Yliopisto: humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat

Eihän kielihistoria ole pelkästään sitä kielen historiaa vaan ihan täysin ihmisen historiaa. Se auttaa ymmärtämään kulttuurista ja kustakin ajasta, miten ihmiset ajattelivat tuolloin. Se kertoo mistä me olemme tulleet ja antaa perspektiiviä siihen, että se mitä meillä on nyt ei ole välttämättä se totuuksista totisin, ja toisaalta ylipäänsä historian tuntemus auttaa olemaan toistamatta menneitä virheitä. Jos tämä on turhaa, niin ihminen pitää ihan itse itseään turhana. Tai vähintäänkään ei osaa lainkaan arvostaa sitä, mistä on tullut.

Ja miten valtion hyödyttäminen on oleellista tähän turhuuteen? Nytkin taidetaan edelleen heitellä miljoonia euroja tukirahoja sellaisiin asioihin jotka vievät meitä ihmiskuntana ennemminkin ojasta allikkoon kuin ovat hyödyksi. Siis tuetaan fossiilisia, lihansyöntiä, yksityisautoilua. Turhuuksia kaikki jos yhtään katsoo nenäänsä pidemmälle ja olisi paljon parempi panostaa niistä irti pääsemiseen. Tieteen rahoitukseen käytetään nippelisummia suhteessa noihin - ja olisi jopa yhteiskunnallisesti parempi jos raha menisi vaikka juuri kielenhistorian tutkimukseen, koska sitten se ei ainakaan menisi tukemaan sellaista asiaa josta on aivan suoraa konkreettista haittaa meille ihmiskuntana. Ihmisen pitäminen ruokittuna ja lämpimänä on huomattavasti edullisempaa ja kustannustehokkaampaa kuin tupruttaa vielä hieman lisää kasvihuonekaasuja taivaalle.

Lisäksi rahasta pitää muistaa se, että sen epätasainen jakaminen on tämän ajan epäreilua vallan keskittämistä - 70 vuotta sitten rahaa vielä jaettiin paljon tasaisemmin kuin nyt ja ihmiset vaurastuivat kautta linjan. Yksi ihminen elätti koko perheen ja kykeni maksamaan ison asunnon omaksi. Sittemmin tuloerot ovat kasvaneet ja kasvavat yhä edelleen. Joillekin se tuntuu nykyään olevan täysin ookoo että prosentti ihmisistä tienaa 50% kaikesta uudesta vauraudesta ja keskittyvät sen sijaan siihen, että keneltäkäs sitten seuraavaksi leikataan... kunhan ei tietenkään minulta, minun juttuni on hyödyllisempi kuin tuo kielihistoria! Se se turha on! Minua ei ole aivopesty! Kielihistoria on turhaa!

Se että mihin jotkut antavat arvoa eli rahoitusta on juurikin sitten meidän manipuloimistamme: kun jostakin rahallisesti annetaan ymmärtää että se ei ole rahan arvoista, niin sitten harhaluulo ohjaa ajatusta siihen suuntaan että asia olisi oikeasti turha, koska vain raha antaa merkitystä asioihin. Vastaavasti taas vaikka autoilu nähdään tärkeänä ja arvokkaana asiana, koska siihen on pistetty niin paljon rahaa ja panostusta. Täysin mielikuvamarkkinoinnilla ja isolla rahalla luotu valhekuva josta ihmiset tahtovat pitää kynsin ja hampain kiinni ja moni suuttuu pahanpäiväisesti kun autoilulta yritetään ottaa yhtään mitään pois. Ja siis yhä edelleen vaikka, ylläripylläri, se on tiede ja tutkimus joka on osoittanut jo useaan kertaan ja monelta eri kantilta että autoilu on yleisellä tasolla tehottomin tapa toteuttaa liikenne että auto on vaarallisin liikenneväline.

Siltäkin tutkimukselta oltaisiin varmasti haluttu leikata rahoitus pois, jotta kukaan ei voisi oikeasti tietää millainen taakka yksityisautoilu on. Mutta no, heitetään nyt foliohatut päähän ja leikitään sitten sitä leikkiä, että humanistiset tieteet ovat turhia. Puetaan päälle heijastimia ja huomiovaloja että kännykkää pläräävä autoilija voi ajaa päälle, jotta saadaan upea uutisotsikko: auto tönäisi vanhusta joka menehtyi.

