Vko 51: Matka pimeydessä

Husky

Ilmaanhaukkuja
Punasarven Solan kautta kulkeminen on osoittautunut mahdottomaksi, ja niinpä Saattue on kääntynyt takaisin ja laskeutunut Sumuvuorten länsipuolelle. Ennen yöpymistä käydään kiivasta keskustelua reitinvalinnasta. Morian pelkkä nimikin aiheuttaa kylmiä väreitä Saattueen jäsenille. Vain Gimli on innoissaan. Keskustelun lopputuloksen ratkaisee pitkälti Saattuetta vaanivat hukat. Huonosti nukutun yön ja susien hyökkäyksen jälkeen Saattue suuntaa kohti Morian portteja.

Porteille saapuessa Bil-poni joudutaan Samin tyrmistykseksi lähettämään pois. Gandalf löytää portin paikan, mutta salasanaa eikun tunnussanaa hänkään ei tiedä. Pitkän miettimisen ja kokeilun jälkeen hän tajuaa että Merri oli aiemmin oikeilla jäljillä kysyessään mitä tarkoittaa "puhu, ystävä, ja astu sisään". Sal... tunnussana oli tietenkin mellon, ystävä. Sehän luki portissakin. Ovi aukeaa. Saattueen astuessa ovesta sisään Veden Valvoja käy Frodon kimppuun yrittäen vetää tämän veden alle siinä onnistumatta. Matkalaisten ehdittyä ovesta sisään Valvoja paukauttaa ovet kiinni ja ilmeisesti aikaansaa kivivyöryn, joka tukkii oven ulkopuolelta. Paluuta ei ole, vaan Saattueen on jatkettava matkaa Morian halki.

Taival pimeydessä kestää kulkijoiden mielestä iäisyyden. Frodo on välillä kuulevinaan ylimääräisen jalkaparin tepsuttelua, muttei ole havainnostaan täysin varma. Lopulta he saapuvat vanhaan vahtihuoneeseen ja aettuvat sinne lepäämään. Vahtihuoneen keskellä on kaivo, jonne Pippin uteliaisuuksissaan pudottaa kiven ja saa Gandalfin vihat niskoilleen. Kivi herättää maan uumenissa asuvien huomion ja pian alkaa syvyyksistä kuulua vasaran ääniä, jotka kuitenkin pian vaimenevat. Äänet eivät ole omiaan rauhoittamaan matkaajien mieltä.
Levättyään Saattue lähtee Gandalfin johdolla taas liikkeelle. Luku päättyy Balinin haudalle.

***

Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt tätä lukua yhtenä tylsimmistä koko kirjassa. Yksi highlightti sentään on: Tukintolvanan kaivoon pudottama kivi, josta kuului plop jonka seuraukset ovat katastrofaaliset. Elokuvassahan kaivoon meni kokonainen luuranko kettinkeineen kaikkineen aivan hirveällä ryminällä. Tosin leffassa kiven pudottamisen aiheuttama plop ei luultavasti olisi palvellut draaman kaarta lainkaan samalla tavalla kuin kirjassa...
 
"Matka pimeydessä" on kyllä osuva nimi tälle luvulle. Ei tarvitse kuin lukea lukua illan pimeydessä, kun ei mitään ääniä kantaudu enää ulkoa, niin pääsee pimeään ja painostavankin hiljaiseen tunnelmaan. Luvussa ollaan aluksi toki vielä Morian pimeyden ulkopuolella, mutta on myöhäinen ilta ja sudet alkavat ulvoa karmivasti ja puolustusasemissakin saattue joutuu olemaan. Välissä on valoisa, mutta surkea taival Morian porteille, josta alkaa sitten totaalinen pimeys ja mustuus. Pimeiden tunneleiden kuvaus on onnistunutta. Kun Gandalf vielä kysyttäessä kertoo, että matka toiselle puolelle kestää kolmesta neljään päivään, iskee tajuntaan eräänlainen epätoivo. Nämä päivät kuljetaan pääasiassa sysipimeässä valonlähteenä vain Gandalfin sauvan valo. Vetoisia sivukäytäviä, railoja ja pudotuksia on yhtenään. Matka ei voinut edetä päätä huimaavaa vauhtia eteenpäin, vaan melkoisen hitaasti.

