Vuosijuhlamiitti Särsjärvellä 5.-8.1.2023

Pagba

Kevin
Niin, minun ei tarvitsisi turvautua epätoivoisiin keinoihin niiltä välttyäkseni. Ison osan aikaa Leirikeskus Miitti olisi Protun käytössä, vaikka se olisikin suoraan poissa sosiaalisesta kanssakäymisestäni. Protukuplaa puhkoo ulkopuolisten liikuskelu leirialueella. Noh, rikastumisessa voi kestää, kun en lottoakaan muuten kuin satunnaisesti.
 

Titiuu

Gondorin kuningatar
Suomen Tolkien-seura
Hauskaa oli! Ootte rakkaita, my second family!:heart:
Samoin! Ootte mulle rakkaita, lauantaina koin ihan nostalgista liikutustakin... Luettiin vanhoja miittijuttuja vuosikymmenten takaa ja muistelin kuinka nuoria moni teistä oli. Itse olin jo kolmikymppinen Titi-täti, ja on ollut todella arvokasta kun olen saanut olla nämä vuodet mukana elämässänne. Ja nyt jotkut tulevat miitteihin lastensa kanssa, jotka ovat samaa ikäluokkaa kuin olitte itse silloin kun teidät ekan kerran kohtasin. Tämä yhteisö on aaaaarre. Kuten veljeni sanoi kun asiasta syksyllä juteltiin: ilman Kontua hän ja moni muukaan ei olisi selvinnyt nuorena (tai jotkut meistä vähän vanhempana) edes kohtuullisesti tolkuissaan, tai ehkä ollenkaan.

Tämäkin miitti oli sellainen turvasatama olla ihan minä itse kun miitin ulkopuolella on käynnissä aikamoista tuiverrusta, työhaasteet, meidän päättäjien rankka riepottaminen somessa, kaikki omat arkipiiperrykset. Ne olivat leirikeskuksen alueen ulkopuolella, vähän kuin olisimme Gondolinissa tai Melianin vyön suojassa. Tarvitsin sitä todella, tajusin sen tosissaan vasta miittiin saavuttuani - tai itse asiassa sillä hetkellä kun kaarsin Vierumäen Matkakeskuksen pihaan ja näin Pagban tutun hahmon odottelevan kyytiä. Vaikka ois mitä kaaosta elämässä, niin oikeastaan pisimpään mun elämässä ootte mukana kulkeneet kaikki te ihanat ihmiset, hobitit, entit, kääpiöt, haltiat, örkit, uruk-hait, jänikset ja mitä kaikkia teitä on. Just sellaisina kaikki me kuin ollaan. 💕

P.S. Oispa kaalilaatikkoa.
 

Titiuu

Gondorin kuningatar
Suomen Tolkien-seura
Niin se alkuperäinen Telccu. Miitissähän oli ilmeisesti Haltin palkkaama näyttelijä, jonka tarkoitus oli hämätä Jaamaria.
Näin on, kuulin tämän Haltiamielen tunnustuksen lauantai-iltana. Jonkun pitäisi kyllä ryhtyä Konnun miittipaljastusten julkaisijaksi. Luimme miittimuisteloja ja myös Rita Luodikon kohupaljastuksia. Keskustelimme epäilyistämme hänen henkilöllisyydestään, mutta vaikka itsekin menin tilitietojen ihmepaljastumisen toiveissa vahvasti väittämään olevani hän, en yhtäkkiä tiennyt hänen salasanaansa tms. Pfffft. Siis tottakai olen tämä salaperäinen juorutoimittaja, on vain käynyt muistinmenetys just tämän asian kohdalla. Tämä ei ole Kuutamolla-vale! Joku, tehkää jotain!
 

Satekai

pelikisälli
Kiitokset kaikille taasen :)

Miun pitänee vastaisuudessakin pitää autossa pestyjä turkkilais-jukurttipurkkeja, joihin porukka saa ylijäämäruokia laitettua (oikeesti ne purkit oli jääneet sinne kassiin syksyltä kun olin ollut (turhan) toiveikas sienien tai marjojen suhteen). Ja ne purkit ei hetkeen kesken lopu, olen jo harkinnut että josko tyhjentäis hyllyä ja heittäis vaiks sata muovinkeräykseen ja silti jäisi ainakin toinen mokoma vielä ja lisää tulee...

Ens kerralla voisin joko vaihtaa keskiaikavaatteet pois ennen vuosijuhlatiskaamista tai laittaa edes ajanmukasesti essun, kun semmosen kerran oon tehny.. ei mitään haastavia putsattavia onneksi tullut vaatteisiin. Sen sijaan taidan auki ratisevista saumoista voida päätellä minkä kokoiset lisäkiilat kainaloihin tarvitsee, jotta käsillä pystyy kurottamaan ja hihoihin pitäisi miettiä jotain esim nyörillä suljettavaa halkiota, jotta ne voisi kääriä ylös. Se on sitten eri asia milloin nämä muutokset kerkeäisi tekemään.

Lapsi oli hiukan rauhallisempi, kuin syysmiitissä ja toisaalta miulla ei enää painanut burn outin alku päälle, joten koitin keritä ennakoimaan tekemisiään ennen isompia sattumuksia. Kävimme kahtena päivänä seikkailemassa metsässä ja kallioilla purkamassa energiaa umpihangessa ja kuvattiin eläinten jälkiä. Enttinen opetteli pelaamaan menolippua, joskin jälkimmäisellä pelikerralla ei jaksanut keskittyä, joten jouduin pelaamaan kahdet vuorot kun pelaajia oli enempi. Anteeksi vielä kanssapelaajille tästä säädöstä. Red novemberia tulikin pelattua miitissä useampaan kertaan (lapsen mukaan toivoma peli).

Olisin halunnut keritä juttelemaan immeisten kanssa enempikin, mutta lapsi vei aikaa. Toisaalta öisin jutteltiin ja nukkuminen jäi...
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Eilen olin vielä jotenkin miitinjäkeisessä koomassa vaikka nukuin miitissä tosi hyvin. Vähintään seitsemän tuntia yössä olin jonkinlaisessa unen tapaisessa tilassa ja yllättävän ison osan ihan unessa.
Tänään aamulla kuuden maissa töihin ajaessa sitten iski miittihaikeus. Mietin kaikkia miitissä olleita ja otusten aitoutta ja yhteisöä ja kaikkea mitä siltä saa ja sitä miten kaikilla pitäisi olla tällainen yhteisö ympärillä, joka kannattelee. Jostain syystä nyt ei ollut perinteistä miittikrapulaa vaan enemmänkin tuli tosi lämmin ja turvallinen tunne kaikista joita ajattelin. Eli aika isosta osasta teitä 😁 Ja seuraavaksi ajattelin miten kamalaa jos jollekin teistä sattuisi jotain ja päätin lopettaa ajattelemisen siltä erää siihen😅
 
Ylös