Vko 48: Liitteet E ja F sekä viitteet

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Liite E (Lukeminen ja kirjoittaminen) on Tarun Sormusten herrasta liitteistä teknisin ja monien mielestä jokseenkin käsittämätön. Liitteen ensimmäisessä osassa (Sanojen ja nimien ääntäminen) käydään läpi (lähinnä) haltiakielisten sanojen ääntämisohjeita, jotka on osittain kotoutettu suomalaisen lukijan tarpeita varten.

Tutustumiskierros äänteisiin alkaa konsonanteista. Itse olen aina pitänyt vaikeimpana muistaa TH:n ääntämistä samoin kuin englannin sanoissa thin ja cloth eli heikompana kuin suomessa. Samoin on vaikea muistaa, että F sanan lopussa pitäisi ääntää v:nä. Tässä nyt päällimmäiset "ai niinhän se olikin"-huomioni. Toisin sanoen nämä ohjeet lienee syytä lukea uudestaan aina silloin tällöin, ehkei nyt kuitenkaan joka viikko.

Sitten vokaalit, ne nyt eivät ole erityisen vaikeita (päällisin puolin), mitä nyt huomasin heti taas yhden asian jota en ole muistanut tai koskaan oppinut: aw sanan lopussa pitäisi ääntää [au], esimerkiksi siis Amon Lhaw äännetäänkin [amon lau] (uh, tuon l:n tilalla pitäisi olla soinnittoman l:n merkki, ehkä pitäisi myös harjoitella ääntämään soinniton l...) Joo, kyllä vokaaleistakin löytyy yhtä ja toista opittavaa.

Vielä ovat liitteen ykkösosasta jäljellä kappaleet paino ja huomautus. Oikeaa painottamista varten tässä onkin oikein harjoitustehtävä. Mukavaa. Entä sitten huomautus? Niin, kääpiökielessä TH äännetään niin kuin me suomalaiset sen ääntäisimme, [th]. Mutta kappas vain, kääpiökielen Z olikin soinnillinen s eikä [ts], miten sekin oli päässyt unohtumaan. Täytyy siis kertauksen vuoksi lausua Zirakzigil kymmenen kertaa peräkkäin.

E-liitteen kakkososa (kirjoittaminen) vasta onkin vaikea tapaus. Tengwarista on annettu peräti taulukko ja sen selitys, mutta mielestäni selitykset ovat turhan hankalasti ylöspantuja. Jokin selkeä taulukko olisi ollut enemmän minun mieleeni, samaten taulukko toiseen suuntaan, mitä meidän äännettämme mikin tengwa vastaa. Ja lisäkirjainten opetteleminen on myös oma lukunsa. Kukapa ne joskus ulkoa oppisi.

Ai niin, eihän tämä vielä loppunutkaan. Cirth esittelee aivan toisen maailman, pohjoisemman, germaanisemman kulmikkaine riimuineen. Täytyy tunnustaa, etten ole niistä koskaan kovin paljon pitänyt. Ne ovat jotenkin karkeita, outoa että haltiat ovat ne luoneet. Kääpiökamaa, sanoisin.

Liite F jakautuu kahteen jokseenkin erilaiseen osaan. Liite F I: Kolmannen ajan kielet ja kansat sisältää johdannon jälkeen kappaleet, jotka on otsikoitu "Haltioista", "Ihmisistä", "Hobiteista" ja "Muista kansoista". Haltioista puhuttaessa vilahtelee outoja nimiä, Beleriand, Nargothrond, Thingol Harmaatakki. Tässä aina mietin, millaista oli lukea Sormusten herraa vuosina 1955-1977 ennen Silmarillionin julkaisemista. Pikkuisen piinalliselta varmaan niiden mielestä, jotka janosivat lisää tarinoita ja aavistivat niiden olemassaolon näiden viitteiden (ja muidenkin, tarinassa itsessään esiintyvien) perusteella. Ja vinkkien antaminen jatkuu, ihmisistä ja westronista puhuttaessa annetaan taas maistiaisia Númenorista ja sen tuhosta. Hobittien kielestä puhuttaessa minua on aina surettanut ajatus, että he kadottivat kokonaan oman kielensä, josko heillä "omaa" kieltä on koskaan ollutkaan. Jos kerran hobititkin ovat ihmisiä, ts. heidän esi-isänsä heräsivät silloin ja siellä kun ihmisten isät heräsivät, heidän alkuperäinen kielensä on ollut yksi ihmiskielistä, ehkä jokin pohjoinen kielimuoto.

Muista kansoista otetaan esiin entit, örkit ja musta kieli sekä peikot ja kääpiöt. Tässä lienee yksi laajimmista örkkitiedon esityksistä. Jos kuka nyt örkkitietoa kaipaa. Eikä kääpiöiden kielestäkään juuri sen enempää tiedetty ennen The History of Middle-earthin ilmestymistä kuin mitä tässä kerrotaan, paitsi tietysti ne muutamat sanat, jotka tarinassa esiintyvät.

