Aldarian
Dúnadan
Pohjustetaanpa vähän.
80-luvulla ei Suomessa kauheasti puhtaasti fantasiaelokuvia nähty (tai tällainen muistikuva ainakin minulle on jäänyt) mutta yksi sieltä löytyy joka on jäänyt mieleen todella hienona katsomiskokemuksena ja joka vieläkin pysyttelee korkealla fantasiaelokuvien listallani. Kyseessähän on tietysti Willow -Suuri seikkailu. En tässä rupea sen enempää juonta tai elokuvaa selvittelemään, olipahan pääoosissa mm. sellaiset tunnetut nimet kuin Warwick Davis, Val Kilmer ja Jean Marsh.
80-luku on jo kaukana takana ja siksi olinkin hienoisen yllättynyt kun tänä syksynä sain tietooni, että elokuvalle oli tulossa jatkoa TV-sarjan muodossa. Olin myös hitusen toiveikas, että sarja olisi tyyliltään nostalginen eli elokuvan tyyliä.
Itselläni ei Disney+ kanavaa ole mutta kun siskolla sattuu se olemaan (ja kun viime kesänä jo katsoimme siskon kanssa Kenobi-sarjan) niin nyt tuli ajatus hyödyntää samalla tavalla joululomaa ja yhdessäoloa myös suoratoiston muodossa. Asiaa ei haitannut sekään, että siskoni on aivan yhtä suuri Willow fani. Kävimmehän leffankin aikanaan katsomassa yhdessä.
Joululomaan mennessä oli ehtinyt tulla 5 jaksoa ja ne katsoimme kaikki.
Mikä oli siis tunnelma? Täytyy sanoa, että jossakin suhteessa pettymys, Pari ensimmäistä jaksoa olivat hiukan heikkoja mutta se ei ole yleensä yllätys minkään sarjan kohdalla. 3 ja 4 jakso olivat jo sitten selvästi parempia ja pidin varsinkin kolmannesta jaksosta. Mutta sitten 5-jakso heitti tyylillään ja hahmoillaan täyttä kärrynpyörää edellisiin ja oli suorastaan huono ellei jopa surkea. Sarjoissahan jaksojen käsikirjoittajat ovat usein eri henkilöitä joten ehkä oli kysymys siitä mutta kun tuo viides jakso jäi viimeiseksi tällä erää, niin aika paha "mahalasku" se katselukokemukselle oli.
Yleensäottaen en hirveästi innostunut sarjan hahmoista jotka tuntuivat olevan nykyihmisiä, jotka on heitetty fantasiamaailmaan. Minuun ei oikein iske tuo nykyajan ihmissuhteiden ja arvojen korostaminen fantasiamaailmoissa. Tai sanotaan, että ei se haittaa jos maailma on siihen sopiva mutta Willowin maailmaan se ei mielestäni päde.. Varsinkaan jos muutamat tällaiset sivuhahmot ovat totaalisen turhia itse juonenkuljetuksen kannalta. Tässä tietysti on nostalgiaakin suurelta osin mukana mutta en saa sitä poiskaan pyyhittyä. Nykyaikana ei voine tosin oikein muuta odottaakaan, koska se tuntuu trendi olevan. Parasta sarjassa (tähän mennessä) olivatkin oikeastaan muutamat sivuhahmot kuten Boorman ja komentaja Ballantine. Warwick ei suinkaan ollut huono mutta ei Willown hahmo oikein saanut vanhaa kipinää vielä syttymään.
Lieneekä täällä muita sarjan katsojia? Millaisia mielipiteitä muilla on? Samaa tai erimieltä saa olla vapaasti. Sehän on tänne kirjoittelun tarkoitus.
P.S: Sen voisin vielä mainita, että siskolla oli suurinpiirtein samanlaiset ajatukset sarjasta kuin minulla.
80-luvulla ei Suomessa kauheasti puhtaasti fantasiaelokuvia nähty (tai tällainen muistikuva ainakin minulle on jäänyt) mutta yksi sieltä löytyy joka on jäänyt mieleen todella hienona katsomiskokemuksena ja joka vieläkin pysyttelee korkealla fantasiaelokuvien listallani. Kyseessähän on tietysti Willow -Suuri seikkailu. En tässä rupea sen enempää juonta tai elokuvaa selvittelemään, olipahan pääoosissa mm. sellaiset tunnetut nimet kuin Warwick Davis, Val Kilmer ja Jean Marsh.
80-luku on jo kaukana takana ja siksi olinkin hienoisen yllättynyt kun tänä syksynä sain tietooni, että elokuvalle oli tulossa jatkoa TV-sarjan muodossa. Olin myös hitusen toiveikas, että sarja olisi tyyliltään nostalginen eli elokuvan tyyliä.
Itselläni ei Disney+ kanavaa ole mutta kun siskolla sattuu se olemaan (ja kun viime kesänä jo katsoimme siskon kanssa Kenobi-sarjan) niin nyt tuli ajatus hyödyntää samalla tavalla joululomaa ja yhdessäoloa myös suoratoiston muodossa. Asiaa ei haitannut sekään, että siskoni on aivan yhtä suuri Willow fani. Kävimmehän leffankin aikanaan katsomassa yhdessä.
Joululomaan mennessä oli ehtinyt tulla 5 jaksoa ja ne katsoimme kaikki.
Mikä oli siis tunnelma? Täytyy sanoa, että jossakin suhteessa pettymys, Pari ensimmäistä jaksoa olivat hiukan heikkoja mutta se ei ole yleensä yllätys minkään sarjan kohdalla. 3 ja 4 jakso olivat jo sitten selvästi parempia ja pidin varsinkin kolmannesta jaksosta. Mutta sitten 5-jakso heitti tyylillään ja hahmoillaan täyttä kärrynpyörää edellisiin ja oli suorastaan huono ellei jopa surkea. Sarjoissahan jaksojen käsikirjoittajat ovat usein eri henkilöitä joten ehkä oli kysymys siitä mutta kun tuo viides jakso jäi viimeiseksi tällä erää, niin aika paha "mahalasku" se katselukokemukselle oli.
Yleensäottaen en hirveästi innostunut sarjan hahmoista jotka tuntuivat olevan nykyihmisiä, jotka on heitetty fantasiamaailmaan. Minuun ei oikein iske tuo nykyajan ihmissuhteiden ja arvojen korostaminen fantasiamaailmoissa. Tai sanotaan, että ei se haittaa jos maailma on siihen sopiva mutta Willowin maailmaan se ei mielestäni päde.. Varsinkaan jos muutamat tällaiset sivuhahmot ovat totaalisen turhia itse juonenkuljetuksen kannalta. Tässä tietysti on nostalgiaakin suurelta osin mukana mutta en saa sitä poiskaan pyyhittyä. Nykyaikana ei voine tosin oikein muuta odottaakaan, koska se tuntuu trendi olevan. Parasta sarjassa (tähän mennessä) olivatkin oikeastaan muutamat sivuhahmot kuten Boorman ja komentaja Ballantine. Warwick ei suinkaan ollut huono mutta ei Willown hahmo oikein saanut vanhaa kipinää vielä syttymään.
Lieneekä täällä muita sarjan katsojia? Millaisia mielipiteitä muilla on? Samaa tai erimieltä saa olla vapaasti. Sehän on tänne kirjoittelun tarkoitus.
P.S: Sen voisin vielä mainita, että siskolla oli suurinpiirtein samanlaiset ajatukset sarjasta kuin minulla.
Last edited:
