Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Kävin äsken katsomassa Latoteatteri Kulissin esittämän Rocky Horror Show'n. Mielettömän hieno näytös, jopa niin pienellä näyttämöllä!
Iloa lisäsi myös kun tajusin, että olen vuoden sisällä nähnyt livenä suosikkimusikaaleistani kolme. Se on aika iso saavutus, kun suosikeista iso osa on Andrew Lloyd Webberiä. Yritän muistuttaa itseäni tästä, kun (ei jos) kaikki mennyt ja tuleva näyttää ikävältä ja vaikealta ja joka päivä tuntuu olevan räytymispäivä.
 
Pyykinpesukoneemme olikin vielä mahdollista korjata, ja nyt se toimii taas:). Vika oli poistopumpussa ja ihmeellisintä oli, että 20-vuotiaaseen koneeseen varaosapumppu löytyi. Konekorjaajaa tosin piti odotella viikon verran ja hän kävi toissaviikolla etsimässä vikaa ja arvioimassa kannattaako kone korjata. Sitten odoteltiin viime viikko jostain päin Eurooppaa tilattua varaosaa ja tänään korjaaja laittoi pumpun paikoilleen. Jos tuo kone nyt kestäisi viisikin vuotta, niin olisin tosi iloinen.

Koneen korjauttaminen ei ollut mahdottoman kallista: koko lysti tarkastuskäynteineen, varaosineen ja asennuksineen maksoi 154€, joka on kohtuuhinta siihenkin nähden, että tämä oli vasta ensimmäinen korjauskerta. Jatkossa korjaaminen ei taida enää onnistu, koska varaosia ei ole saatavilla noin vanhaan koneeseen. Punppukaan ei ollut ihan oikea, mutta korjaaja sai sen kuitenkin tungettua paikoilleen.
 
Sienet. Taas. Kastuin pahanpäiväisesti (lähtiessäni ei satanut yhtään) mutten silti meinannut malttaa lähteä metsästä pois, kun löysin toinen toistaan hienompia rouskuapajia joissa isohkot sienet olivat välttyneet toukilta. Ja tämä siis muutaman minuutin päässä kotioveltani, ja asun viiden kilsan päässä Helsingin keskustasta. Kova tuuli ja sade pitivät itikatkin loitolla. Lopulta tuli sen verran kylmä, että oli pakko painella hytisten kotiin ja vaihtaa kaikki vaatteet. Sitten se tunne, kun hankaat itsesi karkealla pyyhkeellä kuivaksi ja lämpimäksi, kun et viitsi mennä suihkuun koska et ole likainen vaan ainoastaan kastunut sateessa. Ja villasukat ja mukillinen teetä ja ehkä ihan pieni terästys. Ja se palkinto, kun näet sienet purkissa suolattuina talvea varten. Pienet on ihmisen ilot. Syyskesä, älä lopu ihan heti!
 
Olen taas terve! Flunssa ei siis kaatanutkaan minua sängynpohjalle viikoksi.:) Lisäksi on mukava saada esseitä ja muita tehtyä ennen deadlineja. Ja kerrankin vaaditaan käsin kirjoitettua konseptia palautettavaksi, ei mitään sähköistä bittimössöä niin kuin yleensä. :grin:
 
Näimme Luigin kanssa lepakon ihan läheltä =) Olimme äitini huoneessa, ja yhtäkkiä Luigi osoitti avointa tuuletusikkunaa ja kysyi, mikä sen verkon läpi näkyvä musta möykky oikein on. Luulin sitä ensin ikkunan ritilän ulkopuolella kasvavan villiviinin lehdeksi, mutta sitten se liikahti ja tajusin, että ikkunan ulkoritilän ja sisäverkon välissä olikin ilmielävä pieni lepakko, joka oli ripustautunut verkkoon pikkuruisilla jaloillaan. Se oli tosi söpö, vaikka verkon läpi se ei tietenkään sen takana olevan ritilän ja villiviinin varjostamana ihan hirveän selvästi näkynyt.
 
Äitini 80-vuotissynttärit ovat huomenna ja juhlimaan on tulossa melkein koko oma porukka: pikkusisko tyttärineen, pikkuveljeni perheineen, minun porukkani keskimmäistä lasta ja hänen puolisoaan lukuunottamatta ja mahdollisesti myös suosikkiserkkuni on tulossa. Myös vanhin lapseni puolisoineen pääsee paikalle. On muutama vuosi aikaa, kun olemme tavanneet näin suurella porukalla. Erilaisia juhlia ja tapahtumia on kyllä ollut, mutta suurimmasta osasta niistä on ollut ainakin Ruotsissa asuva sisareni poissa lähinnä työkiireiden takia.
 
Olen puhkunut kummaa energiaa tässä viime päivinä (ja vieläpä tuntikausia töiden jälkeen). Päätin ilahduttaa itseäni ja uudistaa vessaa ja kylppäriä uusin kuosein ja ostamalla uusia tekstiilejä ja pikkutavaroita sävy sävyyn tietysti. Tämän päätöksen myötä sain siivottua nurkista turhaa ja vanhaa tavaraa ja kasan pahvilaatikoita roskikseen. Johan tuli tilaa. Eilen mööpliseerasin olkkarin. Vanha järjestys olikin tässä asunnossa jo melkein viisi vuotta, joten oli jo aikakin vähän myllätä omaksi mieliksi. Aion myös toteuttaa pitkäaikaisen aikomukseni ja tilata seinälle ison canvastaulun itseottamastani valokuvasta. Kuvassa on mikäs muukaan kuin Käsivarren Lapin kesäinen maisema ja lumisia tuntureita, jee.
 
