Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että
valar seurasivat tapahtumien kulkua hyvin läheltä ja ilmeisen innokkaina puuttumaan siihen. Vaikeaa, kovin vaikeaa oli pysytellä taustalla. Mutta viimeistään Sauronin tuhoutumisen jälkeen he antoivat kuulua itsestään suoraan ja kiistattomasti, kun Faramir ja Éowyn vartoivat Minas Tirithissä uutisia taistelusta, ja katso! "lentäen tuli suuri kotka ja toi tullessaan Lännen päälliköiltä viestin jota toivo tuskin todeksi uskoi". (TSH III 6.5., s. 993). Mutta viestiä eivät lähettäneet Aragorn &Co, sillä alkutekstissä kotka tuo viestin
from the Lords of the West eli Lännen valtiailta, jotka myös nimellä
valar tunnetaan.
Mitä tulee länsituuleen, Sam totesi jo Konnun metsässä matkan alkutaipaleella: "Tuulee lännestä" (TSH I 1.3., s. 84). Länsituuli taisi puhaltaa aika pitkään tuona syksynä.
Erikoiset sääilmiöt liittyivät moniin ratkaiseviin sotatapahtumiin, ja tuuli vei mukanaan muutakin kuin Sarumanin pölyn. Kun Théoden johti
rohirrimin Pelennorin kenttien taisteluun, katso! Mordorista levinnyt pimeys väistyi:
Hänen kultainen kilpensä oli paljaana, ja katso! se loisti kuin auringon kuva, ja ruoho leimahti vihreäksi hänen ratsunsa valkeiden jalkojen alla. Sillä aamu saapui, aamu ja meren tuuli; pimeys väistyi, ja Mordorin joukot vapisivat ja joutuivat kauhun valtaan, pakenivat, kuolivat, ja vihan kaviot ratsastivat niiden ylitse. (TSH III 5.5., s. 867)
Tämän oli Ghân-buri-Ghân jo ennustanut: "Tuuli kääntyy" hän sanoi Ratsastajille näitä hyvästellessään (TSH III 5.5., s. 863)
Tuuli vei mukanaan myös Noitakuninkaan rippeet:
Ne [= kaapu ja haarniska] lojuivat maassa vailla muotoa, repaleina, runneltuina, ja värisevää ilmaa viilsi huuto joka oheni ja kimeni ja katosi tuulen mukana, ohut ruumiiton ääni joka kuoli eikä sitä enää kuultu tuossa maailman ajassa. (TSH III 5.6., s. 871)
Ja eipä aikaakaan, kun Noitakuninkaan isäntä sai saman kohtelun:
Se [= "valtava varjon hahmo"] kohosi suunnattoman suurena maailman ylle ja kurotti heitä kohti pitkän uhkaavan käden, hirveän mutta voimattoman; sillä kun se kurottui heitä kohti tuli suuri tuuli ja käänsi sen ja vei sen mennessään, ja tuli aivan hiljaista. (TSH III 6,4., s. 979)
Toisaalta onhan niin, että jos maan pinnalta kohoaa ilmaan jotakin savun tapaista tms., jokseenkin aina ilma liikkuu sen verran, että savupylväs (tms.) taittuu ja hajoaa. Mutta jos Sauronin pilvehtiessä B-duurin raunioiden yllä
tulee suuri tuuli, ei liene aivan kohtuutonta olettaa, että jotkut ovat paikalla incognito antamassa viime silauksen suunnitelmansa toteutumiselle. Detto, fatto e sottoscritto, eh?
