Toisaalta, myös google-haku termillä
sindarin antaa runsaasti tuloksia, joissa viitataan nimenomaan sindar-kieleen.
Alboinin KontuWiki-artikkeli
Haltiakielten nimien suomennokset listaa mielestäni erittäin hyvin tärkeimmät perusteet kummankin käytännön puolesta. Kun niitä aikani olen tutkinut, mielestäni jälkimmäiset, eli kielennimeä sindar puolustavat perusteet alkavat tuntua painavammilta:
Alboin sanoi:
Kirjojen suomennoksilla on huomattava arvovalta, jota voidaan perustella sekä käytännön syillä että tunnepohjaisesti. Tolkienin kieliä koskeva suomenkielinen termistö on vankemmalla pohjalla, jos se perustuu perinteisiin suomennoksiin.
Tätä ei voi helposti ohittaa. Suomalainen lukija keskimäärin tuntee kaiken termistön nimenomaan julkaistujen suomennosten perusteella ja niiden pohjalta toimimme muutenkin. Esimerkiksi puhumme nimenomaan Ulko-Ulapasta emmekä *Ulommasta Merestä, vaikka jälkimmäinen olisi sananmukainen käännös nimestä
Outer Sea. Jos julkaistujen teosten suomenkielisestä nimistöstä poiketaan, täytyy syyn olla todella vahva, lähinnä vain suomentajan tekemä karkea virhe, joka johtaa nimen merkityksen vakavaan hämärtymiseen, enkä sellaisia muista tähän hätään Kersti Juvan tehneen. Esimerkin Ulko-Ulappa on mielestäni hyvä näyte hänen luovasta tyylistään.
Alboin sanoi:
Ei ole olemassa sääntöä, jonka mukaan käännöksissä tulisi mekaanisesti jättää kaikki haltiakielistä alkuperää olevat sanat alkuperäiseen muotoonsa. Jos näin olisi, myös sellaiset käännökset kuin "Noldorin" = "noldorilainen, noldor-" olisivat virheellisiä.
Tämä on myös erittäin hyvä pointti. Haltiakieliset adjektiivit sulautuvat usein paljon helpommin englannninkieliseen tekstiin.
Alboin sanoi:
Jos kielen ja kansan nimen sekoittumista pidetään ongelmana, asiaa voi auttaa käyttämällä kursivointia julkaistujen suomennosten mukaisesti: sindar ovat harmaahaltioita, sindar heidän kielensä.
Tämä on puolestaan sangen käytännöllinen ja julkaistujen suomennosten käännöksiä kunnioittavaan periaatteeseen sopiva ehdotus. Heimonnimenä
sindar esiintyy luontevasti kursivoituna vierassanana suomenkielisessä tekstissä ja sitä käsitellään monikollisena: eli
sindar ovat haltioita ja sindar
on kieli. Ainoa mikä tässä jää arveluttamaan, on tuo sanan monikollisuus riippumatta siitä kursivoiko sen vai ei. Jos keksisin edes yhden esimerkin jonkin luonnollisen kielen nimestä, joka suomessa on muodostettu monikollisesta kansan tai heimon nimestä, en epäilisi niin paljon, mutta after all suomen kielen kannalta johdonmukaisin käytäntö olisi ilmeisesti käyttää yksiköllistä nimeä, siis kieli olisi *sinda eikä sindar. Mutta en edes leikilläni moista ehdota, koska aivan uuden termin luominen tällä tavalla tuntuisi valtavan keinotekoiselta.
Loppupäätelmänä voin vain todeta, että säästyisimme paljolta pähkäilyltä, jos WSOY päättäisi julkaista Silmarillionista korjatun laitoksen, jossa sindar muutettaisiin sindariniksi. Samalla voisi korjata tukun painovirheitä. Olisin itse heti valmis ryhtymään riemusta kirkuen tämän korjatun laitoksen toimittajaksi pienelläkin palkalla (ja kaupan päälle lisäisin sivunumeroviitteet kirjan hakemistoon ja ryhtyisin myös samaan työhön KTK:n parissa).
Kaiken uhallakin kieltäydyn lopulta asettumasta kummankaan, sindarin tai sindarinin taakse. Argumentit menevät liian pahasti ristiin. Teimme me Konnussa niin tai näin, kumpaakin muotoa näemme joka tapauksessa käytettävän eri paikoissa, missä suomeksi harmaahaltiakielestä pamistaan.
Mutta jos uhkaatte työntää tikkuja kynsien alle ja kiskoa hännästä, parkaisen kyllä: "Mieluummin sindar kuin sindarin!"