Tuota voivat myöhempien aikojen kielihistorioitsijat käyttää esimerkkinä siitä, kuinka ihmisiä saatettiin harhaan jottei autoilusta tulisi kenellekään huono mielikuva, ja heijastaa sitten johonkin oman aikansa vastaavaan ilmiöön, jotta lapset ja nuoret oppisivat. Mutta niin, turhaahan se kielihistoria on.
 
Hyödyttömyys ei toki koske vain humanismia vaan myös luonnontieteitä.
Niinpä. Miksi sitten juuri humanistisia ja taidealoja syyllistetään?
Mietin ihan sellaista, että miksi et aloittanut viestiä toteamalla, että kaikilla tieteen ja tutkimuksen aloilla on "turhaa" tutkimusta? (Tämä ei ole syyllistävästi tarkoitettu kommentti, viestissäsi ei välttämättä ole mitään vikaa.)

Koska totta kai on tutkimusta, josta ei ole suoraan hyötyä. Tieteen tehtävähän on ymmärtää ja kartuttaa tietoa, ei ratkaista päivänpolttavia ongelmia. Mielellään lopulta myös ratkaista ja antaa välineitä soveltavilla aloilla, mutta ei kai tiede ole olemassa siksi?

Ei kai ihmisen perimmäinen tiedonjano kumpua vain ongelmanratkaisutarpeesta?

Miksi kuolleiden kielten tutkimista pidetään turhempan kuin vaikka dinosaurusten tutkimista? (En pysty millään kovalla faktalla sanomaan, että näin monta arvostusyksikköä enemmän hirmuliskot saavat. Voisi vaikka laskea, kuinka monta elokuvaa ja tiedenäyttelyä on kummastakin aiheesta tehty. Suosiossa on kaupallisia vivahteita, mutta se ei minusta yksin selitä.)

Esimerkiksi se kulttuurintutkimus tutkii asioita, joita me kaikki näemme joka päivä kaikkialla ja joissa lillumme syntymästä kuolemaan ja jotka ovat vieläpä hyvin hähmäisiä ja aineettomia. Kenellä tahansa ei ole valmiuksia ymmärtää sitä eikä sen merkitys aukene vain tarkkailemalla ja saunan lauteilla pohdiskelemalla.

Miten ihmeessä kulttuurin ymmärtämisen tärkeys voisi olla pienempi kuin
Amazonin kärpäslajien kartoittamisen tai planeettojen laskemisen? (Ei välttämätöntä antaa juuri näistä esimerkkejä.)

Ps: Lukusuositus: Marie Brennanin kirja Turning Darkness into Light kertoo kielitieteellisestä ja kulttuurintutkimuksen tekemisestä fantasian genressä, ja ai että on jännää! Kielitiede on jännää!
 
Last edited:
auto tönäisi vanhusta joka menehtyi.
Miksi tyytyä tähän: otsikko menisi kuitenkin niin, että vanhus jäi auton alle. Ihan itse.
[/Off-topic]
Ps: Joojoo, yksityisautoilu on välttämätöntä haja-asutusalueilla. Ei olla kieltämässä ihmisten asumista kehäkolmosen ulkopuolella.
[/Vielä offimpi topic]
 
Näin arkeologian alalta kandini suorittaneena mietin, ettei minun alani ole tainnut tarjota kotimaassa paljon muita kaupallisia sovelluksia kuin yhden Fiskarsin kirveen ja J.T. Pälikön patentoiman kitkapuukon. Sen merkitys kansallisen identiteetin rakentajana on kuitenkin ollut valtava. Se on yksi niistä aloista, jotka vastaavat sellaisiin perimmäisiin kysymyksiin kuin keitä me olemme ja mistä me tulemme - siis niihin kysymyksiin, joita ihmiskunta on ilmeisesti kysellyt esihistorian hämäristä asti.
 
Vohobittia häiritsee kun otsikossa näennäisesti samaistetaan yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet. Ne eivät ole ainoastaan aivan erilaisia vaan myös niiden sisällä on valtavasti variaatioita. Mietitään vaikkapa kysymystä siitä, mitkä tekijät syrjäyttävät nuoria miehiä maaseudulla tai pohditaan tilastollisesti eduskuntavaalien tulokseen vaikuttaneita muuttujia äänestäjäkunnassa verrattuna muinaiskreikan kieliopin tutkimukseen tai edellä mainittuun Suomen rautakautisten jäämistöjen arkeologiseen tutkimukseen.

Mitä Toopen syytöksiin yliopistojen politisoitumisesta tulee, niin voisi kysyä milloin yliopistot sitten eivät ole olleet politisoituneet. Mietitään vaikkapa Suomen ja fennomaanisen liikkeen historiaa ja mistä kaikki lähti.

