Yökukkujien tunkio! ~klo 1.00 - 5.00

Tavanomaisen 04:00 heräämisen jälkeen kun ulkona on 17 astetta pakkasta eikä täysikuun ympärillä näy haloja, voinee nivelkipuineen jäädä vuoteeseen kahvin kera ja katsella 'Babylon 5'-jaksoja ties monettako kertaa. Kerrastoa en ala etsimään kävelyä varten.
 
Voi Merlinin pyssy ja puukuulat! Jo vähän yli tunti mennyt täydessä ketutuksessa. Kyllä jollain pikkupomolla sitten voi kihistä liemet yliskammariin. Ärsyttää ihan tosissaan tuollaiset ihmiset, eikä oma pomo ole näkemässä kun istuu toisella paikkakunnalla. Muutaman ylimääräisen lomapäivän jälkeen verenpaine taisi kohota uudelleen ikäviin lukemiin. Tämä aamuyö onkin mitä rattoisin aika kieriä siinä tosiasiassa että minulla sentään on työtä, se ei aina kyllä ole pelkkä onni ja autuus.
 
Näin tässä taas kävi, et nukutaan pari tuntia ja sit ollaan hereillä ihmettelemässä. Osa syy varmaan siinä et pitäis olla pitkästä aikaa ravintolamaailman "väärällä puolella", eli keittiössä. Kaipa tästä vielä mennään lepäilemään ja yleensä kyl lopulta nukahdan muutamaksi tunniksi jos olen tähän aikaan yöstä hereillä. Et eiköhän se päivä siinä mene. Jos tän episodin jälkeen sais vihdoin oman firman alulle ja se lähtis rullaamaan, niin nukkuis varmaa paremmin. Vois jättää nää oudot sivuraiteet omaan arvoonsa ja muistella niitä kivoja juttuja joita keittiöelämään liittyi,
 
Pussikarhujen perisynti on herätä aamukolmelta kahvia keittelemään, ja sillä tiellä olen minäkin. Testasin pitkästä aikaa King of Dragon Pass -peliä GOG:in kautta, ja sehän oli läpikäynyt vähintäänkin graafisen uudistuksen! Näytti myös, että pelin tallennus on muutettu automaattiseksi, ja tallennuspaikkoja on vain yksi! Eli jos samalla koneella olisi kaksi pelaajaa, jotka haluaisivat edistää omia erillisiä seikkailujaan, on se tehty mahdottomaksi? Varsin erikoiselta tuntuu järjestely.
 
Jahas. Ensimmäinen herätys soi 5.25, toinen 7.30. Niinkään aikaisin ei minun tarvitsisi herätä, mutta ajattelin shokkihoidon vuorokausirytmin korjaamiseksi olevan hyvästä.
Koulu alkaa 11.30, enkä pääse yli siitä painostavasta tunteesta että haluan tämän olevan viimeinen välivuoteni. Sormet suorastaan syyhyää päästä tekemään musiikkia ja teoriatehtäviä ja olen asiasta todella innoissani. Siksi on jotenkin outoa, että samalla minua häiritsee tällainen lopullisen epäonnistumisen pelko.
Tiedän olevani valmis yrittämään tosissani Sibelius-Akatemiaan pääsyä, ja ensimmäistä kertaa en pelkästään haaveile määränpäästä, vaan iloitsen ja innostun myös matkan ajattelemisesta. En malta odottaa että pääsen sorvin ääreen, upottamaan käteni multaan ja treenaamaan. Olen oikeasti kirjoittanut itselleni päätavoitteen, välitavoitteet ja konkreettisen suunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi yhdeksi tekstitiedostoksi. Ei tiukkoja lukujärjestyksiä, maksimissaan tunti instrumenttiharjoittelua päivässä ja läksyt päälle. Suunnitelma on terveellä pohjalla ja sisältää ihmissuhteiden hoitoa sekä liikuntaa.
Oma mieliala ja asenne olisikin hyvä saada keskittymään nimenomaan tuohon innostukseen ja selkeään ja hyvin jäsenneltyyn suunnitelmaan, koska silloin asiat etenisivät omalla painollaan, ja ajoittainen stressini toimisi hyvänä positiivisena polttoaineena. Nyt pitääkin saada oma ajatusmalli lempeästi muutettua fiksumpaan suuntaan. Luulen, että kun menee tekeminen edellä, ei pääsykokeistakaan tarvitse stressata. Onnistuminen pääsykokeissa olisi parhaimmillaan vain sivutuote, joka tulisi omasta mielenkiinnosta musiikkia kohtaan.
Toivon että onnistun. Enköhän minä onnistu. Minulla on mahtavat opettajat ja ihanat ystävät tukijoukkoina.
 
