Kotina Kontu: Hobittila
- Keskustelun aloittaja Jaamar
- Aloitettu
Kaksi olentoa tyhjässä hobitinkolossa Repunreunassa:
-- Miksi?
-- Älä kysy. En tiedä.
-- Miten?
-- Mitä luulet? Viime hetkessä, onnen kaupalla. Sinun onnesi. Itsestäni en tiedä. Muut ovat poissa, tunnen sen. Samoin Hän... tai ei poissa mutta kaukana, hyvin kaukana.
-- Hän?
-- Niin, hän. Tästä tulee vaikeaa.
-- Me ei olla ystäviä. Kysyn vielä: Miksi?
-- En tiedä! Ja se vaivaa minua. Olen... kuin joku toinen. Kauan sitten. Ehkä He tekivät sen. Mutta miksi? Kiusatakseen minua? Enhän minä ole tärkeä. Minä en ole mitään. En mitään.
-- Et niin. Mutta minä olen. Jotakin.
-- Ole hiljaa.
-- Hah!
-- Tapan sinut.
-- Et tapa. Sinä haluat tietää. Niin kuin minäkin.
-- Syö santaa.
-- Ah, niin. Ssantaa.
-- Miksi?
-- Älä kysy. En tiedä.
-- Miten?
-- Mitä luulet? Viime hetkessä, onnen kaupalla. Sinun onnesi. Itsestäni en tiedä. Muut ovat poissa, tunnen sen. Samoin Hän... tai ei poissa mutta kaukana, hyvin kaukana.
-- Hän?
-- Niin, hän. Tästä tulee vaikeaa.
-- Me ei olla ystäviä. Kysyn vielä: Miksi?
-- En tiedä! Ja se vaivaa minua. Olen... kuin joku toinen. Kauan sitten. Ehkä He tekivät sen. Mutta miksi? Kiusatakseen minua? Enhän minä ole tärkeä. Minä en ole mitään. En mitään.
-- Et niin. Mutta minä olen. Jotakin.
-- Ole hiljaa.
-- Hah!
-- Tapan sinut.
-- Et tapa. Sinä haluat tietää. Niin kuin minäkin.
-- Syö santaa.
-- Ah, niin. Ssantaa.
Husky
Ilmaanhaukkuja
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti
Todistettuaan majatalosta lähtönsä jälkeen jokseenkin kummallista episodia Virranvarressa Rudigar on ratsastanut kiertotietä kohti Hobittilaa. Ihan varmuuden vuoksi, koska oudot tilanteet haiskahtavat epäilyttävästi jollekin epämääräiselle. Hän on pitänyt reipasta vauhtia ehtiäkseen vielä ajoissa takaisin majataloon syömään ja tuopilliselle. Hobittila näyttää uneliaalta, toisin kuin Virranvarressa, jossa joka pihalla tuntui parveilevan porukkaa. Toki nyt on toisen lounaan jälkeinen lepohetki meneillään. "Mistähän löytäisin Repunpään ja sen Gamgin", miettii Rudigar itsekseen. Hän huomaa kyltin jossa lukee Uusi Reuna (Repunreuna). "Täältä lienee hyvä alkaa kyselemään", hän miettii. Koska ketään ei näy missään, Rudigar kääntää poninsa pihaan, jossa ei ole aitaa tai muutakaan luotaantyöntävää, ja päättää kysyä neuvoa. Piha on lievästi sanottuna metsittynyt ja Rudigar miettii, mahtaako täällä edes asua ketään. Mutta eihän se ota jos ei annakaan, hän tuumii ja koputtaa oveen. Sisältä kuuluu sipinää ja supinaa, hihittelyä ja kolinaa. Hän koputtaa uudelleen. Kukaan ei avaa ovea, ja Rudigar kääntyy lähteäkseen koputtelemaan muita ovia.
