Vko 41: Vanha metsä

Fairy tale

Lapinorava
Vanhalla Metsällä oli hobittien keskuudessa pelottavan metsän maine. Siitä kerrottiin hurjia tarinoita, joista kaikki eivät pitäneet aivan paikaansa, mutta Merri myöntää kuitenkin, että metsä on kummallinen. Puut tarkkailevat, eivätkä ne pidä muukalaisista ja tekevät toisinaan kulkijoille jäynää kampittamalla juurillaan tai työntämällä tiheitä oksia esteeksi. Yöllä puut voivat olla hurjia. Ne voivat liikkua, kuiskia toisilleen ja saartaa kulkijan taikka sulkea tältä polun. Kerran puut ovat hyökänneet aitaa vastaan, jonka hobitit olivat rakentaneet. Silloin hobitit hakkasivat pyöreän aukion metsän keskelle ja polttivat siellä valtavan kokon.

Viisi hobittia ratsastaa verkkaisesti tunnin verran Krikkolosta aidan ja portin luo, josta metsä alkaa. Fredegar kääntyy tästä takaisin hoitamaan sovittua omaa osuuttaan. Metsää kuvaillaan niin tiheäksi, ettei siellä kasva mitään aluskasvillisuutta, eikä sinitaivas tai auringonpaiste pääse pilkahtamaan tiheän puuston läpi. Hobitit saavat tuntumaa metsän tukahduttavasta otteesta, siellä on tiheää, huuto tukahtuu eikä happikaan oikein kulje. Päivän kuluessa polku tekee heille kiusaa ja ohjaa heidät väen väkisin vastakkaiseen suuntaan, minne he haluaisivat. Mennään vuoroin uomaa alas ja toista puolta ylös kohti Vanhan Metsän oudointa paikkaa, Halavaista ja Halavaukkoa. Uomien pohjalla riittää sitten kulkua vaikeuttavaa kasvillisuutta kaljun metsänpohjankin edestä.

Hobitit elävät keskellä oudon Metsän jännitysnäytelmää ollen itse pääosassa ja lopulta Frodon onnistuu lähteä juoksemaan polkua pitkin apua huutaen, mikä ei tunnu millään tavalla järkevältä. Kuka heitä tulisi keskellä kummallista metsää auttamaan? Entä jos vastaan tuleekin vielä jotain pahempaa?
 
RE: Vko: 41 Vanha Metsä

1) Yhtä asiaa (monien muiden lisäksi) olen tässä luvussa aina tuloksetta pohtinut: hobitit ohjautuvat kohti Halavaisen uomaa omituisten urien vuoksi. Ovatko ne luonnon muovaamia vai jonkin olennon kaivamia?

Siis tämä kohta: "Sitten alkoi tulla vastaan omituisa syviä uomia, kuin suurten jättiläispyörien uria tai leeitä vallihautoja tai kauan käyttämättä olleita vajonneita teitä jotka olivat kasvaneet täyteen piikkipensaita."

Eivät kai puut pysty sellaisia kaivamaan? Ja tuskin ne olivat puronuomiakaan, vedestä ei mitään mainita. Puroja tulee näkyviin vasta myöhemmin.

2) Bombadil tosiaan tunsi oikean sävelen Halavaukolle niin kuin hän sanoi. Hänhän joutui itse aikoinaan puun vangiksi, mutta pienellä uhkailulla pääsi heti vapaaksi. Tämä episodi siis Tom Bombadilin seikkailujen ensimmäisessä runossa (s. 12). Kyseisestä runosta käy myös ilmi, että Halavaukko osasi puhua -- ainakin Bombadilille, ellei sitten koko runo ole hobittien mielikuvituksen tuotetta...
 
