Yökukkujien tunkio! ~klo 1.00 - 5.00

Kirjoitin tähän ensin aika pitkän, musiikinteoreettisen viestin, joka liittyi (poly)rytmiikkaan ja intervalleihin. Semmoisissa merkeissä on nimittäin mennyt tämä ilta ja yö. En sitten kuitenkaan kehdannut sitä tekstiseinää tähän ketjuun laittaa koska pohdinnat meni jo niin diippeihin keloihin, että sille olisi parempi aloittaa oma ketjunsa musahuoneessa ? Saatan tehdä sen paremmalla ajalla!

Huomenna ei ole herätystä ja iltapäivällä kaverin kanssa pelaamaan biljardia.
 
Täällä taas. World of Warcraft Classicin pelaaminen kaverin kanssa venähti vähän pitkäksi ja minulla sattui olemaan myös hyvää valkoviiniä. Ihan kohta nukkumaan. Ehkä.
 
Heräsin kovaan yskään puolisen tuntia sitten. Ehkä kohta on jo mahdollista yrittää hivuttautua takaisin vaaka-asentoon hysteerisen köhimiskohtauksen uusiutumatta.
 
Puuh. Täällä taas kukun valveilla yskän takia. Saisi jo hellittää, uusi työviikko on edessä eikä yhtään hymyilytä joutua selviämään näin katkonaisilla yöunilla.
 
Yöllisissä ajeluissa ja niiden pitkissä ja syvällisissä keskusteluissa on jotain selittämätöntä taikaa ja ykseyden kokemusta.

Ehdin kerrankin varata maanantain treeniluokat ajoissa.

Huomenna pitää tehdä hommia taas tunnollisesti, mutta tämän yön sai onneksi elää hetkessä. Pitkästä aikaa.
 
Join ennen nukkumaanmenoa kupin teetä ja nyt en saa unta vaikka väsyttääkin.
Jännä kuinka kofeiini ei ainakaan itselläni edes vaikuta muilla tavoin vaan ainoastaan estää nukahtamasta.
 
Tulee mieleen se ainut kerta kun olen huomannut kofeiinin vaikuttaneen minuun. Piti viikonloppumiitin jälkeen vielä käydä katsomassa uutta kämppää ja sitten ajella lähestulkoon yöllä kotiin. Kämppis joka oli jo muuttanut kyseiseen asuntoon antoi minulle energiajuoman. Kiskaisin sen ja lähdin ajelemaan. Kolme-neljä tuntia myöhemmin kotona kun yritin käydä nukkumaan koko kroppa vaan tärisi sängyssä. Hui.
Pakuriteen piristävä vaikutus on paljon miellyttävämpi.
 
Aamukahvilla vähän ennen neljää. Eilen tuli ihmeteltyä muutoksia joita as.oy.-rekisteriin ja sen hallinnointiin on tulossa ja simahdin sitten jo ennen kello 22. 3 vuotta siirtymäaikaa sentään että ei tässä silleen hoppua ole. Pitää vaan vaivata ihmisiä asian suhteen ja sehän on aina yhtä tylsää puuhaa. Jatkossa ei kaiketi voine ottaa osaa hallintoon ilman että henkilötiedot ovat sähköisessä muodossa viranomaisten tiedossa. Saa kuulemma edelleenkin tehdä ilmoitukset paperilla mutta se maksaa ja joku uuttera virkamies siirtää ne sitten paperilta sähköiseen muotoon. Toivottavasti tämä sujuu paremmin kuin ajoneuvorekisterin suhteen.
 
Taisin alkuyöstä nukkua mutta nyt uni ei halua millään tulla uudelleen. Kun yrittää nukkua, jalat alkavat "kävellä" miten mielii ja ajatukset täyttyvät jostain ihme vellovista kuvista ja teksteistä. Syytin jo NaNoilijoita siitä, että heidän kirjoittelunsa täyttää koko bittiavaruuden ja äänet kantautuvat minun korviini saakka. Tähän totean että onneksi edessä on vielä toinen lomapäivä. Ei ole aikaista aamuherätystä eikä lähtöä mihinkään, jos ei huvita. Tosin ajattelin käydä lähimetsässä tekemässä lenkin päivällä, joskos saisi nuo jalat rauhoittumaan.

Housujen ostaminen on yleensä melkoisen rasittavaa. Sain eilen kuitenkin hommattua itselleni useammat housut, kun sinne kauppaan saakka raahauduin. Älköö ne aivan heti kutistuko kaapissa.
 
Herätyskello on soimassa kuudelta, ja koska kolmen jälkeen ei ole tullut enää lisäuni silmään, niin mikäs sen parempaa kuin juoda kolmatta mukia kahvia. Vanhojen hyvien aikojen muistoksi! :) Veljentyttö&kummityttö Batseba täyttää yhdeksän vuotta, mitä juhlitaan Oulussa huomenna; sinne suuntaan siis minäkin.

