Kointähti
Koala on steroids
Kotiin palaava hobittinelikko löytää itsensä pimeästä yöstä Bukinmaan porttien edustalta. Portit on lukittu, eivätkä konnavahdit suostu avaamaan niitä, joten Merri ja Pippin päättävät kiivetä niiden yli. Tällöin paikalle hälytetään Johtajan Iso mies, joka paljastuu Bil Imarteeksi. Aluksi tämä yrittää säikyttää tunkeutujat tiehensä, mutta lannistuu nopeasti miekkojen edessä ja pakenee. Hobitit yöpyvät vahtituvassa, joka paljastuu karuksi paikaksi lukuisine ohjesääntöineen ja määräyksineen. Konnavahtien puheista selviää, että asiat ovat olleet jo jonkin aikaa huonolla mallilla. Lotho Säkinheimo-Reppuli on alkanut nimittää itseään Johtajaksi ja ottanut itselleen määräysvallan Konnun asioista. Hänellä on apunaan muualta tuotuja ilkeitä ihmismiehiä sekä jonkin verran puolelleen langenneita hobitteja, ja tavaraa kerätään varastoihin ja vain rippeitä jaetaan takaisin tavallisille hobiteille. Maanmatkaajat päättävät, ettei aikaa ole liiemmin hukattavaksi, vaan asioihin on saatava muutos.
Seuraavana päivänä nelikko jatkaa matkaansa, ja joutuu kaikkien yllätykseksi ja riemuksi konnavahtipartion pidättämäksi. Ryhmä yöpyy Sammakkosuon kylässä, ja jatkaa taas matkaansa. Poneilla kulkevat sankarimme liikkuvat kuitenkin niin nopeasti, että konnavahdit joutuvat luopumaan marssistaan ja antamaan pidätettyjen kulkea omalla aikataulullaan. Ratsastajat saapuvat Virranvarren majatalolle, Vihreälle Lohikäärmeelle, josta löytävät puolisen tusinaa ihmismiehiä: viirusilmäisiä ja naamoiltaan kellertäviä. Nämäkään eivät pärjää tahtojen taistelussa tuimille hobiteille, vaan pakenevat. Tässä vaiheessa Frodo esittää kaiken kuulemansa perusteella näkemyksensä, ettei Lotho ole vastuussa kaikesta pahanteosta, vaan taustalla häärivät rosvot ja mystinen Sarkku. Ihmisroistoja on kuitenkin ilmeisesti paljon, joten vahvistuksia tarvitaan.
Sam päättää hakea avukseen Tom Töllin poikineen, ja Merri puhaltaa lahjatorveensa Bukinmaan torvimerkkiä. Koko Kontu on tarkoitus nostattaa vastarintaan! Pian koko Virranvarsi on aseissa, ja Pippin lähtee Tukinturkuun hakemaan vahvistuksia jo kauan kapinoilleilta Tukeilta. Frodo korostaa, että kapinassa ei tule syyllistyä turhiin tappoihin, ja ettei varsinkaan hobitteja saa surmata. Ilta hämärtyy, ja kaksikymmentä roistoa marssii Virranvarteen tajuamatta juurikaan tilannetta, ennen kuin heidän johtajansa ammutaan jousipyssyillä kuoliaaksi. Loput roistot antautuvat ja heidät vangitaan. Loppuyöstä käytetään pitkä tovi viimeisten Konnun kuulumisten kertomiseen ja loput nukkumiseen.
Tiedustelijat kertovat, että uusi lähes satapäinen ihmisjoukkio lähestyy lännestä Virranvartta. Tukit ehtivät vielä paikalle vahvistamaan kapinallisia, ja sitten rosvot saapuvat. He eivät tunne sotataitoa, vaan marssivat suoraan väijytykseen. Merri tarjoaa antautumismahdollisuutta, mutta roistot päättävät taistella. Seuraa kova kamppailu, jonka seurauksena liki 70 ihmismiestä ja 19 hobittia makaa kuolleena. Hobittikapinalliset ovat voittaneet ratkaisevan taistelun, ja Merri ja Pippin ovat toimineet kenraaleina.
Konnun sankareiksi nousseet hobittimme jatkavat matkaansa Repunpäähän selvittelemään välejään Konnun tyrannien kanssa. Matkalla he näkevät paljon lohduttomia näkyjä: kaadettuja ja mätänemään jätettyjä puita, poltettuja mökkejä, uusia talonrumiluksia ja saastaa levittävän uuden myllyn. Samin vanha vihollinen Ted Hiesuli paljastuu roistojen kätyriksi, mutta hänen kohtalonsa jää avoimeksi. Repunpää vaikuttaa hylätyltä, mutta aikansa paikkaa tutkittuaan he törmäävät Sarumaniin - tai kuten häntä nykyään kutsutaan, Sarkkuun. Saruman paljastaa tehneensä paljon tuhoja kostomielessä, mutta silti Frodo antaisi hänen poistua vahingoittumattomana, koska hän oli ennen suuri ja kuuluu arvokkaaseen sukukuntaan. Edes Frodon mithrilpaitaan katkeava Sarumanin veitsi ei saa Frodoa toisiin aatoksiin, mutta vanha velho tekee kohtalokkaan virheen potkaistessaan Gríma Kärmekieltä kasvoihin yhden kerran liikaa; rohanilainen katkaisee tältä kurkun ennen kuin kuolee itse hobittien nuoliin. Sarumanin ruumis hajoaa usvaksi ja pölyn peittämäksi luurangoksi. Konnun puhdistus on päättynyt.
