Vko 44: Konnun puhdistus

Kointähti

Koala on steroids
Kotiin palaava hobittinelikko löytää itsensä pimeästä yöstä Bukinmaan porttien edustalta. Portit on lukittu, eivätkä konnavahdit suostu avaamaan niitä, joten Merri ja Pippin päättävät kiivetä niiden yli. Tällöin paikalle hälytetään Johtajan Iso mies, joka paljastuu Bil Imarteeksi. Aluksi tämä yrittää säikyttää tunkeutujat tiehensä, mutta lannistuu nopeasti miekkojen edessä ja pakenee. Hobitit yöpyvät vahtituvassa, joka paljastuu karuksi paikaksi lukuisine ohjesääntöineen ja määräyksineen. Konnavahtien puheista selviää, että asiat ovat olleet jo jonkin aikaa huonolla mallilla. Lotho Säkinheimo-Reppuli on alkanut nimittää itseään Johtajaksi ja ottanut itselleen määräysvallan Konnun asioista. Hänellä on apunaan muualta tuotuja ilkeitä ihmismiehiä sekä jonkin verran puolelleen langenneita hobitteja, ja tavaraa kerätään varastoihin ja vain rippeitä jaetaan takaisin tavallisille hobiteille. Maanmatkaajat päättävät, ettei aikaa ole liiemmin hukattavaksi, vaan asioihin on saatava muutos.

Seuraavana päivänä nelikko jatkaa matkaansa, ja joutuu kaikkien yllätykseksi ja riemuksi konnavahtipartion pidättämäksi. Ryhmä yöpyy Sammakkosuon kylässä, ja jatkaa taas matkaansa. Poneilla kulkevat sankarimme liikkuvat kuitenkin niin nopeasti, että konnavahdit joutuvat luopumaan marssistaan ja antamaan pidätettyjen kulkea omalla aikataulullaan. Ratsastajat saapuvat Virranvarren majatalolle, Vihreälle Lohikäärmeelle, josta löytävät puolisen tusinaa ihmismiehiä: viirusilmäisiä ja naamoiltaan kellertäviä. Nämäkään eivät pärjää tahtojen taistelussa tuimille hobiteille, vaan pakenevat. Tässä vaiheessa Frodo esittää kaiken kuulemansa perusteella näkemyksensä, ettei Lotho ole vastuussa kaikesta pahanteosta, vaan taustalla häärivät rosvot ja mystinen Sarkku. Ihmisroistoja on kuitenkin ilmeisesti paljon, joten vahvistuksia tarvitaan.

Sam päättää hakea avukseen Tom Töllin poikineen, ja Merri puhaltaa lahjatorveensa Bukinmaan torvimerkkiä. Koko Kontu on tarkoitus nostattaa vastarintaan! Pian koko Virranvarsi on aseissa, ja Pippin lähtee Tukinturkuun hakemaan vahvistuksia jo kauan kapinoilleilta Tukeilta. Frodo korostaa, että kapinassa ei tule syyllistyä turhiin tappoihin, ja ettei varsinkaan hobitteja saa surmata. Ilta hämärtyy, ja kaksikymmentä roistoa marssii Virranvarteen tajuamatta juurikaan tilannetta, ennen kuin heidän johtajansa ammutaan jousipyssyillä kuoliaaksi. Loput roistot antautuvat ja heidät vangitaan. Loppuyöstä käytetään pitkä tovi viimeisten Konnun kuulumisten kertomiseen ja loput nukkumiseen.

Tiedustelijat kertovat, että uusi lähes satapäinen ihmisjoukkio lähestyy lännestä Virranvartta. Tukit ehtivät vielä paikalle vahvistamaan kapinallisia, ja sitten rosvot saapuvat. He eivät tunne sotataitoa, vaan marssivat suoraan väijytykseen. Merri tarjoaa antautumismahdollisuutta, mutta roistot päättävät taistella. Seuraa kova kamppailu, jonka seurauksena liki 70 ihmismiestä ja 19 hobittia makaa kuolleena. Hobittikapinalliset ovat voittaneet ratkaisevan taistelun, ja Merri ja Pippin ovat toimineet kenraaleina.