RE: Vko: 41 Vanha Metsä

Fairy tale sanoi:
Vanhalla Metsällä oli hobittien keskuudessa pelottavan metsän maine. [...] Puut tarkkailevat, eivätkä ne pidä muukalaisista ja tekevät toisinaan kulkijoille jäynää kampittamalla juurillaan tai työntämällä tiheitä oksia esteeksi. Yöllä puut voivat olla hurjia. Ne voivat liikkua, kuiskia toisilleen ja saartaa kulkijan taikka sulkea tältä polun. Kerran puut ovat hyökänneet aitaa vastaan, jonka hobitit olivat rakentaneet. Silloin hobitit hakkasivat pyöreän aukion metsän keskelle ja polttivat siellä valtavan kokon.

Itseäni jäi mietityttämään, että miten rauhaarakastavat, ei-sotaisat hobitit saattoivat tehdä tuollaisen tuhotyön, lähes teurastukseen verrattavan, kuten puiden hakkaaminen ja polttaminen? Tarujen mukaan puut olivat eläviä olentoja. Kauhean julmalta kuulostava reaktio tuo. Ei ihme, jos puista tuli epäystävällisiä.

...Mutta hobitit tulivat ja hakkasivat maahan satoja puita ja sytyttivät metsään suuren kokon ja polttivat kaiken maan pitkältä kaistaleelta Aidan itäpuolelta.
 
RE: Vko: 41 Vanha Metsä

Tik sanoi:
Eivät kai puut pysty sellaisia kaivamaan?

Mikseivät pystyisi? Jos ne kerran voivat käydä hyökkäykseen Aitaa vastaan noin vain kasvattamalla itsensä sen viereen ja kumartumalla yli, niin mikä estää niitä käyttämästä vastaavaa "pikakasvua" siihen, että siirtelevät maata juurillaan?

Itse mietin eenmmän, miksi Halavukko viitsii nähdä niin paljon vaivaa muutaman hobitin nappaamiseksi. Onko se lihansyöjä, jonka aika ja energia kuluu sopivien saaliotusten houkutteluun, ja onko Vanha metsä sen pyydystystoimien jäljiltä jo niin tyhjä nisäkäselämästä, että sen on tartuttava jokaiseen tilaisuuteen napata joku syötäväksi kelpaava otus?

Kyseisestä runosta käy myös ilmi, että Halavaukko osasi puhua -- ainakin Bombadilille, ellei sitten koko runo ole hobittien mielikuvituksen tuotetta...

Puhuihan se hobiteillekin sen lisäksi, että lauloi heidät lumoihinsa. Frodon ja Samin kokeillessa Merrin ja Pippinin pelastamista tulen avulla Merri käskee heidän sammuttaa nuotion heti, koska puu sanoo muuten katkaisevansa hänet kahtia.

Minua jäi mietityttämään avain, jolla Merri avasi Aidan alla olevan portin. Onko sellainen kaikilla Bukinmaan asukkailla vai vain harvoilla ja valituilla? Ja jos portin tarkoitus on pitää metsän olennot omalla puolellaan, eikö ole vähän riskialtista ottaa sen avaamiseen käytettävää avainta mukaan Metsään, kun ei tiedä, mitä siellä voi olla väijymässä?
 
RE: Vko: 41 Vanha Metsä

Tom Bombadil laulaa koko ajan, niin että hobitit seisovat kuin lumottuina, tuuli taukoaa ja lehdet riippuvat äänettä. Tomin laulu taitaa olla taikakeino, jolla hän pystyy liikkumaan Metsässä sekä ohjailemaan ja komentelemaan jopa vanhaa Halavaukkoa.
Laulan siltä juuret maasta. Laulan tuulen, joka puhaltaa sen oksat ja lehdet irti.
Tulee mieleen Väinämöisen laulunlahjat ja Joukahaisen loitsuaminen suohon.

Bombadil myös puhuu Halavaukolle kaivamisesta. (Vrt. ne uomat metsässä.)
Maata syö! Syvään kaiva! Vettä juo!

