Yökukkujien tunkio! ~klo 1.00 - 5.00

Täällä taas. Unirytmini on totaalisen tuhoutunut ja huomenna koittaa matka vanhempieni luokse joulun viettoon. Herätys klo 9:30. Voi sitä tuskaa aamulla. Ei ole pakko herätä noin aikaisin mutta nyt täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni.
 
Poikkeuksellisesti kukun tähän aikaan. Nukkumaanmenoa venyi myöhäiseksi työprojektin takia. Yritän saada unta, mutta jo toista päivää jatkuva yllättävä leuka/hammaskipu pitää hereillä. Olen käyttänyt kaikkia mahdollisia troppeja, mitä kaapista löytyy. Kipu on selvästi pahempi makuuasennossa. Tuska on yhtä paha, kuin se oli viime yönä, jolloin se ilmaantui mitään varoittamatta juuri nukkumaan mennessä. Aamuun mennessä se oli vähän laantunut, eikä siitä päivällä ollut merkittävää haittaa työnteolle: jäyti siinä ohessa. Tässä ei oikein ehtisi sairastaa.
 
Joo, jos tulehdus on leuassa asti, niin on kiire. Minulla oireili juurihoidettu hammas erityisesti aamuisin kun hampaassa ei olisi pitänyt olla mitään tuntoa jäljellä. Mainitsin siitä hammastarkastuksessa ja hammaslääkäri otti alueesta kuvan. Tulehdusta hampaan alla. Heihei, hammas.
 
Nyt odottelen hammaslääkäri päivystykseen Haartmanin sairaalassa. Soitin puolen päivän aikaan, kun aamun vähän rauhallisemman hetken jälkeen suklaan syönti aiheutti jälleen kamalan kivun. Neuvottiin tulemaan vasta neljältä.

Lisäys: Poskihammas on mennyttä kalua. Odottelen nyt puudutuksen lisävaikutusta. Toisella puolellakin on hirmu reikä, mutta sille ei nyt tehdä mitään, pitäisi mennä kaupungin hammaspäivystykseen sen kanssa. Kaupungin säästöjä, kun ohjeistivat noin kolmisen vuotta sitten tulemaan tarkastukseen uudelleen vasta kolmen vuoden päästä. Siitäkin huolimatta, että mun lääkityksillä olisi syytä käydä vuoden välein.
 
Last edited:
Olisi kiva olla nukkumassa, mutta hammaskeijua odotetaan vierailulle tänä yönä, ja sitä ennen lapsen pitää olla varmasti sikeässä unessa. Se pentele vain nukkuu nykyään niin epämääräisesti (tuossa yhtenäkin yönä yritti ensin livahtaa yhdeltä tietokoneelle pelaamaan ja ilmestyi sitten neljältä vaatimaan aamupalaa), että hammaskeijun on vähän vaikea päätellä, mikä olisi hyvä vierailuaika. Pitää kai keksiä varmuuden vuoksi joku tekosyy huoneessa hiippailuun, jos siellä ollaankin hereillä tai herätään kesken kaiken.
 
Sinänsä upea ele johti ahdistukseen ja panikointiin siitä, miten minä koskaan saan niin paljon rahaa, että pystyn maksamaan takaisin kaiken sen hyvän, mitä olen hobittimieheltäni saanut. Tämä lähti liikkeelle läppäristä, ja nyt en saa unta ja etsin itselleni töitä ilman suurempia laatuvaatimuksia koulun oheen. Jostain sitä rahaa on saatava.
 
Mitäs se Jeff Bezos antoikaan erossa läksiäisiksi vaimolleen, jotain 50 miljardia dollaria? Et taida Linde vielä ihan tuommoisista rahoista puhua? Kaikki ei tässä maailmassa mene aina tasan...
 
Enpä taida, mutta kaikki on suhteellista, kun ei ole vielä siinä asemassa että saisi mitään hyvin palkattua työtä itselleen.
 
Olin jo menossa yhdeksältä nukkumaan pettymystäni niellen, kun perhe ei jaksanut pelata Taru sormusten herrasta-lautapeliä. Parin tunnin massiivinen Keski-maan pelastusoperaatio keittiön pöydältä käsin olisi sopinut mainiosti kaiken koronahässäkän keskelle, mutta ei väkisin:cry:

Nyt kun olen itkuni niellyt ja katkeruuden kavalan kalkin heittänyt tunkioon, saavuin toiseen tunkioon ihmettelemään sitä, miten kummassa olen vieläkin hereillä. Vastahan kello oli kymmenen kun ajattelin kuunnella vain yhden sovituksen kääpiöiden laulusta...
 
Heräsin huonoon oloon, taisi olla virhe syödä suuri määrä Leivon Leipomon Boltsi-vegepyöryköitä ennen nukkumaanmenoa. Vaikka oli niitä kyllä mukava makustella, sitä en kiellä.
 