Konnun sankareiksi nousseet hobittimme jatkavat matkaansa Repunpäähän selvittelemään välejään Konnun tyrannien kanssa. Matkalla he näkevät paljon lohduttomia näkyjä: kaadettuja ja mätänemään jätettyjä puita, poltettuja mökkejä, uusia talonrumiluksia ja saastaa levittävän uuden myllyn. Samin vanha vihollinen Ted Hiesuli paljastuu roistojen kätyriksi, mutta hänen kohtalonsa jää avoimeksi. Repunpää vaikuttaa hylätyltä, mutta aikansa paikkaa tutkittuaan he törmäävät Sarumaniin - tai kuten häntä nykyään kutsutaan, Sarkkuun. Saruman paljastaa tehneensä paljon tuhoja kostomielessä, mutta silti Frodo antaisi hänen poistua vahingoittumattomana, koska hän oli ennen suuri ja kuuluu arvokkaaseen sukukuntaan. Edes Frodon mithrilpaitaan katkeava Sarumanin veitsi ei saa Frodoa toisiin aatoksiin, mutta vanha velho tekee kohtalokkaan virheen potkaistessaan Gríma Kärmekieltä kasvoihin yhden kerran liikaa; rohanilainen katkaisee tältä kurkun ennen kuin kuolee itse hobittien nuoliin. Sarumanin ruumis hajoaa usvaksi ja pölyn peittämäksi luurangoksi. Konnun puhdistus on päättynyt.
 
Tätä lukua kyllä aina odottaa, vaikka Kontu ei ole enää entisensä (mikä järkytti ensimmäisellä lukukerralla ihan suunnattomasti). Ja aina ku Jacksonin lehvoja kattoo niin harmittaa sikana että tämä luku on jätetty pois. Kirjan kohokohtia. Huippu porukkaa nuo kontulaiset sitten kaikkiaan (vaikka siitä nyt ei ole ollut epäilystäkään) ja rosmot saivat kyllä ansionsa mukaan.
 
Taistelussa muuten ihmisten puolella kaatuneita oli 70 ja haavoittuneita ilmeisesti 10-20, hobiteilla kuolleita oli 19 ja haavoittuneita 30. Eikö tämä viittaa siihen, että verenhimoiset hobitit teurastivat julmasti maahan lyötyjä ja avuttomia uhreja?
 
Roistoja oli alun perin noin sata. Ensin parikymmentä yritti murtautua piirityksestä: kahdeksan roistoa kaatui, kaksitoista pääsi pakoon. Kaksi hobittia kaatui.

Jäljelle jääneistä noin kahdeksastakymmenestä roistosta jäi viimeisen taistelun jälkeen vangeiksi noin tusina ja lähes seitsemänkymmentä kaatui. Roistojen tappiot olivat kiistämättä järkyttävät, kun ajattelee, että noin 20 prosentin tappioiden katsotaan tekevän sotilasosastosta taistelukyvyttömän. Ehkä lause "Heidän mielensä paloi pikemminkin tappamaan kuin pakoon" selittää lopputuloksen: roistot eivät enää varsinaisesti taistelleet yhtenäisenä ja päämäärätietoisena osastona, vaan jonkinlaisen berserkkiraivon vallassa kokonaistilannetta näkemättä. Hyökkäys ylärinteeseen varustettuja asemia vastaan oli sekin tuhoon tuomittu yritys, vaikka vastustajat olivat puolituisia. Ja ainahan hyökkääjän tappiot ovat moninkertaiset puolustajaan verrattuna. Etenkin jos ollaan murtautumassa piirityksestä järkeä vailla leveänä rintamana eikä terävänä kiilana kuten ensimmäiset kaksikymmentä roistoa, jotka onnistuivatkin yrityksessään melkein siedettävin tappioin.