Jos polut voivat peittyä näkyvistä, ilmeisesti puutkin voivat siirtyä. Voisi kuvitella, että niiden siirtyessä paikoiltaan metsään syntyy noita syviä uomia. Sekin voisi olla yksi syy, miten niitä uomia on ilmestynyt Metsään. Vanhojen, paksujen juurien jättämiä jälkiä, kun juuret nousevat maasta ja vaihtavat paikkaa?


[quote='Isilmírë]
Minua jäi mietityttämään avain, jolla Merri avasi Aidan alla olevan portin. Onko sellainen kaikilla Bukinmaan asukkailla vai vain harvoilla ja valituilla? Ja jos portin tarkoitus on pitää metsän olennot omalla puolellaan, eikö ole vähän riskialtista ottaa sen avaamiseen käytettävää avainta mukaan Metsään, kun ei tiedä, mitä siellä voi olla väijymässä?
[/quote]

Jos ihan tarkkaan lukee, niin tekstissähän ei puhuta avaimesta, vaan että
Merri laskeutui maahan ja avasi lukon, ja kun he olivat kaikki toisella puolen, hän työnsi portin kiinni. Se sulkeutui kalahtaen ja lukko loksahti. Ääni oli pahaenteinen.
Portissa voi olla yksinkertainen lukitus, siis sellainen, johon ei tarvita avainta, ja jota puut eivät ehkä osaa käyttää. Lukko loksahti, ikään kuin se olisi lukittunut itsestään, tai sitten se ääni vain kuulosti pahaenteisen peruuttamattomalta, että "se on menoa nyt, paluuta ei ole".
 
RE: Vko: 41 Vanha Metsä

Vai ovatko urat jotain ikiaikaisia jokia, jotka ovat vain kasvaneet umpeen totaalisen perusteellisesti? Lähistöllä ei kyllä tainnut olla mitään vuoristoja..
Voisiko Halavaukko olla huorni? Periaatteessa voisi, koska se pystyy kuitenkin tavallaan puhumaan hobiteille ja aiheuttamaan heille väsymystä. Miksi Halavaukosta tuli ilkeä? Olivatko kaikki sen kohtaamat kaksijalkaiset sille ilkeitä vai onko se vaan mustasydäminen ja haluaa tahallaan ilman mitään syytä aiheuttaa pahaa mieltä ja harmia muille olennoille? Kuitenkin se oli saanut valtaansa melkein kaikki puut koko Vanhasta Metsästä, mutta eiväthän ne kaikki voineet olla ikeitä? Osa on varmaankin ollut ensin ystävällisiä, mutta Halavaukon mahdollisen uhkailun jälkeen suostuneet auttamaan Halavaukkoa hänen ilkeilyissään.
 
RE: Vko: 41 Vanha Metsä

alce sanoi:
Portissa voi olla yksinkertainen lukitus, siis sellainen, johon ei tarvita avainta, ja jota puut eivät ehkä osaa käyttää.

Totta. Kyse lienee siis vain minun kielellisesti taipumattomasta päästäni, jonka mielestä lukko on jotain sellaista, johon tarvitaan avain, muut sulkuviritelmät ovat salpoja.

Mitä tulle puiden vihamielisyyteen, eikö se ole ihan ymmärrettävää sellaisia olentoja kohtaan, jotka heiluttelevat kirveitä ja sytyttävät tulia? Puun näkökulmasta hobitit ovat varmaan suhteettoman tuhoisia olentoja pieneen kokoonsa ja (puihin verrattuna) lyhyeen elinikäänsä nähden. Muistaakseni Fangornin metsäkään ei suhtautunut järin suurella lämmöllä kehenkään, joka tuli sinne kirveen kanssa.
 
RE: Vko: 41 Vanha Metsä

Joku jolla on enkunkielinen laitos, voisi ehkä tarkistaa, mitä sanaa siellä on käytetty lukosta (lock, latch, jokin muu?). Latch voi olla lukko, säppi tai salpa, salparauta, aspi. Mielikuva avaimesta voi siis johtua käännöksestä. Avain minullekin ensin tuli mieleeni.
 
