Ärsyttää!

Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Näin kurssivalintojen ollessa ajankohtainen aihe raivostuttaa taas se, että yliopistolla järjestettävä opetus ajoittuu niin voimakkaasti tietyille päiville. Tiistaista torstaihin on ihan älyttömästi päällekkäisyyksiä, kun taas perjantaille ei ole melkein mitään tarjolla. Ärsyttää, kun niin mielelläni kävisin kaikkia mielenkiintoisia (ja tutkintoni kannalta tarpeellisiakin, ainakin joskus...) kursseja, mutta ne menee lähes aina päällekkäin jonkin muun kanssa. Perjantaini ovat nyt syksyn ajan täysin tyhjiä, argh!
 
Mikset pistä samasta asiasta juttua Ilonaiheisiin? "Yes, perjantait vapaita koko syksyn ajan! Pitkät viikonloput, täältä tullaan!"

Toimettomuus töissä ärsyttää, vaikka sama asia toisaalta ilahduttaakin. Fiilis on kuin huipputreenatulla vinttikoiralla, joka saa leikiten sähköjäniksen kiinni ja ihmettelee sitten lelu hampaissaan, että "Vuh, mitäs nyt?".
 
Puraisin toissapäivänä poskeen. Pää jumittaa. Lisäksi sain setvittyä, että olen nykyisellään omenalle allerginen. Lapsena sain kertaalleen oireen suussa ja sen jälkeen vuosikausia oireeton, mutta nyt sitten jossain vaiheessa ongelma-alue on siirtynyt "ruokakäytävän" toiseen päähän. Valitettavasti asia selvisi sillä, että heräsin aamukuudelta.

Joten nyt sitten sekä väsynyt että jomottava meno.
 
Kova tuuli huomiselle, joka sotkee tärkeän päiväni. :x
Olen 3kk suunnitellut huomiselle näyttötutkinnon osaa. Puolet huomisesta menee harakoille, kun minun on luovuttava melontaosuudesta. Täytyy tyytyä puolikkaaseen retkipäivään. Olen jo alkanut "pukea ylleni rooliasua" eli tyyliin: sitä sattuu, mitäs pienistä, toisella kertaa sitten, kaikki on hyvin onhan meillä tämä toinen puoli retkeä, meillä on tänään tosi kiva päivä jne. Todellisuudessa kyrsii oikein olan takaa. Lieneekö lähes ainoa elokuinen päivä jolloin tulee noin turkasesti? Oma typerä päänuppini mietti retkeä aluksi sunnuntaille, jolloin tuulikin olisi jo laantunut, mutta ei. Pitikin siirtää se lauantaille. Alan tässä raastaa hiuksia päästäni.
 
Lisäksi sain setvittyä, että olen nykyisellään omenalle allerginen. Lapsena sain kertaalleen oireen suussa ja sen jälkeen vuosikausia oireeton, mutta nyt sitten jossain vaiheessa ongelma-alue on siirtynyt "ruokakäytävän" toiseen päähän. Valitettavasti asia selvisi sillä, että heräsin aamukuudelta.
Minä muistelen että lapsena oksensin usein omenamehut ja nyt aikuisena ongelma on minullakin se että jos syön liikaa raakaa omenaa niin kyseinen tuote pyrkii turhan kiireesti ulos toisesta päästä. Onneksi kuitenkin siedän sen verran etä voin esim. pienen omanpuun ompun syömään ilman isoja ongelmia, mutta otapa iso kaupan omppu niin tiedät syöneesi. Minusta tosin tuntuu myös että jotkut tietyt omenat on pehempia kuin toiset tai sitten joinakin päivinä vatsa sietää paremmin ja toisina huonommin.
 
Omena voi olla suolistolle aika rankkaa sulatettavaa, koska se on ainakin ärtyvän suolen hoitamiseen kehitetyssä FODMAP-ruokavaliossa kielletty. Vaikka omena pitääkin Bil Imarteen loitolla, kannattanee suosiolla valikoida muita hedelmiä.
Minä olin vuosikausia omenalle ristiallerginen (siitepölyn takia) enkä sietänyt edes puolikasta, suussa kihelmöi ja kirveli niin pahasti sen jälkeen. Kotimaisista tuli vähemmän oireita. Mutta talvella huomasin, että enää ei tule isoista ulkomaisistakaan juuri mitään. Porkkanakin oli ennen hyvin epämiellyttävää syötävää ja nykyään menee ongelmitta. :)

