Witcher/Noituri (kirja- ynnä pelisarja)

Witcher vaikuttaa rantautuvan tämän vuoden aikana myös lautapelimarkkinoille. The Witcher Adventure Game on vielä pitkälti hämärän peitossa, mutta ennakkotietojen mukaan puolalainen pelisuunnittelija Ignacy Trzewiczek (vastuussa esim. hyvin menestyneestä yhteistyöpelistä Robinson Crusoe: Adventure on the Cursed Island) on peliä tekemässä, pelaajia olisi 2-4 kpl, pelaajien suositusikä 16+ ja peliaika n. 120 minuuttia. Peli julkaistaan käsittääkseni myös iOS ja Android -tableteille sovitetussa muodossa.
 
Taidanpa aikanaan tuon lautapelin hommata. Ihan vaan periaatesyistä noiturifanina, vaikka se ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa muutenkin. Itse videopelin julkaisupäivä siirtyi ensi vuoden puolelle jotain kuukausia sitten.
Nyyhkytettyäni tarpeeksi tälle suru-uutiselle hyväksyin sen tosiasian, että parempi kun tekevät pidempään ja huolella varsinkin tämän nykypäivän maailmassa jossa julkaistaan
vähän liiankin paljon puolivalmiita tekeleitä.

Silloin sanoi ennustajaeukko noiturille: ”Tämän
annan sinulle neuvoksi: Pane jalkaasi rautasaappaat,
ota käteesi rautainen sauva. Astele
rautasaappailla maailman ääreen, koputtele edessäsi
aukeavaa tietä sauvallasi, pirskottele tie kyynelilläsi.
Mene läpi tulen ja veden, älä pysähdy, älä
katso taaksesi. Ja kun saappaasi kuluvat puhki, kun
rautasauvasi halkeaa, kun tuuli ja paahde kuivattaa
silmäsi niin, ettei niistä heru enää yhtäkään kyyneltä,
silloin löydät maailman äärestä sen, jota olet
etsinyt ja jota rakastat. Ehkä.”
Ja noituri lähti kulkemaan läpi tulen ja veden
eikä katsonut taakseen. Mutta hän ei ottanut rautasaappaita
eikä sauvaa. Hän otti vain noiturinmiekkansa.
Hän ei kuunnellut ennustajaeukkoa. Ja hyvä
niin, sillä eukko oli huono ennustaja.

Flourens Delannoy, Satuja ja tarinoita


Viides noiturikirja Tulikaste ilmestyi perinteiseen tapaansa hiljattain ja perinteiseen tapaani piti totta kai käydä se ostamassa heti kun pystyi. Tarina pysyy edelleen kiintoisana ja suomennos sujuvana.
Kirja alkaa vähän hämäävästi takaumana erään tytön metsästysretkellä aluksi muistellessa, mutta periaatteessa tarina jatkuu tismalleen siitä mihin edellinen osa jäi. Pahasti vammautunut Geralt
lähtee epätoivoiselle matkalleen maailman ääriin löytääkseen kadonneen kasvattityttärensä ja hänen ympärilleen alkaa matkan aikana kerääntyä puolihuomaamatta mitä erikoisimpia matkatovereita, jotka eriävistä syistä
haluavat auttaa noituria saavuttamaan määränpäänsä. Tämä on Geraltille luonnollisesti kova paikka, kun hän on enemmän tai vähemmän yksinäinen susi ja hän ei halua jakaa väistämätöntä tulikastettaan kenenkään
muun kanssa.
Tulikaste käsitteleekin muita osia selvästi enemmän matkailua ja ennen kaikkea matkatoveruutta, jota tehdään sodan runteleman maan läpi. Pientä parodiointia Sormusten ritareita kohtaan on havaittavissa kirjassa
Sapkowskin suunnalta, mutta inhorealistisuuden ja kuivan huumorin kyllästyttämä "saattuetarina" seisoo mainiosti omilla jaloillaan. Tykkäsin siis paljon ja jatkoa odotellaan.

