Vko 44: Pomppivan ponin majatalossa

Rohanin ratsastaja

Kontulainen
Luku alkaa tiiviillä kuvauksella Briin seudusta. Muistin, että Briin kylän lisäksi oli muitakin kyliä joita olen ennenkin yrittänyt löytää kartalta. Briivuoren olin sen sijaan täysin unohtanut. Alkukielisessä nimi on ”Bree-hill” eli kyse saattaa olla esimerkiksi samankokoisesta ”vuoresta” kuin Tahkovuori.

Kun nyt kerran tutkailin rinnan alkukielistä ja suomenkielistä teosta huomasin, että tässä luvussa on paljon nimistöä jonka kanssa kääntäjällä on ollut tekemistä. Onnistumista en osaa arvioida kovin objektiivisesti. Pidän käännöksen sanaston tunnelmasta ja yleisesti en saa englannin kieleen kovin helposti hyvää tunnesidettä. Heti aluksi on esimerkiksi Briin pienemmät kylät: Sokkeli – Staddle, Notko – Combe ja Aarnila – Archet joka sijaitsee Aarnimetsän – Chetwood reunassa. Myöhemmin on mm pitkä liuta paikallisia hobittinimiä, joukossa mm meille kaikille tuttu Heathertoes – Vaiverovarvas. Pieni yksityiskohta joka minua häiritsi käännöksessä heti alussa oli maininta siitä, että kylien ympärillä oli vain pari virstaa peltoja ja hoidettua metsää. Se olisi kovin vähän elättämään kylien asukkaat ja Tolkien onkin kirjoittanut ”few miles”. Minulle siis pari on kaksi vrt. parillinen, parijono.

Se niuhottamisesta. Seuraavaksi käydään läpi seudun historiaa ja annetaan kuva omasta pienoiskansasta joka on asuttanut samaa seutua ammoisista ajoista lähtien. Tämä on vähän ristiriidassa sen kanssa, että Brii sijaitsee vnhojen teiden risteyksessä eikä omassa rauhassa syrjässä muista kulkijoista. Yleensä kulkuyhteyksien risteyksissä kansat sekaantuvat ja vaihtuvuus on vähintään kohtalaista. Briiläiset kuvataan maanläheisinä ja yleisesti positiiviseen sävyyn - kuinkas muuten kun alue on ainoa jossa hobitit ja isot ihmiset asuvat yhdessä. Seudulla liikkuu myös salaperäisiä samoojia ja jo tässä vaiheessa aavistaa, että näihin vielä palataan. Briin suhteista ulkomaailmaan ja Briihin johtavista teistä annetaan tarkka kuvaus.

Huomasin, että olin jättänyt monta pientä yksityiskohtaa vaille huomiota tässä luvussa. Olin ilmeisesti ihmismäisesti kovin hätäinen pääsemään Ponin toimintaan. Esimerkiksi en ollut sisäistänyt, että käytännölliset hobitit nimesivät Vihertien sen mukaan, että tie oli alkanut vihertää, nurmettua vähäisen käytön seurauksena.

Hobitit saapuvat Briihin myöhään illalla ja jännitteitä on ilmassa heti alusta lähtien. Tässä luvussa tapahtumiin ja kerrontaan on helppo eläytyä. Lukijan on helppo asettua yhdeksi kokijaksi. Frodon epävarmuus ja jännittyneisyys, kun täytyy oikeasti toimia vieraassa paikassa salanimellä, on helposti aistittavissa. Frodolla on monta yksityiskohtaa huolehdittavanaan ja hän on tässä vaiheessa selkeästi ja yksin matkan johtaja ja tuntee vastuuta paitsi tehtävästä myös tovereistaan. Kaikkivoipa Tom on jäänyt taakse, Gandalfista ei ole tietoa ja matkan tulevaisuus on hämärän peitossa. Frodo ei saa huoltaan kanavoitua tehokkaaksi toiminnaksi, vaan esimerkiksi ryntää viemään huomion itseensä kun Pippin harhautuu liian varomattomaksi.