Eipä ole vielä Nukkumatti käynyt. :urg:
Koko alkuviikon onneksi nukuinkin hyvin ja näin muuten paljon uniakin, jotka muistin vielä herätessäni. Olivatpa vielä oikein mukavia unia. Kaipa sitä kerääntyi liikaa positiivisia asioita yhdelle viikolle, kun nukkui hyvin ja jaksoi olla töissä ilman pilkkimistä väsymyksen takia. Ja illalla oli elokuvissa katsomassa Johny Englishin sähellyksiä, ihan katsottava ja viihdyttävä elokuva.
Joten tässä sitä nyt sitten kärsitään tämän viikon satikuti, kun meni jo liiankin hyvin.
 
Pussikarhujen perisynti on herätä aamukolmelta kahvia keittelemään, ja sillä tiellä olen minäkin.
Yhdeksästä kahteen nukuin melko hyvin, mutta sen jälkeen ei ole nukuttanut, vaikka olenkin väsynyt. Tähänkö se taas menee: istun koneelle, keitän kahvit, ja aamuviideltä kiroan sitä, etten yrittänyt sitkeämmin levätä. No jospa kokeilisin istuskella hämärässä olohuoneessa, kenties siitä olisi apua...

Päivitys klo 04.44: Nukuin ja heräsin. Nyt vasta kahvia.
 
Last edited:
Päikkärit venähti vaihteeksi klo 18:15-00:15. Eli tulikin täydet yöunet. Kai tässä voisi ryhtyä ruokaa laittamaan. Sai eilen sentään säädettyä toisen mahdollisen seinäjulisteen pohjat aika oikein (tämä ei liity Tolkieniin). Sitä voisi jatkaa nyt yöllä. Tai jatkaa kirjan parissa.
 
Bästa passagerare! Olemme tällä hetkellä juurikin siinä pyhäpäivästössä, jossa kiellon kautta mieleenvetoavuuteen luottavan Älä osta mitään -perjantain jälkeen seuraa ninjana perässä Osta pienesti -lauantai . . . joka on tietenkin tätä kirjoitettaessa maailman trendipäämantereella edelleen käynnissä. Täsmäkkäästi. Viehättävällä ominaistavalla tunteiden liikutteluun pyrkiviä erityispäiviä tottakai molemmat, vaikka jostain syystä eivät aivan yhtä kuuluisia (mikähän siinä oikein on). Henkilökohtaisesti valitsin tuohon positiivisemman kuuloiseen osallistumisen lähiruokakaupassa — tietenkin ehdottoman tietoisena sen keks.. olemassaolosta! Saatoin onnistua itse liikuttamaan kassaneidin mielenkulkuja valkosipulin, mustapippurin, miehekkään valmiskahvin ja Marianne-Kismetin liukuessa odottaviin kätösiin ihan siinä samalla hihnalla, vaikkakin miljoona ajatustani harhailivat kyllä hieman muualla myös tuolloin.

Ja nyt kello raksuttaa, kyllä kyllä; vaan ennen yöpuulle siirtymistä allekirjoittanut aikoo kuitenkin vielä murkinoida hieman terveys^ruokaa — eli kookosrakeistettua + sipulisoitua (RAPEAKSI paistettua) lihapiirakkaa kioskikulttuurisesti uskottavilla perinnelisukkeilla. . . sekä tarkistaa rahallisten sijoituskohteidensa tämänhetkisen tuoton.
 
Last edited:
Eilinen menikin sitten varsin hatarissa tunnelmissa, nukahdin kolme kertaa kesken päivää. Eipä tuo mitään kun ei liikenteeseen joutunut kuin kerran. En osaa selittää tätä muulla kuin että vanhemmiten on päivärytmi muuttunut 23-tuntiseksi.
 
Tiistai-iltapäivän tullen tulen, sanokaamme, ajankohtahistoriallisena tribuuttina suorittamaan tärkeän tieteellisen kokeen ja selvittämään, vaikuttaako runoaiheisen materiaalin mieleen syöttäminen luovaan (ja nykyaikaisten keksintöjen jollain tavalla halvauttamaan) inspiraatiooni vaikkapa kolmasosallisestikin yhtä myönteisellä tavalla kuin samaisen Uutta, Jostain esiinpuskevan alitajunnan koneen "lehtimullattaminen" väkevien "kieliviinien" näyteaineksella . . . Kas hyville sekä (joidenkin mielestä nimenomaan juuri niille) huonommillekin runoille kun on aina käyttöä.

Eli visuaaliahmimalla siis hieman tarkemmin tätä tästä — sekä tätä aarretta.
 
Menin yhdeksältä nukkumaan ja nukuin nelisen tuntia, mutta herättyäni en saanut unta. Tällä kertaa en kuitenkaan keitellyt kahvia, vaan päätin pelata hivenen Lord of the Rings Onlinea. Siinä sitten taisi joka tapauksessa mennä tämän yön unet. Pitäisikö seuraavaksi keitellä ne kahvit. Living on the edge.

