Liite E (Lukeminen ja kirjoittaminen) on Tarun Sormusten herrasta liitteistä teknisin ja monien mielestä jokseenkin käsittämätön. Liitteen ensimmäisessä osassa (Sanojen ja nimien ääntäminen) käydään läpi (lähinnä) haltiakielisten sanojen ääntämisohjeita, jotka on osittain kotoutettu suomalaisen lukijan tarpeita varten.
Tutustumiskierros äänteisiin alkaa konsonanteista. Itse olen aina pitänyt vaikeimpana muistaa TH:n ääntämistä samoin kuin englannin sanoissa thin ja cloth eli heikompana kuin suomessa. Samoin on vaikea muistaa, että F sanan lopussa pitäisi ääntää v:nä. Tässä nyt päällimmäiset "ai niinhän se olikin"-huomioni. Toisin sanoen nämä ohjeet lienee syytä lukea uudestaan aina silloin tällöin, ehkei nyt kuitenkaan joka viikko.
Sitten vokaalit, ne nyt eivät ole erityisen vaikeita (päällisin puolin), mitä nyt huomasin heti taas yhden asian jota en ole muistanut tai koskaan oppinut: aw sanan lopussa pitäisi ääntää [au], esimerkiksi siis Amon Lhaw äännetäänkin [amon lau] (uh, tuon l:n tilalla pitäisi olla soinnittoman l:n merkki, ehkä pitäisi myös harjoitella ääntämään soinniton l...) Joo, kyllä vokaaleistakin löytyy yhtä ja toista opittavaa.
Vielä ovat liitteen ykkösosasta jäljellä kappaleet paino ja huomautus. Oikeaa painottamista varten tässä onkin oikein harjoitustehtävä. Mukavaa. Entä sitten huomautus? Niin, kääpiökielessä TH äännetään niin kuin me suomalaiset sen ääntäisimme, [th]. Mutta kappas vain, kääpiökielen Z olikin soinnillinen s eikä [ts], miten sekin oli päässyt unohtumaan. Täytyy siis kertauksen vuoksi lausua Zirakzigil kymmenen kertaa peräkkäin.
E-liitteen kakkososa (kirjoittaminen) vasta onkin vaikea tapaus. Tengwarista on annettu peräti taulukko ja sen selitys, mutta mielestäni selitykset ovat turhan hankalasti ylöspantuja. Jokin selkeä taulukko olisi ollut enemmän minun mieleeni, samaten taulukko toiseen suuntaan, mitä meidän äännettämme mikin tengwa vastaa. Ja lisäkirjainten opetteleminen on myös oma lukunsa. Kukapa ne joskus ulkoa oppisi.
Ai niin, eihän tämä vielä loppunutkaan. Cirth esittelee aivan toisen maailman, pohjoisemman, germaanisemman kulmikkaine riimuineen. Täytyy tunnustaa, etten ole niistä koskaan kovin paljon pitänyt. Ne ovat jotenkin karkeita, outoa että haltiat ovat ne luoneet. Kääpiökamaa, sanoisin.
Liite F jakautuu kahteen jokseenkin erilaiseen osaan. Liite F I: Kolmannen ajan kielet ja kansat sisältää johdannon jälkeen kappaleet, jotka on otsikoitu "Haltioista", "Ihmisistä", "Hobiteista" ja "Muista kansoista". Haltioista puhuttaessa vilahtelee outoja nimiä, Beleriand, Nargothrond, Thingol Harmaatakki. Tässä aina mietin, millaista oli lukea Sormusten herraa vuosina 1955-1977 ennen Silmarillionin julkaisemista. Pikkuisen piinalliselta varmaan niiden mielestä, jotka janosivat lisää tarinoita ja aavistivat niiden olemassaolon näiden viitteiden (ja muidenkin, tarinassa itsessään esiintyvien) perusteella. Ja vinkkien antaminen jatkuu, ihmisistä ja westronista puhuttaessa annetaan taas maistiaisia Númenorista ja sen tuhosta. Hobittien kielestä puhuttaessa minua on aina surettanut ajatus, että he kadottivat kokonaan oman kielensä, josko heillä "omaa" kieltä on koskaan ollutkaan. Jos kerran hobititkin ovat ihmisiä, ts. heidän esi-isänsä heräsivät silloin ja siellä kun ihmisten isät heräsivät, heidän alkuperäinen kielensä on ollut yksi ihmiskielistä, ehkä jokin pohjoinen kielimuoto.