Liite F II: Käännöksestä on suomennetussa Sormusten herrassa varsin erilainen kuin alkuteoksessa, johtuen tietysti siitä, että suomalaiselle lukijalle ei liene niin tärkeä kertoa haltiakielten englannintamisesta kuin sen suomentamisesta. Kuten viitteessä 85 Kersti Juva toteaa, luku on kirjoitettu kokonaan uudestaan ja suorat sitaatit Tolkienilta ovat lainausmerkkien sisällä. Joskus, jonakin kauniina päivänä, täytyy Kontuwikiin saada hyvin rakennettu esitys alkuteoksen ja suomennoksen Liite FII:n / Appendix FII:n eroista ja suomennoksesta pois jääneistä kappaleista. Tällä kertaa otan esiin vain muutaman kohdan, jotka herättivät ajatuksia. Tehkää te samoin.

1) Suomentaja toteaa Tolkienin todenneen, että käännettäessä Länsikairan Punaista kirjaa englanniksi katosi westronissa esiintynyt ero teitittelyn ja sinuttelun välillä. Vaikka suomen kielessä ero on olemassa, "tätä erikoisuutta ei oikein käynyt siirtäminen suomen kielelle". Toisin sanoen esimerkiksi Minas Tirithissä kaikenarvoisia henkilöitä sinutelleen Peregrin Tukin sinuttelu ei siirtynyt suomeksi. Olisiko niin voinut kuitenkin tehdä?

2) Erisnimien kääntäminen on yksi Sormusten herran luonteenomaisia piirteitä. Tolkien on antanut ohjeitaan siihen, mitä saa kääntää ja mitä ei, ja mitä joskus hyvinkin vanhakantaisia ja erikoisia piirteitä sisältävät nimet tarkoittavat. Tämä prosessi antaa yksityiskohtiin viehättyneelle lukijalle iloa vuosikausiksi, kun hän pohtii käännösten osuvuutta, alkuperäisten nimien merkitystä ja Tolkienin selityksiä, joita onneksi voi nyt kuka tahansa lukea, jos vain hankkii käsiinsä Hammondin ja Scullin Reader's Companionin. Voi sitä nimien määrää. Ja täytyy taas nostaa hattua Kersti Juvalle, hän on tehnyt erinomaista työtä nimiä uudestaan luodessaan. Toivottavasti se oli ainakin osittain hauskaa. Työlästä varmasti.

3) Varsinkin yksi alkuteoksen pois jätetty kappale olisi ollut hyvä saada mukaan muodossa tai toisessa. Tarkoitan aivan Appendix F II:n lopussa olevaa huomautusta kolmesta nimestä, Hobbit, Gamgee ja Brandywine. Niissä on mielenkiintoisia huomioita hobiteista. Vaan eikö tuo kappale liene jossakin suomennettuna? Jossakin meidän sivuillamme siis?

Viitteet:

Tästä alustuksesta tulee nyt luonnottoman pitkä, mutta koettakaa kestää. Suomennoksen viitteet ovat siis loppuviitteitä, ainakin uusimmissa The Lord of the Ringsin laitoksissa ne ovat alaviitteinä. Monet viitteistä viittaavat vain jollekin Sormusten herran sivulle, jossa kyseinen asia mainitaan. Ovathan ne oikein? Vai oliko jossakin laitoksessa edellisen laitoksen sivunumerot viitteissä?

On toki todettava, että syvällisesti Keski-Maahan perehtyvä lukija ei voi jättää viitteitä lukematta. Niissä on tiedonmurusia, joita ei muualta hevin löydä. Esim. viitteessä 22 kerrotaan lossothista, viitteessä 24 näkykivistä, viitteessä 28 Umbarista, viitteessä 46 nimen Tammikilpi syntyhistoriasta... Ai niin, uusimmassakin laitoksessa on painovirhe viitteessä 50: ei 5. maaliskuuta vuonna 2942 vaan 15. maaliskuuta 2941.
 
Oi liitteet ja ne ajat kun olin juuri TSH:aan hurahtanut! Varhaisteininä, kun käytin riimuja salakielenä (ja samaan aikaan luin Silmarillionin liitteistä haltiakielisten nimien elementtejä) tankkasin erityisesti liitettä E. Tengwar oli aivan liian hankalaa, joten niillä kulmikkailla riimuilla kirjoittelin suomen ja haltiakielen sekasotkua. Olipa muuten hauskaa kun kymmenen vuotta myöhemmin löysin jostain laatikosta 11-12-vuotiaana kirjoittamiani lappuja, joista ajattelin niitä kirjoittaessani että aivan varmasti itse muistan mistä on ollut kyse. No en muistanut enkä tajunnut niiden sisällöstä enää mitään. En osannut enää edes lukea riimuja :D

Joku aika sitten löysin myös vanhasta säästöpossusta kerrostalokompleksimme pihapiiristä piirtämäni erittäin taitellun ja ruttuisen kartan, pihan eri osat oli nimetty Keski-Maan osiksi ja riimuilla luki kaikenlaista. Älkää edes kysykö miksi ihmeessä kartta löytyi säästöpossusta, en todellakaan osaa vastata siihen...
 
