Vko 40: Salaliitto paljastuu

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Onhan nyt vielä iltapäivä, onhan?

Joka tapauksessa: Salaliitto paljastuu!

Luku alkaa klassisella kauhuelokuvan kohtauksella. Nyt ei olla (aivan) Lontoon sumuisilla kaduilla, joilla mustien hevosten vetämät katetut vaunut kolisten kulkevat - istuuko vaunuissa ikiaikainen vampyyri vai Viiltäjä-Jack? Mutta se sumu... Se pyörteilee myös autiolla laiturilla... Mikä tuo nyytti on? Ei, se elää, se huojuu ja liikkuu edestakaisin... Kauhu alkaa kuristaa luisella kädellään noita viattomia olentoja yhä tiukemmin, oi jospa he tietäisivät, että tämä on vasta alkua.

(Niin, he saivat univormut, heitä koulutettiin, heidät lastattiin laivaan ja vietiin kanaalin yli. Heidät lastattiin junaan ja nyt, kuuluuko nyt jostakin kaukaa tasaista kuminaa? Välkkyykö taivaanranta yöllä? Rintama. Aina vain lähempänä. Haavoittuneita. Kuolleita. Juoksuhaudat. Muta. Upseeri viheltää pilliin ja miehet nousevat ei kenenkään maalle. Mordor. Sinne me olemme matkalla, askel kerrallaan, askel askeleen jälkeen. Kohti pimeyden ydintä.)

Mutta onhan meillä vielä Krikkolo. Kylpyammeet, kylpylaulut. Ruokaa ja juomaa. Ystäviä. Ja sitten: "Nyt se kohta tulee", kuiskasi Pippin Merrille. Merri nyökkäsi. Paljon he olivat saaneet selville, mutta tiesivätkö he mitä he olivat löytäneet? Minne se heidät johtaisi? He olivat jopa laatineet laulun retkensä kunniaksi. Hyvästi hoi, koti jäädä voi! Miltä mahtoi laulu kuulostaa heidän omissa korvissaan, kun he viimein pääsivät Sommen kiehuville pelloille?

Mutta ei, ensin Vanha metsä. Siihen huomio kiinnittyy. Ja lopuksi Frodon uni. Sumu on hälventynyt, mutta sen alta paljastuu kuoleman valtakunta.

Mitä sanotte? Ollaanko tässä kulkemassa jokiveneellä kohti eversti Kurtzin maata? Mitä Frodo näki unessaan? Oliko Pulla Bolger pelkuri? Mikä tehtävä kertomuksessa on Bukinmaan historian ja yhteiskuntaopin kuvauksella? Miksi Sam puhuu koko illan aikana vain pyydettäessä ja silloinkin vain vähän? Miksi Merri on koko ajan äänessä? Miksi Tolkien ei kerro, mitä sieniä hobitit syövät? (Mitä metsäsieniä Englannissa syötiin 1930-luvulla? Pitikö Tolkien itse sienistä? Tatteja? Kantarelleja? Kehnäsieniä?)

Niin, ja, on muuten paljon viittauksia tuleviin tapahtumiin. Eikö olekin?

P.S. Kuukauden tiimi (XII/13): Salaliittolaiset.
 
Samvais on matkalaisista ainoa, joka nyt matkustaa ensi kertaa lautan kyydissä Rankkivuon itäpuolelle. Veteen tottumattomana hobittina voin kuvitella hänet seisomassa (tai istumassa?) keskellä lauttaa ja tarkkailemassa samalla silmä kovana rantaa, jonka he jättävät taakseen. Hän katsoo taakseen, ei eteenpäin ja tulee sen tähden nähneeksi myös mustan nyyttimäisen hahmon rannalla ennenkuin sumu peittää kaiken. "Kautta Konnun, mikä tuo on"? Merrin kysymys jää ilmaan, koska asiasta keskustellaan vasta suljettujen ovien ja ikkunoiden takana Krikkolossa.

Lautalta oli vielä matkaa Krikkoloon. Ensin hobittien sanotaan kulkevan puoli virstaa ja siitä vielä kaksi virstaa (siis ainakin 4km!). Varhaisillallisesta herran Magotin luona tuntuu olevan monta tuntia ja montaa virstaa.
Merristä ja Fredegarista paljastuu kodinsisustajakaksikko ja taidonnäyte kylpyhuoneensuunnittelussa, kun tarjolla on peräti kolme kylpyammetta.

