Mehtis
Kissatäti
En yleensä julkaise "runojani" missään.. Mutta viime aikoina olen paljon miettinyt valheeseen perustuvia ystävyyksiä – ja rehellisyyttä. Tämä runo syntyi jo aikoja sitten, kun sain ystävän, mutta en uskaltanut luottaa ystävyyteen.. Kun asioita miettii liikaa, tulee tarve sanoa jotain maailmalle. Joten tässä se tulee.. kiitoksena hänelle, siitä mitä meillä oli. Se saa minut yhä hymyilemään – rehellisesti.
Olet hän
Sinä huomasit minut,
koko tästä maailmasta,
ihmisten joukosta,
yksinään vaeltamasta.
Olet hän,
jota ei pitänyt olla,
laisinkaan olemassa,
kaltaistani
täällä kulkemassa.
Mutta nyt,
olet kuitenkin siinä,
maailmassani,
minun kanssani.
Olet hän,
edes hetken.
Kunnes jonain päivänä,
kerrot kuka olet.
Ja sitten,
olen taas yksin.
Olet hän
Sinä huomasit minut,
koko tästä maailmasta,
ihmisten joukosta,
yksinään vaeltamasta.
Olet hän,
jota ei pitänyt olla,
laisinkaan olemassa,
kaltaistani
täällä kulkemassa.
Mutta nyt,
olet kuitenkin siinä,
maailmassani,
minun kanssani.
Olet hän,
edes hetken.
Kunnes jonain päivänä,
kerrot kuka olet.
Ja sitten,
olen taas yksin.
