistuin ilmeisesti kadottamaan parhaan "arki-työhameeni" kesäloman aikana, se saattoi jopa jäädä Ruotsiin. Oh well, onneksi syksyisin kaupoissa on ihan OK valikoima oikean värisiä vaatteita, eli nyt pitää vain toivoa, että kokoja riittää.

Lihaksiinkin sattuu, vähän, tuli eilen harrastettua liikuntaa ensimmäisen kerran pitkään (3,5kk) aikaan. Inha homma, mutta tulipahan tehtyä. Huomenna taas uudestaan.

Töissä taas eilisen yllättävän saikkupäivän jälkeen. Kuopus on edelleen Lastenklinikan osastolla toipumassa infektioastman aiheuttamasta hengenahdistuksesta, mutta tänään hänellä on tukenaan äidin sijasta isänsä. Toivottavasti pääsee tänään jo kotiinkin.

Huokaus ja haukotus. Tänään pitää raahautua palaveriin Otaniemeen. Olin alunperin ajatellut, että saisin tänään helposti poimittua koulun kirjastostakin tarvitsemiani kirjoja, mutta eihän mulla ole ollut aikaa penkoa kirjastotietokantoja. Eilinenkin meni loppujen lopuksi turhaan yhden vanhan työprojektin materiaalin etsimisessä, sillä äiti oli intoutunut ikuvanhan macin tiedostojen tyhjentelyyn, rakkineesta on tarkoitus päästä eroon. Aikani omia kätköjäni pengottuani valitettavasti huomasin, ettei minulla ole vanhasta työstä printtejä. Nämä olisi siis ollut hyvä saada koneesta pelastettua. Mutta sitten se koneen pentele päättikin jumiutua, todennäköisesti lopullisesti. Eli turha sen sisältöä enää itkeä.

Hyvää pyhäaamua kaikille!

Aamukahvit nautittu tänään poikkeuksellisesti suklaakeksien kanssa, maistui hyvin. Yö jäi aika lyhyeksi, muttei silti väsytä. Tämä tarkoittaa varmaankin yhdessä parin päivän hyvän yleisfiiliksen kanssa sitä, että nyt on todellakin alkanut hyvä jakso vähän väsyneen kesän jälkeen. Saa sitten nähdä, kauanko tätä riemua kestää. Mutta on aika ilon ja aika surun (vaikka omassa tapauksessani ei varsinaisesti voikaan surusta puhua).

Väsy väsy. Viime viikko oli aika rankka, maanantai meni sairaalassa Pichun kanssa ja loppuviikko tehdessä tavallisia yhdeksän tunnin työvuoroja, torstaina ja perjantaina ohjelmassa oli vielä Pichun vienti päiväkotiin ennen klo 7:30 alkavaa työpäivää. Eikä nyt viikonloppunakaan oikein ole saanut nukkua, kun mies tulee yövuorosta kotiin varttia vaille kahdeksan ja Pichu tietysti herää ja herättää minutkin. Onneksi ensi viikolla on luvassa yksi arkivapaa (yhdeksäntuntisten työpäivien hyvä puoli, välillä tulee tasoittavia vapaita ettei mene ylitöiksi) ja seuraavalla viikolla toinen, eikä mieskään mene seuraavan kerran yövuoroon kuin vasta ensi torstaina, mikä tarkoittaa, että ensi viikolla täytyy nousta viideltä vain perjantaina.

Eilen oli lasten yhden serkun tuparit, tänään luvassa toisen serkun synttärit. Mukavia sukulaistapaamisia siis yllin kyllin tänä viikonloppuna. Vähän hävettää myöntää, mutta miehen sukulaisia on paljon kivampi tavata kuin omiani. Olen miettinyt, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, onko ihmisillä lapsia vai ei. Minun neljästä sisaruksestani vain yhdellä on lapsia, ja muutenkin ne omat sukulaiset joihin yleensä törmää ovat pitkälti joko lapsettomia tai sitten heidän lapsensa ovat jo aikuisia. Kaikenlaiset perhejuhlat heidän kanssaan ovat kauhean asiallisia ja hienoja ja tylsiä, kun taas miehen kolme sisarusta puolisoineen ja lukuisine lapsineen ovat paljon rennompaa porukkaa. Tai ehkä yseessä on vain kulttuuriero, miehen suku kun on Karjalasta ja omani pitkälti Länsi- ja Keski-Suomesta. Tai ikäero, omat sukulaiseni kun ovat selkeästi miehen sukulaisia iäkkäämpiä (minulla on nuorimpaankin isosisarukseeni yhdeksän vuotta ikäeroa, vanhimpaan 17). Oli asia niin tai näin, avioliiton kautta tulleiden sukulaisten luo on aina hauska mennä juhlimaan jonkun serkkulauman jäsenen synttäreitä tai muuta perhetapahtumaa. Tämänpäiväisillä synttäreillä on lisäksi luvassa tutustuminen vauvaan, jonka syntymä teki 14-vuotiaasta päivänsankarista tädin =)

