Vko 35: Viimeinen neuvottelu

pyry

Kontulainen
Verinen Pelennorin taistelu on ohi. Legolas ja Gimli suunnittelevat jo optimistisesti Aragornin tulevaa kuninkuutta ja siihen liittyvää monikulttuurista yhteistyötä. Kääpiöiden taituruus kivien käsittelyssä ja haltioiden puutarhanhoitoinnostus - Minas Tirithistä voisi tulla loistokkaampi kuin koskaan! Mutta jääkö Legolas istuttamaan koreita kasveja Keski-Maahan, vai antaako hän periksi vastaheränneelle kaipuulleen Suurta Merta kohtaan?

Parannuksen Tarhassa ystävykset tapaavat Merrin ja Pippinin. Legolas suostuu kertomaan hobiteille huimasta matkasta Kuolleiden Kulkuteillä ja voitokkaan armeijan kokoamisesta. Pelargirissa Umbarin satamassa Aragornin johtama armeija joutui tai pääsi viimein taistelemaan Mordorin laivastoa vastaan. Kuolleet soturit tuhosivat tai ajoivat pakoon kaikki viholliset. Taistelun jälkeen Aragorn antoi valapatoille kiitokseksi rauhan ja vapauden, ja harmaa armeija hävisi tuuleen. Kun vainajat olivat poissa, lähiseutujen ihmiset suorastaan tungeksivat Pelargiriin liittyäkseen Aragornin joukkoihin. Mordorin mustat laivat saivat pian uudet miehistöt, ja keulat käännettiin kohti Pelennoria. Ja kuten edellisissä luvuissa kerrottiin, tämä etelän armeija käänsi Pelennorin taistelun torjuntavoitoksi.

Mutta menestyksen huumassa tai jälleennäkemisten riemussakaan ei Denethorin sanoja unohdettu: "Hetken saatatte juhlia voittoa Pelennorin kentällä, ehkä päivän, mutta siitä voimasta kuin nyt nousee, ei voittoa tule." Ylimykset kokoontuvat pikapikaa neuvotteluun. Mitä tehdä? Vahvistaako Turvalinnan muureja uusia piirityksiä vastaan, vai lyödäkö kaikki yhden kortin, Mahtisormuksen tuhoamisen varaan? Gandalf neuvoo epäröimättä valitsemaan jälkimmäisen vaihtoehdon. Gondorin ja sen liittolaisten on marssittava haastamaan Sauron. Mordor on saatava mahdollisimman tyhjäksi örkeistä ja muusta sotaväestä, jotta Frodolla on paremmat mahdollisuudet päästä Tuomiovuorelle.

Ja näin päätetään tehdä. Jo kahden päivän päästä vaivaiset seitsemäntuhatta miestä lähtevät kohti Mustaa Porttia uhmaamaan itse Sauronia. Mutta eikö Sauron lähinnä naureskele moiselle armeijanrääpäleelle? Ei, sanoo Gandalf. Joukossa on sellaista sakkia, jota itse Musta Ruhtinaskin vastentahtoisesti kunnioittaa. Viimeinen taistelu on edessä.
 
Last edited:

Fairy tale

Lapinorava
"Tehtävämme on tehdä voitavamme niiden aikojen hyväksi joihin meidät on pantu". Tämä viisas ajatus kuullaan Gandalfin suusta. Juuri hän on antanut painoarvoa Denethorin viimeisille sanoille ja varoituksista otetaan vaarin.

Luvussa käydään kuin pikakelauksella läpi kaikki se, mikä lukijaakin kiinnostaa eli mitä taphatui Aragornille ja häntä seuraaavalle joukolle, kun hän lähti kohti Kuolleiden kulkuteitä. Hobittien ja lukijan uteliaisuus palkitaan ja Legolas kertoo sopivaksi katsomansa asiat. Sitten onkin aika siirtyä neuvottelemaan seuraavaa siirtoa sodassa.

Jos 7000 miestä on armeijaksi rääpäle niin herää kysymys kuinka suuria joukkoja vihollisella onkaan käytössään? Sarumanin kymmentuhantista joukkoa pidettiin valtavan suurena, mutta sota olikin silloin alussa ja siinä oli yksin Sarumanin joukko. Mordoriin on kerääntynyt jo kuukausien ajan etelästä ja idästäkin? väkeä ja liittynyt Mordorin joukkoihin. Siinä on joukkoja monta kertaa tuon 7000.
 

pyry

Kontulainen
Pieni huomio Aragornista. Legolas sanoo, että kaikki jotka tuntevat Aragornin, rakastavat häntä tavalla tai toisella. Hmm.... Taitaa olla aika monta, jotka eivät näin tee. Denethor esimerkiksi -ja kaikki Arskan viholliset.
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Mutta millä tavalla tuo tunteminen pitäisi ymmärtää? Tuntea nimeltä vai tuntea "syvällisesti", niin kuin ystävät tuntevat toisensa? Denethorhan ei välttämättä tiedä Aragornista muuta kuin nimen. Sauron luultavimmin inhoaisi tyyppiä joka tapauksessa, ihan sama millä tavalla tunsisi Aragornin.
Jos tämän tuntemisen ymmärtää ystävä-tavalla, niin uskoisin että jonkinlaista rakkautta kyllä alkaa löytyä. (Voi Eru, kuulostan ihan Aragorn/everyone shippaajalta.. :D)
 

Ares B

Antifilatelisti
Klonkkukin oppi tuntemaan Aragornin. "Se tuskin rakastanee minua milloinkaan, sillä se puri minua enkä minä osannut olla helläkätinen."

