Yökukkujien tunkio! ~klo 1.00 - 5.00

Koko viikko on mennyt valvotessa (ainakin melkein). Nytkin heräsin kolmelta eikä uni vain tule uudelleen. Nyt tässä on tunti kellonsoittoon ja pirteän? perjantain työskentelyyn. Tällaisina viikkoina sitä tuppaa katumaan syntymäänsä.

Eipä täs mitään sen ihmeempiä, eilen en onnistunut pudottamaan mitään hankalasti siivottavaa lattialle, ja nyt sit normaalin kello 4 kipuiluihin heräämisen jälkeen kattelee juutuubia, löytyi loistava Kepler-dokumentti , ja joitakin arvosteluja, joissa oli muutamia helmiä kuten
'if you like your life and want to change it, maybe this show is for you', onpahan brittiläistä huumoria.

Istun ja mietin, mistä löytäisin jotain mieltä ja sisältöä elämälle. Ei tee mieli mennä nukkumaan, koska juuri nyt on hiljaista ja rauhallista, mutta aamulla herätessä on edessä taas uusi päivä täynnä ikäviä velvollisuuksia ja pakollista sosiaalista kanssakäymistä. Kai se kohta kuitenkin on kömmittävä sänkyyn.

Katselen revontulia ikkunasta ja syön itsetehtyä toffeeta.

Yritän saada päivärytmiä korjatuksi, ja koska aikaisemmin nukkumaan -tekniikka ei tunnu toimivan, niin varmaan paras tapa on herätä tästedes joka päivä kellon kanssa samaan aikaan. Kaamos on alkanut ja haluaisin olla hereillä valoisan ajan, enkä herätä klo 12 kun alkaa tunnin päästä pimentyä.

Huomenta vaan, tämän kaltaisina lumisateisina aamuina on kiitollinen itselleen siitä että ymmärsi luopua sen enemmistä vastuista taloyhtiön suhteen. Portaat kun hoitaa niin pääsee itse melko turvallisesti pihalle.

Revontulet ja pilvetön taivas sössivät nukkumissuunnitelmani. Lisäksi opin viimein ehkä tarkentamaan manuaalisesti. Toki revontulten kuvaaminen on siitä haastavaa, että ennen kun tulet ovat päällä niin sitä ennen on mahdotonta yrittääkään tarkentaa, koska puiden latvoja ei näe kunnolla tässä pimeydessä, koska täällä ei ole lunta. (Sinänsä tämä lumiasia alkaa tuntua siltä, että olen valheellisen markkinoinnin uhri, marraskuun 1 ladut auki... ja kissan jalat!)

Hyvää yötä, sanoin illalla. Heh heh, sanon nyt.
Kahdesta asti hereillä miettimässä mikä lapsen päiväkotiryhmässä on vialla, koska joku kommunikaatioissa vaivaa ja minulla on ollut aina tuosta ryhmästä vähän huono tunne, vaikka en osaa mitään niin kovin konkreettista sanoa.
Lisäksi käännän kylkeä kymmenen minuutin välein, koska alempi sierain menee tukkoon ja se ärsyttää. Myös toispuolisesti jumissa oleva niska haluaisi tietyn asennon, joka taas ei muulle kropalle sovi. Tähän päälle se, että oikeastaan en uskaltaisi kauheasti yöllä vaihtaa asentoa, sillä se laukaisee helposti yskänpuuskan.
Kaiken lisäksi koira päätti oksentaa...