Bilbon kylpylaulu on sellainen laulu, joka kolahtaa minuun erityisen mukavalla tavalla sen iloisen ja reippaan sävyn takia. Muutaman tunnin ajan hobitteja hemmotellaan; kuuma kylpy, runsas illallinen ja mukava koti kauniissa ympäristössä. Kaikki viisi hobittia tiesivät, että tämä mukavuus loppuisi aivan kohta. Salaliitto tiesi sen. Frodo luuli tietävänsä sen seikan ainoana ja asia kalvaa, kunnes mainio salaliitto paljastuu.
 
Pulla Bolgerin goottilais-frankkilaisen nimen Fredegar alkuosa on kuin umlaut-versio "Frodosta" ja jälkiosa toisi mannergermaanisen muinaiskielen puhujalle mieleen adjektiivin garo "valmis(tautunut)". Muinaisnorjan frið-gár (jonka jälkimmäisen osan etymologiaa Orelin Handbook ei tunne) tarkoittaisi nimenä "friendly mockery" (Pullan oli aikomus esittää Frodoa); jne. Bolgerin etunimi muistuttaa myös nykyenglannin sanoja "ready gear".

Päätellen Saxonican kaltaisista muodoista kuten *marisk, hobittiheimojen tapaan vaeltaneiden frankkien rajallisesti tunnettu kieli saattoi kenties Tolkienin kehitelmissä vastata äänneopillisesti ainakin yhtä Konnun westron-murretta oikeassa maailmassa?



Alkutekstissä Merri toteaa Vanhassa Metsässä vierailemisesta "with luck we might get a considerable start" (vrt. startle..) ennen kuin kulttuuriohjelmoitujen peruspelkojen ohjaama Pulla yrittää lannistaa hobitit puheilla "varmasta onnen puutteesta" (engl. versiossa, kuvaten hyvin pelokkaiden ja johdateltujen ihmisten pääntäytettä sattumasta elämän saavutusten määrittelijänä).



Frodon jälkimmäinen uni tuo mieleen Tolkienin tornivertauksen Beowulf-esseessä Monsters and the Critics — kirjailija on saattanut käyttää samanlaista motiivia kuvaamaan Frodon alitajuista halua nähdä, mitä ei ole nähnyt (tämän ollessa kuitenkin tietoinen "Tornikukkuloista") . . . sen kontrastiksi, mitä hobitti ei ole nähnyt eikä halua nähdä. Pimeä alavuus/syvyys voi edustaa myös elämän hallitsemattomuuksia (Frodon mieli on "saarrettu" kahtaalta eikä tiedä, mitä "kauhujuttuihin" Metsästä kätkeytyy) / pakoon pääsemättömien faktojen maailmaa (Mustat Ratsastajat) ja tavoittamaton, estetty korkeus taas ylempää maailmaa, ts. vielä saavuttamatonta parempaa tietoisuuden tai holistisen turvallisuuden/varmuuden tilaa. (A Reader's Companion sisältää unista niinikään omat, intertekstuaaliset huomionsa.)
 
Tik sanoi:
Mitä sanotte? Ollaanko tässä kulkemassa jokiveneellä kohti eversti Kurtzin maata? Mitä Frodo näki unessaan? Oliko Pulla Bolger pelkuri? Mikä tehtävä kertomuksessa on Bukinmaan historian ja yhteiskuntaopin kuvauksella? Miksi Sam puhuu koko illan aikana vain pyydettäessä ja silloinkin vain vähän? Miksi Merri on koko ajan äänessä? Miksi Tolkien ei kerro, mitä sieniä hobitit syövät? (Mitä metsäsieniä Englannissa syötiin 1930-luvulla? Pitikö Tolkien itse sienistä? Tatteja? Kantarelleja? Kehnäsieniä?)

Henkisen nuoruuden itsevarmuudella ja hulluudella otetaan haaste vastaan ja yritetään vastata kaikkiin.

Kuka on tai oli eversti Kurtz? Hyvin lähti vastaaminen liikenteeseen, kun en oikein edes tiedä mitä kysytään. Kuitenkin tietämättä edes mistä on kyse, voin tähänkin vastata, ja jopa lainaten tämän kirjan esipuhetta: "Mitä tulee johonkin sisäiseen merkitykseen tai 'sanomaan', sellaista ei kirjoittajalla ole. Teos ei ole allegorinen eikä ajankohtainen." Tietysti lukija voi itse rinnastaa tarinan tapahtumia omiin kokemuksiinsa ja näkemyksiinsä. Vastaisin siis diplomaattisesti kyllä ja ei.