Oiiii, minä osasin teininä kirjoittaa kahdenlaisilla riimuilla ja tengwar-kirjaimilla kaupan päälle :) Huippusalaisessa päiväkirjassani ne noloimmat jutut olivat tengwarilla, ja taisipa sielläkin olla haltiakieltä joukossa. Oi niitä aikoja...
 
Tengwarin esittely on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Samanlainen taulukko kuin cirthistä, josta näkyvät vastaavuudet, olisi kätevä, mutta tekstissä selitetään, ettei mitään yksiselitteisiä vastaavuusarvoja voi antaa, koska haltiat merkitsivät niillä hyvin erilaisia äänteitä. Toisaalta jo termit dentaalisarja ja spirantti karkottavat useimmat lukijat, vaikka tekstissä on avattu, että kyseessä on th. Vaikka Tolkien jätti jälkeensä sekavan jäämistön, lienee hän silti pohjimmiltaan rakastanut järjestystä, ja häntä on innostanut "täydellinen" aakkosto, jossa kirjaimet muodostetaan tietyn säännön mukaan. Myös ajatuksen kirjainten asettamisesta ruudukkoon ääntämispaikan mukaan sarjoihin ja ääntämistavan mukaan asteisiin on täytynyt kiehtoa järjestälmällisen aakkoston tekijää.

Toisaalta ongelmaksi on syntynyt jopa haltiakielten sopeutumattomuus tuohon täydelliseen taulukkoon. Mutta onko quenyassa jossain vaiheessa sitten ollut mainitut soinnilliset klusiilit ja spirantit, jotka ensin esitellään? Seuraavaksi näet kerrotaan, että oikeastaan kirjaimilla merkittiin toisia äänteitä, koska "oikeille" äänteille ei ollut tarvetta. Jos näitä kirjaimia ei koskaan ollut quenyassa, miksi kirjaimisto muotoutui tällaiseksi? Oliko kyseessä "mielivaltainen sarja kirjaimia, kullakin oma itsenäinen arvonsa", jotka joku haltia [lue eräs professori] oli ilokseen kehittänyt. "Vähitellen niiden välille syntyi tiettyjä suhteita", jotka sattuivat kiehtomaan haltioita [professoria]. Eli olivatko ne alkujaan täysin minkään kielen merkitsemiseen tarkoittamaton sarja kirjaimia ja äänteitä, jotka Tolkien kehitti, joten ne eivät vastanneet myöskään quenyan äänteistöä?

Juuri se tekee aakkostosta niin vaikean ymmärrettävän, että useille kirjaimille annetaan kaksi erilaista ännettä ja joillekin ei anneta yhtään äännettä. Myöskään vokaaleista ei oikein ymmärrä, kun puhutaan vaan kaarista ja erilaisista käytänteistä riippuen kielestä.
 
1) Suomentaja toteaa Tolkienin todenneen, että käännettäessä Länsikairan Punaista kirjaa englanniksi katosi westronissa esiintynyt ero teitittelyn ja sinuttelun välillä. Vaikka suomen kielessä ero on olemassa, "tätä erikoisuutta ei oikein käynyt siirtäminen suomen kielelle". Toisin sanoen esimerkiksi Minas Tirithissä kaikenarvoisia henkilöitä sinutelleen Peregrin Tukin sinuttelu ei siirtynyt suomeksi. Olisiko niin voinut kuitenkin tehdä?

Mielestäni sinuttelu ei tässä ehkä oikein istuisi suomen kieleen, tai Suomen oloihin. Tai ei olisi istunut ainakaan käännöshetkellä 1970-luvulla, jolloin käyttäytyminen oli vielä aika paljon muodollisempaa kuin nykyään ja etenkin virallisissa yhteyksissä mutta myös muulloin (esim. poliitikkojen haastatteluissa) oli tapana teititellä. En osaa kuvitella esimerkiksi Merriä sinuttelemassa suuresti kunnioittamaansa kuningas Théodenia tyyliin "saanko mä ratsastaa sun kanssa?" Toisaalta en kyllä osaa myöskään kuvitella juuri ketään teitittelemässä Gandalfia...