Voisinko sanoutua irti huomisesta päivästä? Ei siinä ole muuta ohjelmaa kuin lapsen koululääkäri, jonka senkin varaus (ilmoitus, että sellainen aika on varttu tietylle päivälle keskellä päivää kaukana omalta koululta) oli hoidettu huonommin kuin örkkiarmeija. Ei mitään infoa, missä kyseisessä isossa rakennuksessa lääkärin vastaanotto on, onko sinne koululta kuljetus vai viekö vanhemmat, onko näistä automaattisesti tieto myös opettajalla vai pitääkö ilmoittaa itse. Kaikki nuo tiedot olen onkinut vähitellen muilta vanhemmilta.
Miten voi ajatella, että on ekologisesti järkevää ajattaa montakymmentä lasta yksitellen sinne kun lääkäri voisi itse tulla tietyiksi päiviksi lasten koululle ja hoitaa vastaanotot siellä tai vaihtoehtoisesti ajattaa useampia lapsia bussilla koululle ja niille, jotka odottavat vuoroaan olisi jotain tehtäviä aina yhden ollessa vastaanotolla. Näin meillä aikanaan oli hammaslääkärikäynnit hoidettu koulupäivän aikana ja se oli tosi toimiva systeemi.
Tänä yönä tuntuu, että tämä kotikunta on joku Mordorin lähiö missä kaikki on päin Sauroni takamusta.

Riehuin kämppiksen kanssa viisi tuntia keittiössä. Pelasimme mm. Elevator gamea hississä missä yritetään saada yhteys kummituksiin, ei ollut kummituksia. Sitten testasimme miten pitkälle käytävässä saa potkaistua tohvelin jalasta. Olisin voinut tietysti mennä nukkumaan, mutta toisaalta vaalin jokaista hetkeä näiden Norjan-kavereideni kanssa, vaikka sitten vähän yöunien kustannuksella. Minulla on uusi paras kaveri ja joudun luopumaan tästä kolmen kuukauden päästä. Surku tulee toki netissä voi chattailla mutta tämmöistä yliväsynyttä sekoilua tulee kyllä ikävä.
Edit. Huvittavaa on se että tänne tullessani ajattelin vain että hoidan koulun ja siinä se, mutta onnistuinkin saamaan paremman kaverin mitä minulla on ollut vuosiin.

Ja taas, jäin jumiin keittiöön pelaamaan korttia tämän kaverin kanssa. Jotenkin miittiolo tulee yöllisistä pelisessioista ja väsyneistä naurukohtauksista. Tämä mennee vielä tähän topicciin, koska olen yökukkunut ja täällä kello on hitusen yli 5. Harkitsen keikkuvani vielä tunnin, josko niitä revontulia näkyisi.

Heräsin kolmelta, söin banaanin, menin takaisin nukkumaan. Heräsin neljältä, söin jugurttia, pelasin Bannerlordia. Ei mennyt putkeen Bannerlord eikä tämä yö muutenkaan. Jospa tässä vaan chillailisi ja jos uneliaisuus palaa, niin sitten vielä nukkumaan. Ehkä kuumaa teetä seuraavaksi.

Yöjunan ravintolavaunussa aamupalalla. Unirytmi on päin seiniä kun simahdin seiskalta yöunille, nukuin ehkä kahteen ja sitten olen torkkunut. Tunnin päästä olen kotona. 23h matkustusta. Hassua miettiä että tämä ei ole mikään hupiajelu vaan vaihdosta kotiinpaluu.

Muu perhe lähti viiden päivän roadtripille Keski-Eurooppaan, heidän lentonsa automatkan lähtöpisteeseen lähtee viiden jälkeen joten heidän piti lähteä kohti lentokenttää jo kolmen maissa, ja minä tietysti heräsin sanomaan hei hei. Heidän mentyään olinkin jo ihan hereillä ja skarppina, joten totesin, ettei ole mitään järkeä mönkiä sänkyyn pyörimään valveilla, vaan päätin istua ja somettaa vähän aikaa ja odotella, että alkaisi taas nukuttaa. Toistaiseksi ei ole alkanut.

Huomenna taas hommiin, ei onneksi aamuvuoroon. Mutta tämä unibiisiksi:
Sisters of Mercy - Temple of Love

Vielä ehtii kirjoittaa tänne, joten teen sen nyt. Tänä yönä nukkuminen on ollut vaikeaa. Ensinnäkin herätessäni puoli kahden maissa luulin aluksi nukkuneeni aamuun asti, ja vaikka väsymys palasikin jo hetken päästä voimakkaana, nukahdin uudestaan vain tunniksi. Sen jälkeen kuuntelin vähän musiikkia ja yritin nukkua uudestaan, mutta tunnin sängyssä pyörittyäni olen taas tässä läppärin ääressä. Ehkä tästä vain sitten jostain syystä tuli yö, jolloin ei unta palloon saada.