Jos hobitit olisivat surmanneet antautuneita tai taistelukyvyttömiä roistoja ja syyllistyneet siten selkeästi sotarikokseen, he tuskin olisivat ottaneet lainkaan vankeja, jotka olisivat myöhemmin voineet todistaa Haagissa (jos vaikkapa Merri olisi saatu raahattua sinne vastaamaan teoistaan).

Olisi toki mielenkiintoista päästä lukemaan jonkun Sarkun kätyrin muistelmat taistelusta. Voittajan historiankirjoitus kun tahtoo parhaassakin tapauksessa aina olla voittajan historiankirjoitusta...
 
Hobittien paluu Kontuun ajoittuu marraskuun ensimmäiselle päivälle, joten saapuminen Bukinmaan suljetulle portille oli hobiteista varmasti törkein Halloweenpila sitten ikinä. Konnussakin oli marraskuussa jo syksy pitkällä, joten puut olivat kaljuja ja keli sateinen ja muutenkin viluinen ja siinä vielä jouduttiin kokemaan kurja ja ikävä paluu, kun kaikki ei ollutkaan kunnossa. Kaikki ikävä oli alkanut jo pian sen jälkeen, kun Frodo oli lähtenyt Konnusta. Oliko Saruman ehtinyt olla siellä pari-kolme kuukautta ennen hobittien paluuta? Oli pistänyt hösseliksi, jotta paluu olisi ikimuistoisen kurja. Bil Imarre ja co. olivat tainneet tulla Briistä jo hobittien siellä aiheuttaman kohun jälkeen.

Kaikista hobiteista haluaisi uskoa vain hyvää ja leppoisaa luonteenlaatua. Onkin tylsä lukea, että myös hobittien joukossa on omahyväisiä ja ärsyttäviä yksilöitä. Hobiteista paljastuu, että Tukinturun porukka, jolla vahva johtajansa Thain, olivat rohkealla mielellä ja puolustivat omaa aluettaan. Koko Konnun johtaja oli suljettu umpikoloihin, joten ilman vahvaa johtajaa, oli tilaa ulkopuoliselle komentelevalle johtajuudelle. Tarvittiin tosiaan se kipinä, jonka neljä rohkeaa maata kiertänyttä sodankävijää tulivat tullessaan. He toivat arvovaltaisen johtajuuden tuleessaan ja siinä se oli. Valmis taistelusuunnitelma Konnun vallanneiden roistojen rökittämiseksi.

Konnavahteja oli tavallisesti vain kaksitoista, mutta nyt määrää oli lisätty moninkertaisesti, koska tarvittiin väkeä vahtimaan, että tyhmäntärkeitä sääntöjä noudatettiin. Vaikka heillä oli aseenaan vain kirveitä, vasaroita, puukkoja ja oletettavasti joitakin maatalousvälineitä kuten heinäseipäitä, löytyy hobittien joukosta myös taitavia jousiampujia aikamoinen joukko. Oletan, että nämä kuuluivat Konnun eri neljännysten metsästysseuroihin ja heidän pääasiallinen tehtävänsä oli metsästys, jotta kansalle saatiin riistaa pöytään. Nyt metsästystaitoa tarvittiin myös puolustamiseen.
 
Mutta eikö teistä ole ongelmallista, että Frodo rodullistaa Sarumanin kätyrit? Konnussa ei hobitti kuulemma ole tarkoituksella surmannut hobittia, eikä se saisi alkaa nytkään, ei vaikka nämä olisivat ryhtyneet pettureiksi. Ihmisistä ei ole kai niin väliä?
 