Ensin tosin ehtii edelleen tulla tuo Witcher 3 peli, josta viime viikon e3 messuilla jälleen julkaistiin kuolaa erittävää pelikuvaa runsaasti. Häpeämättä voin sanoa että kiljuin innosta kuin pieni tyttö kun näin ensimmäisen kerran alla olevasta videosta keisari Emhyrin, (voiced by none other than Charles Dance, yay!) Yenneferin ja ennen kaikkea Cirin!! Ai hemmetti tästä on tulossa eeppinen peli!
2015! Here I come!
 
Last edited:
It´s....Finally here.....
Peli, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa jo yli kolme vuotta ja rapiat....Oma kopioni Collectors Editionista saapui kaikkine herkkuineen ovelleni jo viime viikolla, mutta vasta huomenna olen oikeasti valmis aloittamaan Geralt Rivialaisen viimeisen matkan tuliterällä PC:lläni. Importtaan aikaisemmat päätökseni kakkospelistä niin pääsen kunnolla taas jatkamaan eeppistä seikkailuani huomenissa.
Parin päivän päästä ilmestyy kaiken huipuksi seuraava noituri-kirja suomeksi Tapani Kärkkäiseltä. Pääskytorni.
Varsin iloista aikaa olla noiturifani nyt.

Aikaisemmin tänä vuonna ostin itselleni tuon Witcher-lautapelin kokeilumielessä ja suorastaan yllätyin kuinka hauskaa sitä on pelata porukalla, kun siihen pääsee vaan kunnolla sisälle. Saatan rahdata sitä miittiinkin jos sellaiseen lähiaikoina osallistun.

Sain muuten yhden ylimääräisen kopion Witcher kolmosesta digitaalisen koodin muodossa kun ostin GTX ajurin ja minulla ei ole sille luonnollisesti mitenkään erityisempää käyttöä juuri nyt.
Siksi taidan ihan vaan huvin vuoksi järjestää pienen Witcher-tietovisan, jonka palkinnoksi asetan tämän 60 euron arvoisen koodin lunastettavaksi voittajalle.

Eli siis kymmenen kysymystä sekä kirja- että pelisarjasta ja se teistä joka antaa parhaimmat tai nopeimmat vastaukset tähän topikkiin, saa yksärinä minulta koodin digitaaliseen versioon tämän vuoden rikkaimmasta roolipelistä.

edit: Vastaukset sitten lisättynä näihin, kun ei löytynyt halukkaita. Oh, well.

1. Mistä Noituri-sarjan päähenkilö Geralt Rivialainen on oikeasti kotoisin?
Omien sanojensa mukaan ei mistään. Geraltin voi sanoa olevan katulapsi joka rekrytoitiin nuorena noiturien riveihin. "Rivialainen" on vain keksitty lisänimi, jonka tarkoituksena on herättää luottamusta noiturin asiakkaissa.
2. Mikä tapahtuma oli nimeltään Sfäärien Yhtyminen noiturin maailmassa?
Tuhansia vuosia sitten tapahtunut katastrofi, jossa erilaiset hirviöt ja taikavoimat kiskoutuivat eri maailmoista ja jäivät ansaan Continentin ulottuvuuteen. Myöskin ihmiset saattoivat saapua maailmaan Sfäärien yhtymisen kautta.
3. Milloin the Witcher pelisarjan tuottanut yhtiö CD Project Red sai alkunsa?
2002. Ainakin nykyisessä muodossaan.
4. Kenen raadon Geralt voi löytää heinäkasasta Witcher 2-pelin prologissa?
Assassin's Creed sarjan hahmon Altairin
5. Cirin oikea/virallinen nimi?
Cirilla Fiona Elen Riannon, Cintran leijonanpentu
6. Keisari Emhyr var Emreisin oikeuslääkärin nimi ja lempinimi?
Stefan Skellen alias Lehtopöllö
7. Milloin ja miten Andrej Sapkowskin noituri-kirjasarja sai alkunsa?
Vuonna 1986 Fantastyka nimisessä lehdessä novellina julkaistuna
8. Missä Geralt ja Sigismund Dijkstra tapasivat ensi kertaa kirjoissa?
Thaneddin juhlatilaisuudessa.
9. Mistä bardi Valvatti hankki nykyisen luuttunsa?
Dol Blathanassa, Toruviel nimiseltä haltialta
10. Halveksunnan Aika-kirjassa Ciri kohtasi Gors Velenin markkinoilla näytillä olleen pedon. Mikä oli pedon nimi?
Luiskilo (luultiin Basiliskiksi)
 