Tänä aamuna tuli ensimmäisen kerran sitten kevättalven mieleen ajatus, että voisi pelata LotRO:a. Ajattelin, että voisin siirtää vihdoin accountin uuteen aikaan kesänalun serverimuutosten jälkeen. Mutta melkein pitäisi hankkia uusi tietokone sitä ennen. LotRO ei pyörinyt erityisen sulavasti aiemminkaan, ja tämä nykyinen läppärini on muutenkin alkanut osoittaa välillä hyytymisen merkkejä jostain selittämättömästä syystä. Koneella ikäänkuin pätkii, se pysähtyy pitkiksikin ajoiksi ennalta-arvaamattomasti ja jatkaa sitten äkkiä siitä mihin se on jäänyt. Tätä tapahtuu esimerkiksi nettiselainta käytettäessä. Pelejä en olekaan pelannut pitkiin aikoihin, joten en tiedä, miten ne käyttäytyisivät.

Läppärini on ostettu syksyllä 2007 juuri näihin aikoihin, eli ehkä olisi jo aika hankkia uusi kone. Mutta läppäri vai pöytäkone, kas siinä pulma. Rahasta ei ole erityisen tiukkaa, mutta tehotarpeeni ovat varmaankin aika vähäiset. Harvoin olen toisaalta kannettavaani mihinkään ottanut, joten sikäli pöytäkone voisi olla hyvä ratkaisu.

Käynnistä-valikon Suorita-kohtaan kannattaa kirjoittaa, ei suinkaan deltree, vaan msconfig, jotta näkisit, mitä kaikkia ohjelmia vanha tietokoneparkasi joutuu heti käynnistämisestä alkaen pyörittämään. Luulen, että vuosien saatossa sinne on kertynyt kaikenlaista turhaa pyöritettävää. Ne poistamalla rakkine voi hyvinkin nopeutua. Vielä varmempi keino on käyttöjärjestelmän asentaminen uudelleen.

En ole Iltaruskon vartijana, vaan paljon vartijana. Ainoana ammattini edustajana työpaikalla seuraavien kahden kuukauden ajan. Jos sairastun, kukaan ei voi korvata minun työpanostani. Jos päätän jättäytyä syyslomalle, työnantajani joutuu vaikeuksiin. Tärkeys stressaa.

Ennätin työmatkalla poiketa moikkaamassa puhuvaa korppia, Jullia. Eilen se vielä sanoi "Terve", mikä on yhä harvinaisempaa, muttei enää tänään. Se yski ja toisti nimeään.

Tärkeys on hienoa, mutta korvaamattomuus stressaavaa. Minusta on tärkeää että saan osoitettua oman hyötyni ja tärkeyteni töissä. Jos on muutama peräkkäinen laiskapäivä niin pelkään automaattisesti että kohta tulee satikutia ja pitää ruveta parantamaan. Toisaalta suuri työmoraali, mutta jään myös helposti sairaspäivälle jos olen vähänkään kipeä. En tarkoita nyt että nenä vuotaa tai kurkku kipeä vaan jos on selvästi lämpöä niin jään pois ja jos tunnen oloni todella flunssaiseksi niin jään helposti pois. Toissapäivän olin kotona kuukautiskipujen takia, mutta sanoin kyllä sairaspäivää kysyessä että voin tulla jos on hirveä hätä ja että minut saa tunnissa töihin jos tulee jotain, mutta että mieluummin olisin kotona. Kävelin kaksinkerroin enkä oikeastaan voinut aamusta kauheasti muuta kuin käpertyä sohvannurkkaan tuijottamaan Pieni talo preerialla -jaksoja eteenpäin. Sitten taas hävetti mennä sairaspäivän jälkeen töihin. Minua nolottaa jäädä töistä pois sairastamisen takia. En tiedä mistä moinen.

Se mitä oikeasti tulin teille kertomaan on että tällaiset syksyntuntuiset aamut ovat kyllä ihania. Pellolla on sumua, aurinko kuultaa sumun läpi jostain. On raikasta ja kaunista. Tällaiseen aamuun on mukava herätä. Varsinkin kunh ei ole heräillyt yön aikana vaan nukkunut aika hyvin koko yön putkeen. Vähän aiemmin kun vielä olsin laittanut silmät kiinni niin hyvä olisi, mutta noin perushyvä aamu. Mutta jotta se myös säilyisi sellaisena niin nyt laittamaan vaatetta päälle ja tekemään aamupalaa. Hyvää työ-/koulu-/vapaapäivää tai ylipäänsä hauskaa päivää riippumatta siitä mitä mieltä sinä olet

Ei niin järin hehkeä aamu tänään. Heräsin yöllä ja pyörin varmaan pari tuntia melko hereillä ja sitten näin unia joista en ollut varma olivatko totta vai unta. Pitkin taloa hiippailevia ihmisiä jotka laittavat telkkaria päälle ja pois ja kuljeksivat ja juttelevat. Sitten jotain muuta ihan epämääräistä unta. Jossain vaiheessa katosta tippui vesipisaroita päähäni ja kirosin että katto vuotaa kun alle vuosi asuttu tässä. Sitten oli jotain epämääräistä autoilua työpaikan pihassa ja kummalinen naapurinmummo joka oli muuttamassa sieltä tai sinne tai jotain.
Sitten todella etova olo kun herään viereisen huoneen herätyskelloon monta kertaa. Lopulta päätin että nyt riittää ja lähdin suihkuun. Olo varsin nuupahtanut ja väsähtänyt.
Onneksi on viikonloppu tulossa. Tai katsotaan nyt... Yleensä kun ajattelen että viikonloppuna palaudun kunnolla niin pyörinkin vaan sängyssä ja on kurjaa ja tyhmää. Mutta yritän silti.

