Ystävänpäivä, vietätkö ?

Minä en ole ikinä ystävänpäivää ymmärtänyt. Onhan se mukava kun rakas ystävä muistaa mut eikö sitä voi tehdä läpi vuoden. Mikä ihmeen yksi päivä vuodessa se pitää olla? Minä ainakin pyrin muistamaan rakkaitani mahdollisimman usein eikä se muistaminen tarvitse sen kummempaa olla kuin tervehtiä, halata, olla läsnä.
Totuuden nimissä myönnettäköön et kyllä minä viestit kaikkein lähimmilleni laitan ja onhan niitä korttejakin joskus lähetetty. Tänä vuonna se saattaa rajoittua tasan yhteen ystävään, ystävään joka asuu liian kaukana, että voisin halata häntä ystävänpäivänä oikein kunnolla

Tuosta halisydän jutusta on minullakin muutaman vuoden kokemus. Huh että oli rankkaa, en enää ikinä ryhdy moiseen. Kiitän Herraa että ihmiset vanhenevat ja pääsevät eroon halisydänten leikkailusta

Kyllä vietän. Rakkaimmille ystäville olen aina lähettänyt itseväsätyt kortit, lahjojakin on tullut joskus vaihdettua, tosin ei mitään kallista vaan jotain söpöä ja pientä.

Viime ystävänpäivänä olin erittäin stressipaniikista sekaisin (lukuloma alkoi...), joten ystäväni kutsui minut luokseen ja leivomme vaaleanpunaisella kuorrutuksella päällystetyn sydämen muotoisen kakun, jonka sitten kaksistaan söimme ja katselimme videolta Frendejä. (hehe, that was fun!)

Tuo "kakkuilu" jotenkin sympoloi minulle ystävyyttä, koska viime syyslomalla minä ja ystäväni leivoimme ihan ystävyytemme kunniaksi sydän-kakun.

Tämän vuoden suunnitelmia en ole oikein vielä tehnyt, mutta ainakin ystävänpäivän iltaa aion viettää mm.menemällä Gregorianin konserttiin veljeni kanssa.

Halaukset kuuluvat ystävänpäivään. Harmi vain, ettei kärme voi halata rakkainta ystäväänsä Elvëaa, koska välimatkaa on niin paljon.

Viimevuonna koulussa meille ykkösille järjestettiin halipäivä. Se oli hirvein päivä koko lukioaikana, jonka olen koskaan ollut koulussa. Saimme kaikki halisydämmen, johon piti kirjoittaa sen nimi, ketä oli halannut. Sitten se joka oli halannut eniten ihmisiä sai jonkun palkinnon. Omassa sydämmessäni taisi lukea "Jos halaat minua puren" "Älä koske" "Vihaan halaamista" ja kaikkea muuta vastaavaa. Silti ihmiset eivät ymmärtäneet vihjettä ja jouduin menemään englanninopettajaani piiloon vessaan, kun tämä yritti väkisin tulla halaamaan. Minun mielestäni tuollaiset halipäivät eivät ole muuta kuin ahdistavia. Ihmiset, joita et edes tunne tulevat halaamaan sinua, että saisivat nimesi listaan. Sitten kaiken halailun jälkeen oli vielä ylipirteää ohjelmaa, johon oli melkein pakko osallistua.

Älkää ymmärtäkö väärin, mielestäni ystävänpäivä on ihana idea ja on mukava muistaa ystäviä ja tulla muistetuksi. Pidän muös halaamisesta, mutta haluan halata vain ihmisiä, joista olen päättänyt, että pidän heistä niin paljon, että he "ansaitsevat" tulla halituiksi.

Ystävänpäivää tulee aina vähäsen vietettyä, ainakin kortteja ja pari lahjaa lähettämällä, jossei muuten. Rakkaille kavereille...

Pikkuenkeli sanoi:

Viimevuonna koulussa meille ykkösille järjestettiin halipäivä. Se oli hirvein päivä koko lukioaikana, jonka olen koskaan ollut koulussa. Saimme kaikki halisydämmen, johon piti kirjoittaa sen nimi, ketä oli halannut. Sitten se joka oli halannut eniten ihmisiä sai jonkun palkinnon. Omassa sydämmessäni taisi lukea "Jos halaat minua puren" "Älä koske" "Vihaan halaamista" ja kaikkea muuta vastaavaa. Silti ihmiset eivät ymmärtäneet vihjettä ja jouduin menemään englanninopettajaani piiloon vessaan, kun tämä yritti väkisin tulla halaamaan. Minun mielestäni tuollaiset halipäivät eivät ole muuta kuin ahdistavia. Ihmiset, joita et edes tunne tulevat halaamaan sinua, että saisivat nimesi listaan.