Todistettuaan majatalosta lähtönsä jälkeen jokseenkin kummallista episodia Virranvarressa Rudigar on ratsastanut kiertotietä kohti Hobittilaa. Ihan varmuuden vuoksi, koska oudot tilanteet haiskahtavat epäilyttävästi jollekin epämääräiselle. Hän on pitänyt reipasta vauhtia ehtiäkseen vielä ajoissa takaisin majataloon syömään ja tuopilliselle. Hobittila näyttää uneliaalta, toisin kuin Virranvarressa, jossa joka pihalla tuntui parveilevan porukkaa. Toki nyt on toisen lounaan jälkeinen lepohetki meneillään. "Mistähän löytäisin Repunpään ja sen Gamgin", miettii Rudigar itsekseen. Hän huomaa kyltin jossa lukee Uusi Reuna (Repunreuna). "Täältä lienee hyvä alkaa kyselemään", hän miettii. Koska ketään ei näy missään, Rudigar kääntää poninsa pihaan, jossa ei ole aitaa tai muutakaan luotaantyöntävää, ja päättää kysyä neuvoa. Piha on lievästi sanottuna metsittynyt ja Rudigar miettii, mahtaako täällä edes asua ketään. Mutta eihän se ota jos ei annakaan, hän tuumii ja koputtaa oveen. Sisältä kuuluu sipinää ja supinaa, hihittelyä ja kolinaa. Hän koputtaa uudelleen. Kukaan ei avaa ovea, ja Rudigar kääntyy lähteäkseen koputtelemaan muita ovia.
Last edited:
Husky
Ilmaanhaukkuja
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti
Rudigar kuulostelee vielä hetken josko joku avaisi oven, mutta suuntaa sitten seuraavan kolon ovelle. Kolon piha näyttää jo tieltä katsoen täydelliseltä vastakohdalta edelliselle - ruoho on tarkasti leikattu ja istutukset ovat täsmällisen suorissa riveissä. Pihalle kääntyessään hän huomioi ensimmäiseksi sen, että nimikyltti on täydellisessä ristiriidassa siistin pihan ja tiilistä muuratun kolon kanssa. Sammaleisessa kyltissä lukee GAMGI ja sen alla uudemmassa kyltissä Uusi Reuna 3. "Gamgi! Tännehän minä olin tulossakin!" ilahtuu Rudigar ja rientää koputtelemaan ovea. Eikä aikaakaan, kun varsin hyvinvoivan oloinen matroona avaa oven ja lausahtaa:
- Hyvää päivää! Kuka olette ja mikä on asianne?
- Rudigar Tervaneva, palveluksessanne. Etsin herra Gamgia.
- Voi kuulkaa, kun herra Gamgi ei ota vieraita vastaan. Hänen päivänsä ovat kovin vähissä. Olen rouva Rambli, ja tapaan pitää huolta tästä kolosta ja tietysti vanhasta herra Gamgista.
- O-olen hyvin pahoillani, rouva Rambli. Majatalossa ei lainkaan varoitettu, että tilanne on niin huono. Kehotettiin vain kysymään herra Gamgia.
- Jaa, etsinette hänen poikaansa Samia. Sam asuu tuolla Repunpään Kukkulalla (osoittaa suuntaa). Mikäs teidät on tänne Kontuun oikein tuonut, jos saan kysyä?
- No, kuulin että Umpikoloissa on vapaita asuntoja, ja...
- Umpikoloissa? Tehän olette hullu! Rouva Rambli vetäisee oven kiinni.
Jo toinen kerta samana päivänä kun häntä kutsutaan hulluksi tämän hankkeen takia! Umpikoloilla on tosiaankin kehno maine kunnon kontulaisten keskuudessa. Mutta ei kai se auta kuin nousta Kukkulalle kuuntelemaan onko tässä mitään mieltä vai onko hän oikeasti hullu. Rudigar suuntaa kulkunsa ylämäkeen, kohti Kukkulan keskustaa ja Repunpäätä.
Rudigar kuulostelee vielä hetken josko joku avaisi oven, mutta suuntaa sitten seuraavan kolon ovelle. Kolon piha näyttää jo tieltä katsoen täydelliseltä vastakohdalta edelliselle - ruoho on tarkasti leikattu ja istutukset ovat täsmällisen suorissa riveissä. Pihalle kääntyessään hän huomioi ensimmäiseksi sen, että nimikyltti on täydellisessä ristiriidassa siistin pihan ja tiilistä muuratun kolon kanssa. Sammaleisessa kyltissä lukee GAMGI ja sen alla uudemmassa kyltissä Uusi Reuna 3. "Gamgi! Tännehän minä olin tulossakin!" ilahtuu Rudigar ja rientää koputtelemaan ovea. Eikä aikaakaan, kun varsin hyvinvoivan oloinen matroona avaa oven ja lausahtaa:
- Hyvää päivää! Kuka olette ja mikä on asianne?
- Rudigar Tervaneva, palveluksessanne. Etsin herra Gamgia.