Last edited:
Saako googlettaa? :D

Innostun aika harvoin peleistä, mutta Witcherit on kyllä sen saaneet aikaan. Katselin pari tuntia gameplay-videoita kolmosesta heti kun löytyi muutama, joihin ei joku huuda päälle. Näyttää vaan vaativan raudalta niin paljon että tällä masiinalla ei ole toivoakaan. Vähän oisivat ehkä voineet optimoida, kun jo kolmas minkä tekevät, mutta näin se taitaa uusien pelien kohdalla vaan mennä.
 
Last edited:
Noh, ei tullut haettuja vastauksia foorumille, joten laitoin kysymysten perään oikeat vastaukset. Koodi on edelleenkin minulla. Saatan kenties arpoa sen The Miitin osallistujien kesken jos siihen nyt pääsen tai annan sen siellä palkinnoksi sille joka hakkaa minut The Witcher Adventure Game-lautapelissä:p.

"Voin antaa sinulle kaiken mitä haluat", ennustaja-
eukko sanoi. "Rikkautta, vallan ja valtikan, mainetta
ja onnellisen elämän. Valitse."
"En halua rikkautta enkä mainetta, en valtaa
enkä valtikkaa", noiturityttö sanoi. "Haluan
hevosen, joka on musta ja nopea kuin yötuuli.
Haluan miekan, joka on kirkas ja terävä kuin
kuunsäde. Haluan mustassa yössä kiitää maailman
ympäri mustalla ratsullani, haluan iskeä Pahan ja
Pimeyden voimia loistavalla miekallani. Sitä minä
haluan."
"Annan sinulle hevosen, joka on mustempi kuin
yö ja kerkeämpi kuin yötuuli", ennustajaeukko sanoi.
"Annan sinulle miekan, joka on kirkkaampi
ja terävämpi kuin kuunsäde. Mutta pyydät paljon,
noiturityttö, saat maksaa minulle kalliin hinnan"
"Millä minä maksaisin? Ei minulla ole mitään."
"Verelläsi.

Flourens Delannoy, Satuja ja tarinoita

Tiedetään, että kun noituri aiheuttaa kärsimystä,
tuskaa ja kuolemaa, hän sisimmässään hekumaa ja
nautintoa kokee niin kuin hurskas ja tavallinen
mies silloin, kun vihityn aviovaimonsa kanssa yhtyy,
ibidem cum eiaculatio. Niinpä noituri tässä asiassa
luonnonvastainen olio on, moraaliton ja inhottava
degeneraatti, joka syntynsä saanut on helvetin
mustimmista ja inhottavimmista pohjamudista, sillä
vain piru itse voi saada nautintoa kärsimyksestä ja
tuskasta