Keski-maan armeijoiden ilmoitettuja kokoja kun tutkitaan, pistää väkisin silmään kuinka pieniä ne ovat. Tämän laskelman perusteella vapailla kansoilla oli aseissa noin 50100 sotilasta, Sauronilla ja Sarumanilla 139 000. Eli puhutaan noin kuudesosasta talvisodan vahvuuksista rintaman molemmin puolin.
 

masamune

Kontulainen
Sammaa mieltä ko Sidhiel, että tokkopa Denthor Aragornia sen kummemmin tunsi, tiesi vain kuninkaan suvun viimeisestä vesasta muttei lainkaan uskonut sen kukoistavan. Ja kun Legolas sanoo että "kaikki jotka hänet tulevat tuntemaan..." minusta viittaa juurikin siihen että häntä ei voi kuin rakastaa jos vain tuntee hänet jo pelkästään siitä hyvästä mitä Aragorn on. Vihollisethan tokko tällaiseen lähi kontaktiin/tuntemiseen pääsevät että osaisivat tällaista tuntea (sikäli niillä nyt ylipäänsä on mitään kykä rakastaa mitään hyvää (tai rakastaa mitään ylipäänsä)). Eikä se tunteminen välttämättä sitä ystävyyttäystävyyttä vaadi, vaan jo se läsnäolo ja hyvyys joka hohkaa sellaista energiaa että ei voi kuin tuntua hyvältä (ei oikein osaa pukea sanoiksi tuota).
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Taitaa olla niin, että Denethor tunsi Aragornin erinomaisen hyvin! TSH:n liitteessä A I (Kaapuhemmolaitos, s. 912-3) kerrotaan, että Aragorn palveli Denethorin isää Ecthelion II:ta Thorongilina kunnes lähti Gondorista yllättäen neljä vuotta ennen Ecthelionin kuolemaa -- monien mielestä varta vasten "ennen kuin hänen kilpailijastaan tuli hänen valtiaansa"; sillä vaikka Thorongil/Aragorn ei halunnut kilpailla Denethorin kanssa, "ihmisten sydämissä ja isän [Ecthelionin] arvonannossa hänen [Denethorin] paikkansa oli vasta toisena muukalaisen [Thorongilin] jälkeen". Denethorin kerrotaan muistuttaneen "Thorongilia kuin lähisukulainen", mutta hän erosi tästä siinä että luotti mielummin Sarumaniin kuin Gandalfiin. Ja aavisteltiin jopa, että hän "oli saanut selville kuka tämä muukalainen Thorongil itse asiassa oli, ja epäillyt että Mithrandir ja hän suunnittelivat Denethorin syrjäyttämistä".

Tämän perusteella voimme olettaa, että Denethor, "jolla oli herkkä mieli ja joka näki pitemmälle ja syvemmälle kuin muut aikalaisensa" (mikäs oli nähdessä, kun käytti Palantíria) tavatessaan Mithrandirin ja kuultuaan Aragornista, osasi yhdistää kaikki langat toisiinsa ja palasi heti vanhoihin pelkoihinsa ja epäili velhojohtoista vallankaappausyritystä, jota oli suunniteltu hänen nuoruudenpäivistään lähtien. Hän sanoikin sen suoraan Gandalfille juuri ennen itsemurhaansa: "Vasemmalla kädelläsi tahdoit käyttää minua kilpenä Mordoria vastaan ja oikealla tuoda tänne pohjoisesta samoojan ottamaan minun paikkani." (Denethorin rovio, Kaapuhemmolaitos, s. 744).
 

masamune

Kontulainen
Voipi hyvinkin olla Kointähti :D
Mutta tulipa tuossa mieleen että lienekkö Legolas sitten tarkoittanut että nyttemmin kun Aragorn kuninkaallisia piirteitään ja ominaisuuksiaan julkisemmin alkoi näyttää niin sitä ei voi vastustaa. Aiemminhan Aragorn on kuitenkin piileskellyt ja salannut oikean minänsä.
 

pyry

Kontulainen
Voihan se olla myös Legolasin vilpitön mielipide ja vankka uskomus, joka objektiivisesti katsoen ei pidä paikkaansa. "Kun se on mun kaveri, niin kaikki muutkin varmasti tykkää siitä!"
 
Ylös