Vko 49: Kartat

Husky

Ilmaanhaukkuja
Ennen Suurta Loppukeskustelua (ymmärsin että sellainenkin ehkä on tulossa?) paneudumme vielä pieneen, mutta ah niin tärkeään Tarun osaan: karttoihin.

Kartat. Niitä tuli varhaisteininä Saattueen seikkailuja lukiessa tarkasteltua varsin tarkoin. Kyllä tuli kuulkaas eräänkin kerran viivottimen kanssa arvioitua Saattueen kulkemaa matkaa ja mittailtua eri kaupunkien ja muiden tapahtumapaikkojen välisiä etäisyyksiä. Itseäni kiinnostavat kirjoja lukiessa(kin) aina hirveästi välimatkat ja eri paikkojen sijainti suhteessa toisiinsa. Jopa dekkareita saatan lukea kännykän karttasovellus käden ulottuvilla voidakseni tarkistaa paljonko on matkaa Paloheinästä Leppävaaraan tai Hervannasta Tullintorille. No, mutta ei nyt eksytä Keski-Maan ulkopuolelle tämän enempää, vaan ruoditaan TSH:n karttoja.

(Mulla ei muuten ole hajuakaan siitä että mikä on se oletuksena oleva kaapuhemmopainos. Mulla on kolme erillistä osaa 80-luvulla, ja kansipaperit ovat lähteneet niistä jo kauan ennen kuin kirjat mulle ovat päätyneet.)

* * *

Sormuksen ritareissa karttoja on kaksin kappalein: on Konnun kartta (osa Konnusta) ja on Länsikairan Punaisessa Kirjassa mainittujen tapahtuma-alueiden kartta, joka käsittää suunnilleen koko TSH:ssa kuvatun Keski-Maan.

Konnun kartta on (liian) pieni, yhden kirjan sivun kokoinen. Toisin kuin muissa TSH:n kartoissa, Konnun kartassa ei ole minkäänlaista mittakaavaa, joten etäisyyksien arviointi on hankalaa. Vertailukohdat on otettava kirjan tekstistä; esim. Rankkivuon sillalta Puuttomaan oli kirjan mukaan "reippaasti yli 20 virstaa". Myös Rankkivuon sillan ja Bukinpurin lautan etäisyys toisistaan oli parikymmentä virstaa.

Suuremmassa kartassa on sitten siis kutakuinkin koko Keski-Maa sellaisena kuin TSH sen tuntee. Karttoja tarkastellessa käy ilmi, että Kontu ja Harmaat Satamat ovat yllättävän lähellä toisiaan. Myös Arnorin kadonnut valtakunta herättää huomiota, lähinnä siksi että se on ylipäätään mainittu vaikka on kadonnut.

* * *

Kaksi tornia -osassa karttoja ei ole lainkaan. Tämä harmitti teininä itseäni toisaalta kovasti! Toisaalta taas oli kivaa voida lukiessaan levittää niiden muiden osien kartat näkyville. Kartat kun oli liimattu yhden sivun mitalta kirjoihin kiinni, mikä hankaloitti huomattavasti niiden käyttöä lukemisen aikana. Jos 80-luvulla olisi ollut saatavana irrallisia Keski-Maan karttoja ja vieläpä väreissä, niin ei ole vaikea arvata mihin viikkorahani olisivat kuluneet.

* * *

Kuninkaan paluun kartta on keskittynyt alueisiin, joilla näytellään Sormuksen Sodan ratkaisevat tapahtumat: Rohaniin, Gondoriin ja Mordoriin. Itseäni olisi aikoinaan kiinnostanut kovasti vielä lähempi kuva Minas Tirithin ja Minas Morgulin alueesta, ja myös Minas Tirithin kaupungin kartta olisi ollut erittäin toivottava. Toki kartta esittelee esim. Ithilienin, liekö siksi että Faramirista tulee sen ruhtinas.

* * *

TSH:n kartat ovat luultavasti pitkälti määrittäneet tavan, jolla kartat fantasiakirjoissa myöhemmin on esitetty. Niin, ja tietysti sen, että fantasiakirjoissa ylipäätään on kartta. Itse asiassa kartta on fantasiakirjassa melkeinpä pakollinen osa. Itse luen fantsua nykyään todella vähän, koska fantasiaharrastukseni ollessa aktiivisimmillaan 1990-luvun alun - puolivälin paikkeilla suurin osa suomennetusta kirjallisuudesta vaikutti olevan enemmän tai vähemmän Tolkien-pohjaisia mukaelmia ja kartat samoin. Sanalla sanoen: kopioita. Toivottavasti tilanne on parantunut; kuten sanottu uutta fantsua en ole juurikaan lukenut aikoihin. Paitsi Harry Potterit ja Nälkäpelit.