Urgh, peräkkäinen yö ja jälleen huono olo. Tällä kertaa epäiltyjä ovat savustetut kilohailit ja ruisleipä, vaikka omasta mielestäni söin niitä ihan hillitysti.
 
Mitä minä teen täällä taas?
Tämä maailmantilanne on aiheuttanut sen, että olen ihan liikaa kännykän ääressä. Räplään sitä monia tunteja päivässä, ja se syö elämäniloani ja kykyäni hoitaa askareita. Jonkinlainen ahdistus kolmen vuoden takaa palaa takaisin. On vaikea myöntää, että koen näitä tunteita, kun haluaisin olla se energinen ja kupliva "uusi" itseni, jonka olen löytänyt terapian myötä, ja jolla on energiaa ja jaksamista kaikkeen aina.
Sen lisäksi pohdin vakavasti sitä, olenko oikeassa paikassa musiikkikasvatuksen osastolla. Kaikkialla muualla tuntuu olevan kaikki ihanat ja puoleensavetävät kurssit, joille sydämeni sykkii ihan turhaan: en saa niitä lukujärjestykseeni, kun se on niin täynnä pedagogisia ja didaktisia kursseja, ja perusharjoitteluita kouluissa. Plääääh!!!
Ei tämä ole se, mitä minä haluan. Minun on pakko olla rehellinen itselleni ja muille, ja todeta, että säveltäjä-kapu olisi huomattavasti parempi suunta. Rakastan partituurien kanssa puljaamista. Palautin juuri teoriaopettajalleni 33-sivuisen ja kahdeksanäänisen sovituksen Sogno Di Volaresta osana kurssisuoritusta, ja hän sanoi, että kukaan ei ole koskaan hänen opettajahistoriansa aikana palauttanut yhtä suuritöistä sovitusta. Ei edes Sakari Oramon poika, joka on jonkinlainen elävä legenda. Hän on saavuttanut tason, jossa käytäväpuheissa vastakkain ovat tavalliset kuolevaiset, ja sitten joukosta löytyy se yksi Taavi Oramo.
Sen lisäksi harmittaa, kun en todennäköisesti voikaan hakea PV:n varusmiessoittokunnan showbändiin, koska vuodessa sille on vain yksi saapumiserä ja se on tammikuussa. En pystyisi suorittamaan kursseja järkevästi, joten pitänee miettiä heinäkuun saapumiseriä.
Eipä sillä, kehittyy sitä muutenkin. Musiikkiteatterilinjalle Espoon Juvenaliaan on auennut haku. Ensi vuonna minun pitää repiä 70 opintopistettä kasaan, joten mikä olisikaan parempi tapa uuvuttaa itsensä kuin hakea vielä musikaalilinjalle.
Minulla ei ole tarpeeksi aikaa!!! Minusta tuntuu, että jos olisin 16-vuotias ja tällä tasolla, olisin sopivan ikäinen. Mutta olen todella vanha maailmaan, jossa arvostetaan sitä, että kaikki osataan jo nuorena, ja jo varhaisessa elämänvaiheessa ollaan mestareita. Minulta loppuu aika, ja silti pitäisi opetella säveltämään kuin Mahler, esiintymään ja tulkitsemaan musiikkia kuin Broadway-tähti ja osattava lukea ja prima vistata partituuria ja kaikki soittimia transpaavat mukaanlukien. Miksi minua ei pistetty nuorena soittotunneille.. Sain "normaalin lapsuuden" ja kai minun pitäisi olla siitä kiitollinen, mutta aika loppuu ja minulla on kurottavana jopa 15 vuoden aukkoja opiskelutovereihin, jotka ovat jopa neljä vuotta nuorempia. Mitä ihmettä minä teen??
..kai minun pitäisi mennä vaan nukkumaan ja treenattava KOVAA huomenna. Ei auta itku markkinoilla. Ainakin voi sanoa yrittäneensä.
 
Elä Linde aja itteäs ihan piippuun. Kuullostaa siltä laitat kauheasti tavotteita, että mitä pitäisi oppia, mutta annatko aivoille aikaa prosessoida kaiken päntätyn? Kuka sanoo, että pitää olla jonkun tietyn ikäinen voidakseen tehdä musiikkia tai jotain muuta? Se että joskus maailmassa joku yksittäinen tyyppi oli jonkun tietyn ikäinen tehdessään asiaa X ei tarkoita, että siun pitäisi samanikäisenä tehdä samoja asioita. Sinä elät omaa elämääsi, muista myös nauttia siitä.

Miun unirytmi on taas vakiintunu tähän, että nukkumaan aamulla kolmen ja kuuden välillä. Voisin koittaa oikaista sitä ennen kuin tulee pahempia univelkoja. Lapsi kuitenkin herättää siinä joskus kymmenen paikkeella. Olen tässä koittanut sijoitella seuraavan käsityöprojektin kaavoja kankaalle, mutta luulen että tarkistan mittaukset vielä päiväsaikaan ennen kuin alan leikata kankaita.
 