Tämä laskettakoon yöksi kun olen sen kerran kokonaan valvonut.

Yleensä tässä vaiheessa ahdistaa, mutta noin viiden aikaan peruin menoni tältä päivältä, koska vaikka nyt on ihan hyvä olo, niin kohta ei ole. En tietäisi mikä vuorokauden aika on kyseessä, jos en voisi sitä jostain katsoa. Välillä vaan tulee yö, jolloin en nukahda ollenkaan, ainakaan ennen aamua. Nukun muutenkin lääkkeillä, mutta välillä nekään eivät tepsi. Aina sanotaan että uni tulee kun vaan makaat kiltisti pimeässä, mutta silloin tulee allekirjoittaneelle vaan ahdistuskohtaus, kun kello lähentelee herätystä enkä ole silmiäni ummistanut. Muutenkin melkein mitkään univinkit eivät kohdallani toimi. Pitäisi varmaan hommata uusi resepti "kovempiin aineisiin", joilla saisi itseltään tajun kankaalle äärimmäisessä hädässä. Yksi yö vielä menee, mutta siitä tulee helposti kierre kun alkaa ahdistaa nukkumisen ajatteleminenkin. No, toivotaan parasta. Tavallaan on lohduttavaa nähdä, että täällä on muitakin, jotka vaan eivät aina nuku.

Minulla ei onneksi lähtenyt univelka kasaantumaan viime viikolla, vaan pääsin jo seuraavana yönä takaisin normaaliin. Toivottavasti Arwenkin saa tämän tyhjäkäyntipäivän jälkeen taas unen päästä kiinni.

Koira steriloitiin eilen, ja tämä ensimmäinen yö kaulurin kanssa ei mene kauhean hyvin... Äsken koira jopa nukkui sen kanssa hetken, mutta nyt se ei muka pysty kuin seisomaan ja uikuttamaan. Hyvä työpäivä tulossa tämän jälkeen...

En saa unta yskältäni. Luulin jo flunssan olevan edes vähän hellittämässä, kun päivällä sain sentään otettua päiväunet yskän hirveästi häiritsemättä, mutta nyt tilanne on jopa pahempi kuin viime yönä. Silloin sain sentään lopulta unta, nyt se ei onnistu millään, kun makuulla olo alkaa ihan asennosta riippumatta yskittää vartin sisällä eikä siitä yskästä sitten tahdo tulla loppua millään.

Pieni lohtu on se, että tähän aikaan valveilla tönöttäessäni voin kuunnella lintujen varhaisaamun laulurunsautta viereisestä metsästä. Se kuuluu heleästi suljetun ikkunan läpikin.

Täällä taas istun ja yskin. Tällä kertaa uni sentään tuli melko nopeasti, mutta lopulta yskänkohtaus herätti. Nyt ei auta kuin istua vähän etunojassa, koittaa hengittää rauhallisesti ja yskiä aina kun uusi puuska tulee. Ja minä kun vielä näin jotain hauskaa unta, jossa yhdistyivät Star Trek ja Disneyn uusi live-versio Pienestä merenneidosta. Muistan tosin vain, että yskän keskeyttäessä tapahtumat kaksi hahmoista oli juuri matkalla tapaamaan Arielin maanpäällistä muotoa, ilmeisesti holokannella koska jonkinlainen pieni korjaus ohjelmassa siirsi tapaamispaikan viime hetkellä pienestä metsiköstä sitä ennen olevalle niitylle, ja toinen hahmoista (iältään varhaisteini) oli sitä mieltä, että se oli huono juttu, koska hän olisi halunnut ratsastaa Arielin kanssa metsän läpi. Ilmeisesti idea oli, että kohtaamispaikalla siirryttäisiin ratsaille, koska hahmot olivat jalan.

Ulkona ilma on jälleen linnunlaulua täynnä. Se kuulostaa kauniilta, mutta mieluummin kyllä nukkuisin. Ehkä kohta tilanne rauhoittuu sen verran, että uskallan kokeilla taas vaaka-asentoa.