Aamukahvin nautintaa perusteellisen yöunen jälkeen; yhdeksältä nukkumaan ja seitsemältä ylös. Yön unet olivat aika levottomia, mutta siitä huolimatta olo on nyt miellyttävä. Päätin jättää smial Brandagamban synttärijuhlallisuudet väliin tällä kertaa, kun viikon sosiaalisuuskiintiö tuntuu täytetyltä. Lisäksi viikonloppuna pitäisi yrittää paneutua Ars Magicaan, lukea Tulen ja jään laulua sekä Tolkienia, ja väsätä triviaa. Pieniä asioita, mutta kesän horroksen jälkeen tämäkin tuntuu haasteelta. Mitenköhän normi-ihmiset löytävät aikaa ja energiaa työhön ja kaikkeen puuhakkuuteensa siinä ohella?

Vaiheeksi työpäivä vanhassa kohteessani. Teki kyllä todella hyvää saada eilen arkivapaa ja päästä täksi päiväksi niin hiljaiseen paikkaan, että vakkarina täällä ollessani olin kyllästyä hengiltä Internetistä ja mukana kantamastani kirjallisuudesta huolimatta. Uudessa kohteessani on kuitenkin sellainen hässäkkä jo normaalitilanteessakin ja keskiviikkona loppupäivästä vielä sellainen nippu erilaisia ongelmatilanteita, että hengähdystauko tekee ihan hyvää. Pitkän päälle ei ole kivaa nostaa palkkaa siitä että lähinnä vain istuu aulan koristeena ja tervehtii ihmisiä, mutta näin yksittäisinä päivinä se on enemmän kuin mukavaa.

Kointähti, ainakaan pienillä lapsilla siunatut "normi-ihmiset" eivät minun kokemukseni mukaan löydäkään aikaa ja energiaa työn lisäksi muuhun kuin lapsista ja kodista huolehtimiseen. Eivät ainakaan usein.

Kointähti, ei minullakaan sitä aikaa & energiaa tunnu riittävän, vaikkei lapsia olekaan... töitä sen sijaan riittää! (Ja OK; on muutama aikaa vievä harrastus, mutta silti...)

Täälläkin on aamu. Ei ihan hehkein, vastailin juuri muutamaan tulipalosähköpostiin ja väsyttää muutenkin. Päivästä on tulossa pitkä, en pääse kotiin ennen kuin vasta kello 19 tienoissa ja lisää töitä pitää tehdä vielä huomenna (onneksi sentään kotoa, eli ei tarvitse lähteä minnekään). Unohdin kahvimaidot & evääni kotiin, mikä ei sekään päivää yhtään tässä paranna. Toivottavasti muita tällaisia pieniä vastoinkäymisiä ei enää tulisi (eiväthän nämä mitään isoja ongelmia ole olleet). Edessä viimeinen rauhallinen viikonloppu 1,5 kuukauteen, mikä asettaa tiettyjä paineita (ja esim. Brandagamban synttärit jäävät väliin juurikin tästä syystä: sosiaalisuuskiintiö tulee täyttymään ääriään myöten hyvin pian, eli nyt on pakko luoda hieman bufferia ja pysyä kotona, katsoa DVD:tä, pelata ja syödä juustoa.)

Ksu sanoi:

lisää töitä pitää tehdä vielä huomenna (onneksi sentään kotoa, eli ei tarvitse lähteä minnekään).

Click to expand...

Onko kotoa työskentely oikeasti hyvä vaihtoehto? Toki silloin ei tosiaan tarvitse lähteä minnekään, mutta muistan edelleen summittaisesti jonkin muinaisen lehtiartikkelin, jossa akateeminen perheenäiti ilmoitti suostuvansa etätöihin vasta jos:

1. joku toinen kotonakin siivoaa hänen työhuoneensa, pyyhkii pölyt, kastelee kukat ja tyhjentää roskikset
2. joku toinen kotonakin tekee valmiiksi kolme eri vaihtoehtoa lämpimästä lounaasta hänen valittavakseen ja huolehtii kaikista tiskeistä
3. hän saa kotiinsa yhtä tehokaan tietokoneen ja Internet-yhteyden kuin työpaikalla - ja tietysti kaikki tarvittavat ohjelmat + printterin sekä tarvittaessa apua helpdeskiltä
4. joku saa puolison ja lapset ymmärtämään, että kun vaimo/äiti on töissä, hän on TÖISSÄ vaikka istuisikin kotona, eikä hän siksi ole käytettävissä heidän tarpeisiinsa.