Vko 34: Parannuksen Tarha

Fairy tale

Lapinorava
Tässä luvussa monet ystävät kohtaavat jälleen toisensa. Pääsemme seuraamaan läheltä parantajan työtä ja meille kerrotaan ripaus yrttitietoutta. Vanhan tarun mukaan Kuninkaan kädet ovat parantajan kädet. Onko Gondoriin viimein palannut oikea Kuningas? Pitävätkö huhut paikkansa? Aragorn tulee väsyneenä suoraan taistelukentältä keskelle toisenlaista taistelua. Hän kohtaa rakkaiksi tulleita ystäviä taistelemassa Parannuksen Tarhassa elämästään.

Pippin kohtaa taistelukentältä palaavan Merrin, joka on eksynyt ja hortoilemassa suuren kaupungin kaduilla ja etenee hiljalleen ja kyynelistä lasittunein silmin. Merri on uupunut, eikä edes käsitä haavoittuneensa. Pippin huomaa ystävänsä todellisen tilanteen; eihän Merri ole kävelykunnossa laisinkaan ja lähettää hakemaan apua. Ja itse Gandalf saapuu Merriä noutamaan. Parannuksen Tarhalle viedyt sairaat saavat niin hyvää hoitoa, kuin mahdollista. Gondorissa osataan edelleen hoitaa vaikeita haavoja ja sairauksia, vaikka vuosien kuluessa taito onkin päässyt ruostumaan. Taistelu kaupungin ulkopuolella, Pelennorin kentällä jatkuu vielä kokonaisen päivän ja sairaat taistelevat omaa taisteluaan. Huhut Gondorin Kuninkaan paluusta on kiirinyt Parannuksen Tarhalle saakka ja silloin yksi parantajanaisista kertoo, että on kuullut oikean Kuninkaan tunnistettavan siitä, että hänellä on parantajan kädet. Ikäänkuin vasta nyt Gandalf ja muut, jotka tiesivät sen asianlaidan, että Kuningas on tosiaan saapunut, heräävät siihen seikkaan että Kuningas parantavine käsineen tulee saada Parannuksen Tarhalle, sillä Nazgúleiden aiheuttamaan tautiin "mustaan varjoon", ei tunnettu parannusta, eivätkä siitä kärsineet ole juuri päässeet toipumaan vaan näyttävät vajoavan syvemmälle varjoihin tunti tunnin jälkeen.

Godorin Kuninkaan paluu on näyttävä, mutta samalla hienovarainen ja lempeä. Näyttävä saapuminen oli nähty pari päivää aikaisemmin, kun laivaston lippu oli paljastunut Elendilin tunnuksia kantavaksi ja sitä voi käyttää vain aito Gondorin Kuningas. Nyt tämä Kuningas saapuu mitään vaatimatta Parannuksen Tarhalle taistelemaan ystäviensä ja monien maanmiestensä puolesta. Hän saapuu palvellen kansaansa, eikä jää lepäämään ennenkuin pahin on taisteltu yli sairastuneiden kohdalla. Hän palauttaa parantajien muistiin ja tietoisuuteen vaatimattomana kasvina tunnetun athelasin - kuninkaan miekan. Kuinka tämä yrtti ja sen todellinen teho ovatkaan unohtuneet parantajilta. Aragorn työskentelee pitkän ajan Faramirin, Éowynin ja Merrin hyväksi. Parannuksen Tarhalla ollaan viimein varmoja siitä, että Kuningas on palannut. Se ei ole enää pelkkä huhu ja kaiken murheen ja surun keskellä loistaa nyt toivo ja valoa aivan uudella tavalla.

Tässä luvussa myös kaikenlaiset uutiset leviävät sodan keskellä ja tieto voitoista ja menetyksistä selviää väkijoukoille. Keitä on menetetty, ketkä ovat edelleen elossa tai taistelevat edelleen elämästään Parannuksen Tarhassa. Jotkut ovat tehneet urotöitä. Oikeammin koko sodan keskelle jäänyt väki tekee suuria urotöitä parhaillaan, mutta vain osasta tehdään myöhemmin lauluja ja runoja.
 
Last edited:
Alku on kyllä hyvin tunteikas tässä luvussa. Itellekin tulee kovin raskas olo kun Merrin kulkemisesta lukee. Kovin koskettava alku.

Tuo Parannuksen Tarha on taas mielikuvana aivan ihastuttava. Vaikkei tässä mahottomasti ympäristöä kuvailla, mutta omat mielikuvat köynnöksisistä kivipaasista ja vihertävästä ympäristöstä ja hämyisistä valoista ja ruskeisiin pukeutuneista valkoessuisista parantajaista siellä hääräämässä on kerrassaan mahtavuutta.

Ja voi tuota Iorethia kielenkantoineen. Mutta eipä jää yrttimestarikaan kakkoseksi höpöttelyissään :D Ja voih ku piti pariin otteeseen lukea ja ittekseen naureskella Aragornin Merrille posmottamaa rimpsua jossa matkii kahden edellisen höpöttelyjä :´D
 
Ylös