Muoks. Join kahvit JA nukuin (tässä järjestysessä). Ei joko-tai vaan sekä-että!
 
Last edited:
Graaah. Heräsin eilen vasta klo 13. Jonkun tiedeartikkelin mukaan ihminen valvoo noin 14 tunnin päiviä ennen kuin väsy iskee, ja minulla tuo määrä täyttyi noin tunti sitten. Ärsyttää vietävästi! Ensin yritin olla katsomatta kännykkää ja melko hyvin siinä onnistuinkin. Sitten eksyin Verkkokaupan sivuille ja siellä mainostettiin roimasti alennettua sykemittari-älykellohärpätystä, ja aion nousta seitsemältä, jotta yhdeksältä voin napata sen Helsingin myymälästä talteen. Se tuo ainakin vähän varmuutta liikkumiseen, kun sydämen koko viime syksyn kestäneistä lisälyönneistä tuli hieman pelokas olo. GPS-paikannus näyttää missä kuljen ja syke mitataan ranteesta. Siinä on myös unenseuranta ja muita hienoja härpätyksiä. Se ei pelasta minua, jos jotain oikeasti vakavaa sattuu, mutta tuo lähinnä mielenrauhaa, kun pystyy toteamaan, ettei todellisuudessa tarvitse huolestua. Lisälyönnit loppuivat tapaninpäivänä, ja sen jälkeen on ollut ihan normaali olo. Ja nyt yritän jatkaa normaalia oloani, että lisälyönnit pysyvätkin poissa. En haluaisi todeta olevani sydänvikainen vähän päälle parikymppisenä.
Eli kello käteen ja yritän olla kirjoittamatta tänne tulevaisuudessa.
 
Oli tarkoitus mennä nukkumaan mutta jäinkin kirjoittamaan päiväkirjaa ja sitten tajusinkin että kello on puoli yksi yöllä. Onneksi huomenna ei ole ihan aamusta mitään. Päivärytmin kääntäminen on vaivalloista ja siinä käy aina juuri näin, että en vain jotenkin ymmärrä mennä nukkumaan ja sitten aamut ovat yhtä kärsimystä jos pitää herätä aikaisin.
 
Kas kummaa kun hujautin jälleen perunalastupussin yhdessä illassa, ja itse lisätty suola pysyi "yllättäen" edelleen mukana kuvioissa. Elimistöä takuulla virkistävänä lisäbuustina tänään Marli Vital karpalo-rypälemehu tunnettuine teesisältöineen.

Tämän verenpainestimulaatioyhdistelmän jälkeen maltan tuskin odottaa tulevia aamuyön seikkailullisia "tuo setä myy" -vaakahetkiä. :1420:
 
Last edited:
Aloinkin nähtävästi kunnolla spämmimään viestejä tänne kun kerran liityin, pahoittelut jos jotakuta häiritsee. Siirryin sentään vuorokauden aikaan sopivaan keskusteluun:grin:En yleensä valvo, mutta olen tällä hetkellä yksin kotona (tai no talon toisella puolella on kyllä porukkaa, mutta se on erillinen asunto eli olen periaatteessa yksin) ja ajattelin, että jos sitä vaikka vähän valvoisi, niin sitten saattaisi tulla myös nopeammin uni kun menen sänkyyn, olen nimittäin huono nukkumaan yksin, johtunee pimeänpelosta. Voisin vaikka lukea vähän Kuninkaan paluuta ennen nukkumaanmenoa, jos keskittymiskyky riittää, rupeaa nimittäin vähän jo väsyttämään.
 
Tulipa pitkästä aikaa valvottua myöhään. Johtuu siitä yhdistelmästä, että takana on rankka vaikkakin erinomaisen hauska kuoropäivä, jonka päälle pitää vähän rentoutua, Krasus palasi Euroscola-reissusta varsin myöhäisellä lennolla mikä viivästytti myös Eeveen nukkumaanmenoa, ja lisäksi on sellainen olo että olen tulossa kipeäksi, joten istun mieluummin juomassa kuumaa hunajateetä ja netteilemässä kuin kömmin peiton alle keskittymään siihen, miten kurjaksi olo oikeastaan onkaan kääntymässä.

Vaan kai tästä pitäisi vähitellen vääntäytyä vällyjen alle ja toivoa, että kurkun karheus ja yleinen höntelö olo helpottavat unen avulla.
 
Hunden er utrolig urolig eli uskomattoman rauhaton norjaksi. Nyt se sentään loikkasi takaisin petiin ja tuhisee kuin olisi kaiken aikaa nukkunut siinä, mutta minulta voi mennä tovi, ennen kuin itse pystyn nukahtamaan. Tavallisista nukahtamistekniikoista ei nyt ole apua. Pitänee vain alkaa ajatella höpöjä.
 
Ylös