Ystävänpäivä, vietätkö ?

Piti tulla linkittämään tuohon samaan minkä Elhath jo postittikin.
Olen oikeasti tyytyväinen siihen, että meillä vietetään nimenomaan <i>ystävän</i>päivää vaikka se siihen pinkkiin romanttiseen ostaostaosta-suuntaan onkin hieman jo taipunut.

Ennemmin raahauttaisin maailmalta meille helmikuun neljännelletoista vaikkapa tämän (nyt) kymmenvuotisen perinteen .

En yhtenäkään vuonna saanut yläasteella tai lukiossa yhtä ainutta ystävänpäiväkorttia, vaikka niitä ihan anonyymiyden takaavien laatikoiden kanssa kerättiin. Ei sinänsä yllättävää, mutta ei todellakaan hirveästi kasvattanut itsetuntoa. Typerä perinne, mutta jollainhan sitä kulutusta on kasvatettava, tai koko maailma menee konkurssiin... or not.

Samoilla linjoilla Hathan kanssa, turha perinne. Kortteja ym. sälää en ole minkään juhlan yhteydessä yläasteaikana keneltäkään saanut, muttei se minua haittaa. Mahdollisia ystäviä voi muistaa aivan milloin tahansa, jos siltä tuntuu. Mieluiten saisin kortin kaverilta jonain muuna päivänä kuin tämmöisenä ihanan imelänä kaupallisuuden riemuvoiton päivänä. Nyt se vaikuttaisi lähinnä teennäiseltä eleeltä.

Noh, jos nyt pelkästään hyvää hyvyyttäni ja kaikesta teennäisyydestä huolimatta toivottaisin kaikille tasapuolisesti hyvää ystävänpäivää. :totoro:

Itselleni ystävänpäivä on hyvä syy muistaa ystäviä ihan ilman parempaa syytä. Kun aina ei viitsi soittaa tai laittaa viestiä kun ei ole mitään asiaa. Ihan varsinaisesti en ystävänpäivää vietä, mutta kun koulussa ja nykyään töissä sitä vietetään niin se vaan jotenkin kuuluu asiaan. Nykyään en enää kuitenkaan ota stressiä siitä jos en ihan jokaista muista muistaa.
Mutta on sitä pöllömpiäkin päiviä kuin ystävänpäivän näin suomalaisittain vietettynä. Eli elän sen kanssa sulassa sovussa, mutta en välttämättä haluaisi nähdä joka päivä :wink:

Ystävänpäivää en mitenkään erityisesti vietä. Koulussakaan ei teema kauhean vahvasti esillä ollut penkkareiden takia. Minulle ei ikinä ole tullut, eikä ikinä varmasti tulekkaan mieleen lähettää korttia ystävänpäivänä kenellekkään. Turhaa hössötystä. Ei tunnu tämä valentine niin kauhean suomalaiselta jutulta.

Hyvää ystävänpäivää kaikille Kärmesläisille!

Missään koulussa, jossa olen ollut en muista, että ystävänpäivää olisi huomioitu millään tavalla. Anonyymikortit yms muut ovat itselle aivan vieras perinne. Ei siis mitään traumoja Minulle ystävänpäivä on aina ollut sellainen päivä, jolloin muistetaan ystäviä. Pidän muutenkin korttien lähettämisestä ja jos vain on vähän ylimääräistä rahaa ja jaksaa muistaa, niin lähetän kaikkein läheisimmille ystäville kortit. Ihmisten elämäntilanteista riippuen vähän muillekin, esim jos joku saattaisi kaivata vähän piristystä. Minua ainakin kortin saaminen piristää
Ketju tekstareita tai maileja en juuri koskaan viitsi lähetä eteenpäin. Tekstari tai maili (tai facebook-kortti) tuntuvat jotenkin kauhean etäisiltä. No yhden suloisen tekstarin sain tänä vuonna. Ei sitä aina jaksa kortteja laittaa ja olen minäkin tekstareita laittanut paremman puutteessa. Kortit ovat minulle kuitenkin lähinnä sydäntä.. Mitään ressiä en suostu asiasta ottamaan. Päivän ideassa, ystävien muistamisessa ei ole mielestäni mitään vikaa. Valentine's day:n voi jättää Ameriikalle, jos siitä ei välitä ja juhlia täällä vaan ystävänpäivää ihan vaan kamujen kanssa..

Omalta osaltani en pahemmin vietä ystävänpäivää. Jos joku toivottaa minulle hyviä ystävänpäiviä suullisesti, viestillä, sähköpostilla tai muulla vastaavalla niin kyllä minä aina lähetän takaisin toivotukset, mutta harvemmin itse teen minkäänmoista aloitusta. Tämänvuotisen ystävänpäivän olin jopa melkein kokonaan unohtaa kun hössötin vain seuraavana päivänä olevista vanhojen tansseista (x. Että jos tuon perusteella minut luokiteltaisiin, niin taitaisin olla aika huono ystävä.
Olin viime ystävänpäivänä, eli viime torstaina, ajatellut käyväni aikaisin nukkumaan, koska seuraavana aamuna täytyi herätä jo viiden aikaan, kuitenkin iltani oli venähtänyt sinne kymmeneen ja olin käymässä nukkumaan. Silloin sainkin aika pikaisesti unenpäästä kiinni, mutta puoli yhdentoista paikkeilla heräsin siihen, kun sain tekstiviestin. Eräs Juntti lähetti minulle ystävänpäivätoivotuksen. Ei siinä muuten mitään, mutta sen jälkeen en saanut lähes tuntiin unta ja olin ihan hermona kun kokoajan päässä pyöri, että nyt pitää nukahtaa tai huomenna olet puolikuollut.

Ystävänpäivän vietto on jäännyt minulle erittäin vähäiseksi, mitä nyt on tullut silloin ystäviä halailtua ja toivoteltu hyvät ystävänpäivät. Ei mitään lahjoja tai mitään. Minusta lahjojen anto ei ole tärkeää, vaikka on se viehättävä tapaa muistaa ihmisiä, mutta itse kannatan halaamista. Se on minulle henkilökohtaisempaa kuin lahjan anto. Koulussa on ystävänpäivänä yritetty järjestää jotain ystävänpäiväjuttuja (niin kuin halaamiskilpailu, joka ainakin viimeksi oli erittäin huonosti järjestelty ja informoitu, vain pieni vähemmisto tiesi siitä, enemmistö vain sitten hämmentyi kun tultiin kysymään "saako halata?" ). Ei kyllä ainakaan täällä päin ystävänpäivä ole oikein juurtunut, enemminkin vaikuttaa että se on kuin kiiltokuvatarra, joka on yritetty liimata huonolle alustalle - tarttuu huonosti, mutta tarttuu kuitenkin. Ja minä olen ainakin saannut kuvan että ystävänpäivä on enemminkin ihqdaapissisten päivä, jolloin he voivat vapaasti kiljahdella ilosta kun näkevät "ystävänsä" ystävänpäivänä, kun vielä eilen haukkuivat heitä erittäin rumilla sanoilla :roll: