Vko 36: Musta portti aukeaa

pyry

Kontulainen
Naurettavan pieni Gondorin armeija, vahvistettuna yhdellä kääpiöllä, yhdellä haltialla ja yhdellä hobitilla, lähtee kohti Mordoria. Vihollisia ei näy ja kaikkialla on epäilyttävän hiljaista. Yksinpä kasvit ja eläimetkin tuntuvat odottavan henkeään pidättäen viimeistä taistelua, joka on määrä käydä Mustalla Portilla. Vaikka Minas Morgul olisi matkan varrella, armeija pyyhältää sen ohitse. Frodohan saattaa olla niillä main, ja vihollisia ei haluta hänen lähelleen mistään hinnasta.

Aragorn kehottaa airuita julistamaan haasteen ilmoille. Gondorin ruhtinaat, tai oikeammin kuningas Elessar on palannut ja valtaa maansa takaisin! Kukaan ei tunnu vastaavan haasteeseen. Pieni örkkien hyökkäys vaikuttaa ennemmin hämäykseltä kuin todelliselta vastukselta, ja armeija pääsee lähestymään Mustaa Porttia vaikeuksitta.

Portillakaan ei näy liikettä. Aragorn joukkoineen tietää, että lähellä on vihollisia kuin meren mutaa, eikä armeijapahanen ainakaan miesvoimalla pysty voittamaan edessä olevaa taistelua. Airuet haastavat silti Mustan Ruhtinaan astuvan esille, ja äkkiä Portti avautuu, ja sieltä ratsastaa Mustan Tornin lähetystö. Sauronin Suulla on mukanaan yllättäviä esineitä: Frodon mithril-paita, Samin miekka ja haltiaviitta! Onko Frodo edelleen Sauronin joukkojen vankina? Onko tehtävä epäonnistunut ja Sormus vihollisella? Sauronin Suu lupaa, että ”pikku vakooja” vapautetaan ja sota loppuu, jos Gondor hyväksyy julmat rauhanehdot. Toivottomasta tilanteesta huolimatta Gandalf kieltäytyy ehdottomasti edes harkitsemasta sopimusta. Petokseen suostuminen olisi varmasti johtanutkin.

Yhtäkkiä Musta Portti avautuu ja Mordorin armeija vyöryy ulos. Aragorn järjestää silmänräpäyksessä joukkonsa, joka on auttamatta ansassa. Toivoa ei ole. Suuret vuorenpeikot listivät gondorilaisia kuin kärpäsiä, mutta Pippin onnistuu ilmeisesti viimeisenä tekonaan tappamaan yhden tällaisen ylivoimaisen vastustajan. Tajunnan rajamailla hän kuulee äänen huutavan kuin toisesta maailmasta, muistojen valtakunnasta: Kotkat tulevat! Pippin menettää tajuntansa.
 
Mitä tuo monilukuinen Mordorin armeija oikein suunnitteli tai pikemminkin - millä aikataululla? Minua on hämmästyttänyt kuvaus lähitienoiden hiljaisuudesta ja siitä, ettei vihollisen sakkia näy eikä kuulu missään. Miksi kaikki ovat ahtautuneet Mordoriin? Vihollisen päälliköillä on varmasti jokin suunnitelma kun kokoavat kaiken joukon sinne ennen seuraavaa taikka viimeistä hyökkäystä. Vai liekö ollutkin niin, ettei näillä päälliköillä sittenkään ollut suunnitelmaa ja olivat sitä parastaikaa vasta laatimassa?

Mitä vihollinen ylipäänsä tiesi Gondorista ja sen suunnitelmista? Gondor oli lähettänyt Minas Morgulin kautta yksittäisen pienen hobittivakoojan ja hänen seurassaan ollut haltiasoturi oli kadonnut. Myös tieto Klonkusta oli vihollisella, sehän oli nähty ainakin kerran, mutta siitä ei piitattu. Lentojoukot olivat seuranneet jo muutaman päivän kummallista joukkoa, joka lähestyi Mordoria. Kummallista siinä mielessä, että lähestyvä sakki on yllättävän pieni. Jokin suunnitelma oli kyhättävä tätä lähetyvää joukkoa vastaan. Sauronin Suulta löytyvät esineet ovat osa suunnitelmaa ja sitä seurasikin sitten hyökkäys, jonka oletettiin olevan ihmiskunnan viimeinen. Mordor saisi viimein voittonsa.
 
