Vko 50: Sormus vaeltaa etelään

Fairy tale

Lapinorava
Elrondin neuvonpito on käyty ja alustavasti on päätetty, että Frodo jatkaa Sormuksen viejänä ja hänen kanssaan tehtävää lähtee täyttämään Sam. Seuraavassa luvussa aikaa kuluu reilun kahden kuukauden verran eteenpäin ja luvun voi jakaa karkeasti kolmeen osaan.
Ensimmäisessä vaiheessa ollaan Rivendellissä. Samoojia, tiedustelijoita ja lähettejä on lähtenyt eri puolille valtakuntaa viemään viestejä tai selvittämään vihollisen liikkeitä ja liikennettä poluilla ja kulkureiteillä eri ilmansuunnissa. Hobitit neuvottelevat keskenään ja Frodo käy Bilbon kanssa monta kahdenkeskistä keskustelua. Lopulta odotuksen aika Rivendellissä käy vähiin ja on aika päättää saattueen jäsenet, jotka lähtevät Frodon mukaan. Elrondilla on suuri ja vaikutusvaltainen rooli päättäessään saattueen jäsenistä. Vaikuttaa kuitenkin lopulta siltä, ettei hänkään ollut lopultakaan päättänyt kenenkään lähtemisestä, vaan mukaan lähtivät ne, jotka sitä syystä tai toisesta halusivat.

Luvun toisessa vaiheessa kuvaillaan vaellusta Rivendellistä lähes tikkusuoraan kohti etelää. Vuorijono pysyttelee kulkijoiden itäpuolella ja maastoa kuvataan vaikeakulkuiseksi ja hitaaksi kulkea. Siellä täällä on kuohuvia jokia, jyrkänteitä ja soita. Parin viikon taipaleen jälkeen he saapuvat Paatsamalaksi nimetylle alueelle ja siellä on jostain syystä niin hiljaista, että pienetkin äänet kaikuvat ilmassa ja se saa saattueen uudella lailla varuilleen. Saattue saa nähdä mielettömän suuren lintuparven, jota he epäilevät vakoilijoiksi. Näihin aikoihiin myös vuorijonosta on erkaantunut etelään kieleke, joka näyttää sulkevan kulkijoiden tien, mutta onkin aika matkan seuraavalle vaiheelle.

Luvun kolmas vaihe kertoo saattueen aikomuksesta ja ykkössunnitelmasta ylittää vuoret vanhan ja tutun ylityspaikan kautta, jossa kulkee polku. Ylityspaikan kautta he pääsisivät viimein seuraavalle matkaetapille vuorten toiselle puolen Hämypuron laaksoon ja sitä myöten seuraavaan suunniteltuun turvapaikkaan. Saattue joutuu kuitenkin keskelle lumipyryä, jonka he aavistavat olevan jonkin tahon vastaisku heidän suunnitelmalleen ja joutuvat lopulta palaamaan vuoren alarinteille Paatsamalaan. Onko saattuella varasuunnitelmaa? Mihin he aikovat tämän jälkeen jatkaa?
 
Last edited:

Constantine

Sen "jonkin" keksijä
Tarinaskaalaa laajentaneiden ja luoteista Keski-maata "olemassaolollisesti vahvistaneiden" Neuvonpidon esitysten jälkeen tämän luvun alkuosassa kuullaan Tolkienin kynästä vaihteeksi aidompien yksilöiden ajatustenvaihtoa muistuttavaa keskustelua.

Kahden kuukauden vietto Rivendellissä (ainakin ulkomaailman näkökulmasta); siinä sitä jotakin on . . . mikä on helppoa unohtaa nykyisin, kiitos visuaalisten besserwisseröintien lisääntyneen määrän.

:

"Kestää vähän aikaa, ennen kuin ne voivat taas aloittaa jahdin. Vihollisella on toki muitakin palvelijoita..."

(Vrt. "Eivät ne kaikki ole varjoja, hänen palvelijansa ja karjansa! Niissä on ollut ja yhä on monia ihmisiä, sotaurhoja ja kuninkaita, jotka kulkevat auringon alla elävinä ja kuitenkin hänen vallassaan.")

Toisin sanoen Yksinäisellä Vuorella kääpiöiden luona vierailleen lähetin (tulipa hän edustaneeksi Briissä kuultuja enteilyjä esiintymistaitoisista pimeyden diplomaateista eli ei..) ei tarvitse suinkaan välttämättä olla ollut sormusaave. Yhdeksänkin deathcheaterin nazgûl-joukolla (nimi, jota alkuperäisteksti kohtelee valmiina monikkona) on saattanut kenties olla (hanskojensa hyödyllisellä myötävaikutuksella, epäilemättä) kädet täynnä hommia isohkolla ja räjähdysmoottorittomalla naarausalueellaan.

:

Bil, niinkuin Sam sitä kutsui . . . "Tuo elukka osaa melkein puhua", hän sanoi."

Aidon westronin muoto bil(l)- (vrt. HoME #12 s. 51) voisi hyvin mahdollisesti tulla adûnaicin juuren BITH- "sanoa, puhua" L-päätteellisestä johdossubstantiivista — vrt. kantagermaaninen vartalo *bīthl- > Old Saxon bil(l) "sword", Old English bil(l) "crooked double-edged sword, falchion"; jne.
 
