Vko 52: Khazad-dûmin silta

masamune

Kontulainen
Otampa tästä sitten itselleni tämän aloituksen kun ei ole asiasta mitään kuulunut. Jännitys on käsinkosketeltavissa tässä luvussa.

Luvun alussa ollaan Balinin haudan äärellä. Gandalf etsii merkkejä tapahtuneesta ja löytääkin kirjan josta löytyypi hyvin haperoilta sivuilta hyvin vähäisiä määriä luettavaa tekstiä mitä Balinin seurueelle on sattunut. Rummut syvyyksissä.. Ja niin kohtaa kuulemmekin: 'Bum... Dum dum.' 'Ne tulevat!'

Sieltähän saapuu örkkejä ja urukkeja, luolapeikkoja unohtamatta. Ovi teljetään ja ollaan valmiusasemissa tulevaa taistelua odottaen, koska se on väistämätön. Takaoven käyttöä epäröidään, lienekkö sieltäkin saapuisi vihollinen. Pönkitetystä ovesta tulee läpi käsi ja jalka. Boromirin miekka ei tehonnut käteen ja se tipahti hänen kädestään. Frodo tuli perästä ja iski Piikillä jalkaan ja sehän upposi ja peikko perääntyi. Taistelu alkaa. Örkkejä tapetaa ja saattueen jäsenet selviävät lähes vahingoitta (mitä nyt Sam oli saanut uuden jakauksen).
Sitten Gandalf antaa käskyn paeta. Mutta samalla kammioon hyökkäsi örkkipäällikkö joka pääsi survaisemaan peitsensä Frodoa kohti joka tuupertui seinää vasten iskusta. Aragorn nappasi Frodon syliinsä ja pakeneminen jatkui, mutta jo käytävässä Frodo tulee tajuihinsa ja on valmis jatkamaan matkaa omin jaloin.

Gandalf jää sulkemaan ovea. Tovin kuluttua näkyi välähdys ja Gandalf lennähti alas saattueen joukkoon. Hän oli kohdannut vertaisensa. Pakomatka jatkuu. Jossain vaiheessa vihollinen on taas kannoilla. Nuolet vihuu. Mutta kohta örkit vetäytyvät sivummalle. Niiden takaa saapui pimeys, varjo, mustahahmo, joka pimensi valon ympäriltään. Balrog! Saattueen on paettava nopeasti sillan yli. Gandalf jää puolustusasemiin. Taistelu Khazad-dûmin sillalla. Silta romahtaa Balrogin jalkojen alla, mutta viimeisenä tekonaan Balrog heilauttaa piiskaansa joka tarttuu Gandalfiin ja vetää hänet mukanaan.

Aragornista tulee saattueen johtaja ja heidän on paettava nopeasti Moriasta ulos ja vielä jonkin matkaa oviaukolta. Aurinko paistoi Hämypuron laaksossa. Vaimeana enää kumisi takana rummut. Duum, duum.
 
Kammiosta löytynyt kirja osoittautuu mielenkiintoiseksi ja siinä kerrotaan itseasiassa aika paljon, vaikka kaikesta tekstistä ei enää selvää saanutkaan. Gimli tunnistaa viimeisten sivujen kirjoittajaksi Orin. Gimli on siis jossain vaiheessa ennenkin lukenut Orin kirjoittamia tekstejä, koska tunnistaminen kävi nopeasti. Orin kerrottiin käyttävän usein haltiakirjaimia, mutta ilmeisesti hän kirjoitti joko yhteiskielellä tai kääpiöiden kielellä, jota Gandalf osasi lukea. Kirjasta selviää myös, että Balin sai olla Morian ruhtinaana kovin lyhyen, vain noin viiden vuoden ajan. Kirjassa mainitaan myös muutama muu kääpiö nimeltä. Jäin miettimään mikä sai suuren ryhmän kääpiöitä palaamaan Moriaan? Ilmeisesti oli tarkoituksena vallata se örkeiltä takaisin ja jatkaa kaivostoimintaa. Morianhopeaa eli mithriliä tiedettiin saatavan vain Moriasta ja se oli arvokasta.