Ongelmana vaikka tuolloin 1800-luvulla tai nyt ei ole yliopistojen ja opiskelijoiden politisoituminen vaan kuinka epäonnisesti poliitikot pyrkivät tukahduttamaan keskustelun suoraan tai välillisesti ohjaamalla tutkimusrahoitusta, eivät kunnioita yliopistojen ja tieteen autonomiaa sekä itseohjautuvuutta.
 
Last edited:
Olórinin kommentissa olennainen on mielestäni heti alussa sanottu "kun turha ymmärretään sellaiseksi tiedoksi, jota ei voi hyödyntää". Oletan tämän tarkoittavan Sipilän hallituksellekin tyypillistä ajatustapaa, jossa hyödyntäminen tarkoittaa rahallista hyötyä, ja sen hyödyn pitäisi olla varsin välitöntä. En tiedä, onko Olórin itsekään missään määrin tätä mieltä, kunhan nyt esitti yhden näkökulman.

Se näkökulma on kuitenkin yksi nyky-yhteiskunnan ongelmista ihan yleisesti, ei vain yliopistojen kohdalla. Kun kaikkea pyritään mittaamaan rahallisena hyötynä tai menetyksenä, jäävät muut arvot hyvin herkästi jalkoihin. Nykytyylinen kilpailutus on hyvä esimerkki: kovasti saatetaan kyllä puhua laadusta ja muista mittareista, mutta oli kyse mistä tahansa alasta tai asiasta, käytännössä sopimuksen saa kuitenkin lähes poikkeuksetta se, joka tarjoaa halutun asian halvimmalla. Sitten meillä on vaikkapa vähän aikaa sitten julkisuudessa ollutta esimerkkiä käyttäen vanhuksia, jotka saavat ruuakseen puolitoista nakkia vetisessä perunamuusissa, koska ateriapalvelun tarjoava taho säästää kaikesta mistä voi saadakseen kuitenkin voittoa, vaikka joutuikin tarjoamaan palveluaan hyvin pienellä hinnalla voittaakseen tarjouskilpailun. Laadulla on turha yrittää nykymallissa kilpailla, se jää melkein aina toiseksi halvalle hinnalle.
 
Niinpä. Miksi sitten juuri humanistisia ja taidealoja syyllistetään?
Mietin ihan sellaista, että miksi et aloittanut viestiä toteamalla, että kaikilla tieteen ja tutkimuksen aloilla on "turhaa" tutkimusta? (Tämä ei ole syyllistävästi tarkoitettu kommentti, viestissäsi ei välttämättä ole mitään vikaa.)
Tässä on taustalla tietysti se ajatus, että erityisesti tiettyjen tieteiden kuten fysiikan ja nykyisin biotieteiden löydöt ovat välttämättömiä monien keksintöjen taustalla. Koska on niin ilmiselvää, kuinka nämä löydöt näkyvät arjessa, olisi vaikea väittää, ettei näillä tieteillä olisi mitään vaikutusta. Kun puhutaan hyödyllisistä luonnontieteistä ja turhista humanistisista tieteistä, luonnontieteissä korostuvat tietyt alat. Tavallaan tässä voi olla käänteinen harha: monet ajattelevat tieteen yleensä olevan hyödyllistä, mutta joiden alojen olevan turhia. Väittäisin pikemminkin suurinta osaa tieteen tuloksista turhiksi ja pientä osaa hyödyllisiksi.

Olórinin kommentissa olennainen on mielestäni heti alussa sanottu "kun turha ymmärretään sellaiseksi tiedoksi, jota ei voi hyödyntää". Oletan tämän tarkoittavan Sipilän hallituksellekin tyypillistä ajatustapaa, jossa hyödyntäminen tarkoittaa rahallista hyötyä, ja sen hyödyn pitäisi olla varsin välitöntä. En tiedä, onko Olórin itsekään missään määrin tätä mieltä, kunhan nyt esitti yhden näkökulman.
Mitä tulee omaan suhtautumiseeni, se on hiukan epämääräinen. Näen, että tiedettä tehdään ja tulee tehdä ensisijaisesti tiedon, ei hyödyn vuoksi. Toisaalta en näe tieteen tekemistä yleensä ottaen välttämättömäksi. Olen aidosti sitä mieltä, että suurin osa tieteen tuottamista tuloksista on sikäli turhia, että pärjäisimme myös ilman niitä. Mutta se ei tarkoita, ettei tiedettä pitäisi rahoittaa vähintään nykyisen verran.