Last edited:

masamune

Kontulainen
Olimpa taas unohtanut kuvaukset matkan alkuvaiheesta. Mainiota kyllä ja kokoajan koitti mielessään miettiä miltä tämä matka näyttäis LotRO-pelissä. Ei ole hirveästi hoksannut asiaan paneutua.

Caradhrasin koettelemukset ei alkuunsa ihan pahalta kuulostaneet kunnes se lumikerros kertyi pienille hobiteille huomattavan korkeaksi ja kylmä alkoi ottaa valtaa. Frodon 'horroksen' aikainen Bilbon kommentti päiväkirjaan soveltuvasta tarinasta sai kyllä hymyn huulille :D
 

Atheon

Kontulainen
Tiedustelut taisivat paljastaa, että Rivendellin korkeudella ei vielä Sumuvuorten toisellakaan puolella ollut havaittu vihollisen liikettä. Minä olen aina ihmetellyt, miksi ei yritetä mennä samaista reittiä, kuin Hobitissa, vaan lähdetään suoraan etelään, ja tällä tavoin suoraan kavennetaan mahdollisuuksia kavennetaan heti kättelyssä. Olisiko sitä perusteltu sillä, ettei vihollinen osaa odottaa sitä, mutta silti. Kun Caradhrasin sola osoittautuu hankalaksi, vaihtoehdot laskevat aika lailla nollaan, koska Rohanin aukosta ei voi kulkea, ja Ritareiden viisaimpien puheiden perusteella Moria on muuten vaan todella pahaenteinen ja enää ei ehdi lähteä takaisin. Eli kun Caradhrasista ei päästä yli, niin pitää yrittää valita vaihtoehdottomuudesta se paras vaihtoehto.

En muistanutkaan, kuinka paljon viholliseläinten kohtaamisia tässä vaiheessa matkaa on. On lintuja ja susia ja muuta. Luulisi, että matkareitti ei enää ole ihan hirveän salainen. Voi tietysti olla, että susilauma oli vain satunnainen porukka, jolla oli nälkä ja jolla ei ollut vihollisen kanssa mitään tekoa, mitä en kyllä usko. Gandalf pääsi näyttämään osaamistaan susikohtaamisessa.

Äh, taas sekoitin näitä tapahtumia. Susihommelithan on vasta ensi luvun alussa.
 

Olórin

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Kaksi kuukautta kuitataan nopeasti, mutta silti se on pitkä aika tai toisaalta niin lyhyt. Kun vihollisella olisi pian tieto sormuksen olinpaikasta, niin olisi voinut odottaa kiireellisempääkin lähtöä. Loppujen lopuksi tiedustelijoiden tiedot olivat vain parin ensimmäisen viikon matkaa varten. Toinen puoli on, että Frodo viipyi jo Hobittilassa kolme kuukautta keskikesän jälkeen, ja sitä ennen on vietytty vuodet ja vuosikymmenet odottaessa, joten aika lyhyt aika se pari kuukautta loppujen lopuksi on.

Mutta kun matkaan viimein lähdetään, huomaa sen jo alusta alkaen olevan vaikea. Kylmä tuuli puhaltaa, ja vaikka ei sadakaan, on matka ilmeisen kylmä. Lunta saadaan vasta Caradhrasilla (missä on se luku "Lunta Caradhrasilla"), jossa sitä tuleekin reilusti. Täällä pakkasen keskellä hieman hämmentää suhtautuminen lumeen joko harvinaisena huvina tai hirmuisena pahana. Selvästikään se ei ole mitenkään luonnollinen talveen kuuluva asia.
Vaikka vasta vuoren rinteillä tulee oikeasti paleltumisvaara, on koko matka varmasti kylmä, vaikkei tällaisia pakkasia kohdatakkaan. Ainakin jos tuulen lisäksi sataisi, voi tuollaisen sään uskoa hyvin kohtalaista pakkassäätä pahemmaksi.

Mutta sitä minä ihmettelen, että miksi metsän äänettömyys uhkaa? Eikö metsä ainakin talvisaikaan ole yleensä varsin äänetön. Kirjoissa metsissä tosin törmää yhtenään kaikenlaisiin harvinaisiinkin eläimiin, vaikka oikeasti ne tuntuvat piileksivän varsin hyvin.
 

Atheon

Kontulainen
Jos spekuloi Tolkienin viettämiä talvia, niin ne eivät välttämättä ole olleet ainakaan yhtä hiljaisia, kuin meillä. Muistaakseni esimerkiksi jotkut Suomen kesän linnuistakin talvehtivat Briteissä. Myös yleisesti leudommista talvista johtuen luonto on saattanut hänen talvinaan ollut meidän tottumaamme aktiivisempi. Mutta se on kieltämättä hassua, miten usein kirjoissa ja elokuvissa törmätään eläimiin, joita esimerkiksi maaseudulla koko ikänsä eläneet evät välttämättä näe.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Eipähän Suomenkaan talvimetsä ihan äänetön ole ennen kuin pakkanen kiristyy niin kovaksi, että talvilinnut säästävät kaiken vähäisenkin energian hengissä säilymiseen. Aina metsässä kävellessä joku piipitys tai raakunta jostain kuuluu, kun siivekkäät viestivät toisilleen.
 
Ylös