Muista kansoista otetaan esiin entit, örkit ja musta kieli sekä peikot ja kääpiöt. Tässä lienee yksi laajimmista örkkitiedon esityksistä. Jos kuka nyt örkkitietoa kaipaa. Eikä kääpiöiden kielestäkään juuri sen enempää tiedetty ennen The History of Middle-earthin ilmestymistä kuin mitä tässä kerrotaan, paitsi tietysti ne muutamat sanat, jotka tarinassa esiintyvät.
Liite F II: Käännöksestä on suomennetussa Sormusten herrassa varsin erilainen kuin alkuteoksessa, johtuen tietysti siitä, että suomalaiselle lukijalle ei liene niin tärkeä kertoa haltiakielten englannintamisesta kuin sen suomentamisesta. Kuten viitteessä 85 Kersti Juva toteaa, luku on kirjoitettu kokonaan uudestaan ja suorat sitaatit Tolkienilta ovat lainausmerkkien sisällä. Joskus, jonakin kauniina päivänä, täytyy Kontuwikiin saada hyvin rakennettu esitys alkuteoksen ja suomennoksen Liite FII:n / Appendix FII:n eroista ja suomennoksesta pois jääneistä kappaleista. Tällä kertaa otan esiin vain muutaman kohdan, jotka herättivät ajatuksia. Tehkää te samoin.
1) Suomentaja toteaa Tolkienin todenneen, että käännettäessä Länsikairan Punaista kirjaa englanniksi katosi westronissa esiintynyt ero teitittelyn ja sinuttelun välillä. Vaikka suomen kielessä ero on olemassa, "tätä erikoisuutta ei oikein käynyt siirtäminen suomen kielelle". Toisin sanoen esimerkiksi Minas Tirithissä kaikenarvoisia henkilöitä sinutelleen Peregrin Tukin sinuttelu ei siirtynyt suomeksi. Olisiko niin voinut kuitenkin tehdä?
2) Erisnimien kääntäminen on yksi Sormusten herran luonteenomaisia piirteitä. Tolkien on antanut ohjeitaan siihen, mitä saa kääntää ja mitä ei, ja mitä joskus hyvinkin vanhakantaisia ja erikoisia piirteitä sisältävät nimet tarkoittavat. Tämä prosessi antaa yksityiskohtiin viehättyneelle lukijalle iloa vuosikausiksi, kun hän pohtii käännösten osuvuutta, alkuperäisten nimien merkitystä ja Tolkienin selityksiä, joita onneksi voi nyt kuka tahansa lukea, jos vain hankkii käsiinsä Hammondin ja Scullin Reader's Companionin. Voi sitä nimien määrää. Ja täytyy taas nostaa hattua Kersti Juvalle, hän on tehnyt erinomaista työtä nimiä uudestaan luodessaan. Toivottavasti se oli ainakin osittain hauskaa. Työlästä varmasti.
3) Varsinkin yksi alkuteoksen pois jätetty kappale olisi ollut hyvä saada mukaan muodossa tai toisessa. Tarkoitan aivan Appendix F II:n lopussa olevaa huomautusta kolmesta nimestä, Hobbit, Gamgee ja Brandywine. Niissä on mielenkiintoisia huomioita hobiteista. Vaan eikö tuo kappale liene jossakin suomennettuna? Jossakin meidän sivuillamme siis?
Viitteet:
Tästä alustuksesta tulee nyt luonnottoman pitkä, mutta koettakaa kestää. Suomennoksen viitteet ovat siis loppuviitteitä, ainakin uusimmissa The Lord of the Ringsin laitoksissa ne ovat alaviitteinä. Monet viitteistä viittaavat vain jollekin Sormusten herran sivulle, jossa kyseinen asia mainitaan. Ovathan ne oikein? Vai oliko jossakin laitoksessa edellisen laitoksen sivunumerot viitteissä?
On toki todettava, että syvällisesti Keski-Maahan perehtyvä lukija ei voi jättää viitteitä lukematta. Niissä on tiedonmurusia, joita ei muualta hevin löydä. Esim. viitteessä 22 kerrotaan lossothista, viitteessä 24 näkykivistä, viitteessä 28 Umbarista, viitteessä 46 nimen Tammikilpi syntyhistoriasta... Ai niin, uusimmassakin laitoksessa on painovirhe viitteessä 50: ei 5. maaliskuuta vuonna 2942 vaan 15. maaliskuuta 2941.