- Voi kuulkaa, kun herra Gamgi ei ota vieraita vastaan. Hänen päivänsä ovat kovin vähissä. Olen rouva Rambli, ja tapaan pitää huolta tästä kolosta ja tietysti vanhasta herra Gamgista.
- O-olen hyvin pahoillani, rouva Rambli. Majatalossa ei lainkaan varoitettu, että tilanne on niin huono. Kehotettiin vain kysymään herra Gamgia.
- Jaa, etsinette hänen poikaansa Samia. Sam asuu tuolla Repunpään Kukkulalla (osoittaa suuntaa). Mikäs teidät on tänne Kontuun oikein tuonut, jos saan kysyä?
- No, kuulin että Umpikoloissa on vapaita asuntoja, ja...
- Umpikoloissa? Tehän olette hullu! Rouva Rambli vetäisee oven kiinni.
Jo toinen kerta samana päivänä kun häntä kutsutaan hulluksi tämän hankkeen takia! Umpikoloilla on tosiaankin kehno maine kunnon kontulaisten keskuudessa. Mutta ei kai se auta kuin nousta Kukkulalle kuuntelemaan onko tässä mitään mieltä vai onko hän oikeasti hullu. Rudigar suuntaa kulkunsa ylämäkeen, kohti Kukkulan keskustaa ja Repunpäätä.
-- Sse menee poiss.
-- Entä siten?
-- Joss se olisi tullut sisään...
-- Niin?
-- Nälkä.
-- Mitä se on? En muista enää.
-- Älä viisastele. Tuon kaavun alla... Onko se enää tyhjä?
-- Sormet pois!
-- Minä seuraan sitä. Jos se kulkee jotakin syrjäistä polkua...
-- Minä seuraan sinua -- ettet tee mitään tyhmyyksiä. Jos ne näkevät sinut -- ne tuntevat sinut.
-- Nälkä.
-- Sanoit sen jo kerran.
-- Ssss.
-- Entä siten?
-- Joss se olisi tullut sisään...
-- Niin?
-- Nälkä.
-- Mitä se on? En muista enää.
-- Älä viisastele. Tuon kaavun alla... Onko se enää tyhjä?
-- Sormet pois!
-- Minä seuraan sitä. Jos se kulkee jotakin syrjäistä polkua...
-- Minä seuraan sinua -- ettet tee mitään tyhmyyksiä. Jos ne näkevät sinut -- ne tuntevat sinut.
-- Nälkä.
-- Sanoit sen jo kerran.
-- Ssss.
Husky
Ilmaanhaukkuja
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti
Poistuessaan herra Gamgin tontilta Rudigarilla on epämääräinen tuntemus siitä, että jossain joku tuijottaa häntä. Aivan kuin katse porautuisi niskaan. Hän vilkaisee vielä koloa, jonka pihassa kävi ensimmäisenä, mutta ketään ei näy. Onpa outoa. Rudigar kohauttaa olkiaan ja lähtee poniaan taluttaen nousemaan Kukkulalle vievää rinnettä.
Poistuessaan herra Gamgin tontilta Rudigarilla on epämääräinen tuntemus siitä, että jossain joku tuijottaa häntä. Aivan kuin katse porautuisi niskaan. Hän vilkaisee vielä koloa, jonka pihassa kävi ensimmäisenä, mutta ketään ei näy. Onpa outoa. Rudigar kohauttaa olkiaan ja lähtee poniaan taluttaen nousemaan Kukkulalle vievää rinnettä.
Husky
Ilmaanhaukkuja
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti
Rudigar nousee rinnettä kunnes saapuu puiselle portille, jossa olevassa kyltissä lukee koristeellisesti GAMGI. Portin toisella puolella on hyvin hoidettu pihamaa ja hauskannäköinen kolo pyöreine ovineen ja ikkunoineen. Auringonkukat huojuvat tuulessa ja pyykkinarulla liehuu kaikenkokoisia vaatteita. Naapurin pihalla joku muuraa jonkinlaista tulisijaa - ilmeisesti ruoanvalmistusta varten - ja vilkaisee ohimennen saapujaa, jatkaen kuitenkin omia touhujaan. "Sinä, ystäväiseni, saat jäädä tähän odottamaan", Rudigar juttelee Assille ja sitaisee ponin kiinni portinpieleen. "En viivy kauaa. Tai luulisin niin." Rudigar avaa portin (se on huomattavasti kevyempi kuin miltä näyttää) ja tallustelee kivisiä portaita (joiden välissä ei näy ainuttakaan rikkaruohoa saati sammalta) suurelle pyöreälle ovelle. Ovessa on metallinen taottu kolkutin, ja Rudigar kolkuttaa oveen jääden odottamaan. Paksun oven läpi kuuluu vaimeasti töminää ja lasten iloista kiljuntaa.