Click to expand...

Kuulostaa pelottavalta, enkä minäkään tuollaisesta varmaan pitäisi. Mutta tuo käy hyvin myös rohkaisuna halata joitakin ihmisiä, mitä ei muuten kehtaa/uskalla. Koska kaikki muutkin halivat ja lässyttävät, voi ilman epäilyksiä halia jotain johon on vaikka ihastunut.
Ja samalla tulee muistettua ystäviä, joita ei välttämättä muuten viitsisi halia, muutenhan on ihan lälly ja kaikkea :roll: .

Minä en pahemmin ystävänpäivää vietä. Lähettelen niitä ikuisia ketjuviestejä eteenpäin, hyvällä tuurilla saan väsättyä ja lähetettyä muutaman kortin. Koulussa on jonkinmoinen juhla, piti kirjoittaa muutama runo kilpailuun jne.

Veikkaan oman ystävänpäiväni viettämisen jäävän siihen, että halaan itselleni tärkeimpiä ihmisiä, saatan tehdä heille kortit.. En ole ikinä ennen kortteja tehnyt, mutta ehkäpä yritän vähän tsempata.. Poikaystäväni kanssa juhlistan kyseistä päivää varmasti vähän enemmän, mutta tuskin lahjoilla, koska ne ovat kuitenkin melko turhia mielestäni.. ei hän mitään sellaisella "I Love You" -teksillä varustetulla Europehouse -sydämellä tee mitään, tai pitääpä kysyä.

Meilläkin on koulussa tuo hemmetin halikorttikäytäntö. Inhoan kun normaalisti ne pissikset jotka puhuvat minusta pahaa selkäni takana tulevat ihQsöpisLavjahvoiDaaHh-halaamaan minua, ja kaikki muutkin itselleni täysin tuntemattomat ihmiset. kauhu.

Enpä usko mitenkään erityisesti ystävänpäivää viettäväni. Ehkä nyt muutamalle kaverille kortin lähetän (jos muistan ajoissa) . Pidän paljon enemmän kavereiden muistamisesta noin muuten vaan, kuten vaikka heinäkuun yhdeksäntenä. Poikaystävän kanssa tuskin näemme edes kyseisenä päivänä. Vietämme muutenkin sen verran paljon aikaa yhdessä, että ei ole mitään syytä nähdä ystävänpäivänäkin. Emme ole kyllä vielä aiheesta keskustelleet, mutta uskoisin sen olevan meille ihan normaali päivä.

Tuota halilappu systeemiä kammoan jo valmiiksi. Yläasteella meillä oli se. Ensimmäisenä vuonna se vielä menetteli, mutta sen jälkeen se muuttui todella vastenmieliseksi. Toivon todella hartaasti, ettei meillä ole mitään sen tapaista koulusta. Luulen, että yläasteen ystävänpäivä tervehdyksiä ja ihanaa hempeää musiikkia tulee keskusradiosta melkeinpä koko päivän.

Meillä on kans ollut se halisysteemi. Aika kauheaa, kun viimekin vuonna jotkut niistä, jotka muuten nenänvartta pitkin katsoo, tuli halailemaan, että saisi nimen siihen ällön pinkkiin sydämeen jolla ei tee niin mitään. Toivottavasti ei tänä vuonna. Varsinkin jos kaikki tuntemattomat ekaluokkalaiset tulee halailemaan. Mutta onhan se toisaalta hauskannäköistä, kun ne ekat ottaa sen niin tosissaan. On se sitten niin ihanaa, kun on uskaltanut "isoa" (ekaluokkalaisten mielestä) kutosluokkalaista tulla halaamaan

Minä en ole koskaan viettänyt ystävänpäivää sen ihmeellisemmin, kuin toivottelemalla "Hyvää Ystävänpäivää!" kavereille ja jakelemalla pari korttia. Nyt kehiin on tullut pieni lahjojen ostelu. Harmittaa, kun tietää, että saa joltain pikku lahjan, ja itsellä ei ole taas mitään vastalahjaa annettavaksi. Eli tulee hankittua kaikenlaista typerää krääsää muille annettavaksi.
Täällä päin porukka on joko hieman ujompaa, tai sitten minä ole niin ujo, mutta en muista, että minua olisi kovinkaan paljon halattu ystävänpäivänä. Koskaan.