Ärsytyksenaihe: rannekelloni putosi alkukesästä lattialle ja siitä irtosi yksi viisari. Muutama viikko sitten vein sen (viimein) kellosepälle korjattavaksi ja he sanoivat että tänään voisi hakea, hinta vähän vajaa kymppi. Menin hakemaan, mutta sieltä sanottiin että tässä onkin enemmän korjattavaa kuin aluksi luultiin ja hinta korjaukselle nelinkertaistuu. He tarvitsivat niille toimenpiteille vielä uuden luvan, eli he eivät olleet tehneet sille mitään. Annoin luvan, kello on valmis kahden viikon päästä. Mutta ärr, mikseivät he voineet soittaa minulle, kun olin kuitenkin numeroni antanut, ja kysyä heti asian ilmettyä, että tehdäänkö tämä koko korjaus? Olen tässä ihan hyvin pärjännyt toisella rannekellolla, mutta haluan tämän paremman käteeni. Ärsyttää asiakaspalvelun laatu taas ihan vaan periaatteesta.
 
Ärsyttää kun hyvin alkaneella saikulla piti ensin eilen raahautua terkkariin (mitä ihmettä tapahtui sille työpaikan ohjeelle että saikkutodistuksen tarvitsee vasta neljäntenä päivänä?) ja tänään ruveta selvittelemään pankkitilille ilmaantunutta omituista isoa nostoa. Epäilen korttini käyneen jossain kopiointilaitteessa, joten kuoletin sen saman tien ja rikosilmoitus on tehty, eli toivon mukaan asia joskus jotenkin päin selviää, mutta ainakin puolet päivästä meni sitten tämän vyyhdin stressaamiseen.
 
Olen saanut viimeisen kuukauden aikana kolme paniikkikohtausta. Jee. Josko vaikka kopioisin äitiäni tässäkin ja saisin nyt vaikka paniikkihäiriön niin helpottaa varmaan elämää kummasti. Lähdin koulusta vaan vetään yhtenä päivänä kun en vaan pystynyt olemaan. Viikko on muutenkin ollut erittäin väsynyt, surkea ja masentava. Pieniä vastoinkäymisiä ja typeriä ihmisiä. Ja tähtitieteellinen univelka. Ei vaan väsyneenä enää jaksaisi muutaman idiootin uutta harrastusta huudella mulle ympäri luokkaa ja sitten kattoo reaktiota, ja paiskoa ovia päin naamaa ynnä muuta tämmöstä pientä hauskaa. Juu olen aivan tosi pahoillani että haluan kaikilla ihmisillä olevan samat oikeudet ja myös mainitsin sen eräällä todella totaalisen hirveällä yh:n tunnilla. Nyt tunnen kyllä ansainneeni tämän kaltoinkohtelun. Kiitos tästä.

Voi kun vain voisin skipata koko ysiluokan kun nyt jo tunnen itsetunnon ja mielenterveyden rippeiden hitaasti katoavan. Olen laiska ja tyhmä ja motivaatiopuutteinen kakara joka ei tajua että nyt pitäisi niinkun oikeasti panostaa. Mitä teen jos en pysty tähän?

Haluan pois valinnaisliikasta. Nyt. Se on kamalaa ja pelkään tunteja etukäteen. Ja kohta taas 1500m juoksut, varmaan lintsaan. En vain jaksa sitäkään etukäteisahdistusta kun ei siinä mitään järkeä ole kuitenkaan.
Nukahdin tänään käytävälle viiden minuutin välkällä. Kun olisi semmoiset unenlahjat yölläkin.
 
