Isilmírë
Kuukivi
Oma panokseni tähän lukuprojektiin on "hieman" viipynyt, pahoittelut siitä.
Luku 9
Uhtred on palannut koulunpenkille hikoilemaan kuningas Alfredin käskystä ja tutustuu Alfredin katkeraan veljenpoikaan Aethelwoldiin, jonka valtaistuimen Alfred on käytännössä ryöstänyt. Vastahankitun lukutaitonsa, paikallisen majatalon punapäisen huoran suhteiden, vakuuttavan hurskaaksi tekeytymisensä ja Alfredin järjestämään avioliittoon suostumisensa turvin hän saa vihdoin komentoonsa Leofricin kanssa himoitsemansa Alfredin laivueen. Hääseikkailun sivussa käydään läpi myös yhteiskunnallinen hierarkia.
Seuraavaksi odotellaan tanskalaisten suurhyökkäystä, joka kääntyy kuitenkin neuvotteluiksi tasnkalaisten odottamien lisäjoukkojen jäätyä saapumatta. Neuvotellun sopimuksen vahvistamiseksi Uhtred lähetetään tanskalaisten panttivangiksi 11 muun englantilaisylimyksen kanssa, mistä seuraa iloinen jälleennäkeminen kreivi Ragnar nuoremman ja Bridan kanssa. Uhtredia yritetään taivutella liittymään vaimoineen ja tulossa olevine lapsineen takaisin tanskalaisiin, mutta hän on jo ehtinyt kehittää itselleen englantilaisen identiteetin ja kieltäytyy.
Luku 10
Uhtred viettää talven tanskalaisten leirissä ja saa kevään korvalla kuulla poikansa syntyneen ennen keskitalven juhlaa. Kun olisi aika vapauttaa panttivangit, tanskalaiset surmaavatkin heidät, mutta Ragnar pelastaa Uhtredin teurastukselta ja päästää hänet vapaaksi. Sillä aikaa Mildrith-vaimo on vauvansa kanssa viety vastoin tahtoaan pois kotoaan turvaan, kun häntä itselleen haaveileva Odda oletti Uhtredin kuolleen muiden panttivankien lailla. Uhtred lähtee hakemaan vaimoaan lippulaivallaan, lähes törmää tanskalaisiin, joutuu rajumyrskyyn ja pääsee todistamaan monien tanskalaislaivaston alusten tuhoa samaisen myrskyn kourissa. Myrskystä selvittyään Uhtredin miehiestö raahustaa hänen avioliitossa saamalleen maatilalle hengähtämään, mutta Uhtred jatkaa lepäämättä Mildrithin ja poikansa etsimistä. Saatuaan lisätietoja heidän mahdollisesta olinpaikastaan - tai ainakin heidät vieneen Oddan olinpaikasta - hän johtaa miehistönsä pohjoiseen piittaamatta käynnissä olevasta kahden rintaman sodasta tanskalaisia vastaan.
Odda löytyy lopulta kaupungista, johon tanskalaiset ovat juuri hyökkäämässä. Uhtred näkee tämän kohtalottarien johdatuksena, sillä nyt hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin osallistua taisteluun ja asettua ensimmäisen kerran elämässään suureen kilpimuuriin.
----------------------------------------------------------------------
Olen lukenut Cornwellilta aiemmin kaksi trilogiaa. Pidin Arthur-sarjasta ja Graali-trilogiakin upposi hyvin, ja ihan yhtä lailla pidän tästäkin saksit vs. tanskalaiset -kertomuksesta. Mutta Pagban maininta Cornwellin ja Eddingsin yhteisistä piirteistä nousee väkisinkin jatkuvasti mieleen. Ei siksi, että allekirjoittaisin väitteen hahmojen yhtäläisestä paperisuudesta vaan siksi, että kumpikin tuntuu kirjoittavan sarjojaan tietyn vakiokaavan mukaan. Cornwellin kaava on kuitenkin ylimalkaisempi ja sen täytteenä on paljon mielenkiintoisempia ja realistisempia tapahtumia.
Näissä kirjan lähes viimeisissä luvuissa Uhtred on kovasti aikuistumassa. Hän avioituu ja tulee isäksi, hän ei enää häily identiteettinsä puolesta tanskalaisuuden ja englantilaisuuden välillä ja hän alkaa myös soturina olla varteenotettava henkilö. Kaiken tämän myötä hänen vastuuntuntonsakin tuntuisi kehittyneen, olkoonkin, että vaimon ja lapsen etsinnässä on kyse pikemminkin omasta ylpeydestä ja vähän ikävästäkin, ei niinkään huolesta etsittävien hyvinvoinnin puolesta.