Luvun hassun hauskana hahmona on Viljami Voivalvatti, hyvin kuvattu tosielämän ikuinen hössöttäjä joka luo oman kiireen ja saa muidenkin olon rauhattomaksi. Tosin on sanottava Viljamin kunniaksi, että hän suhtautuu varsin rauhallisesti Frodon katoamistemppuun. Ensimmäisellä lukukerralla epäilin, että Viljamista saattaisi paljastua jotain enemmän, no tavallaan vähän enemmän hänessä onkin mutta ei kuitenkaan erityisiä kykyjä kuten vaikkapa Tomilla.

Sen sijaan luvun päähenkilö paljastuu vaivihkaisesti, alkaen jo ensimmäisistä viittauksista samoojiin. Tavallaan tämä on Konkarin luku, vaikka seuraava luku on sen niminen. Nyt ollaan sen lajin kuvauksessa joka saa monenlaiset lukijat tiivistämään otettaan kirjasta. Esimerkiksi ensimmäisellä lukukerrallani en tämän luvun jälkeen enää murehtinut tulevien sivujen määrää. Ainoa huoleni oli milloin ehtisin lukea lisää. Nuoreen mieheen vetosi se ilmiselvä peitelty voima, selvästi alla piili enemmän kuin mitä haluttiin näyttää. Sänkimiesihquttajat, hold your horses! Konkarissahan on yhdistettynä ideaalilla tavalla maskuliinisuuden ultimatum. Hän on pitkä, hoikka, takkuinen tumma tukka, lujat kasvot, tarkat harmaat silmät, matala ääni. Hänellä on vanhan miehen kokemus ja viisaus yhdistettynä nuoren miehen fysiikkaan! Hän ei höpise turhia vaan puhuu harkittuja viisaita sanoja. Kaiken lisäksi hän osaa olla vaatimaton nöyristelemättä, vaikka taustaa varmasti löytyisi ylpeilyyn.

Stressaavasta ja uhkaavasta tilanteesta huolimatta Frodo ei pakene hädissään, vaan tuntee vetoa Konkaria kohtaan. Tässä yhdeksännessä luvussa tunteiden ilmeinen läsnäolo tuo tapahtumat ns. iholle ja sitä alkaa huomaamattaan eläytyä siihen miten itse mahtaisi luottaa tuohon hämärään kulkijaan. Siinä on jotain salaperäistä miten kirjailija saa kerronnan loksahtamaan kohdalleen. Eroa onnistuneen ja epäonnistuneen kerronnan välillä on vaikea tarkasti osoittaa sormella. Se piilee siinä moninaisessa kokonaisuudessa miten asiat ilmaistaan niin, että esimerkiksi tässä lukija pääsee lähelle, vaikka kerrotaan kaikkea muuta kuin lähellä lukijaa olevista asioista. Elävöitetään ympäristö niin, että se alkaa elää lukijan mielessä ilman, että tukahdutetaan teksti selityksillä. Ehkä yksi olennainen ero edelliseen lukuun on se, että tässä on saatu aivan eri tavalla tunnetta mukaan.

Kaapuhemmopainoksessa on sivun 140 loppupuolella mennyt latojalla sanat sekaisin. Siinä pitäisi lukea: Kummaa kuin Briistä kuultu, sanottiin vieläkin Itäneljännyksessä – perua niiltä ajoilta jolloin tuossa majatalossa saattoi kuulla pohjoisen, etelän ja idän uutiset ja...
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Nimissä on tosiaan ollut tekemistä, mutta onneksi Tolkien selitti niitä kääntäjille laatimissaan ohjeissa (Nomenclature of The Lord of the Rings)

Staddle (Sokkeli): nykyisin murteellinen sana, esiintyy paikannimissä, merkitys (rakennuksen) 'perustus' peräisin muinaisenglannin sanasta staðol.

Combe (Notko): englannin coomb on 'syvä (mutta ei yleensä kovin laaja) laakso'. Hyvin yleinen paikannimissä muodoissa -comb, -cumb, -combe...