Ps. Kartoista on Konnussa keskusteltu aiemminkin. Jos aihe kiinnostaa, tutustu ketjuun http://kontu.info/keskustelut/karttoja.2537/ Itse en vielä jaksanut siihen perehtyä.
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Kyllähän TSH:n kartta on innoittanut moniin karttaprojekteihin, vaikka myös D&D:n karttojen vaikutus on tunnustettava, erityisesti heksakartoissa. Sanoisin, että Tolkienin piirtämät kartat tuppaavat olemaan todella kauniita, suorastaan iloa silmille! Ja tosiaan, yksinäinen vuori ei ole välttämättä se kaikkein geologisesti oikeaoppisin kivimuodostelma, mutta on sitäkin kopioitu innokkaasti.

Itse asiassa kartta on fantasiakirjassa melkeinpä pakollinen osa. Itse luen fantsua nykyään todella vähän, koska fantasiaharrastukseni ollessa aktiivisimmillaan 1990-luvun alun - puolivälin paikkeilla suurin osa suomennetusta kirjallisuudesta vaikutti olevan enemmän tai vähemmän Tolkien-pohjaisia mukaelmia ja kartat samoin. Sanalla sanoen: kopioita. Toivottavasti tilanne on parantunut; kuten sanottu uutta fantsua en ole juurikaan lukenut aikoihin. Paitsi Harry Potterit ja Nälkäpelit.
Sääli ettei Ksu ole ollut täällä aktiivinen vähään aikaan, hän kyllä antaisi sinulle ympäri korvia ja pesisi suusi saippualla!
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
(Mulla ei muuten ole hajuakaan siitä että mikä on se oletuksena oleva kaapuhemmopainos. Mulla on kolme erillistä osaa 80-luvulla, ja kansipaperit ovat lähteneet niistä jo kauan ennen kuin kirjat mulle ovat päätyneet.)
Lempinimellä "kaapuhemmopainos" kutsutaan Tarun Sormusten herrasta toista laitosta eli sitä yksiosaista Sormusten herraa, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1985. Suojapaperin kuvituksena on Sauron punaisessa liehuvassa kaavussa ja siitä tämä nimi. Kuva löytyy esim. Kontuwikin Taru Sormusten herrasta -artikkelista.

Jos luit 80-luvulla kolmiosaista Sormusten herraa, se oli ensimmäinen laitos, joka ilmestyi alun perin vuosina 1973-1975. Sittenhän on vielä tullut kolmiosainen kovakantinen "tarkistettu laitos" vuonna 2002, kolmiosainen pokkarilaitos 2007 ja samana vuonna uusi yksiosainen kovakantinen laitos, johon on myös uudistettu oikeinkirjoitusta etenkin Isoja Alkukirjaimia vähentämällä.

Tämä kaikki on myös tavallaan relevanttia karttoihin nähden, ne kun ovat hieman erilaisia laitoksesta toiseen. Mainitun Kaapuhemmopainoksen kartta oli irrallinen ja kaksipuolinen, eli alun perin ykkösosassa ilmestynyt yleiskartta ja kolmososan Rohania, Gondoria ja Mordoria esittelevä kartta saman lipareen molemmilla puolilla. Konnun kartta oli sisäsivuilla mutta johdannon ja ensimmäisen kirjan välissä eikä kirjan lopussa kuten ensimmäisessä laitoksessa.

Vuoden 2002 kolmoisaisissa laitoksissa iso kartta (se kaksipuolinen) oli mukavasti jokaisen osan lopussa, pokkarissa tosin ei irrallisena liitteenä vaan sivuille painettuna ja jaettuna osiin. Vuoden 2007 laitoksessa palattiin jälleen irtoliitteeseen.

Kartat ovat kokeneet jonkin verran muutoksia laitoksesta toiseen: jo Kaapuhemmossa nimiä oli korjattu ja puuttuvia nimiä lisätty. Vuonna 1986 ilmestyneessä Keskeneräisten tarujen kirjassa oli tämä sama kartta mutta Christopher Tolkienin uudistamana. Siinä oli otettu huomioon mm. Pauline Baynesin piirtämä julistekartta ja siihen Tolkienin muistiinpanojen pohjalta lisätyt nimet. Tämä kartta on myös vuosien 2002 ja 2007 laitoksissa, joten jonkin verran paranneltu versio Kaapuhemmosta.

