Telimektar
Fundamentalisti
Tämä ei voinut olla luomatta mielikuvaa aaveista nuuskimassa ympäristöä 'pelon ulottuvuudessa', jossa yön kylmimmällä hetkellä toiminta on vapaimmillaan ja hobittien piiloutuminen silloin mahdollista ainoastaan täysin pelottomina.
Tämä ajatus siitä että sormusaaveet erityisesti aistivat kohteidensa pelon, on kiinnostava ja jollain tavoin sopisi siihen (ei kovin voimalliseen) kuvaan minkä niistä Sormuksen ritareista saa. Muuten tuo kylmin hetki juuri ennen auringonnousua tarjoaa rinnastuksen Stokerin "Draculaan"; siellähän kerrotaan että vampyyrien voimat esim. muodonmuutoksiin ovat keskiyön ohella suurimpia juuri auringonlaskun ja -nousun hetkillä. Toisaalta tuo hetki ennen aamunkoittoa tarjoaa muutenkin dramaattisia mahdollisuuksia: esim. (Sormuksen ritareihin verrattuna huomattavasti bodatumpi) Noitakuningas ratsastaa Minas Tirithin portinkaaren ali kohtaamaan viimeisen jäljellejääneen vastustajan, Gandalfin, juuri kun kukko laulaa lähestyvän aamun merkiksi.
Tiettyjen ajankohtien lisäksi myös tietynlaiset paikat toistuvat Sormusten herran huipentumakohdissa. Gandalf käy ehkä tarinan kovimman taistelunsa (balrogia vastaan) Zirakzigilin huipulla. Viimapään huipulla Gandalf on pitänyt nazgulit loitolla. Orthancin huipun vankiparvekkeelta kotkat pelastavat ison G:n.
Kun Frodo kiipeää ylöspäin, hän joutuu usein vaikeuksiin. Sumunpeittämillä hautakeroilla tovereitaan etsivä Frodo kiipeää erään kukkulan huipulle ja joutuu siellä haudanhaamun vangitsemaksi. Kun Frodo saattueen jokimatkan viimeisellä etapilla kiipeää Amon Henin huipulle, Boromir hyökkää ensin hänen kimppuunsa ja sitten Sormuksen sormeensa pannut Frodo on aivan vähällä joutua Sauronin Silmän skannaamaksi. Pitkä ja vaivalloinen kipuaminen ylös Cirith Ungolin portaita johtaa Frodon Lukitarin hampaisiin. Tämän jälkeen örkit raahaavat tajuttoman Frodon Cirith Ungolin tornihuoneeseen, joka sekin on hänelle melko paha paikka. Lopulta koko tehtävän huipentava kapuaminen ylös Tuomiovuoren rinnettä päättyy Frodon henkilökohtaisen tehtävän epäonnistumiseen, josta vain Klonkun hyökkäys Tuomiorotkon reunalla hänet (ja maailman) tahattomasti pelastaa.