Gandalfin jäädessä telkeämään pakomatkan ovia, jää ensin hieman hämärän peittoon mitä hän tarkoittaa että hän on kohdannut vertaisensa. Gandalf oli joutunut laittamaan likoon lähes kaiken voimansa eikä ollut enää valmis kohtaamaan mitään sen suurempaa. Aikaa voitettiin ehkä juuri sen verran, että saattue ehti päästä Khazad Dûmin sillan toiselle puolelle. Gandalf synkistyy kun totuus "tulesta" selviää hänelle. Vastassa on Balrog, ei yhtään sen vähempää. Jos siis Gandalf olisi ollut täysissä voimissaan tässä vaiheessa, olisi taistelu sillalla ollut toisenlainen. Toisaalta, olisihan Balrogin tuliruoska voinut kampittaa voimissaankin olevan velhon kapealta ja kaiteettomalta sillalta.

Saattue ei ehdi ihailla upeaa kääpiösalia monine pylväineen, koska pakomatka on pahasti kesken ja kriittisessä vaiheessa. Frodon saama kova tälli herättää myös ihmetystä. Onko hobitti tehty kumista, sitkeästä katajasta vai mistä on kyse? Frodo olisi voinut kuolla ja Aragorn oli varma että kantoi kuollutta hobittia mukanaan. Frodo on täynnä salaisuuksia. Moriasta ulos päästyään saattue yrittää lähinnä toipua ja käsittää sen seikan, että ovat menettäneet Gandalfin Morian syvyyksiin. Saattueen juostessa ei soi mahtipontinen musiikki (vaikka trilogian soundtrakin paras kappale soitetaan juuri tämän kohtauksen aikana). Pahaenteiset rummut pieksävät saattuetta jatkamaan juoksuaan. Rummut vaikenevat vasta, kun saattueen jäljelle jääneet jäsenet pääsevät ulos Morian itäisestä portista.
 
Last edited:
Minua taas kovasti mietitytti tuo, että kääpiöt saivat temmeltää Moriassa niinkin kauan, kuin viisi vuotta. Jos Balrog oli siellä sen koko ajan, niin viisi vuotta on aika pitkä aika onnistua välttämään sen kohtaamista, vaikka Moria onkin iso ja Balrog ehkä "nukkui". Tietysti se saattoi odottaa örkkien saapuvan apuvoimikseen ennen tunkeilijoista huolehtimista.
 
Miten suuri vaikutus lienee Balrogin heräämiseen ollut Pippinin kaivoon heittämällä kivellä? Vaikka toisaalta mithrilin louhiminen lienee ollut melko lailla meluisampaa puuhaa: siinä varmaan lenteli enemmän kuin yksi kivi. Vaan kyllähän kirja kammiossa kertoo, ettei kääpiöiden paluumuutto Moriaan mitenkään auvoisaa ollut: milloin kiusasivat örkit, milloin Veden Valvoja. Saattueessa todettiin myös, että Balinin hauta kaivettiin liian syvälle.
Olisiko Gandalfin läsnäolo voinut saada Balrogin liikkeelle: ehkäpä se aisti kohtaavansa vihdoin tarpeeksi vahvan ja mielenkiintoisen vastustajan?
Mithril-paita pelasti Frodon, mikä on toivon ja helpotuksen uutinen kaiken sen kauheuden keskellä, mihin saattue on yhtäkkiä joutunut. Taistelussa hobitit itse kukin ovat kuin Transformerit:"More than meets the eye" ( Kyllä,oli pakko heittää tähän väliin tämä ontuva ja korni vertaus. :grin: )
Khazad-dûmin sillan kaksintaistelu on aina ollut mielestäni kirjan eeppisimpiä kohtauksia. Jälleen kerran luin tämän luvun ahmien. Tarinan intensiteetti on vertaansa vailla.
 
Hyvä huomio. Ehkä kääpiöt eivät siis olleet riittävän kinnostavia, jotta Balrogia olisi huvittanut ryhtyä heti toimiin, mutta pitkällisen puuhastelun takia kävivät ärsyttäviksi ja Balrog totesi, että asialle on tehtävä jotain. Saattue tarjosi yhtä ja toista mielenkiintoista: Gandalfin lisäksi oli Hobitteja, joihin Balrog ei ollut ehkä aiemmin törmännyt, Sormus, jonka läsnäolon se saattoi tuntea, haltiaprinssi, Gondorin käskynhaltijan poika, kääpiö ja Isildurin perillinen. Varsin monipuolinen kokoonpano verrattuna kasaan kääpiöitä, ja siksi ehkä mielenkiintoisempi.
 