Varmasti Merrillä harmittaa että joutuu jäämään pois Mordorin joukkoja uhmaamaan lähtevästä armeijasta ja jälleen erota Pippinistä joka toivottomalta näyttävää taistelua kohti lähtee. Mutta toisaalta varmaan helpotuskin että saa vain jäädä lepäämään kun kuitenkin on yksi taistelu takana eikä mitään vähäistä vihollista vastaan.
 
Tom Shippeyn mielestä Mordor ja Sauronin Suu ehtoineen muistuttavat 2. maailmansodan Saksaa sanelemassa ehtoja kukistamalleen Ranskalle (A Reader's Companion s. 597). Itse epäilen Tolkienin käyttäneen (tässä tarinan kohdassa kenties välttämättömänkin) hahmon luomisen apuna eräästä monta vuosisataa aiemmin toisaalle ilmestynyttä nk. Lähettilästä, joka elämänsä loppuvaiheessa (raivattuaan muiden avulla tiensä verisesti synnyinalueensa valta-asemaan) lähetti alistumisukaaseja ympäröiville valtakunnille ja hänen seuraajansa ovat sittemmin lähteneet niitä myös panemaan toimeen. Ko. tulkinnassa pysyen voidaan niinikään ehdottaa, että tässä kappaleessa Tolkien ilmaisee Gandalfin kautta (vähintäänkin sävyllisessä mielessä) oman katolisen mielen kantansa kyseiselle historian henkilölle ja hänen (Sauronin tavoin) varman armon takaavien töiden skaalaa "orjilleen" selittämättömälle jumalalleen.

Samanhenkinen, jo aiemmin tavattu hahmo oli tietenkin Yksinäisen Vuoren kääpiöitä "Sauronin ystävyyteen" kutsunut "lähettiläs" viesteineen (Elrondin Neuvonpito) — hahmo, jota yleensä tahdottaneen pitää yhtenä Mustista Ratsastajista. Toisaalta Yhdeksällä oli kuitenkin epäilemättä tekemisentäyteistä laajalla etsintäalueellaan ja niinpä TSH:n maailmaan voi tuoda lisää syvyyttä tulkinta, että tuokin kyseinen Mordorin lähetti olikin kenties joku toinen (Sauronin ylpeydelle vaarallisia ajatuksia kuljettanut ja siksi) korkea-asemaisempi "elävä mies"... tai johonkin Mordoriin kutsuttuun käärmemäiseen rotuun kuuluva olento...
 
Last edited:
Merrin osa tässä oli ehkä tavallaan katkerin, raskain ja vakein kun jäi odottamaan ja toivomaan voimatta itse tehdä yhtään mitään. Kaikki ystävät olivat lähteneet Mordoriin ja hänen piti jäädä jälkeen vain odottamaan toimettomana. Toisaalta Taas myös helpoin. Itse mietin lukiessani että olisin tuntenut aikamoista helpotusta myös. Merrikään ei tuossa vaiheessa varmasti ollut vielä täysin toipunut ja parannuksen tarhassa oli varmasti ihan hyvät oltavat olosuhteet huomioonottaen. Jospa hänkin sai edes pari hetkeä levätä ja rauhoittua huoliltaan (toivottavasti).
Tuo hiljaisuus saattoi myös olla pelottelukeino jolla haluttiin luoda kauhua. Näin minä sen olen aina ajatellut.
Tässä luvussa jotenkin minusta näkyy parhaiten se miten Tolkien osasi käyttää eri tarinalinjoja hyvin hyväkseen. Viimeksi kun Frodosta kuultiin hän oli jäänyt örkkien vagiksi ja nyt ilmestyy mithrilpaita ja varusteita. Kuitenkin Sauroninsuu puhuu siihen tyyliin että ei oikeastaan tule varmasti selville se onko Sauron saanut sormuksen vai eikö ja Frodon kohtalo on edelleen täysi arvoitus.
 
Historiantuntemukseni on siis kerrassaan rapistunut ja minun on pakko kysyä Constantinelta, kuka on se useita vuosisatoja aiemmin elänyt "nk. Lähettiläs" seuraajineen?
 
Muhammed — hahmo, jota hänen omansa niin ikään tapasivat perimätiedon mukaan puhutella aina epiteeteillä (samoin kuin hän useassakin Koraanin kohdassa ilmeisesti tekee itsestään).
 
Last edited:
Ylös