Archet (Aarnila): itse asiassa kelttiläistä alkuperää oleva englantilainen paikannimi. Käytetään Briin nimistössä edustamassa yhteiskieltä tai hobittikieltä vanhempien nimien kerrostumaa. (Nomenclaturen käsikirjoituksessa huomautetaan, että Archet periytyy (nyt en jaksa kääntää) "from British *ar(e)cait- > Old English ar-cæt (Welsh argoed [obsolete 'trees, edge of forest'])."

Sukunimet ovat samaa sorttia. Oma suosikkini on Vihvilävalo (engl. Rushlight) joka tarkoittaa 'kynttilää, joka on valmistettu kastamalla vihvilä (tai kaisla) taliin'.

Heather on oikeasti 'kanerva', mutta vaivero on samaa sukua. Tästä nimestä muuten Tolkien arvelee Nomenclaturessa, että se on ison väen pikkuväelle antama lempinimi. Nämä kun kävelivät paljain jaloin, keräsivät samalla kanervaa, oksia ja lehtiä varpaidensa väliin.

Appledore on varsinaisesti 'omenapuu', mutta eikö Omppu olekin hauskempi käännös?

Entä sitten Butterbur? Sana tarkoittaa oikeasti 'ruttojuurta', mutta olihan tuo butter parempi ottaa käännökseen "ruton" asemesta, vai kuinka? Tietääkseni sellaista kasvia kuin "voivalvatti" ei ole olemassa, mutta mitä siitä. Viljamin etunimi Barliman liittyy hänen ammattiinsa: barley + man, "ohramies", mikä Tolkienin mukaan sopii vallan mainiosti majatalonpitäjälle ja oluenpanijalle.
 

masamune

Kontulainen
Varsin mainiota paikan esittelyä ja todella mukava luku lukea. Pieni epäilys tuntemattomia kohtaan toki kalvaa läpi luvun, mutta on onneksi hyviäkin tyyppejä joukossa. Tässä vaiheessa ei kyllä osaa Konkariin luottaa sen enempää kuin Briiläisetkään, vaikka tulevasta onkin jo tietoa. Pomppivan Ponin tunnelma on vähän räkälämäisempi ja pimeämpi kuin esim mitä elokuvassa nähtynä, enkä näköjään päässyt samallaiseen mielikuvaan sen ulkonäöstä nyt mitä olen aiemmin päässyt. Jotenki ehkä vanhan mielikuvan ja elokuvan sekamelskaksi jäi, joka vähän pudotti pisteitä tältä. Mutta seikkailu on alkanut :1420:
 

Fairy tale

Lapinorava
Mieleeni piirtyi väkisinkin kuva Saanatunturista, jonka juurella on kyliä täynnä asutusta ja sen keskellä Pomppivan Ponin majatalo. Kilpisjärvellähän on nykyään kaksi kylää, Saanan alkupäässä ja sen loppupäässä, sen ainoan tien varrella. Tien varrella on paljon erilaista asutusta ja majoitusta. Elokuvasta poiketen Briissä ei sada, vaikka onkin jo pimeää hobittien saapuessa portille. Kirjassa ei myöskään kerrota, että kaduilla olisi enää kuljeksinut oikein ketään.

Pieni Briin kylä kuhisee valmiiksi, siellä on ollut outoja kulkijoita. Neljä Konnun hobittia on omalla tavallaan erittäinkin omituinen näky ja herättää monen huomion puoleensa. Outojen aikojen keskellä majatalosta kuuluu silti laulua ja naurua, jotain tavallista ja kotoisaa outojen aikojen keskellä.

Frodon laulaessa älytöntä, mutta hupaisaa lauluaan, pääsee mukavasti iloiseen majatalon salin tunnelmaan. Kuulijat taputtavat tahtia, laulavat mukana ja lattiaa tömistellään. Kuuluu varmasti vihellystäkin ja jos jollain on viulu ja huilu, niillä kohta säestetään Frodon aloittaessa laulun uudelleen. Sitten yhtäkkiä laulaja kompuroi kolpakot kumoon, putoaa lattialla ja katoaa silmien edessä. Parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen kuuluu varmasti Briiläisiä (ja muitakin) kirouksia ja alkaa yleinen kuhina.