Yksi erikoisimmista ystävänpäivistä sattui ala-aste aikoina, kun opettajat pitivät ystävänpäiväluistelut. Koko koulu jaettiin niin, että tuli tyttöpoika-parit. Sitten luisteltiin ja kaikkea muuta ohjelmaa sen parin kanssa ja lopussa jaettiin Mars-patukat. Kivaa, etenkin kun pari sattui olemaan samalta luokalta, eikä miltään 1. tai 2. luokalta

*Odottaa, että tänä ystävänpäivänä tapahtuisi jotain mukavaa*

ai niin olin tyystin unohtanut nuo halilappuset..onneksi. meillä oli jopa joku kerta pusulaput ja kaikki olivat antamassa toisilleen poskipusuja. kamalaa, kerrassaan hirveää. siinä jos missä on ystävänpäivän hyväksiväärinkäyttöä. halitaan ja pusutellaan tuttavia ja vähän ventovieraitakin karkkipatukoiden kiilto silmissä.
ja meillä oli myös, olisiko kahdeksannella, ystävänpäiväluistelut. tosin se taisi olla joku kiertävä tapahtuma, tietyn matkan luisteltuaan sai risteilyn tai jotain vastaavaa. mutta taisi sielläkin olla jotain ystävänpäiväjuttua koska oli ystävänpäivä. itseasiassa semmoisissa on oikeastaan ideaa, järjestetään jotain spesiaalia ohjelmaa ihmisille ystävänpäiväksi, jolloin ohjelman seassa voi tavata ihmisiä ja toivotella hyvät ystävänpäivät tutuille. mukavaa yhdessäoloa tuommoinen.

Ystävänpäivää kai vietän ihan tavallisesti. Kortejja jaellaan ja kaikkea muuta!
Ystäviähän pitää muistaa sen verran, että ainakin käy kerran halaamassa kerran!

Tuo ystävänpäivä on mielestäni aina tuntunut aika keinotekoiselta. Ajatus on pohjimmiltaan kaunis, mutta kaikki se hämminki siinä ympärillä on aika turhaa. Hyvä puoli päivässä on, että itse otan yhteyttä tuttaviin, joita en ole tavannut pitkiin aikoihin. Yläkoulussa vietettiin sitä halipäivää. Olihan se hauskaa seiskalla, mutta en enää jaksa innostua siitä.. Kortit lämmittävät mieltä. Niitä on kiva saada ja tehdäkin.

No nyt kun minä olen lukenut tätä topicia, alan ymmärtää, miksi monet tuntuvat suorastaan vihaavan ystävänpäivää. Minä olen kuvitellut tähän asti, että ystävänpäivän vietto on käytännössä lähinnä sitä, että sanotaan toiselle kiitos ja annetaan kortti tai jotain pientä. Minä olen vaan onnistunut pysyttelemään sivussa kaikesta tuosta häslingistä näköjään, onneksi.

Mä en varsinaisesti vietä ystävänpäivää, saatan tehä muutamille kavereille kortit, ja parhaalle kamulle ostan ehkä jonkun pienen lahjan.

Minusta pienissä arjen iloissa ei ole mitään pahaa, ja siksi ystävänpäivänvietto on enemmän kuin mukavaa. Minusta on mukava yllättää ja tulla yllätetyksi, vaikka sitten kortin tai pienen lahjan keinoin
Onhan se totta, että toisaalta jokainen päivä vuodessa on ystävän päivä, mutta minusta ystävät ansaitsevat edes kerran vuodessa kiitosta siitä, mitä ovat. Ei minusta ole turha juhla, ei oikeastaan mikään ole Kaupallisuus tietysti yritetään väen vängällä tunkea mukaan jokaiseen pienimpäänkin juhlaan, mutta tarvitseeko siitä niin välittää?

Hmm... Ystävänä päivä. Oikeastaan pidän siitä päivästä, saa kortteja, paljon haleja ja jopa lahjoja joskus.. xD Mutta muuten ystävänpäivästä on kyllä tullut vähän liian kaupallinen. Joka tuutista tuputetaan, että muista ostaa sitä ja osta tätä. Tulee olo, että pakko ostaa, tai muuten annat ilmi, ettet muka välitä ystävistäsi oikeasti, kun et osta lahjaa. Bullshit.

Pienenä tyttönä kirjottelin aina kaikille kortteja. Seiskalla tein kaikille luokkalaisillemme tytöille (joita on jotain 17) ystävänpäiväkortit, ja kaikille sellaiset, että oikeasti ajattelin, mistä he pitäisivät. Leikkasin ja liimailin, suuri oli vaiva. Viime vuonna tein vain pari korttia, en jaksanut mitään ihmeellisiä.. En ostanut lahjoja enkä mitään. Halasin kaikkia ja kerroin heidän olevan tärkeitä. Mielestäni se on ihan tarpeeksi.