Luku 9
Uhtred on palannut koulunpenkille hikoilemaan kuningas Alfredin käskystä ja tutustuu Alfredin katkeraan veljenpoikaan Aethelwoldiin, jonka valtaistuimen Alfred on käytännössä ryöstänyt. Vastahankitun lukutaitonsa, paikallisen majatalon punapäisen huoran suhteiden, vakuuttavan hurskaaksi tekeytymisensä ja Alfredin järjestämään avioliittoon suostumisensa turvin hän saa vihdoin komentoonsa Leofricin kanssa himoitsemansa Alfredin laivueen. Hääseikkailun sivussa käydään läpi myös yhteiskunnallinen hierarkia.
Seuraavaksi odotellaan tanskalaisten suurhyökkäystä, joka kääntyy kuitenkin neuvotteluiksi tasnkalaisten odottamien lisäjoukkojen jäätyä saapumatta. Neuvotellun sopimuksen vahvistamiseksi Uhtred lähetetään tanskalaisten panttivangiksi 11 muun englantilaisylimyksen kanssa, mistä seuraa iloinen jälleennäkeminen kreivi Ragnar nuoremman ja Bridan kanssa. Uhtredia yritetään taivutella liittymään vaimoineen ja tulossa olevine lapsineen takaisin tanskalaisiin, mutta hän on jo ehtinyt kehittää itselleen englantilaisen identiteetin ja kieltäytyy.
Luku 10
Uhtred viettää talven tanskalaisten leirissä ja saa kevään korvalla kuulla poikansa syntyneen ennen keskitalven juhlaa. Kun olisi aika vapauttaa panttivangit, tanskalaiset surmaavatkin heidät, mutta Ragnar pelastaa Uhtredin teurastukselta ja päästää hänet vapaaksi. Sillä aikaa Mildrith-vaimo on vauvansa kanssa viety vastoin tahtoaan pois kotoaan turvaan, kun häntä itselleen haaveileva Odda oletti Uhtredin kuolleen muiden panttivankien lailla. Uhtred lähtee hakemaan vaimoaan lippulaivallaan, lähes törmää tanskalaisiin, joutuu rajumyrskyyn ja pääsee todistamaan monien tanskalaislaivaston alusten tuhoa samaisen myrskyn kourissa. Myrskystä selvittyään Uhtredin miehiestö raahustaa hänen avioliitossa saamalleen maatilalle hengähtämään, mutta Uhtred jatkaa lepäämättä Mildrithin ja poikansa etsimistä. Saatuaan lisätietoja heidän mahdollisesta olinpaikastaan - tai ainakin heidät vieneen Oddan olinpaikasta - hän johtaa miehistönsä pohjoiseen piittaamatta käynnissä olevasta kahden rintaman sodasta tanskalaisia vastaan.
Odda löytyy lopulta kaupungista, johon tanskalaiset ovat juuri hyökkäämässä. Uhtred näkee tämän kohtalottarien johdatuksena, sillä nyt hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin osallistua taisteluun ja asettua ensimmäisen kerran elämässään suureen kilpimuuriin.
----------------------------------------------------------------------
Olen lukenut Cornwellilta aiemmin kaksi trilogiaa. Pidin Arthur-sarjasta ja Graali-trilogiakin upposi hyvin, ja ihan yhtä lailla pidän tästäkin saksit vs. tanskalaiset -kertomuksesta. Mutta Pagban maininta Cornwellin ja Eddingsin yhteisistä piirteistä nousee väkisinkin jatkuvasti mieleen. Ei siksi, että allekirjoittaisin väitteen hahmojen yhtäläisestä paperisuudesta vaan siksi, että kumpikin tuntuu kirjoittavan sarjojaan tietyn vakiokaavan mukaan. Cornwellin kaava on kuitenkin ylimalkaisempi ja sen täytteenä on paljon mielenkiintoisempia ja realistisempia tapahtumia.
Näissä kirjan lähes viimeisissä luvuissa Uhtred on kovasti aikuistumassa. Hän avioituu ja tulee isäksi, hän ei enää häily identiteettinsä puolesta tanskalaisuuden ja englantilaisuuden välillä ja hän alkaa myös soturina olla varteenotettava henkilö. Kaiken tämän myötä hänen vastuuntuntonsakin tuntuisi kehittyneen, olkoonkin, että vaimon ja lapsen etsinnässä on kyse pikemminkin omasta ylpeydestä ja vähän ikävästäkin, ei niinkään huolesta etsittävien hyvinvoinnin puolesta.