Tässä vaiheessa Samin ja Pippinin ajatuksia ei kerrota. Konkari antaa Frodon ymmärtää, että tietää hänestä ja hänen matkansa tarkoituksesta. "Et sitten voinut pitää sormeasi kurissa hobitinrääpäle" lukee rivien välissä. Ruksuttaako Frodon ajatuksissa lainkaan 1+1=tämä Konkariksi kutsuttu samooja tuntee Gandalfin. Frodo on pöllähtänyt, vaikka tuntuu käsittävän kyllä mielensä perukoilla yhtä ja toista.

Luku jää kutkuttavan avoimeksi. Miksi Merri oli lähtenyt ulos ja mitä hän siellä tekee? Kuka on Konkari? Mistä Voivalvatti haluaa keskustella? Keitä ovat portti-Harri ja aidan yli livahtanut tumma hahmo? Onko Gandalfista mitään tietoa Briissä? Mokasiko Frodo nyt koko homman?
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Bob ja Nob - hobitteja molemmat vaiko ei?

Tässä luvussa muuten esitellään kaksi veijaria, Bob ja Nob, V. Voivalvatin apulaiset. Nob on selvästi hobitti, sillä häntä puhutellaan "karvatassuksi". Mutta mitä tuumaatte Bobista? Pikkuväkeä vai isoa väkeä? Samankaltaiset nimet ja sama asema Voivalvatin palveluskunnassa saavat ehkä ajattelemaan helposti, että hobitteja toki molemmat, mutta käykö mistään edes kohtalaisen todennäköisesti ilmi, kumpaanko väkeen Bob kuuluu? Tai mitkä seikat puhuvat yhden tai toisen puolesta? - Toisaalta kysymys on ehkä vielä hieman ennenaikainen sillä ainakin Bob esiintyy vielä kahden luvun päästä (Veitsi yössä) ja hänet mainitaan vielä hamassa kuudennessa kirjassakin, vaikka ei silloin ole paikalla majatalossa eikä tieto siitä, että hän on mennyt käymään kotolaistensa luona, kerro mitään hänen hobittiutensa puolesta tai sitä vastaan.

Mutta jos pysytellään toistaiseksi tämän luvun antamissa tiedoissa ja ehkä palataan kysymykseen uudestaan kahden viikon päästä.
 

Rohanin ratsastaja

Kontulainen
Ilman muuta olen pitänyt Bobia tämän luvun perusteella isona ihmisenä. Koska kerran Nob on hobitti, tuntuisi oudolta, että myös Bob olisi hobitti kun asiakkaista pienempi osa vaikuttaa olevan hobitteja. Ajatus, että hobitti kantaa isojen ihmisten raskaita kolpakoita isoille ihmisille, tuntuu epämukavalta.
 

Atheon

Kontulainen
En tiedä miksi, mutta minulle Bob on ollut aina kääpiö. Kun asiaa ajattelee, niin Bob ja Nob voisivat molemmat olla hobitteja, ehkä jopa veljeksiä nimistä päätellen. Ainakin sen aikaisemminkin mainitsemani videopelin tekijät ovat muistaakseni tulkiinneet Bobinkin hobitiksi.

Tässä luvussa, kuten yllä on mainittu, muutaman luvun takainen painostavan uhkaava tunnelma laskeutuu takaisin tarinaan, ehkä tosin vielä hieman aikaisempaa kouriin tuntuvampana.

Mielestäni Frodo hoiti vaikeuksia kohti kulkevan tilanteen alkuun varsin mallikkaasti. Lauloi hassun hauskan laulun komealla äänellään ja kaikkien keskittyminen siirtyi pois heidän matkansa syystä ja Reppuleista. Jos vain olisi malttanut lopettaa yhteen laulukertaan ja tajunnut vaikka pyytää jotain Briiläistä laulamaan puolestaan jonkun oman laulunsa. Hyvästä alusta huolimatta Herra Alismäki kompuroi suorituksensa viime metreillä.
 