Uusimman laitoksen karttaan on tehty vielä lisää korjauksia ja Isoja Alkukirjaimia on vähennetty. Sittenhän ovat vielä ilmestyneet John Howen kuvittamat kartat erillisessä teoksessa Tolkienin maailman kartat, jossa on myös Brian Sibleyn selityksiä paikannimiin. On niissä jonkin verran virheitäkin, mutta muuten ihan hauska lisä karttakokoelmaan.

Halusin siis sanoa, että jokaisessa Sormusten herran laitoksessa (1973-75; 1985; 2002; 2007 kolmios.; 2007 yksios.) karat ovat hieman muista poikkeavia. Jos haluaa mahdollisimman virheettömät ja alkuteoksen mukaan päivitetyimmät kartat, kannattaa toki katsoa sitä uusinta. Niihinkin voisi tehdä vielä muutaman korjauksen mutta ei niistä tällä kertaa sen enempää...
 

Fairy tale

Lapinorava
Suurena karttojen ystävänä menin ostamaan vuonna 2005 The Ring goes ever on -tapahtumasta karttakirjan "Journeys of Frodo" kirjoittajana Barbara Strachey. Tolkienin piirtämiä karttoja on siinä suurennettu ja laitettu osiksi matkan osa kerrallaan ja mukana näkyvät mittakaavat ja matkalaisten arvioidut yöpymiskohdat. Näin karttaviivaa seuraten voi nähdä miten matka etenee. Luetun tekstin pohjalta voi poimia joitakin Konnun mittakaavaan liittyviä yksityiskohtia, joten kaipa joku on ne sieltä tekstistä onkinut ja saattanut ne karttaan.

Olen muutellut maileja kilometreiksi ja yrittänyt saada suurinpiirtein kuvaa millaisia päivämarkoja hobitit ja myöhemmin saattue milloinkin kulkee. Frodon ja Aragornin käyttämiä kiemuraisia polkuja pitkin Hobittilasta Rivendelliin tulee noin 1000km (997 km oma mittaustulokseni). Se on päätähuimaava matka kun taival on aloitettu 22. syyskuuta ja milloinkas Frodo siitä tokkurasta heräsikään, 24. lokakuutako? 1000 kilometriä noin kuukaudessa. Nyt laskin matkan Rivendellistä Punasarven solaan olevan noin 474 km.

Konnun kartassa saisi olla enemmän paikannimiä ja yksityiskohtia.
Monet valkoiset alueet kartassa jäävät usein mielikuvituksen tai kirjan maisekuvauksen varaan. Milloin ollaan umpimetsässä, milloin ollaan avoimella maalla jne.
 
Last edited:

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Kiitos Fairy tale, en ole muistanut koko Journeys of Frodo -kirjaa pitkään aikaan. Joskus lukioikäisenä löysin sen kirjaston hyllystä ja tykästyin kovasti, mutta sitä ei ollut minkään kirjakaupan valikoimassa, enkä voinut sitä jatkuvasti pitää lainassa kirjastostakaan. Niinpä se vähitellen unohtui. Nykyisenä verkkokauppojen luvattuna aikana oli kuitenkin helppo nakki tilata kyseinen karttakirja Saksan Amazonilta, eikä pokkariversion hintakaan päätä huimannut =)
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Frodon ja Aragornin käyttämiä kiemuraisia polkuja pitkin Hobittilasta Rivendelliin tulee noin 1000km (997 km oma mittaustulokseni). Se on päätähuimaava matka kun taival on aloitettu 22. syyskuuta ja milloinkas Frodo siitä tokkurasta heräsikään, 24. lokakuutako? 1000 kilometriä noin kuukaudessa.
Liitteiden mukaan Frodo lähtee Repunpäästä 23.9. Kilsoja 1000 ja päiviä äkkiä laskien 31 (vai 32? Konnun kalenterissa syyskuussa on 30 päivää, mutta liitteissä on käytetty Kolmannen Ajan ajanlaskua). Kolmekymmentä ja rapiat kilometriä per päivä keskimäärin anyway. Ihan realistinen vauhti jos kuljetaan helpohkossa maastossa aamusta iltaan ja pidetään hyvät tauot. Varsinaisia vaelluspäiviähän ei ollut ihan noin montaa. Aikaa tuhraantuu niin haudanhaamujen vankina kuin Bombadilin hoteissakin. Lisäksi Frodo on pari-kolme päivää taju kankaalla. Voisin myös kuvitella, että esim. Sääskisuolla energiaa on kulunut enemmän ihan muuhun kuin etenemiseen. Aikamoisia päivämatkoja ottaen huomioon että tietä ei enimmäkseen voinut käyttää, pelko kulki koko ajan rinnalla ja osan ajasta yksi porukasta oli sellaisessa kunnossa ettei meinannut pysyä pystyssä.
 