Rudigar nousee rinnettä kunnes saapuu puiselle portille, jossa olevassa kyltissä lukee koristeellisesti GAMGI. Portin toisella puolella on hyvin hoidettu pihamaa ja hauskannäköinen kolo pyöreine ovineen ja ikkunoineen. Auringonkukat huojuvat tuulessa ja pyykkinarulla liehuu kaikenkokoisia vaatteita. Naapurin pihalla joku muuraa jonkinlaista tulisijaa - ilmeisesti ruoanvalmistusta varten - ja vilkaisee ohimennen saapujaa, jatkaen kuitenkin omia touhujaan. "Sinä, ystäväiseni, saat jäädä tähän odottamaan", Rudigar juttelee Assille ja sitaisee ponin kiinni portinpieleen. "En viivy kauaa. Tai luulisin niin." Rudigar avaa portin (se on huomattavasti kevyempi kuin miltä näyttää) ja tallustelee kivisiä portaita (joiden välissä ei näy ainuttakaan rikkaruohoa saati sammalta) suurelle pyöreälle ovelle. Ovessa on metallinen taottu kolkutin, ja Rudigar kolkuttaa oveen jääden odottamaan. Paksun oven läpi kuuluu vaimeasti töminää ja lasten iloista kiljuntaa.
Husky
Ilmaanhaukkuja
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti
Ovi aukeaa ja ystävällisen näköinen tukeva hobitti kurkistaa ovenraosta.
- Rudigar Tervaneva Briistä, palveluksessanne, olettehan te herra Gamgi? aloittaa Rudigar ja saatuaan myöntävän vastauksen latelee samaan hengenvetoon koko tarinansa koskien kiinnostustaan Umpikoloihin. Lapset kiljuvat ja juoksevat ympäriinsä. Herra Gamgi kuuntelee ja nyökkää:
- Hmm, käykääpä sisään niin keskustelemme tästä teen ääressä. Pannu on juuri lämpimänä. Ruusa! Meillä on vieras. Löytäisitkö jotain pientä purtavaa teen kanssa. Frodo ja Elanor! Jos tuo riehuminen ei lopu, saatte mennä pihalle. Suokaa anteeksi, lapset ovat joskus hieman vilkkaita.
Rudigar seuraa Gamgia olohuoneeseen, jonne on katettu "pientä purtavaa" eli varsin yltäkylläinen kimara, noh, kaikkea. Rouva Gamgi toivottaa yllätysvieraan tervetulleeksi, ja Rudigarista tuntuu että hän todella tarkoittaa sitä. Sivusilmällä hän toteaa että rouva on ehkä pieniin päin, mutta mitäpä hän niistä asioista tietäisi. Hän iskee kiinni teepöydän antimiin ja yrittää olla vaikuttamatta liian ahneelta (minkä hänen nälkänsä tekee toki vaikeaksi). Rudigar ja Gamgi keskustelevat pitkään alkaen Briin kuulumisista (Gamgia jostain syystä kiinnostaa kovasti Pomppivan Ponin isännän vointi) ja Umpikolojen tulevasta asuttamisesta ja Konnun väen suhtautumisesta asiaan.
- Totuus on, sanoo Gamgi, että osa on sitä mieltä että koko kolot pitäisi jyrätä maan tasalle ja unohtaa. Niillä on ikävä kaiku hobittien mielissä, ja moni menehtyi niihin Sarkun aikana. Mutta toiset ovat sitä mieltä että hyviä vaivalla kaivettuja koloja on turha tuhota siksi, että niistä on ikäviä muistoja. Jos ne uudistetaan ja elävöitetään, niistä tulee hieno uusi kylä Kontuun. Mutta työtä se vaatii. Kolot ovat entisiä varastoja ja ne ovat varsin vaihtelevassa kunnossa.
- Montako koloa olette sieltä tähän mennessä myyneet?
- No... emme yhtään. Kolojen kunto ja maine pelottavat ostajia, ja lähiseudun asukkaitakin. Siksi hintakin on niin maltillinen.
Gamgi on hetken hiljaa.