Sinänsä jännä kysymys Frodon unesta, koska sehän kerrotaan luvun viimeisissä kappaleissa. Frodo näki ikkunan, mustan ja ryteikköisen puumeren, pimeän nummen, korkean valkoisen tornin sekä välähdyksen taivaalla, joka oli ilmeisesti salama. Jäikö jotain sanomatta? Mielenkiinnon vuoksi vastaankin kysymykseen, mitä mieltä olen Frodon unesta. Aika tavalliselta unelta vaikuttaa, tapahtuu kaikkea hieman epämääräistä. Tarkemmin kun tutkailen asiaa, niin vaikuttaisi, että samalla tavalla kuin Frodon on nyt joutumassa hämmentävästi jättäämään kaiken tutun ja turvallisen, tempautuu Frodon sisätiloista (katsoo ikkunasta) keskelle pimeää nummea. Meren pauhusta ja valkoisesta tornista tulee mieleen joku asia joka kiehtoo ja jonka haluaa nähdä tai tehdä, mutta kun lähtee kiipeämään, välähtää salama, joka muistuttaa, että on jotain, joka täytyy tehdä ennen kiipeilyä, sillä ukkosella on vaarallista olla korkeissa torneissa ja kannattaa siis odotella sen laantumista, tai tässä tapauksessa ehkä tehdä jotain sen laantumiseksi.

Sanoisin, että Pulla ei ollut pelkuri. Pikemminkin hän oli mukavuudenhaluinen, tiesi, mistä piti ja mitä halusi ja toimi sen mukaan. Seikkailu ja vaarat ovat kuitenkin varsin väsyttävä yhdistelmä.

Paha sanoa, onko Bukinmaan historialla ja yhteiskuntaopilla mitään virkaa itse kertomuksen suhteen, mutta ainakin se on huippumielenkiintoista. Se myös luo puitteet ympäristölle, johon ollaan saapumassa, sekä luo jälleen kerran maailmasta kokonaisvaltaisemman kuvan, minkä tähden kirjaan on helpompi uppoutua ja miltei kuvitella olevansa osa tarinaa, kun alkaa miettimään, miksei Bukinmaassa kerätty enemmän veroja, jotta voitaisiin kustantaa bukinpurin lautan lisäksi maalla kulkemiseen julkinen apostolikyyti kaikille.

Veikkaisin, että Sam ei paljoa puhu tässä tilanteessa, koska tietystä toveruudesta huolimatta Sam kokee vielä olevansa hieman ulkopuolinen näissä isompien herrojen kinkereissä. Paikalla ovat kuitenkin kunnianarvoisat Reppuli, Tuk ja Rankkibuk, ja Sam on itse vain vaivainen palvelija, Krikkolon puutarhuri. Osittain samasta syystä Merri puhuu paljon, mutta pääosin varmaan siksi, että on varsin vilkas ja puhelias luonteeltaan, kuten myös Pippin. Myös tästä syystä rauhallisempi Sam jää vähemmille puheenvuoroille.

Puhtaasti ei mihinkään perustuen arvaan, ettei Tolkien tiennyt sienistä juuri mitään ja siksi ei niistä sen tarkemmin kertoile. Tästä herääkin kysymys, miksi ne olivat niin tärkeässä osassa kirjaa ja hobitti-kulttuuria, että ansaitsivat jopa oman luvun. Brittein saarilla on varsin paljon syötäviä sieniä. Melkein uskaltaisin kuitenkin rajata tässä kyseessä olevat sienet niihin, jotka kasvavat maassa. Käsittääkseni C.S. Lewis joi kohtalaisen paljon, mikä viittaisi, että Tolkien ei ainakaan vihannut sieniä.



Luvun nimestä voisi ajatella, että Frodon muuton syy paljastuu, mutta asia onkin aivan toisin. Gandalfin, Frodon ja Samin salaliitto Frodon saamiseksi pois Konnusta onkin ollut muiden tiedossa jo pitkään, kiitos tuurin, Merrin tarkkasilmäisyyden ja kaksoisagentti Samin. Luku saakin käänteen melkein päälaelleen, kun paljastuu, että salaliittoa vastaan perustettu salaliitto paljastuu.
 
Ehkä Samin vaitonaisuus on itsensä ruoskimista siitä syystä että on ollut salaliitossa Frodon tietämättä ja sen paljastuminen ja Frodon reaktio kenties vähän pelottaa kun se paljastetaan. Ja toisaalta että ylipäänsä on lähtenyt 'vehkeilemään' Frodon selän takana sellaista soimaa Samin herkkää mieltä.