Tänä vuonna ajattelin ostaa pienet lahjat (suklaata tai tommosta) muutamalle lähimmälle ystävällä ja muutaman kortin väsätä, jos jaksan... Koulussa on taas "halivälkät", jolloin tulee kaikkia vähemmän tuttuja ja tuttuja halailtua.

Tavallaan nuo halijutut on kouluissa vähän tyhmiä (vaikkakin myönnän pitäväni sitä mukavana), sillä siinä tulee halailtua kaikkia vähänkin tuttuja.. Ovatko he edes kavereita oikeasti? Onko heillä välttämättä oikeasti mitään merkitystä elämässäni, muuten kuin ehkä nimi ja tuollaista? (Tietenkin he ovat ihmisiä, ja ihmiset ovat arvokkaita) Sitten joillakin koko sydän täyttyy raapustetuista nimistä, joillain niitä on vain muutama...

Ystävänpäivä on hyvä päivä kaikille "ihastumisille" ja tuollaisille... Luulisin, että esim. "treffien" ehdottaminen ei ystävänpäivänä ole niin suuri kynnys, kuin normaalina päivänä. Ainakin itse tein vuosi sitten näin...

Oma kulta olisi ihana olla ystävänpäivänä. Itse erosin juuri muutamia viikkoja sitten pitkästä suhteesta. En usko, että kovin riemulla katselen pareja. Täytyy vain yrittää iloita kaikkien puolesta, joilla menee hyvin.

Kaikki tekstiviestiystävänpäivätervehdykset jotka lähetellään sadoille kymmenille, on ärsyttäviä... Oikeastaan minua ärsyttää suunnattomasti se, että niitä satelee kännykään, ja minulle kuitenkin mahtuu vain 20 viestiä yhteensä. (vanha ja toimiva 3210 on mulla juu..) Sitten kun niihin pitäisi vielä vastata, että sitä samaa, olet tärkeä ja ihana ja käläkäläkälä... tottahan se on, mutta mieluummin ottaisin kortin.

Eli montaa mieltä olen asioista...

Hmm.. no ei ihme, että ystävänpäivän kaupallisuutta niin valitellaan - ei minun pienessä pollassani ole ihan oikeasti koskaan käynyt, että sakki ostelisi lahjoja ja kaikkea ystävänpäivänäkin. Minä olen ajatellut, että silloin vain lähetellään kortteja, halataan ja sanotaan että ollaan tärkeitä. Semmoinen pienieleisyys olisikin minusta ihan sympaattista, enkä siten ole osannut ajatella ystävänpäivää mitenkään pahana. Yleisesti, itseäni angstiluuserina päivä on toki ahdistanut jo aikoja, mutta väliäkö minulla.
Ärsyttävää ällösöpöilyä päivään tosiaan kyllä liittyy. Luojan kiitos meillä ei ole koskaan ollut koulussa mitään halikilpailuja (ala-asteen alkupuolella oli varmaan joskus rusettiluisteluja, pelottivathan ne pientä mutta olivat loppujen lopuksi ihan hauska juttu - tai ainakin olisivat olleet, jos olisin osannut luistella edes auttavasti). Mokomien halisydänten kanssa minäkin olisin mitä luultavimmin ollut "lyön jos lähestyt" -linjalla useimpien suhteen - tuskin kukaan kuitenkaan halaamaan olisi tullut kuin yhden uuden nimen listaansa saadakseen.

Lopputulos: Ystävänpäivässä ei sinänsä ole vikaa, jos ei vietossa ole.

Meillä on nyt vielä semmoinen "ihana" juttu koulussa, että 5D-luokka lukee keskusradiossa toisten ystävänpäiväviestejä. Jee. Kuulostaa miun korvaan niin Amerikalta, että... Ei välttämättä ole mutta tuntuu siltä :roll: Huh. Taidan jäädä sairaaksi ystävänpäivänä. Pitää siitäkin vouhkata niin paljon, että kukaan ei muista enää sitä ajatusta. Eli sitä ystävien muistamista.

---

Vietän ja en vietä.
Vietän siinä mielessä, että halailen niitä ystäviä jotka on tarpeeksi lähellä. Niille jotka ovat liian kaukana siihen muistan muulla tavalla, kortilla tai kirjeellä useimmiten. Lahjoja en osta, ylimääräinen tilpehööri jää minun osaltani kaupan hyllylle. Ainoastaan lähetin pikkusiskolleni uuden kirjan, mutta hän olisi saanut sen joka tapauksessa. Ajoitus vain sattui ystävänpäivälle.
Minulla on Italiassa ystävä ja hän oli ensimmäisenä vuonna ,kun kortin lähetin aivan ihmeissään ja hänen äitinsä kauhuissaan. Siellä 14.2 muistavat vain ja ainoastaan rakastavaiset toisiaan.