Tutustumiskierros äänteisiin alkaa konsonanteista. Itse olen aina pitänyt vaikeimpana muistaa TH:n ääntämistä samoin kuin englannin sanoissa thin ja cloth eli heikompana kuin suomessa. Samoin on vaikea muistaa, että F sanan lopussa pitäisi ääntää v:nä. Tässä nyt päällimmäiset "ai niinhän se olikin"-huomioni. Toisin sanoen nämä ohjeet lienee syytä lukea uudestaan aina silloin tällöin, ehkei nyt kuitenkaan joka viikko.
Sitten vokaalit, ne nyt eivät ole erityisen vaikeita (päällisin puolin), mitä nyt huomasin heti taas yhden asian jota en ole muistanut tai koskaan oppinut: aw sanan lopussa pitäisi ääntää [au], esimerkiksi siis Amon Lhaw äännetäänkin [amon lau] (uh, tuon l:n tilalla pitäisi olla soinnittoman l:n merkki, ehkä pitäisi myös harjoitella ääntämään soinniton l...) Joo, kyllä vokaaleistakin löytyy yhtä ja toista opittavaa.
Vielä ovat liitteen ykkösosasta jäljellä kappaleet paino ja huomautus. Oikeaa painottamista varten tässä onkin oikein harjoitustehtävä. Mukavaa. Entä sitten huomautus? Niin, kääpiökielessä TH äännetään niin kuin me suomalaiset sen ääntäisimme, [th]. Mutta kappas vain, kääpiökielen Z olikin soinnillinen s eikä [ts], miten sekin oli päässyt unohtumaan. Täytyy siis kertauksen vuoksi lausua Zirakzigil kymmenen kertaa peräkkäin.
E-liitteen kakkososa (kirjoittaminen) vasta onkin vaikea tapaus. Tengwarista on annettu peräti taulukko ja sen selitys, mutta mielestäni selitykset ovat turhan hankalasti ylöspantuja. Jokin selkeä taulukko olisi ollut enemmän minun mieleeni, samaten taulukko toiseen suuntaan, mitä meidän äännettämme mikin tengwa vastaa. Ja lisäkirjainten opetteleminen on myös oma lukunsa. Kukapa ne joskus ulkoa oppisi.
Ai niin, eihän tämä vielä loppunutkaan. Cirth esittelee aivan toisen maailman, pohjoisemman, germaanisemman kulmikkaine riimuineen. Täytyy tunnustaa, etten ole niistä koskaan kovin paljon pitänyt. Ne ovat jotenkin karkeita, outoa että haltiat ovat ne luoneet. Kääpiökamaa, sanoisin.
Liite F jakautuu kahteen jokseenkin erilaiseen osaan. Liite F I: Kolmannen ajan kielet ja kansat sisältää johdannon jälkeen kappaleet, jotka on otsikoitu "Haltioista", "Ihmisistä", "Hobiteista" ja "Muista kansoista". Haltioista puhuttaessa vilahtelee outoja nimiä, Beleriand, Nargothrond, Thingol Harmaatakki. Tässä aina mietin, millaista oli lukea Sormusten herraa vuosina 1955-1977 ennen Silmarillionin julkaisemista. Pikkuisen piinalliselta varmaan niiden mielestä, jotka janosivat lisää tarinoita ja aavistivat niiden olemassaolon näiden viitteiden (ja muidenkin, tarinassa itsessään esiintyvien) perusteella. Ja vinkkien antaminen jatkuu, ihmisistä ja westronista puhuttaessa annetaan taas maistiaisia Númenorista ja sen tuhosta. Hobittien kielestä puhuttaessa minua on aina surettanut ajatus, että he kadottivat kokonaan oman kielensä, josko heillä "omaa" kieltä on koskaan ollutkaan. Jos kerran hobititkin ovat ihmisiä, ts. heidän esi-isänsä heräsivät silloin ja siellä kun ihmisten isät heräsivät, heidän alkuperäinen kielensä on ollut yksi ihmiskielistä, ehkä jokin pohjoinen kielimuoto.