Mutta niin, tämä on kyllä mukava luku vaikka vaara vaaniikin kintereillä. Paljon kuvaillaan Bukinmaan näkymiä ja illan pimeydessä se kaikki näyttää mielikuvissa jotenkin niin kotoisalta ja turvalliselta. Sinne kyllä haluais jäädä viettämään aikaa, vaikka Vanhan Metsän laitamilla onkin. Ja kylpemiset ja ruokailut päivän seikkailujen jälistä on varmasti mitä mahtavinta mitä tuossa tilanteessa voi toivoakkaan. Kyllä siinä uni maistuis itse kullekin.

Ja onko parempaa jatkoa Frodolle mahdollista miettiäkkään kuin päästä 3 toverin kanssa jatkamaan seikkailua sen siaan että pitäisi yksin koittaa selvitä etiepäin. Tänne Bukinmaahan tosin jäisin ite niin mielelläni pitemmäksi aikaa.. Mutta tuleva matkakin kyllä jo kovasti kutkuttaa.
 
Vähän ohvia:

Eversti Kurtz oli se mies, joka odotti jokilaivan matkustajaa syvällä viidakossa. Mordorissa?

Oikeammin ja alkuperäisemmin hän oli vain Kurtz Joseph Conradin romaanissa Pimeyden sydän.

En nyt halua mitenkään väittää, että Tolkien olisi saanut tiettyjä vaikutteita Conradilta (tai Coppolan elokuvasta, joka tosin tehtiin vasta hänen kuolemansa jälkeen), mutta onhan niissä tiettyä samansuuntaisuutta: vähitellen kohti pimeyden sydäntä suuntautuva matka, jonka aikana kauhu (horror... horror...) koko ajan lisääntyy, valo vähenee ja pimeys enenee.

P.S.

Gollum: "Riders on the storm! Riders on the storm! Gollum! Gollum!"

Sam: "Master Frodo! Keep your eyes on the road, your hands upon the Wheel!"

Frodo: "Dear Sam, this is the end, my only friend, the end."

P.P.S.S.

Mutta niin vain on, että Suuri Sota, se ensimmäinen maailman-sellainen, on alkanut näyttäytyä minulle yhä useammissa Tarun käänteissä. Sen vaikutuksen Tolkien toteaa itsekin esipuheessaan; aluksi luulin, että lähinnä Mordorin tuhkatasangot ovat muistumia Sommesta, mutta olihan sinnekin pitkä matka Oxfordista, miksei se näkyisi jo Konnussa? (Juu, Taru Sormusten herrasta onkin [vain] allegoria vänrikki Ronaldin sotaretkestä? Ei toki niin, pois se meistä, mutta kaiken muun ohella ainekset siitä voivat hyvin olla mukana sopassa.)

P.P.P.S.S.S.

John Garth tietysti näkee runsain mitoin sinappikaasua tihkumassa Tarun sivuilta: Why World War One Is at the Heart of Lord of the Rings (ja muita kirjoituksia ajan tapahtumista ynnä niiden vaikutuksista Tolkieniin).
 
Mestari Tikin Kurtz-viittaus tuntuu kiehtovalta, mutta ei mennä vielä asioiden edelle, kun Rivendellkin on vielä kaukana. Esimerkiksi Suuri virta voisi olla hieno hetki palata asiaan?
 
Nyt kyllä herra Kurtz alkaa herättelemään mielenkiintoa jo sen verran että pitänee tutustua tarkemmin teokseen. Olettaen ettei kirja menee liikaa päättömän kauhun puolelle kuulostaa teos siltä että tarinassa voisi olla kovin mielenkiintoisia filosofisia/psykologisia/yhteiskunnallisia/mitälie ilmiöitä.

Itselleni luku näyttäytyy jopa hieman liian kryptisenää osittain. Nimenomaan vaikuttaa juurikin siltä hienoisia viittauksia suuntaan jos toiseen jaellaan joka tuutista, mutta oma tietämykseni tahi mielikuvitukseni ei riitä pysymään perässä. Vaikkapa Frodon unesta en saa mitään otetta. Vaikka unien ei kuulunekaan olla ymmärrettävimmästä päästä on niiden sisällyttämisellä tarinaan varmasti funktionsa. Minulle tämä tarkoitus jää tältä erää hämärän peittoon vaikkakin siitä voinee syyttää enemmänkin aivotoimintojen liukkautta lukuhetkellä sekä vieraan kielen myötä tulevia epäselvyyksiä.

Tarina jatkuu muuten yhtä kutkuttavilla tienoilla kuin ennenkin, vaikkakin (slaavilaiseen kääntyvä?) mieleni alkaa jo tympääntyä pirteisiin rallatuksiin. Missä on kaikki kaiho ja katkeruus? :D
 
Ylös