- Oletteko edelleen kiinnostunut?
- Kiinnostukseni vain yltyy, kun ajattelen että pääsen itse kunnostamaan koloni alusta asti.
- Minulla on mielessäni juuri teille sopiva pieni kolo. Pääsisittekö katsomaan sitä sanotaanpa vaikka huomenna puoliltapäivin? Voimme toki katsoa kaikki muutkin kolotsamalla. Luulen että pyydän Jauh... pormestarin myös mukaan. Hän on osoittanut kiinnostusta tätä hanketta kohtaan.
Rudigar ja Gamgi sopivat tapaamisen Umpikoloille seuraavalle päivälle. Rudigar suuntaa samaa reittiä takaisin Vihreään Lohikäärmeeseen. Vaikka hän on saanut pientä hiukopalaa Gamgin luona, hän kaipaa kunnon sapuskaa.
Ovi aukeaa ja ystävällisen näköinen tukeva hobitti kurkistaa ovenraosta.
- Rudigar Tervaneva Briistä, palveluksessanne, olettehan te herra Gamgi? aloittaa Rudigar ja saatuaan myöntävän vastauksen latelee samaan hengenvetoon koko tarinansa koskien kiinnostustaan Umpikoloihin. Lapset kiljuvat ja juoksevat ympäriinsä. Herra Gamgi kuuntelee ja nyökkää:
- Hmm, käykääpä sisään niin keskustelemme tästä teen ääressä. Pannu on juuri lämpimänä. Ruusa! Meillä on vieras. Löytäisitkö jotain pientä purtavaa teen kanssa. Frodo ja Elanor! Jos tuo riehuminen ei lopu, saatte mennä pihalle. Suokaa anteeksi, lapset ovat joskus hieman vilkkaita.
Rudigar seuraa Gamgia olohuoneeseen, jonne on katettu "pientä purtavaa" eli varsin yltäkylläinen kimara, noh, kaikkea. Rouva Gamgi toivottaa yllätysvieraan tervetulleeksi, ja Rudigarista tuntuu että hän todella tarkoittaa sitä. Sivusilmällä hän toteaa että rouva on ehkä pieniin päin, mutta mitäpä hän niistä asioista tietäisi. Hän iskee kiinni teepöydän antimiin ja yrittää olla vaikuttamatta liian ahneelta (minkä hänen nälkänsä tekee toki vaikeaksi). Rudigar ja Gamgi keskustelevat pitkään alkaen Briin kuulumisista (Gamgia jostain syystä kiinnostaa kovasti Pomppivan Ponin isännän vointi) ja Umpikolojen tulevasta asuttamisesta ja Konnun väen suhtautumisesta asiaan.
- Totuus on, sanoo Gamgi, että osa on sitä mieltä että koko kolot pitäisi jyrätä maan tasalle ja unohtaa. Niillä on ikävä kaiku hobittien mielissä, ja moni menehtyi niihin Sarkun aikana. Mutta toiset ovat sitä mieltä että hyviä vaivalla kaivettuja koloja on turha tuhota siksi, että niistä on ikäviä muistoja. Jos ne uudistetaan ja elävöitetään, niistä tulee hieno uusi kylä Kontuun. Mutta työtä se vaatii. Kolot ovat entisiä varastoja ja ne ovat varsin vaihtelevassa kunnossa.
- Montako koloa olette sieltä tähän mennessä myyneet?
- No... emme yhtään. Kolojen kunto ja maine pelottavat ostajia, ja lähiseudun asukkaitakin. Siksi hintakin on niin maltillinen.
Gamgi on hetken hiljaa.
- Oletteko edelleen kiinnostunut?
- Kiinnostukseni vain yltyy, kun ajattelen että pääsen itse kunnostamaan koloni alusta asti.
- Minulla on mielessäni juuri teille sopiva pieni kolo. Pääsisittekö katsomaan sitä sanotaanpa vaikka huomenna puoliltapäivin? Voimme toki katsoa kaikki muutkin kolotsamalla. Luulen että pyydän Jauh... pormestarin myös mukaan. Hän on osoittanut kiinnostusta tätä hanketta kohtaan.
Rudigar ja Gamgi sopivat tapaamisen Umpikoloille seuraavalle päivälle. Rudigar suuntaa samaa reittiä takaisin Vihreään Lohikäärmeeseen. Vaikka hän on saanut pientä hiukopalaa Gamgin luona, hän kaipaa kunnon sapuskaa.