RE: Vko: 41 Vanha Metsä

Täältä pesee:

At the far end it [tunnel] was closed by a gate of thick-set iron bars. Merry got down and unlocked the gate, and when they all had passed through he pushed it to again. It shut with a clang, and the lock clicked. The sound was ominous.

Tuntuu kaiken kaikkiaan kovasti lukko-lukolta, siis avaimet ja kaikki. Kyseessähän oli Rankkibukien oma yksityinen sisäänkäynti, joten voisin kuvitella, että suvun jäsenillä oli avaimia hallussaan epälukuinen määrä. Suvun ulkopuoliset hobitit eivät näin ollen voineet käyttää porttia ja se pysyi ikään kuin hallinnassa - ei mitään holtitonta liikennettä, portin auki unohtamisia ja niin pois päin. Ehkä avaimia oli vain muutama, ja ne oli käytävä kuittaamassa Rankkihovista. Joka tapauksessa liikenne portin kautta lienee ollut erittäin vähäistä, joten eipä niitä avaimia kovin paljon tarvittukaan.
 
RE: Vko: 41 Vanha Metsä

Kiitos, Tik! Tuon perustella vaikuttaisi, että siellä tosiaan tarvittiin avainta. Toden totta, melko uhkarohkeaa ottaa avain mukaan Vanhaan Metsään, niin kuin Isilmírë aiemmin kommentoikin.
 
Merri olisi voinut ojentaa avaimen portin toisella puolella seisovalle Pullalle, joka olisi vienyt sen Rankkihoviin. Ovatko luokkarajat niin juurtuneita Konnussa, että avaimen kaltaista statussymbolia ei anneta sukuun kuulumattoman hobitin haltuun edes vähäksi aikaa? Vai halusiko Merri pitää avaimen, jotta pääsisi takaisin, mikäli Vanha metsä osoittautuisi liian vaaralliseksi paikaksi jopa Mustiin Ratsastajiin verrattuna?
 
Vai saiko lukon auki myös toiselta puolelta ja Merri otti avaimen mukaansa koska halusi kulkea salaa eikä halunnut että kukaan tietäisi, mikäli he mahdollisesti joutuisivat kääntymään takaisin?
 
Itse en kiinnittänyt niinkään huomiota tuohon lukkoon tai siihen tarvittavaan mahdolliseen avaimeen. Sen sijaan melkoisen typertyneenä luin kuopasta, luiskasta ja tunnelista tuon aidan vierustalla ja oven kohdalla. En ole koskaan ennen lukiessani kiinnittänyt huomiota siihen millainen sisäänkäynti metsään johtava ovi on. Nyt kuvaillaan kiviholvia ja siitä lähtevää tunnelia. Olin kaiketi ennen ajatellut jotain rauta-aitaa. Tai siis tunnelin toisessa päässä kerrotaan olevan rautaportti ja sellaisissa yleensä on lukko, johon tarvitaan avain.

Seuraava hölmistys tuli, kun luin kuvausta Bombadilin talon sijainnista. Yleensä mieleni piirtää aina metsän keskellä olevan talon, jota ympäröivät joka puolelta sojottavat ja hapsottavat puut ja piha on täynnä puunoksia, eikä sieltä olisi edes avaraa näkymää mihinkään. Talon kerrotaan kuitenkin olvan metsän laidalla, pienen mäennyppylän päällä. Sieltä avautuu näkymä Hautakeroille. Piha on hoidettu ja siellä on puutarhakin. On näemmä hyvä pysähtyä käsittelemään sitä, mitä lukee. Jostain aikaisemmista lukukerroista on jäänyt epämääräisiä ja vääriäkin muistikuvia mieleen.
 
Hyi että kun ajattelee tuota aamuherätystä (en ole aamuihmisiä). Ja kun edellispäiväkin ollut rankka ja jännitystä täynnä ja tuleva päivä tuo mukanaan Vanhan Metsän mystisine luontoineen niin ei varmastikaan mikään voittaja fiilis ole.