Olen kyllä miettinyt miksi aina olennot nappaavat jostain syystä ensin Frodon kimppuun? Aistivatko ne Sormuksen pahuuden ja vetävät niitä puoleensa, jotain tämän suuntaisesta on pakko olla kyse. Gandalf tuntuu viittaavan tällaiseen, kun ummehtuneen järven lonkeroinen on iskenyt lonkeronsa juuri Sormuksen Viejään. Jäin myös miettimään mistä ainesosista miruvor mahtoi koostua. Olen mieltänyt sen jonkin sortin alkoholipitoiseksi juomaksi, mutta siinä on myös jotain, joka vahvistaa ja virkistää. Mikähän juoma meidän tunnetussa maailmassamme vastaisi sitä? Jokin energiajuoma, jossa on gojimarjaa tms?
 
Jäin myös miettimään mistä ainesosista miruvor mahtoi koostua. Olen mieltänyt sen jonkin sortin alkoholipitoiseksi juomaksi, mutta siinä on myös jotain, joka vahvistaa ja virkistää. Mikähän juoma meidän tunnetussa maailmassamme vastaisi sitä?

Jostain syystä miellän nykyään miruvorin viskin tapaiseksi juomaksi. Osittain ehkä siksi, että viskin alkuperäinen nimi gaeliksi on uisge beatha, elämän vesi. Kaikki viskin ystävät sitä paitsi tietävät hyvän viskin elähdyttävän vaikutuksen (ja ei, sitä ei tarvitse juoda känniin asti). Toki jos en käyttäisi alkoholia niin mielikuvani olisi luultavasti toinen. Lapsena, kun en vielä käyttänyt alkoholia, kuvittelin miruvorin jonkinlaiseksi paksuksi ravitsevaksi nesteeksi (ehkä tyyliin joku aloe vera-juoma), mutta sen makua en ikinä osannut mieltää minkäänlaiseksi.
 
Bil ponin jättäminen oman onnensa nojaan on kyllä kova paikka. Durinin oven hehkuvat juovat on aina kiehtoneet ja se että sen molemmin puolin kasvaa (tai no kasvoi) isot paatsamat. Ja vaikka lammessa piileekin vaara, niin eipä se vähennä tämän paikan visuaalista hohtoa. Ja jälleen LotRO-peli kovasti mielessä kun Morian kulkua koittaa ajatella. Ei tosin kovin pysy kärryillä että missä mentäis. Ja tätä en muistanutkaan: Gandalfilla on piiputtelut jääny vähille eikä ajatus tahdo sen takia kulkea :D Loistavaa!!! Ja lopuksi vielä Balinin hauta. Jotenki kuitenkin kiehtovaa tuo riimukirjoitus aina ollut, vaikka näissä merkeissä ne vastaan tässä tulevatkin.
 
Täydennän tähän(kin) viestiin ajatuksia sitä mukaa kun ja mikäli ylimääräisiä ilmenee.



Bill-ponin väitetään "oppineen Rivendellissä monia asioita". Kohta kuvaa lyhyydessäänkin hyvin ihmisen, kenties Tolkieninkin toiveajattelua eläinten potentiaalista ja kyvyistä ja nostaa myös mieleen kysymyksen Ardan olentojen karmisista "kehittymismahdollisuuksista". Kuinka korkealla henkisellä tasolla Bombadilin ratsu Möykky sitten oli? Toimiiko evoluution lähin vastine Keski-Maassa käytännössä siunausta jakelevien suurhaltioiden myötävaikutuksella? Kukaties tarinan edetessä asian tiimoilta opitaan lisää.



Sindarin ammen ("meitä varten, meille") saattaa tuoda useille mieleen seemiläisen kaavan āmen, mutta siinä 'kaikuu' myös Homeroksen kreikan ἄμμι(ν), joka merkitsee samaa kuin haltiakielessä. μέλλον (mellon) merkitsee nykykreikassa "tulevaisuutta".