Twitterissä liikkuu huhuja Pohjois-Korean diktaattorin kuolemasta sössityn sydänleikkauksen yhteydessä. Aamulla nähtäneen sitten miten asian laita oikeasti on.

Vaan onkohan/olikohan Kimillä itsensä näköiseksi kauneuskirurgisesti operoituja "julkisuusklooneja", kuten taannoin väitetysti Saddamilla? Tositilanteessahan edes yksi olisi ainakin sarkkumaan eliitin kannalta kätevä olla varalla (poliittisen vakauden varmistamiseksi). Uuden ja vähintään yhtä sydämellisen diktaattorinkin sellaisesta saisi varmasti melko lyhyellä perusperehdytyksellä.
 
Äh, uni ei tule, koska harmittaa niin paljon taloyhtiömme ammattivalittajat. Kohta on yhtiökokous, ja tämä valitusautomaattipariskunta on tapansa mukaan lähettänyt hallitukselle jokavuotisen valituslistansa. Olen itse hallituksessa ensimmäistä vuotta, joten en ole aikaisemmin päässyt osalliseksi siitä ilosta. Muutoin olen kyllä kyseiseen pariskuntaan törmännyt tarpeeksi usein alkaakseni vältellä heitä parhaani mukaan. En ole ikinä tavannut ketään muita yhtä pahansuopia ja kateellisia ihmisiä kuin he. Aina jos heihin törmää alkaa muiden asukkaiden panettelu ja valitus siitä kuinka huonosti hoidettu taloyhtiö ja hallitus meillä on. Osansa on saanut oma perheenikin kun emme ole niitä hiljaisimpia ja näkymättömimpiä, ja muutenkin tietämättämme teemme kaikenlaista "väärää". Kaiken huippu oli kun he valittivat lasten leikkipaikan kunnostuksesta - heidänkin rahoillaan, vaikka eivät sitä käytä.

Pieni taloyhtiömme on muuten tosi mukava ja tunnelmaltaan rento, mutta tämä yksi pari pilaa kaiken. Oikein pelkään sitä yhtiökokousta! Pelkään muutenkin vihaisia ja muut alleen jyrääviä ihmisiä.

No jospa nyt uni tulisi kun sain tämän asian tänne, pois päästäni pyörimästä ?
 
Eilinen puutarhassa ja varastossa hääräily pisti äijän simahtamaan jo 21 aikaan. Aidassa on hiukan parempi väri, perennapenkkiä aloitettu ja lautatavaraa organisoitu oikeammin. Joten kolmen aikaan herääminen tällä selällä on liki normaalia. Huomenta vaan. Nyt saattaisi olla aikaa aloittaa Gondolinin lukeminen, mutta taidanpa pysyä kuuntelulinjalla kun en ole varma miten kirja pysyy käsissä.
 
"TORNissa" oltiin tiistaina mielenkiintoa herättävähkön mysteerillisiä 2010 julkaistuun kirjaan liittyvän livekeskustelunsa seuraamispaikan suhteen.

Vastauksen vääjäämätöntä selviämistä (kaikkien kätkettyjen totuuksien tapaan) petaillessa myönnettäköön, että linkin opus vaikuttaa jostain syystä kovasti muististani aiemmin löytymättömältä.
 
En ole osannut, malttanut tai viitsinyt rauhoittua nukkumaan viime öinä. Tuntuu siltä, että vaikka päivällä tapahtuisi mitä ihanaa, jää kuitenkin sellainen olo, että kaikkea ei ole tältä päivältä tehty.

Huomenna on haastattelu musiikkiteatterilinjalle. En oikeastaan osaa jännittää sitä.

Kaikki on tällä hetkellä jotenkin merkityksetöntä. Se on hassua, miten ihmisen mieli on niin muuttuvainen. Pari kuukautta sitten panikoin, että on kauhea kiire. Nyt sitä ei enää ole.

Kiireetön olotila voi kyllä johtua siitäkin, että tänne tuli kahdessa päivässä täysi kesä. En osaa stressata. Minusta on ihanaa vain olla yön pimeydessä, ja opiskella japania duolingosta tai kuolata kimonoiden, furisodien ja obien perään. Ja päivällä voi mennä parhaan ystävän luokse opiskelemaan kanjeja ja pomppimaan jättitrampoliinilla. En olisi uskonut, että saan lantionpohjanlihakseni kipeiksi trampoliinilla hyppimisestä, mutta se on mahdollista. Oikeastaan melkein kaikkia ryhtilihaksia on pahasti kurmootettu ja niihin sattuu. Minusta on ihanaa että niihin sattuu ja että minulla on väsynyt olo. Loppupeleissä puoli tuntia peppuplätsejä yhteen menoon on aika kovaa urheilua.
 
Ylös