Pelaamme todennäköisesti Dungeons & Dragonsia Harnin maailmassa viikon päästä, joten tässä pitäisi pikkuhiljaa valmistautua siihen. Lisäksi pelaamme toisella poppoolla Harnin maailmassa HarnMaster-säännöillä viikon jälkeen siitä. Olisi siis mitä suotavinta, jos saisin jotain suunnittelua aikaiseksi nyt viikonlopun aikana, vaikka vieraalla maalla kaukana olenkin.
 
Vihaan kipeänä olemista, ainakin kun on kyse yskästä. Heräsin siihen, että yskitti, ajattelin juomisen auttavan, keittiössä vesikuppi kädessäni tajusin myös vessakäynnin välttämättömyyden, ja nyt olen ihan hereillä ja kärtty. Kohta pitää kyllä hivuttautua takaisin lakanoiden väliin ja yrittää saada uudelleen unta, yskitti tai ei.
 
Nukuin aika hyvin klo 22-03:30, mutta sen jälkeen on ollut takkuista. Vaan eipä tämä tietokoneelle nouseminen tilannetta helpota. Rakkine kiinni ja hetkeksi lukemaan, sitten uutta yritystä.
 
Täällä taas kukun samasta syystä kuin pari yötä sitten. Tosin vessahätä iski vasta istuttuani jo hyvän tovin odottamassa, että yskän tunne menisi ohi. En halua mennä takaisin sänkyyn vain saadakseni uuden yskänpuuskan heti kipatessani itseni vaaka-asentoon.

Kyseessähän on siis streptokokin aiheuttama nielutulehdus, johon olen napsinut antibiootteja jo pari päivää. Mitään helpotusta ei vain vielä tunnu, pikemminkin päin vastoin, mutta ehkä tämä tästä kohtapuoleen. Hoitaja ja lääkärikin rohkaisivat lisää sairaslomaa hakiessani, että ihan pian antibiootin vaikutus alkaa tuntua ja sitten olo kohenee nopeasti.
 
Naapurin kissat tulivat taas vierailulle, kaksi leikattua kollia jotka tulevat suurimman osan vuotta toimeen keskenään. Aamukahvin aikaan usein oven takana. Juu, muonitan noita säännöllisesti muutenkin kun naapurilla on reissua/pidempi työpäivä.
 
Unettomuus iski huonoimpana mahdollisena yönä. Pari päivää kourinut flunssa oli tänään jo hyvää vauhtia menettämässä otettaan minusta, joten tämä yö olisi ollut kovin tärkeä nukkua ja levätä kunnolla. Mutta ei: sängyssä ajatukset singahtavat suoraan "Entä jos en paranekaan?" -aiheen äärelle. Entä jos en nuku koko yönä? Entä jos minulla on jokin vaarallinen tauti tietämättäni? Entä jos, entä jos? Lopulta tulen hypersensitiiviseksi aivan kaikelle: tunnen jokaisen hakkaavan sydämenlyöntini, kuulen veren kohinan päässäni, ärsyynnyn kurkun karheudesta, tunnen jokaisen yövaatteiden rypyn ja laskoksen ihoa vasten...

Siirryin sohvalle makaamaan, mutta ei tästä nukkumisesta tule yhtään mitään. Olisipa hauskaa, jos aivot voisi laittaa kertarykäyksellä lepotilaan kytkintä kääntämällä!
 
Yllättävä yllätys, eli mikäli herää uuteen päivään kello 17.20 reilujen 15 tunnin unien jälkeen, saattaa olla vaikeuksia nukahtaa järkevään aikaan. En käsitä myöskään miten nukuin noin paljon tai pitkään, tai siis olihan sitä univelkaa ja muuta kasautunutta väsymystä, mutta silti. Kummallista.
 
Otin laatikot pois uunista vartin yli kaksitoista, ja sitten eksyin Käärmeeseen tunnelmoimaan joulusta. Hiljalleen alkaa tulla väsymyksen mukanaan tuoma alakuloisuus, eli kohta pitäisi mennä nukkumaan.
Jäin reflektoimaan tämän päivän työhaastattelua. On todennäköistä, etten saa paikkaa. Ensimmäinen syy on, että ilmoitus paikasta laitettiin Sibelius-Akatemian opiskelijoiden ryhmään ja hakijoita on monia muitakin. Maisterinpaperit painavat fuksin kokemusta enemmän, joten on epätodennäköistä että minut valittaisiin pätevyyden perusteella.
Toiseksi olin niin väsynyt, että höpötin varmaan liikaa epäolennaisuuksia, ja olin haastattelijoiden silmissä varmaan yli-innokas, vaikka oikeasti olin vain oma innostunut itseni.
Tämä ei kuitenkaan harmita minua ihan valtaisasti. Tiedän että kehityn ihmisenä, opettajana ja muusikkona, joten uskon että löydän kyllä työpaikan. Sen lisäksi en kertakaikkiaan jaksa olla ankara itselleni, kun olen tehnyt syksyn mallikkaasti töitä.
Mutta nyt unta palloon. Huomenna odottaa vielä kolme suuritöistä klassisen solfan portfoliotehtävää, joten minun pitää olla täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
 
Bingo. :D Pääsin sinne tänä syksynä. Voidaan jatkaa keskustelua jossain muualla jos sinulle herää lisää kysymyksiä. :)
 
Ylös