Sitä paitsi kielitieteen rahoitustahan voisi lisätä lopettamalla tähtitieteen. Se on niin kallista, että varmasti sen varoilla rahoittaisi muutamankin tieteenalan. :p
 
Näen, että tiedettä tehdään ja tulee tehdä ensisijaisesti tiedon, ei hyödyn vuoksi. Toisaalta en näe tieteen tekemistä yleensä ottaen välttämättömäksi. Olen aidosti sitä mieltä, että suurin osa tieteen tuottamista tuloksista on sikäli turhia, että pärjäisimme myös ilman niitä.
Ja kaiken lisäksi aina/yleensä ei voi tietää, onko jostain tiedosta joskus hyötyä vai ei. Kai esimerkiksi avaruuttakin tutkitaan siltä varalta, että sinne tarvitsee joskus lähteä vähän pidemmälle reissulle isommallakin lössillä.
 
Tieteen tekeminen on sikäli välttämätöntä, että meillä ihmisillä on lajina kyltymätön tiedonjano. Siihen tiedonjanoon on parempi vastata empiirisen tutkimuksen keinoin kuin jättää vastausten keksimistä kaikenlaisille käärmeöljykauppiaille ja kulttijohtajille. Siksihän meillä ylipäätään on sellainen asia kuin tiede: ihmiset ovat halunneet tietää ja ottaa asioista selvää, ja metodit tähän ovat kehittyneet ajan mittaan yhä monimutkaisemmiksi ja erikoistuneimmiksi.
 
Ja kaiken lisäksi aina/yleensä ei voi tietää, onko jostain tiedosta joskus hyötyä vai ei. Kai esimerkiksi avaruuttakin tutkitaan siltä varalta, että sinne tarvitsee joskus lähteä vähän pidemmälle reissulle isommallakin lössillä.

Tämä. Perustutkimuskin on tärkeää siksi, että koskaan ei voi tietää, mikä tutkimuslöydös osoittautuu myöhemmin jonkin käänteentekevän tutkimussuunnan - tai vaikka kaupallisen innovaation - alkukipinäksi. Tai vaikkapa maailmaa kaikille paremmaksi muokkaavan poliittisen liikkeen liikkeellepanevaksi voimaksi.
 
Syöpätutkimus. Siinä on ollut sellainen tilanne, että esimerkiksi valtiot antavat rahoitusta lähinnä lähes varmoihin kohteisiin. Ongelmana tässä tietysti on se, että se rajaa sen rahoituksen hyvin kapeille sektoreille ja mikä tässä oli pitkään lopputuloksena? Syövän hoidossa ei tapahtunut isoja läpimurtoja vaan ennemminkin tasaista pientä edistymistä.

Viimeiset 10 vuotta tässä on kuitenkin tapahtunut muutosta. Miksikö? No, pelaajat pistivät pystyyn viikon kestävän pikapelaamisen tapahtuman jossa kerättiin rahaa syöpäsäätiölle ja alkoivat tehdä tempausta joka vuosi. Tänä päivänä keräys tuottaa vuosittain yli kahden miljoonan euron paukun. Mutta miksikö tämä on olennaista? No, koska rahoitus ei tulekaan taholta joka odottaa että ne käytetään ns. varmoja tuloksia tuovaan tutkimukseen, niin näitä rahoja käytetäänkin sellaisiin kohteisiin joihin mikään muu tapa ei antaisi rahoitusta. Kyllä, suurin osa rahasta menee työhön joka ei itsessään tuotakaan mitään hyödyllistä suorina tuloksina.

Mutta! Olette varmaan lähiaikoina lukeneet uutisista että syöpähoidoissa on tapahtunut uusia läpimurtoja?

Ei "turha" tulos ole turha. Se auttaa rajaamaan tutkimusta kunnes lopulta löytyy jotakin joka toimii.
 
Kun tsekkaa mihin säätiöitä tai mihin eri kuolinpesät haluavat lahjoittaa rahaa tutkimukseen, niin lääketiede on aika hyvin edustettuna. Mutta se ei riitä, koska yksikään lääkäriksi valmistunut (ei edes kandi) ala tehdä 1 500 euron apurahalla väitöskirjaa, kun taas se on ihan normi otsikossa mainittujen tieteenalojen aloitteleville tutkijoille. Niin ikään siinä missä humanisti ei käytännössä tarvitse lainkaan rahoitusta muuhun kuin työvoimansa uusintamiseen niin lääketieteessä laboratorien ja kojeiden vuokraukset (esim. syöpätutkimuksessa) saattavat maksaa – triljoonabiljoona tai ainakin melkein.
 