En ole juurikaan perehtynyt englanninkieliseen laitokseen Tarusta, mutta olettaisin että kun you voi olla joko sinä tai te, niin alkukielellä arvostusta osoitetaan jollain muulla tavoin kuten sanavalinnoilla. Suomeksi sama käytäntö olisi voinut tuntua päälleliimatulta tai naurettavalta.

Mitenkäs muuten te, jotka olette lukeneet Tarun ruotsiksi, teitäkin täällä varmasti on - osaatteko valaista ruotsalaisen käännöksen ratkaisumallia? Ruotsin kieli tuntee sekä sinuttelun että teitittelyn, ja Ruotsissahan tuntemattomienkin sinuttelu on ollut jo pitkään yleisempää kuin Suomessa. Miten hobitit puhuvat ylhäisille på svenska?
 
3) Varsinkin yksi alkuteoksen pois jätetty kappale olisi ollut hyvä saada mukaan muodossa tai toisessa. Tarkoitan aivan Appendix F II:n lopussa olevaa huomautusta kolmesta nimestä, Hobbit, Gamgee ja Brandywine. Niissä on mielenkiintoisia huomioita hobiteista. Vaan eikö tuo kappale liene jossakin suomennettuna? Jossakin meidän sivuillamme siis?

Muistin oikein, Haltiamieli on kaipaamani kappaleen suomentanut ja Vihreään Lohikäärmeeseen lähettänyt (24.5.2005). Se löytyy Tolkien ja Keski-Maa -huoneesta pikkukysymysten ketjusta, tämän linkin takaa.

Käytän samalla tilaisuutta hyväkseni ja esitän vielä muutaman korjauksen näiden liitteiden ja viitteiden tekstiin (uusimpaan laitokseen, vanhemmat sikseen):

Liite F I (s. 1167, kolmannen kappaleen 8. rivi): ...ne periytyivät niiltä ajoilta jolloin númenorilaisten laivat vielä kyntivät meriä. >>> ...ne periytyivät niiltä ajoilta, jolloin númenorilaisten laivat eivät vielä kyntäneet meriä. (engl. from the days before the ships of the Númenóreans sailed the Sea).

Viite 25 (s. 1178, viitteen 7. rivi): Andûniën >>> Andúniën

Viite 31 (s. 1179): Cair Androsin nimen merkitys on 'pitkän tyrskyn laiva' eikä 'pitkän tyrskyn saari' (engl. Ship of Long-foam).

Viite 82 (s. 1182): Númenoré >>> Numenórë
 
Itse kuulun niihin lukijoihin, joka on nämäkin liitteet kahlannut joskus läpi ja yrittänyt ymmärtää miten kirjain C milloinkin lausutaan. Lausun sen edelleen S monissa kohdin, jolloin sen tulisi olla K ihan vain sen takia, että sana kuulostaa kauniimmalta kun se on lausuttu äSsänä eikä Koona. En siis koe, että minulla on kovinkaan suurta sanottavaa näihin liitteisiin tai ääntämisiin tai kielen yksityiskohtiin.

En ole myöskään jäänyt pyörimään kieliopin kiemuroihin. Ainoastaan ajatus siitä, että kirjan kansoille on luotu omat kielensä, on kiehtova ja työn suuruus ja laajuus on ihailtavaa. Nostan siis kohteliaasti lippistäni ja jatkan matkaani osioihin, joista enemmän ymmärrän.
 
Cúthalion, joka ei vähään aikaan ole ollut aktiivinen Käärmeessä, kertoi joskus, että Tengwar vastaisi Nepalin kirjoitusjärjestelmää. Tosin tietenkin merkit ovat eri näköiset. En ihan heti kyllä osaa yhdistää noita, mutta ainakin vokaalisysteemi on samankaltainen.

Tengwarista saan enemmän tolkkua kuin saratista. Saratissa miulla on vaikeutena tietää mitenpäin merkit kuuluisi piirtää kulloisessakin kirjoitussuunnassa.

Cirth taas tuntuu sotkevan koko pakan kun hiukan on perillä Pohjois-Eurooppalaisista riimuista. Tietysti ymmärrän, että Tolkien halusi tehdä omat riimut, kukapa ei. Hobitissa hän käytti vielä anglosaksilaisia/anglofriisiläisiä futhork-riimuja (vuosiväliltä 400-1000 jaa.), joista muutti muutaman merkin merkityksen. Hobitin riimuista mainittiin jossain, että ei ole tietoa miltä näyttivät EA ja ST riimut, mutta ne löytyvät noista anglosaksisista.
 
Huh tuota alun 'kielioppia'. Ei kyllä yhtään meikäläisen juttu ja vielä ku siinä pyöritellään ehkä yhtäasiaa monelta kantilta tai monta asiaa samalta kantilta tai jotain niin ihan pihalla olin. Cirthistä etiepäin taas alkoi olemaan kartalla ja nuo riimut on kyllä aina kiehtoneet. On ne vain niin hienoja <3
 
Ylös