Anonyymi, Monstrum, eli kuvaus noiturista



Pääskytorni. Kuudes suomennettu noiturikirja luettu. Toiseksi viimeinen osa menossa tarinassa ja sen kyllä huomaa.
Geralt ja Yennefer joutuvat astumaan äärimmäisiin koettelemuksiin päästäkseen kasvattityttärensä luo ja pelastaa hänet. Mutta pelastaa miltä? Kivulta? Kärsimykseltä vaiko kohtaloltaan? Kaikelle tuolle tuntuu olevan jo liian myöhäistä jos Ciriltä kysytään ja häntä jahtaavien salaliittojen verkostumat alkavat pikkuhiljaa paljastua kirjan edetessä....
Kenties suosikkikirjani sarjasta tähän mennessä, eikä syy ole se että sivumäärältään Pääskytorni on kaikkein paksuin nide. Maailman mystisyys ja tarinan moniulotteisuus kaikkine jännitteineen tuntuvat onnistuvan parhaiten näiden kansien välissä ja jännittävä kerronta saa hinkuamaan lopussa lisää enemmän kuin koskaan.
Viimeinen osa, Järven Valtiatar on sitten kaiketi odotettavissa vuoden päästä.

Sitten vielä The Witcher 3 Wild Hunt, jonka olen innoissani saanut jo miltei päätökseensä tämän kuukauden aikana, jossa tekemistä on riittänyt jopa enemmän kuin Skyrimissa. Tai ainakin mielekästä tekemistä, jossa kaikki nivoutuu yhteen kiehtovasti ja saa todella palkitsevaa tunnetta siitä, että muovailee eeppistä seikkailua mieleisekseen.
Suorastaan pelottavaa kuinka paljon CD Project Red kykenee kehittymään laadullisesti peli peliltä. Onhan toki Witcher 3 vielä tässä vaiheessa aika pitkälti hiomaton timantti, jossa on vielä paljon pikkuvikojen hiomista ennen kuin se muuttuu täydellisyyttä hipovaksi. Ainoa ikävä puoli tässä kaikessa on se että noiturin jälkeen miltei kaikki muut pelit tuntuvat kuin puulta....

 
Last edited:
Oo!! Joko seuraava kirja on ilmestynyt?! Nyt pitää heti mennä kirjastoon ja pyytää niitä tilaamaan (meidän kirjastossamme ne ovat minun nimenomaisesta pyynnöstäni :)) Aika kutkuttavasta kohdasta jatkaa tämä uusin kirja...
 
Toukokuun lopussa ilmestyi (ainakin Rising Shadown mukaan) Pääskytorni. Tuoreeltaan löysin kirjakaupasta, en ollut edes tiennyt ilmestymisestä. Nyt luvussa, piti vain lukea edellinen osa Tulikaste ensin, en ollut aiemmin ehtinyt, vaikka varmaan jo vuoden odotellut hyllyssä.
 
Good Old Games (gog.com) myy tietokonepelejä tällä hetkellä kohtuuhintaan: Witcher 1 on 1,49 $ (85% ale), Witcher 2 on 2,99 $ (85% ale) ja Witcher 3 31,99 $ (50% ale).
 
Toiset liekeistä olivat korkeat ja vahvat, loistivat
kirkkaasti ja eloisasti, toiset taas olivat vähäisiä,
huojuvia ja lepattavia, ja niiden loiste vähän väliä
tummeni ja heikkeni. Aivan viimeisenä oli yksi
pikkuruinen ja niin heikko liekki, että se juuri ja juuri
pysyi elossa, juuri ja juuri kyti, välillä vaivalloisesti
välkähteli ja välillä sammui melkein kokonaan.
"Kenen on tuo sammuva elämän liekki?" noituri kysyi.
"Sinun", vastasi kuolema

Flourens Delannoy, Satuja ja tarinoita.

Kaikki on jo kerran ollut, kaikki on jo kerran
tapahtunut. Ja kaikki on jo kerran kirjoitettu muistiin.

Vysogota Corvolainen

Niin he ratsastivat eteenpäin kunnes tulivat suuren,
aavan järven rannalle. Kuningas Arthur näki keskellä
järveä paksuun valkoiseen silkkiin verhotun käsivarren,
joka piteli kädessään kaunista miekkaa. Samassa he
näkivät neidon kävelevän vetten päällä.
"Mikä neito tuo on?" Arthur kysyi.
"Se on järven neito", Merlin vastasi.