Olen laiska ja tyhmä ja motivaatiopuutteinen kakara joka ei tajua että nyt pitäisi niinkun oikeasti panostaa. Mitä teen jos en pysty tähän?
Et ole ainakaan tyhmä. Laiskuudesta on paha sanopa jos mieli on muutenkin sekaisin. Sen onko laiska vai eikö tietää vasta jos kaikki mielenterveysongelmat saa hoidettua pois ja edelleenkään ei mikään motivoi. Saatat siis ollakin laiska, mutta voi ihan yhtä hyvin olla ettet olekaan. Motivaatiopuutteinen varmasti olet tällä hetkellä, mutta se ei ole oma syysi. Sinulla on nyt niin paljon isompia asioita pää täynnä jytyyttämässä ja ihminen ei yksinkertaisesti voi revetä jokaiseen asiaan. Tietyt perus jutut kuten uni, turvallisuuden tunne ja jonkinmoinen itsetunto tulevat yksinkertaisesti luonnon sanelemassa tärkeysjärjestyksessä ennen koulu juttuja. Minä en tiedä millaiseen kouluun pyrit peruskoulun jälkeen, mutta lopulta se on ainut juttu mihin peruskoulun arvosanoja tarvitaan. Toki myös tietyt opit helpottavat jatko-opiskelussa hurjasti, mutta oikeasti peruskoulu on lopulta todella pieni osa ihmisen elämässä. Enkä nyt sano että siihen pitäisi suhtautua välinpitämättömästi, mutta jos ei voimat vaan riitä niin siitä on turha ottaa vielä lisähuolta. Tärkeintä on pysyä hengissä ja terveenä ja vasta sen jälkeen mietitään koulu, arvosanoja ja muuta sellaista.
Sanon taas sen mitä en itsekään noudata että yritä löytää koululta tai kotoa joku aikuinen johon voisit luottaa ja jolle puhua. Joku joka osaisi ihan konkreettisesti auttaa. Kuulostaa siltä että sinä tarvitsisit nyt jonkun sellaisen apua joka pystyy ajattelemaan tilannetta selkeästi ja tekemään ihan konkreettisestikin asioille jotain. Niille kannattaisi nimittäin nyt oikeasti tehdä jotakin ennen kuin kokonaan romahdat. Älä antaudu varjojen maailmaan ja sormuksen valtaan vaan taistele. Me emme halua menettää sinua Sauronille :)
 
Komppaan Jaamaria ja muistutan lisäksi, että peruskoulun arvosanojakin voi käydä jälkeenpäin korottamassa kymppiluokalla, jos ne eivät muuten riitä haluttuun jatko-opintopaikkaan. Myös aikuisopistot tarjoavat peruskoulun oppimäärään kuuluvia kursseja iltaopintoina (yksi kaverini suoritti aikoinaan peruskoulun kaksi viimeistä luokkaa näin, koska ei törkeän kiusaamisen takia kestänyt enää ns. normaalia koulua).

Mitä tulee liikuntatuntien juoksutesteihin, niistä kiertää fesessä osuva meemi, jonka sisältö on suunnilleen tämä: "Miksi koululiikunnassa on juoksutestit muttei juoksuvalmennusta? Sehän on sama kuin jos joka vuosi järjestettäisiin japanin kielen koe ilman edeltävää opetusta ja sanottaisiin kaikille, että 'kyllä me tiedetään ettette te osaa, haluttiin vain taas nähdä kuinka huonoja olettekaan'". Juoksukokeet ja ylipäätään kaikki numeraalisia vertailutuloksia antavat liikuntajutut kuuluvat minun mielestäni menneeseen aikaan, nykyaikaisessa koululiikunnassa pitäisi olla ainoana päämääränä liikunnan ilo ihan jokaiselle.
 
Voi @Arwen Undomiel Iltatähti rakas. :(Peruskoulu osaa olla pepusta, ja siellä olevat ihmisetkin yleensä ovat juuri sieltä. Varsinkin, kun ysin aikana päässä kiehuu sekä tytöillä että pojilla että kaikilla muillakin, koska murrosikä ja itsenäistymisen tarve ja kaikki muu.
Kouluterkkari on ehkä se mikä minulle tulee mieleen, mutta minun mielestäni voi myös tavalliselle terveysasemalle mennä puhumaan pahasta olostaan. Jos kouluterkkari on vähän niin ja näin, niin ehkä sitten kuraattori? Erityisopettaja? Joku muu opettaja? (Jos rakennuksessa on lukio, lukiolla saattaa olla myös oma kuraattori/psykologi, jolle voi mennä puhumaan. Periaatteessa he eivät ota vastaan yläastelaisia, mutta uskoisin heidän tekevän poikkeuksen, varsinkin kun itse lukion alku-aikana puhuin ala-asteen erityisopettajalle.)
Yläkoulun kiusaaminen on yleisesti ottaen kamalinta. Siellä kiusaajat eivät enää tottele ketään eivätkä mitään, ja murrosikä saa sanomaan/tekemään kaikki päähän juolahtavat typeryydet. En sano että kyllä he siitä viisastuvat ja jättävät rauhaan, koska osa saattaa pysyä tuollaisina m**kkuina koko elämänsä ajan. Tuntuu myös vähän kornilta sanoa että yritä kestää, koska jossain ne omat rajat menevät ja ei vain kestä enää.
Kuitenkin: yritä miettiä että tämä on viimeinen yläasteen vuosi. Viimeinen,"oikeasti. Peruskoulun jälkeen yleensä kaikki menevät tekemään sitä, mikä edes vähän kiinnostaa, jolloin ilmapiirin pitäisi muuttua paremmaksi kun kenenkään ei enää tarvitse istua missään koulunpenkillä pakosta.
Jos voisin auttaa täältä parinsadan kilometrin päästä jotenkin, tekisin sen. Saat virtuaalihalin.:heart:

//
Oma ärsytyksen aihe on se, että tulin kipeäksi. Pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta nyt ei jaksa. Tämä vaikuttaa kylläkin tavalliselta flunssalta, joka menee muutamassa päivässä ohi, joten ehkä ei ole niin kamala tilanne.
 