Minua ihmetyttää se miksei örkit surmanneet balinia ja muita heti vaan vasta monen vuoden päästä
 
Ilmeisesti Balinilla (joka oli varsin viisas kääpiö) oli kuitenkin mukanaan tarpeeksi väkeä, aseita ja varusteita viiden vuoden taistelua varten. Kuten Glóin sanoi Elrondin neuvonpidossa: "He took with him Ori and Óin and many of our folk, and they went away south." Miten paljon tarkkaan sanoen tuo "paljon" sitten lieneekään ollut, kukapa tietää. Ja kukapa tietää, oliko Moriassa sittenkään niin hirmuisen paljon örkkejä. Ne eivät taatusti olleet yhtä hyvin varustettuja kuin kääpiöt ja tuskin läheskään yhtä taitavia, voimakkaita ja varsinkaan motivoituneita... Mutta silti vain vajaat viisi vuotta: Balin ei osannut arvioida omia voimiaan eikä vihollisen voimia oikein.

Balrogilla oli tuskin mitään tekemistä Balinin retkikunnan tuhoamisen kanssa: sitä ei mainita Mazarbulin kirjassa eikä sitä tosiaankaan olisi minkään valtakunnan kääpiöarmeija (suhteellisen pieni tämä kuitenkin) vastustanut viittä vuotta. Tiedä sitten, oliko se silloin hereillä; minäkin yhdyn Rhosgobellan kanssa miettimään, oliko Sormus, Gandalf vai jokin muu yllyke hätistänyt sen liikkeelle juuri silloin kun Saattue rymisteli luolaston läpi.
 
Mazarbulin kirjassahan mainitaan Balinin kuoleman yhteydessä örkeistä, että "monta...Hopeajuopaa myöten idästä". Morian örkkivartio lienee siis alkujaan ollut heikko ja Balinin joukon kukistettavissa, mutta se sai vahvistuksia idästä, lopulta liikaa kääpiöjoukon taisteluvahvuudelle. Örkkien käytös balrogin läsnäollessa taas viittaa minun mielestäni siihen, että se oli kyllä saattueen tullessa ollut hereillä jo hyvän aikaa. Örkit pelkäsivät sitä, mutta eivät paenneet kuten luultavasti olisivat tehneet, jos se olisi monen vuoden unien jälkeen yllättäen pöllähtänyt paikalle kesken saattueen kanssa kärhämöinnin. Ne olivat siis tottuneet balrogin läsnäoloon, vaikkeivät siitä pitäneetkään.
 
Niin, pikkukivellä tuntuu olevan kovin tärkeä merkitys tässä luvussa, mutta ehkä se oli vain sattumaa. Tuskin Moria niin kuollut paikka oli, ettei koskaan yksikään kivi vierinyt. Mutta dramaattinenhan tuo kohtaus toki on. Muutenkin luku on yksi parhaista. Kääpiöiden päiväkirja on kiintoisa, ja tapahtumat vyöryvät eteenpäin vauhdilla.

Edellisessä luvussa yritettiin avata ovea, jolloin Gandalf mainitsi tietävänsä paljon vanhoja avaussanoja. Tällä kertaa kyseessä on oven sulkeminen, johon Gandalf tuntuu tietävän montakin taikaa. Monenlaista taikuutta tuntuu Keski-Maassa olevan ja varsinkin olleen, sillä yleensä viitataan vanhoihin taikaesineisiin. Ainakaan ihmiset eivät enää tunnu taikuutta taitavan. Vaikka taikuutta ei tässä kirjassa näkyvästi harjoiteta, tuntuu sitä olevan vähän joka puolella, missä on ollut muinaista asutusta.

Muinaisen asutuksen kannalta Khazad-dûmin silta on tyypillinen järjettömyys. Toki se on tehokas tapa estää armeijoita, mutta äärimmäisen epäkäytännöllinen jokapäiväisen elämän kannalta.
 
Ylös