Muista kansoista otetaan esiin entit, örkit ja musta kieli sekä peikot ja kääpiöt. Tässä lienee yksi laajimmista örkkitiedon esityksistä. Jos kuka nyt örkkitietoa kaipaa. Eikä kääpiöiden kielestäkään juuri sen enempää tiedetty ennen The History of Middle-earthin ilmestymistä kuin mitä tässä kerrotaan, paitsi tietysti ne muutamat sanat, jotka tarinassa esiintyvät.
Liite F II: Käännöksestä on suomennetussa Sormusten herrassa varsin erilainen kuin alkuteoksessa, johtuen tietysti siitä, että suomalaiselle lukijalle ei liene niin tärkeä kertoa haltiakielten englannintamisesta kuin sen suomentamisesta. Kuten viitteessä 85 Kersti Juva toteaa, luku on kirjoitettu kokonaan uudestaan ja suorat sitaatit Tolkienilta ovat lainausmerkkien sisällä. Joskus, jonakin kauniina päivänä, täytyy Kontuwikiin saada hyvin rakennettu esitys alkuteoksen ja suomennoksen Liite FII:n / Appendix FII:n eroista ja suomennoksesta pois jääneistä kappaleista. Tällä kertaa otan esiin vain muutaman kohdan, jotka herättivät ajatuksia. Tehkää te samoin.
1) Suomentaja toteaa Tolkienin todenneen, että käännettäessä Länsikairan Punaista kirjaa englanniksi katosi westronissa esiintynyt ero teitittelyn ja sinuttelun välillä. Vaikka suomen kielessä ero on olemassa, "tätä erikoisuutta ei oikein käynyt siirtäminen suomen kielelle". Toisin sanoen esimerkiksi Minas Tirithissä kaikenarvoisia henkilöitä sinutelleen Peregrin Tukin sinuttelu ei siirtynyt suomeksi. Olisiko niin voinut kuitenkin tehdä?
2) Erisnimien kääntäminen on yksi Sormusten herran luonteenomaisia piirteitä. Tolkien on antanut ohjeitaan siihen, mitä saa kääntää ja mitä ei, ja mitä joskus hyvinkin vanhakantaisia ja erikoisia piirteitä sisältävät nimet tarkoittavat. Tämä prosessi antaa yksityiskohtiin viehättyneelle lukijalle iloa vuosikausiksi, kun hän pohtii käännösten osuvuutta, alkuperäisten nimien merkitystä ja Tolkienin selityksiä, joita onneksi voi nyt kuka tahansa lukea, jos vain hankkii käsiinsä Hammondin ja Scullin Reader's Companionin. Voi sitä nimien määrää. Ja täytyy taas nostaa hattua Kersti Juvalle, hän on tehnyt erinomaista työtä nimiä uudestaan luodessaan. Toivottavasti se oli ainakin osittain hauskaa. Työlästä varmasti.
3) Varsinkin yksi alkuteoksen pois jätetty kappale olisi ollut hyvä saada mukaan muodossa tai toisessa. Tarkoitan aivan Appendix F II:n lopussa olevaa huomautusta kolmesta nimestä, Hobbit, Gamgee ja Brandywine. Niissä on mielenkiintoisia huomioita hobiteista. Vaan eikö tuo kappale liene jossakin suomennettuna? Jossakin meidän sivuillamme siis?
Viitteet:
Tästä alustuksesta tulee nyt luonnottoman pitkä, mutta koettakaa kestää. Suomennoksen viitteet ovat siis loppuviitteitä, ainakin uusimmissa The Lord of the Ringsin laitoksissa ne ovat alaviitteinä. Monet viitteistä viittaavat vain jollekin Sormusten herran sivulle, jossa kyseinen asia mainitaan. Ovathan ne oikein? Vai oliko jossakin laitoksessa edellisen laitoksen sivunumerot viitteissä?
On toki todettava, että syvällisesti Keski-Maahan perehtyvä lukija ei voi jättää viitteitä lukematta. Niissä on tiedonmurusia, joita ei muualta hevin löydä. Esim. viitteessä 22 kerrotaan lossothista, viitteessä 24 näkykivistä, viitteessä 28 Umbarista, viitteessä 46 nimen Tammikilpi syntyhistoriasta... Ai niin, uusimmassakin laitoksessa on painovirhe viitteessä 50: ei 5. maaliskuuta vuonna 2942 vaan 15. maaliskuuta 2941.