Kontuhan oli vähän sellainen ankkalampi. Elämä oli rauhallista ja mukavaa ja kaiken maailman seikkailujakin (kuten esim. veneilyä) katsottiin jo hieman pahasti, saati sitten jotain ulkomaalaisia kummine tapoineen. Konnussa ei liiemmin muita kansoja oltu nähty, paitsi ohikulkumatkalla. Hobitit olivat harvoin varsinaisesti tavanneet ulkomaalaisia (paitsi Gandalfin). Ulkomaailma oli nyt kuitenkin tavoittanut rauhallisen Konnunkin ("voit aidata itsesi sisään" jne.). Jotkut hobitit olivat ahneuden, vallanhalun tai ties minkä sokaisemana lähteneet leikkiin mukaan. Frodo tajusi tilanteen, eikä hän suojellut pelkästään hobitteja. Hänhän "oli ollut taistelussa mukana, mutta hän ei ollut tarttunut miekkaan ja hänen osansa oli ennen muuta ollut estää menetyksistään vimmastuneita hobitteja tappamasta niitä vihollisia jotka olivat laskeneet aseensa." Tuo puhuu nimenomaan rodullistamista vastaan: Frodolle oli sama mitä kansaa viholliset olivat - jos he olivat antautuneet, heidät piti säästää.
 
Last edited:
Mitä tulee murhaajahobitteihin, on tiedossamme ainakin kaksi murhaepäilyä:
a) Helmi Tuk, jonka (hän lienee ollut Lalian epäonninen avustaja kohtalokkaana päivänä vuonna 1402 kl.) epäiltiin työntäneen Lalia Savirinteen pyörätuolin Tukien Ison asumuksen Suurelta ovelta alarinteeseen niin että matriarkka heitti henkensä. Kuoleman jälkeiset tapahtumat olisivat myös voineet olla peräisin suoraan Midsomerista: Lalian kuoltua thainiksi päässyt Ferumbras III ilmeisesti lahjoitti Helmille komean kaulanauhan.
b) Drogo Reppuli ja vaimonsa Esikko: Eräänä iltana Vihreässä lohikäärmeessä kerrattiin puheita, joiden mukaan Rankkivuohon hukkunut pariskunta olisi murhannut toisensa, työntämisiä ja vetämisiä, tiedättehän...

Näiden tarinoiden yhteydessä ei muuten mainita sanallakaan, että murha Konnussa olisi ollut täysin ennenkuulumaton teko... Bilbokin oli vähällä murhata Klonkun, Frodo samoin (hän myös ihmetteli Gandalfille, miksi Bilbo oli säästänyt tuon kurjan raukan hengen), eikä Samvaiskaan ollut kovin kaukana klonkunsurmaajaksi ryhtymisestä. Olen ehkä kyyninen, mutta runsaat tuhatneljäsataa vuotta ilman murhia... jaa-a.

Ja onhan hobitti ainakin kerran varmasti murhannut toisen, tosin Konnun ulkopuolella, ja jopa Sumuvuorten takana, mutta kuiteskin, klunk, ssss.
 
Luvussa esiintyy muutamiakin kohtia, jotka käyvät (sattumoisin juuri Ihmisten Ajan alkaessa) traagisenkin osuvasti yksiin realistisen (maailman)politiikan kanssa — sekä lähihistoriallisen että todennäköisesti nykyisenkin. S.o., ne "Pomot", jotka me näemme, voidaan vaihtaa verhontakaisten toimijoiden tai kerhon toimesta mikäli he yhtäkkiä eivät suostukaan enää "yhteistyöhön"... ja kansantasolla olevat tavallinen, pieni väki (= hobitit) pidetään tarvittaessa väkivaltaisesti "omalla paikallaan" nomovahdeilla mikäli he yrittävät vastustaa kollektivistista "valtio kerää, kerää, aina vain enemmän mutta jonnekin se vain häviää" -asiainjärjestystä — "hyvinvointivaltiota", joka kyllä tuottaa hyvinvointia kunhan vain kuulut mahdollisimman ylös "Pomon miehiin". Pomon miehillä on aina ilmaiset juomat.

Vaikea uskoa, etteikö Tolkien olisi ottanut kynäänsä käytännöllistä draaman kaavaa bolshevikkien vallankumouksesta. . . Sekä hieman myös niistä toisista valtiososialisteista.

'Chief? Chief? Do you mean Mr. Lotho?' said Frodo.
'I suppose so, Mr. Baggins; but we have to say just "The Chief" nowadays.'
 
Ylös