pyry
Kontulainen
Sam ja Frodo ovat vastoin kaikkia odotuksia päässeet Mordorin maahan. Vastaanotto on kaikkea muuta kuin lämmin: hobitit ovat laukaisseet Cirith Ungolin tornin ansan, ja heidän peräänsä säntää lauma örkkejä. Viime hetkellä pienet matkalaiset pelastautuvat hyppäämällä suoraan mordorilaiseen piikkipensaaseen. Täytyy kyllä ihailla moista kasvia, joka selviää kuivassa ja köyhässä maaperässä, saastuneessa ilmassa...
Sormuksen Viejät alkavat jo olla aika lujilla. Uupumus, pelko, hirveä henkinen paine ja nälkä sulkevat mielestä kaiken muun paitsi perustarpeet. Jospa saisi vain puhdasta vettä ja valoa... Ja kas! Samaan aikaan Pelennorin kentällä nazgûlien päällikkö kohtaa loppunsa Éowynin ansiosta, ja Sauronin joukot kohtaavat yllättävän tappion. Valo pilkahtaa, ja vähän ajan päästä löytyy vettäkin. Pieni toivonkipinä herää - ainakin Samin sydämessä - ja se riittää. Sam on Cirith Ungolissa ottanut huomaamattaan vastuun koko tehtävän onnistumisessa, ja hän kantaa sitä hyvin. Hän huolehtii uupumatta parivaljakon vedensaannista, ruoan annostelusta, levosta ja rohkaisusta.
Tuomiovuorelle on nelisenkymmentä virstaa matkaa. Gorgorothin tasanko näyttäytyy koko karmeudessaan. Se on rutikuiva, pelkkää tuhkaa ja savua, ja vilisee örkkejä. Sauron on koonnut tasangolle uuden armeijan odottamaan seuraavaa taistelua. Vaikka tuhannet örkit ovat leiriytyneet suoraan kulkureitille, yrittävät Frodo ja Sam hivuttautua mahdollisimman huomaamatta niin pitkälle kuin suinkin. Piilopaikassaan he kuulevat, etteivät ole ainoita Mordorin-matkalaisia. Klonkku on edelleen hengissä.
Örkeistä huolimatta Frodo ja Sam ottavat riskin ja lähtevät teputtelemaan tietä pitkin. Mutta nyt heidän onnensa kääntyy. Örkit huomaavat heidät, mutta Mordorin kuosi pettää niiden silmät. Hobitteja luullaan pikku örkeiksi, ja heidät pakotetaan juoksemaan porukan mukana. Painajaismainen marssi on aivan lähellä päättyä Frodon pyörtymiseen ja salaisuuden paljastumiseen, mutta rykmentin valtaa äkkiä sekasorto. Hässäkän turvin Sam vetää Frodon pois pengertieltä. Vielä kerran he pääsevät pakoon.
Sormuksen Viejät alkavat jo olla aika lujilla. Uupumus, pelko, hirveä henkinen paine ja nälkä sulkevat mielestä kaiken muun paitsi perustarpeet. Jospa saisi vain puhdasta vettä ja valoa... Ja kas! Samaan aikaan Pelennorin kentällä nazgûlien päällikkö kohtaa loppunsa Éowynin ansiosta, ja Sauronin joukot kohtaavat yllättävän tappion. Valo pilkahtaa, ja vähän ajan päästä löytyy vettäkin. Pieni toivonkipinä herää - ainakin Samin sydämessä - ja se riittää. Sam on Cirith Ungolissa ottanut huomaamattaan vastuun koko tehtävän onnistumisessa, ja hän kantaa sitä hyvin. Hän huolehtii uupumatta parivaljakon vedensaannista, ruoan annostelusta, levosta ja rohkaisusta.
Tuomiovuorelle on nelisenkymmentä virstaa matkaa. Gorgorothin tasanko näyttäytyy koko karmeudessaan. Se on rutikuiva, pelkkää tuhkaa ja savua, ja vilisee örkkejä. Sauron on koonnut tasangolle uuden armeijan odottamaan seuraavaa taistelua. Vaikka tuhannet örkit ovat leiriytyneet suoraan kulkureitille, yrittävät Frodo ja Sam hivuttautua mahdollisimman huomaamatta niin pitkälle kuin suinkin. Piilopaikassaan he kuulevat, etteivät ole ainoita Mordorin-matkalaisia. Klonkku on edelleen hengissä.
Örkeistä huolimatta Frodo ja Sam ottavat riskin ja lähtevät teputtelemaan tietä pitkin. Mutta nyt heidän onnensa kääntyy. Örkit huomaavat heidät, mutta Mordorin kuosi pettää niiden silmät. Hobitteja luullaan pikku örkeiksi, ja heidät pakotetaan juoksemaan porukan mukana. Painajaismainen marssi on aivan lähellä päättyä Frodon pyörtymiseen ja salaisuuden paljastumiseen, mutta rykmentin valtaa äkkiä sekasorto. Hässäkän turvin Sam vetää Frodon pois pengertieltä. Vielä kerran he pääsevät pakoon.