Mutta sinne se matka vie ja sen katoilevien polkujen joukkoon. Matka on tukahduttava ja kovasti suunnisteltavaa on kunnes hetkeksi päästään puurajan yli nousevalle kukkulalle. Sieltämatka taas jatkuu ilman sen kummempia polkuja ja arviolta suunnistaen, mutta metsällä on näppinsä pelissä ettei tämä onnistu. Ja niin sitä kuljetaan kohti synkempiä seutuja aina Halavaiselle ja vanhan halavaukon pauloihin. Tilanteesta kuitenkin pelastaa tämä kirjan ehkä yksi mieleenpainuvimmista hahmoista, Tom Bombadil nimittäin. Kuka on tämä metsän reunamilla asustava hahmo ja kuka on tämä Joen tytär?
 
Tapahtumat Vanhassa Metsässä ovat ehkäpä suosikkihetkiäni Tarussa. En osaa kyllä oikein sanoa miksi, mutta ovatpahan kuitenkin.

Ne urat metsässä voisivat mielestäni hyvinkin olla vanhoja joenuomia. Ne taisivat kuitenkin miltei järjestään mennä kohti Halavaista, joka oli jossain kanjonin(?) tapaisessa. Jos jossain maailmanhistorian vaiheessa tässä maailmankolkassa on vettä ollut enemmän, Halavaisen uomahan on voinut olla juuri tässä kyseisessä kohtaa laajempi ja leveämpi hitaammin virtaava paikka, miltei järvimäinen, johon on virrannut kyseisistä, nyt kuivista, urista vettä.

Metsän ilkeydestä. Totta kai tuollainen metsän tuhoaminen ja polttaminen on raivostuttavaa. Minä en silti näe, että metsä olisi yksinkertaisesti ilkeä. Pikemminkin vanha ja tylsistynyt, ehkä jopa vähän katkeroitunut. Ja tästä seuraisi vastaus Isilmírën kysymykseen, miksi Halavaukko vaivautuu parin hobitin takia. Se pyrkii huvittamaan itseään, kun saa siihen mahdollisuuden. Eihän se Merriä ja Pippiniäkään tuhonnut siihen paikkaan, vaikka olisi varmaankin siihen pystynyt. Ajattelisinkin, että se kiusoitteli ja liekitteli, ja tällä tavalla, hieman kieroutuneesti ja itsekkäästi, huvitteli miettimättä sen tarkemmin, aiheuttiko se jollekin harmia vai ei.

Lisäys. Minua mietitty tuossa metsän polttamisessa se, että sehän tehtiin sen takia, että metsä hyökkäsi Aidan kimppuun. Miten metsän kasvaminen ja leviäminen Aitaa kohti ja sen ylle tulkittiin hyökkäyksesksi? Eikö se ole täysin normaalia metsille. Kuvittelisi, että olisi siinä jotain muutakin saanut tapahtua, ennen tuollaista operaatiota. Ymmärtäisin, että ei haluta asuinympäristön metsittyvän ja tehtäisiin jonknlaista harvennusta ja kaadettaisiin metsää Aidan läheltä, mutta nyt tehtiin vähän niin kuin jonkinlainen uhkaava sodanjulistus kaatamalla metsää ja menemällä polttamaan jäänteet keskelle sitä.
 
Luojan tähden paetkaa!

Sidhiel sanoi:
Voisiko Halavaukko olla huorni? Periaatteessa voisi, koska se pystyy kuitenkin tavallaan puhumaan hobiteille ja aiheuttamaan heille väsymystä.

Halavaukko on mielestäni jopa liian mahtava huorniksi: Ämyrilinnan edustalla käyneet huornit eivät olleet kovin yksilöllisiä eivätkä älykkään oloisia: ne kulkivat suurena massana ilmeisesti niitä paimentavien enttien (joita Legolas & co. näkivät tultuaan ulos huornien metsästä) komennossa. Eikö Halavaukkoa olekin epäilty entiksi? Vaikka Tolkien tuskin on asiaan sanonut omaa sanaansa lainkaan?