Thomas Malory, Pyöreän pöydän ritarit


Pitkä oli matka, mutta vihdoin viimeinenkin Noiutrin tarun osa on hankittu ja luettu päätökseensä. Kaikki juonilangat viedään päätökseensä kaiken muun ohella.
Va`esse deireadh aep eigean... Jokin päättyy.... Mikä?
Alas vievät portaat. Portaat joita pitkin on pakko mennä.

Järven neidon tarina kertoo kuinka verrannollinen asia voi esimerkiksi maailmanloppu olla tai vaikka sankarilegenda vuosisatoja myöhemmin tarkasteltuna.
Kuinka moni asia voi vääristyä nykyhetkessä, menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Ja kuinka äärettömän vähän ja äärettömän paljon samanaikaisesti sillä kaikella on väliä.

Geraltille, Yenneferille ja noiturityttö Cirille jätetään hyvästit tässä kirjassa.


Samaan aikaan sain pelattua jokin aika sitten uusilla lisäosilla höystetyn Witcher 3:n pelattua. Hearts of Stone ja Blood and Wine olivat kumpikin loistavia lisäseikkailuja Geraltille ja en voi millään uskoa että nyt ollaan tultu tien päähän. CD Project siirtyy toisiin projekteihin, mutta toivoa sopii että jonain päivänä he aikovat palata Noiturin maailmaan uudestaan.


 
Niille jotka ovat aikeissa ostaa Witcher 3:sta on hyvä hetki hankkia koko paketti hiljattain ilmestyneen
Game of the Year-version muodossa.

 
Olen säästynyt paljolta odottamisen tuskalta, kun en ole kirjasarjaan tarttunut aikaisemmin. En muuten yllättynyt että Saladin on aikanaan avannut tästä keskustelun, sillä muistan juuri hänen suositelleen kirjoja Konnun miiteissä ja ajatus näistä kirjoista jäi jo silloin mieleeni muhimaan. Usein on siinä tilanteessa että joutuu oikein miettimään mitähän seuraavaksi alkaisi lukea ja minä olen niitä jotka tykkäävät lukea kirjasarjat lähes yhteen putkeen. TV-sarjan myötä kirjan ensimmäinen osa on kovin varattu ja lainattu kaikissa kirjastoissa, mutta kun kakkoskirja oli käsissäni, turvauduin lainaamaan ykkösosan e-kirjana ja sain lopulta kirjat luettua numerojärjestyksessä.

Nyt olen kutososassa (Pääskytorni). Olen tykännyt valtavasti suomennoksesta, jonka uskon seuraavan hyvin uskollisesti alkuperäisen kielen karuja ja rujoja ilmauksia. En ole ennen törmännyt tämäntyyliseen roisiin kielenkäyttöön ja koruttoman suoraan kuvailuun joka läjähtää kivasti suoraan naamalle välillä useiden sivujenkin jälkeen. Luin pohjalle Narrenturm 1 ja 2 ja nämä olivat huomattavan kuivia ja tylsiä Noituri-sarjaan verrattuna. Olen myös oppinut muutaman uuden sivistyssanan, jonka merkityksen olen joutunut tarkistamaan wikipediasta esim. heraldiikka.

Oma kokemukseni Noituri-sarjasta pohjaa nyt täysin kirjoihin. Pelejä en ole pelannut, vaikka iloitsenkin siitä että TV-sarjaan oli löydetty peleistä tutunnäköiseen Geraltiin. Netflixittömänä en ole sarjaa nähnyt töllöstä, mutta olen kuitenkin halunnut ottaa selvää minkänäköiset näyttelijät pääosissa ovat. Cirin kuvittelen kyllä hieman toisennäköiseksi - lyhyemmäksi ehkä. Vaikka lukemiseni on vielä kesken, on silti harmi että tarina kohta päättyy. Ei tuohon lukemiseen enää montaa päivää(viikkoa) mene ja that´s it.
 