Laitan tämän ilonaiheisiin vaikka voi kuulostaa kaikelta muulta. Tämä päivä on ollut ihan örkinpieraisema muutamia ihania hetkiä lukuunottamatta. Sitä että lapsi tulee ja halaa ja pussaa ja kiehnää ja jaksaa kävellä jo kilometrin ja ihmettelee maailmaa. Nämä siis ilonaiheita, mutta ilonaiheena myös se että vaikka tänään on ollut taas masennuspäivä niin jossain vaiheessa päivää tajusin että olen vaan pahantuulinen ahdostunut ja vähän masentunut, mutta en todellakaan halua tappaa itseäni. Edistystä? Lisäksi kuuntelen keittiöhommien taustalla Paasilinnan Herranen aika -äänikirjaa ja minusta siinä esitetty ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä on aika kiehtova. Ja olkoon Paasilinna ihmisenä millainen tahansa, mutta kirjoittajana pidän häntä oman tyylisenään pikkunerona.
 
Olen osannut etsiä oikeista internetin sopukoista aiheisiinsa liittyvän oheisvaikutuksen tähden suuresti rakastamiani kirjoja ja viimein löytänyt sellaisesta myös A Concise Comparative Celtic Grammar'in. <3

Oh the cleverness of me.
 
Oli niin ihmeellinen päivä, ettei sitä oikein ole vielä ehtinyt edes tajuta kunnolla. Mutta miten tuon nyt sanoisi. Parisuhteessa. Ja koska väellä saattaa olla uteliaisuutta, niin ei ole kontulainen ja ei ole työkaveri.
 
Se, kun saa ensin lojua kaverin yksiössä liian monen ihmisen voimalla (tuli hieman ahdasta) ja katsoa Star Trekiä ja Yksin Marsissa ja sitten puhua syntyjä syviä puoli kuuteen aamulla, on ihanaa. Tämä siis eilen illalla tai vaihtoehtoisesti tänään aamulla. Kaiken kruunaa se, että nyt olen yksin kotona ja poltan kynttilöitä pimeässä talossa, ulkona sataa ja makaronilaatikkoakin on jääkaapissa. :heart:
Eivätkä ne ylppäritkään ahdista. Tulee mitä tulee. Haluan vain valkolakin päähäni ja paperinpalan käteeni ja elämässä eteenpäin. Ei niillä ällillä niin väliä ole. [22]Tai no, tulee jos tulee. Jos tulee, olen tietenkin iloinen, totta kai. Elisestä säikähdyksestäkin olen selvinnyt jo melko pitkälle.
 
Koiran hankkiminen alkaa vaikuttaa yhä todennäköisemmältä. Eilinen breakdownini saattoi vaikuttaa kovin positiiviseen vastaanottoon kun tänään kävin siskoni kanssa katsomassa koiria, lähinnä hänelle, mutta kyllä sieltä meillekkin olisi. Nyt ne on sitä mieltä, että tarvitsen koiran. Ja eihän minulla mitään sitä vastaan ole :lol:. Pennut eivät siis ole vielä syntyneet, laskettu aika viikon kuluttua. Olin neljän kultaisennoutajan piirittämä ja onnellinen.

Toinenkin siskoni muutti pois kotoa ja hänen tyhjässä huoneessaan on mahtava akustiikka. Raahasin sähköpianoni sinne ja saattaa olla mahdollista, että saan tehdä siitä musahuoneen :shock:. Musiikkilaitteistoni alkaa käydä turhan isoksi omaan huoneeseeni, mistä toki olen erittäin tyytyväinen. Olen harkinnut ostavani rippirahoilla kosketinsoittimen, jota olisi vähän helpompi raahata ympäriinsä keikkareissuilla ja ei tarvitsisi aina edellyttää pianon löytymistä paikan päältä.

All the light we cannot see on täydellinen.
 
Meillä oli kahdeksan vuotta sitten kultsi, joka oli patalaiska otus. Aina ei huvittanut lähteä lenkille ollenkaan, olisi maannut rapsutettavana tunteja. Mietittiin onko siinä joku vikana kun on niin rauhallinen.

Jos nyt ottaisimme koiran, se saisi kyllä olla vähän energisempi, joskaan ei mielellään ihan durasel-pupu. Vanhempien luonteet kuulostivat ja vaikuttivat hyvältä tämän saavuttamiseksi, joskaan eihän sitä ikinä voi tietää.
 
Ei voi tietää, ei. Vanhempieni duracell-pointterin lähes yhtä hirmuinen sisko sai pentuja toisen duracell-pointterin kanssa, ja koiransa kuoltua vanhempani ottivat niistä yhden, joka oli siihen mennessä jo täysikasvuinen. Se makasi kuin raato suurimman osan ajasta, kävi ulkona toimittamassa vain välttämättömät tarpeensa eikä nähnyt leluillakaan muuta arvoa kuin sen, että niitä vaihtokauppana tarjoamalla voi yrittää kerjätä lisää ruokaa =D
 
Last edited:
You must log in or register to reply here.
Ylös