Ihminen, joka levittelee ja retosteleekin omilla seksiasioillaan, eikä kunnioita itselleen mahdollisesti uskoutuneita ihmisiäkään tässä suhteessa vaan tuntuu puhuvan näistäkin kuin omista asioistaan.
 
Kävin sunnuntaina kiipeilemässä ulkokallioilla Lahdessa ja kotiintuliaisina vajaa 10 hirvikärpäsen "puremaa". Puremakohdat kutiaa aivan saakelisti ja hyrdokortisonivoide on yhtä tyhjän kanssa. Huomenna kyllä antihistamiinia kehiin, josko olisi jotain apua. Yöunetkin jääneet tämän kutiamisen takia todella huonoiksi. Viime vuodesta muistan, että kutiaminen kesti vielä sen 3-4 viikkoa, onneksi silloin oli vain yksi puremakohta.
 
Flunssa iski päälle juuri kun pitäisi huomenna lähteä Helsinkiin Purkajaisiin (protuleirien ohjaajat avautuvat yhdessä kokemuksistaan), joita ennen ja jälkeen olisi aikaa kerätä osa vaadituista 300 uniikkihäkistä Ingressissä. Syyskuussa jos ne saa kerättyä, ilmestyy mitalien joukkoon erikoismitali. Uniikkihäkkien keräily edellyttäisi ahkeraa kävelemistä pitkin Seurasaarta ja Katajanokkaa. Puolikuntoisena se kuitenkin olisi riskialtista. Harmittaa, koska tämä on ainoita mahdollisuuksiani tässä kuussa päästä toiseen kaupunkiin. Ehken lainkaan pääse patsastelemaan yhdenvertaisena näiden jätkien rinnalle:
north-korean-medals.jpg
 
Pääsin reissuun ja se ärsytti, että olin kuolla Töölössä. Kuljin kävelykadun tapaisella pätkällä, jonka keskellä kasvoi puita kun kuulin takaani sireenin ulvontaa. Valkoinen kuorma-auto pysähtyi ennen risteystä ja sen vasemmalta puolelta sinkoutui punainen henkilöauto oikea kylki kontaktia kuorma-autoon ottaen risteyksen yli pysähtyen noin 20 m päähän minusta kadun toiselle puolelle. Kun auto syöksyi näkyviin, luulin ensin sen olevan poliisiauto, koska sireeni ulvoi niin lähellä. Ääni tulikin moottoripyöräpoliisin ajokista, joka lähti juosten pakoa yrittävän kuskin perään. Pako loppui lyhyeen ja poliisi pisti miehen käsirautoihin sireenin yhä ulvoessa. Poliisi sammutti sireenin miehen makaessa kadulla kasvot alaspäin ja mustamaija tuli takaa näkyviin. Mistään en ole sittemmin löytänyt tietoja välikohtauksesta. Rajut takaa-ajot taitavat olla niin tavallisia Töölössä, ettei niistä viitsitä erikseen mainita.

Seurasaaressa en ehtinyt käydä, mutta vesisateessa märin jalkinein ja housuin Katajanokalla kyllä. Yhteensä keräsin päivän aikana kolmanneksen vaadittavasta uniikkihäkkimäärästä. Ingressaamiseen on tullut haasteen myötä kauan kadoksissa ollutta intohimoa. Syyslomasellani parin viikon päästä käyn ainakin Kouvolassa pelaamassa.
 