Ylläolevasta tulikin mieleeni oma hyödytön väitöskirjatutkimukseni :grin: Toki on niin, että ohjaajien työpanos, perustutkintoni jne maksavat yhteiskunnalle, mutta noin muuten aika pienellä sijoituksella yhteiskunta sitä humanististen alojen tutkimusta tuottaa - olin kolmivuotisella säätiön apurahalla, kirjoitin kotoa käsin niin työpistettäkään en tarvinnut. Kerran ohjaaja vei toimistovälinevarastoon ja käski ottaa pari kynää ja PostIt-lappuja. Kielentarkastuskulut ja vapaakappaleiden painatuksen tiedekunta ystävällisesti kattoi. Verotuloja yhteiskunta myös noilta vuosilta sai vähän vähemmän.

Mitä tulee yksittäisten tutkimusaiheiden hyödyn pohdintaan, ehkä muutettavat muuttaen tämä amerikkalaisen professorin William E. Padenin lause toimii: "Our understanding of what religious language and practice 'can be' is diminished if we do not have the most complete awareness of its possible variations."
 
Triggeröivä väite ilman minkäänlaista taustoitusta tai pohjustusta väitteelle.
...Tiede ei mene rikki siitä, että asioita katsotaan kunkin tieteentekijöiden sukupolven kohdalla vähän eri näkökulmista, kun tutkimusmenetelmät ja yleinen tietoisuus ympäröivästä todellisuudesta kehittyvät...
Ei, mutta tiede rikkoutuu, kun siihen sekoitetaan poliittisia näkemyksiä korvaten tiedettä, mitä wokenäkemys tekee.
Tieteen tulee olla riippumatonta poliittisista suuntauksista, nykyään ei sitä ole, eritoten Hum./yht.kuntatiet.- aloilla.
 
Olisi suotavaa keskustella aiheesta eikä heittää puhtaasti ideologisilta vaikuttavia mutuheittoja. Viestisi ei sisällä oikeastaan mitään joka antaisi tukea viestissä olevalle väitteelle. Ole hyvä ja yritä uudelleen, ja näe vaivaa ajatuksiesi esilletuomiseksi. Pystyt kyllä varmasti halutessasi parempaan ja rakentavampaan antiin!
 
Ei, mutta tiede rikkoutuu, kun siihen sekoitetaan poliittisia näkemyksiä korvaten tiedettä, mitä wokenäkemys tekee.
Tieteen tulee olla riippumatonta poliittisista suuntauksista, nykyään ei sitä ole, eritoten Hum./yht.kuntatiet.- aloilla.
Yritätkö siis väittää, että poliitikot ohjaavat tutkijoita tekemään tietynlaista tutkimusta, vai että tutkijat edustavat vain tietynlaista poliittista suuntausta, joka vaikuttaa heidän tekemäänsä tutkimukseen?

Jos kysymys on poliittisesta vaikuttamisesta, silloin ongelma oletettavasti poistuisi lisäämällä tutkijoiden vapautta. Jos ongelmana ovat tutkijoiden näkemykset, silloin sitä voisi tietysti korjata lisäämällä ulkopuolista ohjausta, mutta olisiko se sitten riippumaton poliitiikasta?

Joka tapauksessahan ihmiset päättävät siitä, mitä tutkitaan, olivat he sitten poliitikkoja, mesenaatteja, professoreita tai vapaita tutkijoita.
 
Ei, mutta tiede rikkoutuu, kun siihen sekoitetaan poliittisia näkemyksiä korvaten tiedettä, mitä wokenäkemys tekee.
Tieteen tulee olla riippumatonta poliittisista suuntauksista, nykyään ei sitä ole, eritoten Hum./yht.kuntatiet.- aloilla.

Mitä tiedettä tarkalleen ottaen on mielestäsi korvattu "wokenäkemyksellä" ja miten? Miten ylipäätään määrittelet "wokenäkemyksen"? Millä tavalla humanistiset ja yhteiskuntatieteet ovat mielestäsi riippuvaisia politiikasta - paitsi että niiden rahoitus, kuten kaiken muunkin yliopisto-opetuksen, on saanut melkoista lommoa Sipilän hallituksen ja myös sitä edeltävien oikeistohallitusten leikkaushuumassa?
 
Ylös