@Tik Miulla on ne kyllä tallessa, mutta jostain syystä muodossa .php joten en saa suoraan auki, eikä sitä pysty tähän liittämään. Tässä copypastena teksti mitä sieltä saan irti tekstieditorin kautta (jos tarvitset niin voin koodimuotoisen copypasteta myös johonkin):
"
Joulua odottavalle Konnun väelle terveiset vähän yli yhdeksänkymmenen vuoden takaa
J.R.R. Tolkien kirjoitti ensimmäisen runonsa Eärendel Vaeltajasta syyskuussa 1914. Noihin aikoihin hän oli jo jonkin aikaa kehitellyt omaa kieltään, my nonsense fairy language, niin kuin hän sitä nimitti morsiamelleen Edith Brattille kirjoittamassaan kirjeessä. Mutta kieli tarvitsi elääkseen kansan joka sitä puhui, ja kansalla oli oltava oma historiansa. Niinpä Tolkienin mielessä alkoi kypsyä haltiakansasta kertova tarina, joka myöhemmin sai nimen Quenta Silmarillion, 'Silmarilien tarina'. Mytologian alkuvaiheisiin liittyy taru Eärendelista, merenkulkijasta joka pitkillä matkoillaan saapui haltioiden asuttamaan maahan ja purjehti lopulta senkin taakse, taivaiden valtamerille.
Yksi ensimmäisistä Eärendelin matkoista kertovista runoista on The Shores of Fairy, 'Haltiamaan rannat', joka kirjoitettu alun perin heinäkuussa 1915, vähän sen jälkeen kun Tolkien oli suorittanut englannin kielen ja kirjallisuuden loppututkintonsa Oxfordin yliopistossa. Runosta on olemassa neljä eri versiota. Humphrey Carpenter julkaisi niistä varhaisimman kirjoittamassaan Tolkienin elämäkerrassa, Christopher Tolkien on liittänyt viimeisen (päiväämättömän) version The Book of Lost Tales -teoksen toiseen osaan (s. 271-273). Tässä on suomennos tuosta viimeisestä versiosta (kuivia lehtiä, sanoisi Frodo Reppuli, mutta olkoon) varustettuna Tolkienin omalla esipuheella (s. 262), joka löytyy kaikkien muiden paitsi ensimmäisen version käsikirjoituksesta.
Tarina muutti myöhemmin muotoaan ja jotkut nimet muuttuivat: Eärendelista tuli Eärendil, Wingelotista Vingilot, Eglamarista Eldamar ja Kôrista Tirion, mutta monet piirteet haltioiden maailmassa olivat jo löytäneet omat, tutulta tuntuvat piirteensä - vaikka Suuri Sota johon Tolkien joutui mukaan pian tämän runon kirjoittamisen jälkeen, ei vielä ollut ehtinyt painaa siihen raskasta jälkeään.
Esipuhe
Eärendel Vaeltaja, joka kulki pitkin Maailman valtameriä valkealla laivallaan Wingelotilla, asui vanhalla iällään kauan Merilintujen Saarella Pohjoisilla Vesillä ennen kuin lähti viimeiselle retkelleen.
Hän kulki Taniquetilin ja jopa Valinorin taakse ja vei purtensa reunan yli Maailman rajalla ja ohjasi sen Taivaan valtamerille. Hänen matkoistaan siellä ei ole kerrottu muuta kuin että hän pakeni pyöreää Kuuta takaisin Valinoriin ja kiinnitti laivansa Kôrin torneihin Eglamarin kallioilla ja katseli sieltä kotiinpäin Maailman valtamerien yli. Eglamariin hän palaa aina täysikuun aikaan, kun Kuu purjehtii Taniquetilin ja Valinorin takana häntä ahdistellen.
Haltiamaan rannat
Kuusta itään, Auringosta länteen
kohoaa yksinäinen vuori:
juuret vihreässä meressä,
tornit valkeat ja hiljaiset.
Taniquetilin tuolla puolen,
Valinorissa.
Vain yksi tähti saapuu sinne,
kuun edestä paennut.
Siellä on kaksi paljasta Puuta:
toinen kantoi Yön hopeakukan,
toinen Keskipäivän pyöreän hedelmän.
Valinorissa.
Siellä ovat Haltiamaan rannat:
kivet loistavat kuutamossa,
vaahdossa soi hopean laulu
opaalinhohtoisella pinnalla.
Meren suurien varjojen takana
hiekka piirtää rantaan loputtoman rajan
lohikäärmepäiseen oveen asti,
Kuun portille.
Taniquetilin tuolla puolen,
Valinorissa.
Auringosta länteen, Kuusta itään
on tähden kotisatama,
Vaeltajan valkoinen torni
ja Eglamarin kalliot.
Siellä Wingelot vartoo laiturissaan,
kun Eärendel tähyää kauas
yli pimeiden vesien
jotka erottavat Eglamarin meistä.
Kaukana Taniquetilin tuolla puolen,
kaukaisessa Valinorissa.
Tik
"
Jos on tarvetta niin miulla on tallessa joulukalenterit 2006-2008. Tosiaan tekstit ovat muodossa .php mutta kuvat on kuvina.