Seuraavana päivänä nelikko jatkaa matkaansa, ja joutuu kaikkien yllätykseksi ja riemuksi konnavahtipartion pidättämäksi. Ryhmä yöpyy Sammakkosuon kylässä, ja jatkaa taas matkaansa. Poneilla kulkevat sankarimme liikkuvat kuitenkin niin nopeasti, että konnavahdit joutuvat luopumaan marssistaan ja antamaan pidätettyjen kulkea omalla aikataulullaan. Ratsastajat saapuvat Virranvarren majatalolle, Vihreälle Lohikäärmeelle, josta löytävät puolisen tusinaa ihmismiehiä: viirusilmäisiä ja naamoiltaan kellertäviä. Nämäkään eivät pärjää tahtojen taistelussa tuimille hobiteille, vaan pakenevat. Tässä vaiheessa Frodo esittää kaiken kuulemansa perusteella näkemyksensä, ettei Lotho ole vastuussa kaikesta pahanteosta, vaan taustalla häärivät rosvot ja mystinen Sarkku. Ihmisroistoja on kuitenkin ilmeisesti paljon, joten vahvistuksia tarvitaan.
Sam päättää hakea avukseen Tom Töllin poikineen, ja Merri puhaltaa lahjatorveensa Bukinmaan torvimerkkiä. Koko Kontu on tarkoitus nostattaa vastarintaan! Pian koko Virranvarsi on aseissa, ja Pippin lähtee Tukinturkuun hakemaan vahvistuksia jo kauan kapinoilleilta Tukeilta. Frodo korostaa, että kapinassa ei tule syyllistyä turhiin tappoihin, ja ettei varsinkaan hobitteja saa surmata. Ilta hämärtyy, ja kaksikymmentä roistoa marssii Virranvarteen tajuamatta juurikaan tilannetta, ennen kuin heidän johtajansa ammutaan jousipyssyillä kuoliaaksi. Loput roistot antautuvat ja heidät vangitaan. Loppuyöstä käytetään pitkä tovi viimeisten Konnun kuulumisten kertomiseen ja loput nukkumiseen.
Tiedustelijat kertovat, että uusi lähes satapäinen ihmisjoukkio lähestyy lännestä Virranvartta. Tukit ehtivät vielä paikalle vahvistamaan kapinallisia, ja sitten rosvot saapuvat. He eivät tunne sotataitoa, vaan marssivat suoraan väijytykseen. Merri tarjoaa antautumismahdollisuutta, mutta roistot päättävät taistella. Seuraa kova kamppailu, jonka seurauksena liki 70 ihmismiestä ja 19 hobittia makaa kuolleena. Hobittikapinalliset ovat voittaneet ratkaisevan taistelun, ja Merri ja Pippin ovat toimineet kenraaleina.
Konnun sankareiksi nousseet hobittimme jatkavat matkaansa Repunpäähän selvittelemään välejään Konnun tyrannien kanssa. Matkalla he näkevät paljon lohduttomia näkyjä: kaadettuja ja mätänemään jätettyjä puita, poltettuja mökkejä, uusia talonrumiluksia ja saastaa levittävän uuden myllyn. Samin vanha vihollinen Ted Hiesuli paljastuu roistojen kätyriksi, mutta hänen kohtalonsa jää avoimeksi. Repunpää vaikuttaa hylätyltä, mutta aikansa paikkaa tutkittuaan he törmäävät Sarumaniin - tai kuten häntä nykyään kutsutaan, Sarkkuun. Saruman paljastaa tehneensä paljon tuhoja kostomielessä, mutta silti Frodo antaisi hänen poistua vahingoittumattomana, koska hän oli ennen suuri ja kuuluu arvokkaaseen sukukuntaan. Edes Frodon mithrilpaitaan katkeava Sarumanin veitsi ei saa Frodoa toisiin aatoksiin, mutta vanha velho tekee kohtalokkaan virheen potkaistessaan Gríma Kärmekieltä kasvoihin yhden kerran liikaa; rohanilainen katkaisee tältä kurkun ennen kuin kuolee itse hobittien nuoliin. Sarumanin ruumis hajoaa usvaksi ja pölyn peittämäksi luurangoksi. Konnun puhdistus on päättynyt.