Vko 33: Denethorin rovio

Kointähti

Koala on steroids
Noitakuninkaan mustan varjon kadottua Minas Tirithin portilta aikoo Gandalf ratsastaa kentälle taisteluun, mutta Pippinin huuto pysäyttää hänet. Hobitti selittää, että Denethor suunnittelee polttoitsemurhaa ja on vienyt loukkaantuneen poikansa Faramirin mukanaan hautaholveille. Gandalf epäröi hetken, mutta lähtee sitten Pippinin kanssa pysäyttämään Denethoria.

Beregond löytyy kuolleiden talon ovelta puolustamasta sitä Denethorin palvelijoita vastaan. Velho tulee viime hetkellä hätiin ja estää selustasta tulevaa Denethoria surmaamasta Beregondia. Gandalf kysyy tiukasti käskynhaltijalta, mitä tämä on oikein tekemässä, ja huomaa vastauksesta tämän olevan epätoivoisen hulluuden kourissa. Faramir nostetaan tälle valmistellulta pöydältä, jolle myös puita ja öljyä on aseteltu, ja Gandalf kehottaa Denethoria ryhdistäytymään ja käymään takaisin tehtäviinsä ja tarvittaessa kuolemaan kaupunkia puolustaessaan, jos kohtalo niin määrää.

Äkkiä käskynhaltija nauraa, ja paljastaa palantírin käsissään. Hän kertoo vihollisen ylivoimasta ja syyttää velhoa vehkeilystä vallankaappausjuonineen. Gandalf yrittää vielä puhua tälle järkeä, mutta Gondorin valtias on päätöksensä tehnyt; hän tuikkaa soihdun sytykkeisiin ja asettautuu pöydälle. "Niin menee Denethor Ecthelionin poika", velho sanoo käskynhaltijan kovaäänisen huudon jälkeen.

Faramir viedään parannuksen tarhaan, ja samalla Noitakuninkaan viimeinen huuto repii ilmaa. Sää tuntuu kirkastuvan ja aurinko pilkahtaa esiin. Minas Tirith on pelastettu - toistaiseksi.
 
Gandalfin puheista selviää pieniä yksityiskohtia Gordorin ja muiden kansojen tavoista ja ajattelusta.
"Teille, Gondorin valtias, ei ole annettu oikeutta säätää oman kuolemanne hetkeä", Gandalf muistuttaa Denethoria ja tekee selväksi, että Gondor kuuluu eri joukkoon, kuin ne kansat, jotka luetaan Mustan Mahdin alaisiin pakanoihin. Musta Mahti oli ehtinyt kuitenkin tehdä Denethorista jo pakanan ja tämä paljastuu kun palantir paljastuu. Denethor ylpeilee vielä viime hetkillään siitä tiedosta, jonka hän on palantirin kautta saanut tietää, eikä epäillyt että sen kautta olisi voitu yksipuolisesti näyttää vain vihollisvoimien suuruutta ja voimia.

En yhtään epäile, etteikö Gandalf tiennyt yhtä ja toista vihollisen liikkeistä ja joukkojen suuresta määrästä ja voimasta. Gandalf ei kuitenkaan jäänyt voivottelemaan sitä, vaan laati suunnitelmia, vaikka se jäisi viimeiseksi teoksi. Jäin kuitenkin miettimään mitä sillä tarkoitettiin, että Gandalf "katsoi ulos kaupungista ja sillä näöllä mikä hänelle oli annettu hän näki kaiken mitä oli tapahtunut". Näkeekö hän juuri parhaillaan kaatuneen Theodenin hevonen jalkojensa päällä ja vierellään makaavan Eowynin ja ehkä pienen hobitin suuren lentävän olennon vierellä, jolta oli kaula katki. Vai näkikö Gandalf "kuin filminä" sen, mitä aivan äsken oli jo tapahtunut? Theodenin putoamisen ratsunsa selästä ja sen kuinka Lumiharja kaatuu isäntänsä päälle ja sen miten Eowyn katkaisee inhottavan ratsun kaulan, kuinka hobitti iskee Noitakuningasta polvitaipeeseen ja miten Eowyn iskee miekkansa siihen, jossa kuninkaan kasvojen tulisi olla? Miten Gandaf näki? Pelkästäänkö fyysisin silmin kaiken juuri nyt vai myös jotain mitä tapahtui jo joitakin hetkiä sitten.
 
Last edited:
Muistelen jotain sellaista, että Denethorissa Númenorin veri oli lähes puhtaana samoin kuin hänen pojassaan Faramirissa. Mutta surullista kyllä, se ehkä sai Denethorin uskomaan liikaakin omiin voimiinsa, koska uskalsi käyttää Palantiria. Ja se oli menoa sitten...
 