Last edited:
Minäkin aloin lukea tänä vuonna Noituria, vaikka vasta ensimmäinen kirja onkin läpäisty. Jatko-osat ovat toki hyllyssä odottamassa; ostin ne parin vuotta sitten Adlibriksen black fridaysta, hintaa kovakantisille yksilöille kertyi n. 7 €/kpl. Mielestäni en tuhlannut tuolla kertaa. Ainakin ykkösosa oli varsin mukavaa mustan huumorin maustamaa toimintaa.
 
Luimme ensimmäisen osan Brandagamban lukupiirissä jokin aika sitten, ja minäkin pidin siitä muihin fantasiakirjoihin verrattuna aika erilaisesta tyylistä. Vähän kyllä mietin, että se raakuus ja taistelupainotteisuus voi alkaa ärsyttää jossain vaiheessa, mutta joku taisi sanoa minulle, että myöhemmät osat ovat erilaisia kuin ensimmäisen kahden osan "novellikokoelmat". Johtuu ehkä siitä, mitä luimme lukupiirissä aiemmin, mutta minulle tuli mieleen varsinkin Ilias, jossa Homeros lähes aina muisti mainita tarkasti, mistä ruumiinosasta keihäs meni sisään ja ulos.

Pelistä (Witcher 3) pidin kyllä kovasti. Näitä tosi isoja ja luontoa täynnä olevia fantasiapelimaailmoja saisi olla enemmän...

PS. Suomennoksia tuntuu ilmestyvän hiljakseen pokkareina (eli halpoina) - ainakin kaksi ensimmäistä osaa löytyy jo.
 
Sain juuri synttärilahjaksi neljännen osan suomennettuna ja kovakantisena. Pokkarikokoelmat olivat sekavia ja siitä ärsyttäviä että aina just kun sain tarinasta kunnolla otteen ja innostuin se loppui ja alkoi uusi. Sama ilmiö on joissain kirjoissa joissa hypätään eri tapahtumapaikkojen ja hahmojen välillä. Tulenja jään laulu on yksi ärsyttävimmistä, mutta Tarussakin tätä esiintyy jonkun verran.
 
Sain "suuren tarinan" juuri päätökseen eli 7. kirja Järven neito on nyt luettu. Näissä kahdessa viimeisessä kirjassa ehkä tuli pienoisena yllätyksenä se, miten vähän niissä kerrottiin Geraltista ja kuinka paljon näissä syvennyttiin Cirin tarinaan. Lisäksi useita lukuja oli kirjoitettu ikäänkuin ulkopuolisen näkökulmasta useita satoja vuosia tapahtumien jälkeen, vaikka nämä hahmot syventyivätkin siihen mitä kenellekin keskeiselle henkilölle oikein tapahtui. Juuri siis tuota minkä Jaamar yllä olevassa viestissä mainitseekin; hypätään eri tapahtumapaikkojen ja hahmojen välillä.

Pitkät sotaan liittyvät keskustelut olivat tässä viimeisessä kirjassa vähän samaa luokkaa mitä Narrenturm 1 ja 2 sisälsivät, eli ehkä hieman kuivempaa osuutta, mutta onneksi kuitenkin vain vähän. Geralt tuskin jäi eläkkeelle, kun kirjoja on kirjoitettu lisääkin?
 
Tätä kirjasarjaa olen kuuullut kehuttavan, ja se sopisi kuulemma Tolkienien jälkeen luettavaksi. Kysymyksebi on, sopiiko kirja alle 18-vuotiaille (jotka siis ovat lukeneet kirjoja esim. Silmarillion, KTK ja niin päin pois)?
 
Kuinka paljon alle 18-vuotiaille? Ei sarjassa raakuuksilla tai karkealla kielenkäytöllä mitenkään mässäillä, mutta kyllä niitä siinä silti paljon on. On siis tyyliltään hyvin kaukana Tolkienin puhtoisesta fantasiamaailmasta.
 
Ylös