Joskus vain tuntuu siltä, että Vanhassa metsässä on kuitenkin ollut huorneja. Siellä kaikki oli "paljon elävämpää ja paremmin perillä siitä mitä tapahtuu kuin Konnussa"; puut tarkkailivat kulkijoita päiväsaikaan ja kaikkein ilkeämielisimmät "pudottavat oksan tai työntävät eteen juuren tai tarttuvat kulkijaan köynnöksellä" mutta yöllä ne "voivat olla hurjia". Merrin ollessa kerran metsässä pimeän aikaan hänestä "tuntui että kaikki puut kuiskivat toisilleen uutisia ja salajuonia käsittämättömällä kielellä; ja oksat huojuivat ja kurottelivat vaikka oli tyyntä". Kaiken lisäksi kerrottiin, että "puut liikkuvat ja että ne voivat saartaa muukalaisen ja piirittää hänet".

Mitä Merri sanoikaan Rautapihassa Fangornin metsän huorneista:"Sitä seisoo vaikka tarkkailemassa säätä tai kuuntelemassa tuulen kahinaa, ja sitten yhtäkkiä huomaakin olevansa keskellä metsää, ja suuria kurottelevia puita on joka puolella" (TSH II/3.8. "Hylkytavaraa", s. 585 [vuoden 2007 yksiosainen laitos]). Fangornin metsän huorneilla oli myös ääni, ja ainakin entit pystyivät puhumaan niille. Mitä tulee Merrin Vanhassa metsässä kuulemaan kuiskailuun: huornien ohittaessa Théodenin seuruetta paluumatkalla Fangorniin Rautkymin varteen leiriytynyt seurue kuuli "ääniä, kuisketta ja vaikerrusta ja loputtoman laahaavan huokauksen; maa vapisi heidän allaan".

Mutta näistä todisteista huolimatta totuus jäänee kuitenkin saavuttamatta. Ehkä metsissä oli muitakin aktiivisia voimia kuin entit ja huornit. Ehkä Vanhassa metsässä oli puita, jotka olivat muuttumassa "enttimäisiksi" tai edes "huornistumassa". Keski-Maassa kun on niin paljon salaperäisiä voimia, jotka eivät tottele muita kuin omia pyrkimyksiään.

Enpä voi tähän enää muuta sanoa kuin:

Vanha metsä on vaarallinen paikka,
päivälläkin puut sua tarkkailevat, vaikka
paistaessa päivän tuskin käyvät kimppuun,
yöllä takkiin tarraavaat niin kuin sika limppuun.

(ja lapset laulaa:)

Halavien mailla ei hallanvaara haittaa,
halavalle hobittien lihakin voi maittaa.
Halituli halavata halituli jallaa,
halituli halavata halituli hallaa.
 
Atheonin tapaan Vanha metsä on eräs lempilukujani/paikkojani tarussa. Miellän todellisuudessakin metsät enemmän, ei ehkä ajattelevina mutta elollisina nyt ainakin, vaikka Tarussä ilmiö onkin 'astetta' pidemmälle viety. En ole järin uskonnollinen ihminen mutta jos johonkin jumalmaailmaan uskoisin, niin toivoisin sen olevan nimenomaan joku luonnonhenkiin perustuva versio. Tällaiseen maailmankuvaan sopisi mitä mainioimmin metsä jolla on oma tahto, tuli se tahto sitten esiin voimakkaammin tai enemmän vaivihkaa.

Myös se että ilkikurisuudestaan huolimatta metsässä voi selvitä huoletta itsevarmuuden ja vilpittömän hyväntahtoisuuden (ynnä muinaisempien voimien?) kanssa kuvastaa maailmaa jossa mielelläni asustaisin.
 
Ylös