Olen joskus miettinyt, että mitä hyötyä Denethorista on tarinan kannalta. Pitikö vain saada joku mulkkuhallitsija joka kohtelee poikiaan epätasa-arvoisesti jotta lukija varmasti inhoaisi häntä, minkä seurauksena Denethor olisi helppo lempata tai oikeastaan polttaa sen jälkeen kun hänestä olisi pakko päästä eroon Aragornin noustessa valtaan? Tietysti ymmärrän, että kyseinen käskynhaltija on ylpeä mies, mutta mielestäni hänestä on tehty tahallaan vahna kärttyinen hämähäkki, jolla ei lopulta ole todellista rohkeutta hoitaa hommiaan kunnialla ja edes yrittää puolustaa kaupunkiaan viimeiseen asti.
Tai sitten on haluttu korostaa Gandalfin hyvyyttä Denethorin rinnalla, en tiedä.
Joka tapauksessa Denethor vaikuttaa hivenen pelkältä juonenkäänteeltä.
 
Äkkiseltään vaikuttaa, että Denethor on yksi niitä harvoja, joista voidaan sanoa mitään hyvää tai ylistettävää sodan keskellä. Eihän hän tehnyt mitään sellaista, mikä edistäisi yhteistä hyvääkään. Mutta kuten luvussa sanotaan, hän oli -viime aikoina- liian usein katsonut palantiriin - ja se oli virhe. Hän on voimakas ja varmasti kestävä katsomaan myös palantiriin, mutta nyt sitä oli tapahtunut tiheään, hänen korvaansa päästiin kuiskuttamaan valheita tiheään tahtiin. Tämä lyhyt aika ei poissulje niitä palveluvuosia, jolloin hän on hallinnut kaupunkia hyvin. Hän tiesi paikkansa eikä ollut istunut kuninkaalle tarkoitettuun valtaistuimeen, vaan istui sillä paikalla joka oli tarkoitettu hänelle, käskynhaltialle. Ehkäpä tässä kuvataankin sitä, millä tavalla sota tuhosi pitemmän päälle voimakkaita ja älykkäitäkin miehiä. Vihollisen voima on yksinkertaisesti liikaa. Denethorin kautta saatiin ote koko Minas Tirithistä tai ainakin sen ilmapiiristä.
 
Jäin kuitenkin miettimään mitä sillä tarkoitettiin, että Gandalf "katsoi ulos kaupungista ja sillä näöllä mikä hänelle oli annettu hän näki kaiken mitä oli tapahtunut". Näkeekö hän juuri parhaillaan kaatuneen Theodenin hevonen jalkojensa päällä ja vierellään makaavan Eowynin ja ehkä pienen hobitin suuren lentävän olennon vierellä, jolta oli kaula katki. Vai näkikö Gandalf "kuin filminä" sen, mitä aivan äsken oli jo tapahtunut? Theodenin putoamisen ratsunsa selästä ja sen kuinka Lumiharja kaatuu isäntänsä päälle ja sen miten Eowyn katkaisee inhottavan ratsun kaulan, kuinka hobitti iskee Noitakuningasta polvitaipeeseen ja miten Eowyn iskee miekkansa siihen, jossa kuninkaan kasvojen tulisi olla? Miten Gandaf näki? Pelkästäänkö fyysisin silmin kaiken juuri nyt vai myös jotain mitä tapahtui jo joitakin hetkiä sitten.

Itse kans tulkitsisin että Gandalf näkee ikäänkuin filminä kentän tapahtumat 'pikakelauksella'. Luvun alussa Gandalf jo osaa aavistaa että jos hän lähtee pelastamaan Faramiria, liikkeellä oleva Musta Ratsastaja vie jonkun toisen. Lienekkö tässä jo Gandalfilla ollut kaukokatseisuutta ja tulevien tapahtumien 'näkemisiä' kun Faramirin henkeä lähti pelastamaan eikä ratsastanut pellolle muiden avuksi. Faramir kuitenkin vielä nuori ja voimissaan oleva ylhäistä sukua joka vielä voi saada aikaan enemmänkin kuin jo vanhan puoleinen Théoden joka jo parhaat päivänsä on nähnyt ja hänellekin jo on nuori seuraaja Éomer. Ja lienekkö Aragornin tulemisenkin aavistanut ja sen tuoman toivon ja voiton kentällä. Mene ja tiiä, mutta ilmeisesti jotain tarkkanäköisyyttä (vai pitäisikö se suureksi viisaudeksi luokitella) Gandalfilla on kaiken tuon fyysisen näkemisenkin lisäksi, vaikkakin loppujenlopuksi suuresti kaikki tämä murehdittaa häntä joka kertoo asioiden menneen hyvinkin erilailla mitä oli toivottavaa.

Ensimmäinen oikeasti karmaiseva kohtaus kirjassa on kyllä tuo Denethorin itsensä liekkeihin pistäminen ja viimeinen huuto. Ja se että Gandalf tietäen ettei mitään ole tehtävissä Denethorin suhteen kääntää katseensa hänestä surun ja kauhun vallassa sulkee oven vaimentaakseen sitä kauhua muilta. Että ei mitenkään vähäpätöinen ollut Denethorin viimeinen epätoivoinen teko.
 
Ylös