masamune

Kontulainen
Konnun kartta on kyllä mitä kiehtovin vaikka on valitettavasti niin turkasen piskunen. Paikkojen suomennokset kyllä mainiota :D
Kartat nyt ylipäänsä tässä on hyviä, vaikka jostain syystä tuo laajempi kuva Rohanista jne. jää joka kerta vähemmälle tutkailulle kun kirjaa lukee ja tuota laajempaa käyttää katsellessa niitä kuljettuja reittejä ja ylipäänsä paikkoja. Harmi sinänsä kun niin mainio kartta sekin.
 

Fairy tale

Lapinorava
Konnun kartta on kyllä mitä kiehtovin vaikka on valitettavasti niin turkasen piskunen. Paikkojen suomennokset kyllä mainiota :D
Pidän suomennoksista aivan valtavasti. Jotkut ovat jopa paremmankuuloisia tai sisältöisiä, kuin alkuperäinen nimensä.
Viimapää on yksi suosikkini paikannimistä. Muita osuvia ovat Tukinturku ja Länsikaira. Miettikää nyt kaira-sanaa ja sen sisältöä, enkä nyt tarkoita jääkairaa vaan sitä aukeaa avaraa silmien kantamattomiin avautuvaa pohjoista maisemaa. Myös Konkari ja Samooja ovat loistavia. Ensikertalaiselle lukijalle ne heti kuvasivat tyypistä jotain vähän enemmän. Konkari ei ole mikään aloittelija vaan osaa asiansa monen vuoden kokemuksella ja samoaminen kuuluu tämän Konkarin tehtävään.

Rankkivuo tosin tuo mieleeni usein rankkitynnyrin, mitä ikinä rankki sitten onkaan. Tässä alkuperäisnimi on parempi.
 

Olórin

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Rankkivuo on sikäli onnistunut käännös, jos halutaan säilyttää yhtyes Baranduiniin sekä alkoholiin, mutta pysyä suomen kieleen vakiintuneista sanoista. Tosin rankki on juuri se, mitä jää jäljelle kun tehdään sitä paloviinaa eli brandwinea. Rankki ei sinällään siis ole alkoholia ja voidaan käyttää rehuna.

Kartat ovat toki minulle tärkeitä, ja aikanaan oli pettymys, kun Silmarillionin pokkariversio ei sisältänyt karttaa. Sittemmin sain mainitun kirjan Tolkienin maailman kartat, jossa on hienot kartat. Kirjan tekstiosaa ei ole tullut luettua kuin sen yden kerran. Tuo Journeys of Frodo kuuloistaa kiinnostavalta, joten se pitänee joskus hankkia.

Monet valkoiset alueet kartassa jäävät usein mielikuvituksen tai kirjan maisekuvauksen varaan. Milloin ollaan umpimetsässä, milloin ollaan avoimella maalla jne.
Karttaanhan on periaatteessa merkitty metsät, vuoret, joet, kylät jne., mutta ovatko valkoiset alueet oikeasti tyhjiä? Onko Tolkien antanut itse viitteitä siitä? Vai ovatko ne vain "tuntemattomia" tai merkityksettömiä alueita, joita ei ole kannattanut merkitä karttaan?
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Keskiajallahan kartan tuntemattomille alueille piirreltiin kaikenlaista menninkäistä ja merihirviötä. Olisipa Tolkienkin menetellyt samoin!
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
[off] Konkari on käännöksenä erinomainen senkin puolesta, että se on suorastaan sananmukainen: englannin strider tarkoittaa 'astujaa, harppojaa, kulkijaa' (ennen kaikkea 'harppojaa') ja suomen konkari lienee (tietääkseni) peräisin ruotsin sanasta gångare 'kulkija, menijä, (tasa-)astuja'. Vai pitäisikö hakeutua sanan conqueror pariin?[/off]
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Kersti Juva aikoinaan jossain Tolkien-seuran muinaisessa pyöreitä vuosia (10?) juhlistaneessa vuosijuhlassa maisitsi keksineensä nimen Konkari uimahallin altaassa kauhoessaan =)
 
Ylös