Ärsyttää koulun liikkaope. Hän vetää rentoutuksen ja stressinhallinnan kurssia. Kurssissa itsessään ei ole mitään vikaa ja se toimii rentouttavasti kuten pitääkin.. mutta:
Tämä opettaja ei suostu uskomaan että jooga/pilates tunneilla (kerran vk) minä en todellakaan veny edes siihen 90 asteeseen takareisien ja pohkeiden takia. Hän tuli kokeilemaan jalkaani, mistä johtui että vedin sen koukkuun kun en pitänyt ylivetämisestä. Hän sanoi että "ei se jalka nyt noin jäykkä voi olla". Mutta kun on.
Ja sitten piti vielä taivastella sitä että jos istun jalat suoraan edessä (mitä en tee normaalisti) niin en saa olkapäitä ja muuta kroppaa lantion yläpuolelle linjaan kuten kuuluisi, vaan pidän itseni istuallani vatsalihaksilla. Koska on pakko. Koska ne takareidet eivät vain veny.
Päätin että jos tämä kyseinen tunti "rentoutuksesta ja stressinhallinnasta" aiheuttaa lievästä suureen ärtymystä, on parempi etten mene sinne jatkossa. Hierontatunnille ja löhöilytunnille voin mennä, mutta tuonne en. En vain jaksa sitä että kroppani epävenyvyyttä ihmetellään ja sitten vielä väitetään että "sä et kyl varmaa venyttele tai liiku hirveesti". Juu. Enhän minä. Joka toinen päivä vain olen lenkillä.
 
Itsekin olen käynyt kovin kankeaksi vanhoilla päivilläni. Takana ovat ne ajat, jolloin heitin molemmat jalat niskan taakse ilman käsiä!

Mutta varsinaisesti minua ärsyttää kirkon tarjoaman sielunhoidon pinnallisuus. Niin jäivät sieluni jarrupalat vaihtamatta ja kytkin remontoimatta, hyvä jos sieluni rengaspaineet tasattiin! Mutta mitäpä voikaan odottaa kahden tunnin ilmaiselta palvelulta, kun psykoterapia sentään maksaa 80 €/ 45 min.

No ei minua tuo niin kovasti ärsytä. :p
 
Odottaminen. En tiedä yhtään tulevaisuudesta, peruin papa-kokeen ajan kun en todellakaan voi tietää missä olen kahden kuukauden päästä puhumattakaan että osaisin sanoa onko juuri sillon kuukautiset kun niiden aikaan ei voi koetta ottaa (ja aika piti perua kaksi viikkoa kutsun saapumisesta jos sen aikoo perua). Minä odotan että tulisi sairaalalle aika kun katsovat onko hieno ja iso kystani kadonnut ja jos ei ole niin pääsen leikkausjonoon ODOTTAMAAN! Odotan Novaa kotiin tietämättä onko se edes lähtenyt kun sen tekstarit ei enää tule perille. Odotan tietoa töistä ja pelkään että minulle tulee kutsu työhaastatteluun lyhyellä varoitusajalla niin että en ehdi ennen sitä parantua flunssastani tai sumplia lapsen hoitokuvioita.
Niin, tosiaan, eilen alkoi lievä flunssa. Kurkku kutisee ja olo on kun puolityhjällä säkkituolilla. Nenää kutittaa. En ole tarpeeksi kipeä alkaakseni toipilaaksi, mutta sen verran kipeä etten saa mitään aikaiseksi. Heräsin yöllä yökkimään limaa ja kivasti vatsahappoja tuli samalla ylös.
Vieraat jotka sdanovat tulevaunsa yhden maissa, mutta ovatkin pihassa jo ennen puolta juuri kun sain ruokalautasen neäni eteen. Eikä mitään pahoitteluja. "Syö ihan rauhassa" oli kommentti. No kyllä *******ssä syön ja ihan vaikka ette lupaa antaisikaan. Tosi epäkohteliasta käytöstä. :x

Joudun todennäköisesti viemään terveen koiran piikille. Yritän vielä facebookkavereiden kautta löytää sille vastuullisen kodin, mutta vanha ja vähän omia vaivojaan ja murheitaan poteva koira ei ehkä ole se minkä ensisijaisesti ihmiset ottaisivat kotiinsa. Täysin vieraaseen kotiin en tahtoisi tuota eläintä antaa että tiedän että se saisi hyvän kodin lopuksi ikäänsä. Meille se ei voi luultavasti enää jäädä kun murisee lapselle vaikka Mushu tulisi kohti ihan rauhassa ja silittäisi kauniisti. Muuten voisin pitää ulkokoirana, mutta tuo raukka tahtoo oikeasti olla ihmisten lähellä ja minusta on armollisempaa viedä piikille kuin eristää toinen lopuksi ikää laumasta niin totaalisesti. Äsrytys on tässä suurimpana tunteena siksi että kyse on lopulta niin pienestä jutusta. koira omalla käytöksellään pilaa mahdollisuutensa ja terrorisoi koko huushollia. Muuten tykkään tuosta elukasta kyllä edelleen ja olen sitä mieltä että noin tervettä koiraa olisi ihan älytöntä mennä lopettamaan.
 
Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ylös