' What if there really was an ancient, very large sort of octopus, like the Kraken of mythology? '

http://www.dailymail.co.uk/sciencet...claims-scientist-Mark-McMenamin.html?ITO=1490



Balinin hautakirjoituksessa lukee suomenkielisessä TSH:ssa (2001 Kaapuhemmossa — wikistä lunttaamatta):

BALIN
FUNDINUL
UZBAD KʰAZADDÛMU
balinfundininpoikamorianruhrinas
(sic)


==:[]:==


You speak of what you do not know, when you liken Moria to the stronghold of Sauron.


However it may prove, one must tread the path that need chooses!


If we could find a window it would help, but I fear that the light comes only down deep shafts.
 
Last edited:
Minusta Morian taivallus ei ole tylsää vaan kiehtovaa luettavaa. Ammoin hylätyt tunnelit vetoavat mielikuvitukseeni ja olen alleviivannut (lyijykynällä) kohtia kuvauksesta. Roguelike-peliä Moria aloin pelata sen nimen vuoksi, vaikka sillä olikin hyvin vähän tekemistä Kääpiökaivannon kanssa.
 
Komppaan Pagbaa. Moria on joka lukukerralla kuulostanut paikalta, jota olisi mahtavaa päästä koluamaan - kunnon lampulla ja mielellään myös kartalla ja kompassilla varustautuneena tosin, ja mieluiten ilman vaaraa ökömölleihin törmäämisestä.

Joka kerta jaksaa yllättää, että Morian oven auettua edessä onkin pitkät ylös jotavat portaat. Jotenkin muisti aina muokkaa lukukertojen välissä kuvan pimeyteen aukeavasta tunnelista. Olen varmaan ensi kerralla ihan yhtä yllättynyt kuin tällä ja viime kerrallakin.

En myöskään muistanut, että lammen wannabe-Cthulhulla oli lonkroidensa päässä kädet. Se alkoi äkkiä vaikuttaa entistäkin ällöttävämmältä. Jättiläismustekala vielä menisi, mutta lonkerokäsillä varustettu sellainen... yäk.
 
Jo edellisessä luvussa viitattiin tähän pimeään ja vaaralliseen tiehen, mutta silloin lukijalle ei vielä annettu mitään kunnollista tietoa. Kuitenkin asia palajastettiin varsin pian, kuten kirjan tyyliin kuuluu. Vaikka lukijaa toki pidetäänkin jännityksessä, ei tärkeitä asioita tarkoituksella piilotella. Gandalf ei toki kerro kaikkea, mutta enemmän, kuin monet muut vastaavat hahmot, joiden tehtävänä tuntuu olevan tiedon panttaaminen lukijalta.

Gimli muistuttaa laulullaan taas muiniashistoriasta, mutta suurin osa lukijoista jättää ne varmasti omaan arvoonsa. Jos olisi lukenut kirjan silloin vuosikymmeniä sitten, kun Tolkien vielä eli, olisi varmasti ollut harmillista kuulla Tolkienin luoneen historiaa Keski-Maalle, mutta jättäneensä sen julkaisematta, kuten esipuheessa mainitaan. Mutta ilman Silmarillioniakin luovat nämä viittaukset syvyyttä tarinaan.

Itse tarinassahan ei tapahdu hirveästi, mutta luku vie jännittäviin paikkoihin ja pitää mielenkiintoa yllä. Toki susien hyökkäys luvun alussa jää hieman vaivaamaan, kun mitään selvyyttä "haamususien" hyökkäykselle ei ole. Ovatko ne Sarumanin keksintöä, kuten viime luvun lumipyry elokuvassa, vai Sauronin tekosia vaiko sitten niitä muita pahoja voimia? Niitä muita pahoja olentoja tuntuu Morian alla riittävän.

Tässä luvussa tuli mieleen, kuinka saattue pysyi lainkaan selvillä ajankulusta vuoren alla? Ja kuinka he olivat perillä ilmansuunnista?
 
Last edited:
Ylös