Olórin

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Lukuhan on mielenkiintoinen, mutta sitä on pohdittu yllä jo monelta kantilta. Siksi kiinnitänkin huomiota koko kirjan ajan tapahtuvaan matkaan.
Kun Konnussa tunnuttiin muutama luku aiemmin olevan lähdössä iloiten sotaan, niin tässä luvussa ollaan matkalla historiaan ja fantasiaan. Kontu on pala ideaalista englantilaista maaseutua jostain Tolkienin lapsuuden ajoilta. Nyt siirrytään Briihin, joka on pieni kylä tienristeyksessä. Vanhassa majatalossa kulkee monenlaista väkeä. Enää ei olla 1800-luvulla, vaan ollaan jossain vanhemmassa ajassa. Myöhemmin mennään erämaahan ja tutustutaan anglosaksiseen ratsastuskansaan ja kivikaupungissa asuvaan kansaan, joka ilmentää ehkä enemmän antiikkista kuin keskiaikaista kulttuuria. Välillä matkataan mielikuvituksellisissa paikoissa haltioiden kanssa ja päästään ehkä sinne sotatantereellekin, mutta mitään Konnun tapaista paikkaa ei tunnu löytyvän.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Eräs yksityiskohta luvussa kiinnitti huomiota: Briin länsiportti ei ilmeisesti ollut kovin korkea, vaikka sellainen mielikuva on elokuvista saattanut mieleen syöpyä.

Oli pimeää ja kalpeat tähdet loistivat, kun Frodo ja hänen kumppaninsa lopulta saapuivat Vihertien risteykseen ja lähestyivät kylää. He tulivat länsiportille ja havaitsivat sen suljetuksi, mutta sen takana nököttävän majan ovella istui mies. Hän loikkasi pystyyn, kävi hakemassa lyhdyn ja katseli heitä ihmeissään portin yli. (TSH, sivu 163).

Ei liene todennäköistä, että portti oli sittenkin korkea ja Portti-Harri kiipesi sen sisäpuolella olevia tikkaita pitkin portin harjalle, vaan portti oli tosiaan ehkä korkeintaan puolisentoista metriä korkea. Siihen viittaa sekin, että hobitit näkivät suljetun portin takana nököttävän majan ja sen ovella istuvan miehen. (Se, että puolituiset tosiaan näkivät portin yli Harrin istumassa majansa edessä, voisi viitata todella matalaan porttiin.

Mutta jos tämä pitää paikkansa, oliko Harrin mitenkään tarpeen erikseen avata portti roistoille alkuvuodesta 3019 ja päästää nämä hyökkäämään Briihin? Metrisen-puolitoistametrisen portin ei luulisi pitelevän minkäänlaista vähänkään isomman joukkion hyökkäystä. Eikä kylä ollut muutenkaan järin tiukasti linnoitettu. Vallihauta oli sentään syvä ja varmasti paras turva puolustajille, mutta sen takana ei ollut muuria, vaan ainoastaan tuuhea pensasaita.
 

Constantine

Sen "jonkin" keksijä
Marvel-selityksenä voi tietenkin aina esittää, että Sormusaaveiden vierailu pani viipymättä (ksenofoobisista taipumuksistaan muutenkin tunnetut) briiläiset hieman tukevoittamaan kylänsä ympäryslaudoituksia. Puhumattakaan tietyistä epäkanonisista lammasvaraspeikkojen touhuskeluista, mitkä olisivat luonnollisesti omiaan paremman linnoittelun lisämotivaationa.
 

Telimektar

Fundamentalisti
portti oli tosiaan ehkä korkeintaan puolisentoista metriä korkea. Siihen viittaa sekin, että hobitit näkivät suljetun portin takana nököttävän majan ja sen ovella istuvan miehen.
MInulla ei ole nyt "Sormusten herraa" käsillä, mutta jos Briin länsiporttia ei kuvailla muualla sen tarkemmin, niin voisimme kuvitella sen olleen jotain sellaista tyyppiä josta näkee läpi. Eräässä toisessa Tolkienin teoksessa kuvaillaan "tanakka upeasti veistetty puinen ristikkoportti joka oli koristeltu rautanauloin".
 
Ylös