Yön kulkija

Wivyalim

Hobitti
Vanhempaa tuotantoa jo, mutta uudempi kuitenkin kuin aiemmat. Kommentit toivottuja :)
******************************************************************

Hän on kauniimpi
järvestä heijastuvaa kuuta
mut’ hänen silmänsä
hohtavat valoa muuta

Puhdas, lumivalkea
on hänen suloinen ihonsa
ja kuin hopealankaa
ovat pitkät seittihiuksensa

Hän kävelee yllä
tummien vesien peilien
ja kuiskii tuuleen
sanoja kielen muinaisen

Hän on nainen,
kulkija tuon kuutamoyön
ja hänen silmänsä
hohtavat valoa tähtivyön
 
Ihmettelen, ettei kukaan ole kommentoinut tähän mitään. Runosi on nimittäin ihana, sai sydämeni sykähtämään. :) Eniten pidän lopusta, se on niin kaunis ja salaperäinen, kuten runon koko olemus. Pidän tuon kaltaisista runoista paljon enemmän kuin kepeistä loruista, vaikkei niissäkään vikaa ole. Olisi kiva itsekin kirjoittaa tänne tulevaisuudessa runoja.
 
Ylös