Tervetuloa Sormusten herran lukupiiriin vuosille 2014 - 2015!
Siitä on pitkän pitkä aika kun viimeksi sain aikaiseksi luettua tämän kirjan (tai kirjat). Jos muistini ei ole täysin väärässä, niin en ole lukenut kirjaa kertaakaan ehjänä kokonaisuutena lävitse sitten Konnun perustamisen; pläräilyä, selailua ja tutkimista sen sijaan on tullut tehtyä, mutta ei niitäkään enää aivan viimeisimpinä vuosina. Onkin sitten mielenkiintoista nähdä, miten tarina aukeaa lukukokemuksena nyt kun leffat on ehtinyt nähdä monasti sitten edellisen kerran.
Esipuhe
Pidän yhä edelleen tavasta, jolla Tolkien esittelee sekä itsensä että kirjansa. Näin oman sivistyneisyyden kartuttua pystyn jo paljon paremmin ymmärtämään esipuheessa olevia viittauksia Toiseen maailmansotaan että Englannin taloudelliseen kehitykseen, kuin myös siihen millainen maailma vielä oli 1900-luvun alussa. Näistä en ollut saanut vielä kovinkaan paljoa tietoa kun aikoinaan kirjat moneen kertaan teininä luin.
Ja kirja on liian lyhyt.
Prologi
Ensimmäinen pieni jännyys, johon kiinnitin nyt lukiessani huomiota on karvajalkojen ihonväri, joka on kirjan mukaan ruskea. Tämä on minusta erityisen mielenkiintoinen seikka erityisesti kun miettii elokuvia, jossa kaikki hobitit ovat valkoihoisia. Ruskealla ei kenties tarkoiteta aivan tummaa afrikkalaista ihonväriä, mutta kenties välimeren alueen ja Lähi-Idän ihonväriä? Tämä on niin ylimalkaista ja hieman hämmentävää.
Toinen asia joka nyt kiinnitti huomioni on se, kuinka paljon tarinan hobittikumppanuksemme tekivät asioita Sormuksen sodan ja muun ulkomaailman historian taltioimiseksi Kontuun myöhemmin elämässään. Toki tämän asian oli jossain määrin tiedostanut jo aiemmin, mutta nyt se pomppasi enemmän silmiin. Tämä on mielenkiintoinen tapa Tolkienilla luoda illuusiota siitä, kuinka tiedot ovat "säilyneet" nykypäiviin asti.
Käsitykseni hobiteista ja yhteiskunnan rakenteesta on nykyisellään myös helpommin hahmotettavissa. Jossain määrin johtuu ehkä siitä, että on alkanut tässä jo omalla iällään enemmänkin välittää siitä, millaiseksi tämä nykyinen yhteiskunta on muotoutunut, jolloin voi verrata paremmin. Toki myös käsitykset maailman kehityksestä ylipäätään on kohentunut ikävuosien karttuessa, koska dokumentit nyt vain sattuvat olemaan mielenkiintoista seurattavaa. Kirjojahan en edelleenkään kovin herkästi aloita. Tolkien on merkittävä poikkeus.
Entäs te?
Miten on, luitteko ensimmäisellä kerralla esipuhetta tai prologia? Myönnän olleeni vielä teininä aikamoinen velmu ja ohitin nämä osat kirjasta surutta. Muistaakseni jaksoin lukea ne vasta useamman läpiluvun jälkeen, ja ehkä enimmäkseen osasin alkaa arvostaa niiden sisältämää tietoa vasta Konnun perustamisen jälkeen, joka osaltaan pakotti hieman perehtymään paremmin siihen, mistä sitä onkaan alkanut faniutua.
Siitä on pitkän pitkä aika kun viimeksi sain aikaiseksi luettua tämän kirjan (tai kirjat). Jos muistini ei ole täysin väärässä, niin en ole lukenut kirjaa kertaakaan ehjänä kokonaisuutena lävitse sitten Konnun perustamisen; pläräilyä, selailua ja tutkimista sen sijaan on tullut tehtyä, mutta ei niitäkään enää aivan viimeisimpinä vuosina. Onkin sitten mielenkiintoista nähdä, miten tarina aukeaa lukukokemuksena nyt kun leffat on ehtinyt nähdä monasti sitten edellisen kerran.
Esipuhe
Pidän yhä edelleen tavasta, jolla Tolkien esittelee sekä itsensä että kirjansa. Näin oman sivistyneisyyden kartuttua pystyn jo paljon paremmin ymmärtämään esipuheessa olevia viittauksia Toiseen maailmansotaan että Englannin taloudelliseen kehitykseen, kuin myös siihen millainen maailma vielä oli 1900-luvun alussa. Näistä en ollut saanut vielä kovinkaan paljoa tietoa kun aikoinaan kirjat moneen kertaan teininä luin.
Ja kirja on liian lyhyt.
Prologi
Ensimmäinen pieni jännyys, johon kiinnitin nyt lukiessani huomiota on karvajalkojen ihonväri, joka on kirjan mukaan ruskea. Tämä on minusta erityisen mielenkiintoinen seikka erityisesti kun miettii elokuvia, jossa kaikki hobitit ovat valkoihoisia. Ruskealla ei kenties tarkoiteta aivan tummaa afrikkalaista ihonväriä, mutta kenties välimeren alueen ja Lähi-Idän ihonväriä? Tämä on niin ylimalkaista ja hieman hämmentävää.
Toinen asia joka nyt kiinnitti huomioni on se, kuinka paljon tarinan hobittikumppanuksemme tekivät asioita Sormuksen sodan ja muun ulkomaailman historian taltioimiseksi Kontuun myöhemmin elämässään. Toki tämän asian oli jossain määrin tiedostanut jo aiemmin, mutta nyt se pomppasi enemmän silmiin. Tämä on mielenkiintoinen tapa Tolkienilla luoda illuusiota siitä, kuinka tiedot ovat "säilyneet" nykypäiviin asti.
Käsitykseni hobiteista ja yhteiskunnan rakenteesta on nykyisellään myös helpommin hahmotettavissa. Jossain määrin johtuu ehkä siitä, että on alkanut tässä jo omalla iällään enemmänkin välittää siitä, millaiseksi tämä nykyinen yhteiskunta on muotoutunut, jolloin voi verrata paremmin. Toki myös käsitykset maailman kehityksestä ylipäätään on kohentunut ikävuosien karttuessa, koska dokumentit nyt vain sattuvat olemaan mielenkiintoista seurattavaa. Kirjojahan en edelleenkään kovin herkästi aloita. Tolkien on merkittävä poikkeus.
Entäs te?
Miten on, luitteko ensimmäisellä kerralla esipuhetta tai prologia? Myönnän olleeni vielä teininä aikamoinen velmu ja ohitin nämä osat kirjasta surutta. Muistaakseni jaksoin lukea ne vasta useamman läpiluvun jälkeen, ja ehkä enimmäkseen osasin alkaa arvostaa niiden sisältämää tietoa vasta Konnun perustamisen jälkeen, joka osaltaan pakotti hieman perehtymään paremmin siihen, mistä sitä onkaan alkanut faniutua.