Jännittääkö?

Enkun kuuntelu. Kaksi viikkoa.
Ja sen jälkeen kolmet kirjalliset kokeet (lyhyt matikka, psykologia, enkku).
Inttiin pitäisi hakea. Ei ole vielä mikään kiire, mutta aikaisin on ehkä kuitenkin parempi.
Autokoulua pitäisi jatkaa. Se ei jännitä (koska olen huristellut koko kesän peltoautoilla) mutta se lisää yleistä kiirettä.
Seuraavan neljän viikon aikana tapahtuu enemmän kuin aikaisemmassa lukion kahdessa vuodessa.
Lievästi jännittää. Eli siis ihan hullusti. Kuitenkin on mukavaa että nyt oikeasti pääsee tekemään niitä juttuja joita on halunnut. On kivaa, kun asioita tapahtuu, mutta nyt tapahtuu niin paljon ja niin suuria asioita, että jännittää.
Btw... kolme viikkoa täysi-ikäisyyteen. :grin:
 
@Sidhiel: väärin, vielä 15 vuotta ja kolme viikkoa matkaa jäljellä. Minulla on 11 viikkoa täysi-ikäisyyteen.

Pysyäkseni aiheessa: tapaan viikon kuluttua mielenkiintoisen ihmisen, jota kukaan muu tuntemani ihminen ei tunne. Kaipa se on jännittävä asia. Sattuu poskeen sen verran, että pää on vähän jäässä.
 
Inttiin pitäisi hakea. Ei ole vielä mikään kiire, mutta aikaisin on ehkä kuitenkin parempi.

Jos systeemi on sama kuin 90-luvun lopulla, ensi maaliskuun loppuun mennessä hakemalla pääsee astumaan palvelukseen vuoden 2018 toisessa saapumiserässä tai erityisestä pyynnöstä mahdollisesti jo kyseisen vuoden ensimmäisessä saapumiserässä. Itse missasin viimeisen hakupäivän parilla päivällä, kun vuoden -98 keväällä vihdoin päätin palvelukseen hakeutua, joten kuuluin lopulta saapumiserään II/00 =)
 
Jos systeemi on sama kuin 90-luvun lopulla, ensi maaliskuun loppuun mennessä hakemalla pääsee astumaan palvelukseen vuoden 2018 toisessa saapumiserässä tai erityisestä pyynnöstä mahdollisesti jo kyseisen vuoden ensimmäisessä saapumiserässä.

Juu, ||/18 on tavoite. Mielestäni tuo systeemi on edelleenkin sama. Oikeastaan tavoite on mikä tahansa "lukion jälkeen joskus", koska yliopiston (jos pääsen sinne)pitäisi antaa yksi vuosi intille. Tavallaan haluaisin sinne mahdollisimman pian, jotta en ehtisi hermoilla inttiä niin paljoa.:grin: Olisin voinut hakea jo viime talvena, mutta silloin rimakauhu oli vielä liian suuri. [22]
 
Minuakin jännittää! Olen menossa katsomaan Marcin Wronan Demonia Espoo Cineen, ja se on a) kauhuelokuva ja b) yönäytöksessä, eikä c) sen loppuratkaisua löytynyt netistä. (Yleensä siis luen kauhuelokuvien juonet etukäteen, että ne ylipäätään uskaltaa katsoa.) Mutta koetan kovasti ajatella sitä, että paikalle tulee sentään pari tuttua, ja jos pelottaa liikaa, voin aina laittaa silmät kiinni.

Siltikin. Iik.
 
yliopiston (jos pääsen sinne)pitäisi antaa yksi vuosi intille.

Lisäksi tiedekunnasta riippuen johtajakoulutuksen käyneillä on (tai ainakin oli aiemmin) jonkinlainen mahdollisuus saada muutama opintopiste palvelustodistustaan vilauttamalla. Tosin humanistisen tiedekunnan kansliassa minua katsottiin pyörein silmin ja todettiin, että "Ei meillä ole ollut tapana!", kun menin moista ehdottamaan. Tilanteen kornius huvitti, koska olisin saanut 5 opintoviikkoa johtamistaitoja opintorekisteriin käymällä yhden muistaakseni filsan laitoksen järjestämän luentokurssin, mutta 14 viikkoa täyspäiväistä johtajakoulutusta + 4,5 kuukautta käytännön johtamisharjoittelua ei vastaavaan oikeuttanut =D
 
Huominen enkun kuuntelu jännittää niin paljon että on huono olo, päätä särkee, ajatukset heittelevät, tärisen hiukan ja muutenkin vain tuijotan kelloa ja odotan huomista puoli yhdeksää. Huono olo voi johtua myös nälästä, sillä kaikki maistuu suurinpiirtein hiekalta juuri nyt. Olen niin hermostunut että en maista oikein mitään.
Kuuntelu ei sinänsä pelota, mutta kun kaikki harjoituskuuntelut ovat menneet toinen toistaan huonommin mitä lähemmäs tätä päivää tullaan, niin vähän kyllä nyt jännittää. Lisäksi muutenkin enemmän jännittää kuitenkin tämän syksyn kirjoitusten alku, koska en ole ehtinyt lukea kovinkaan paljoa. Haluan vain päästä läpi kunnialla, mutta kyllä se silti jännittää. Muutenkin tuntuu siltä että vain venyisin tästä jännityksen määrästä, vähän kuin jokin kumilenksu.
Olen yrittänyt tehdä hengitysharjoituksia ja rentoutushetkiä ja paniikinpurkujuoksulenkkejä, syödä erityisen hyvää ruokaa ja muutenkin vain rauhoittua, mutta silti jonkin verran jännitystä pääsee pinnalle asti. Tavallaan tykkään tästä, nyt ei todellakaan ole tylsää eikä tavallista arkea. Tuntuu kuin mieli olisi rauhallinen mutta keho lähestulkoon paniikissa. Outo tunne.
Yritän tässä vain miettiä ja hokea itselleni sitä, että en voi mitenkään valmistautua huomiseen muuten kuin nukkumalla hyvin. Odottaminen on pahinta, mutta ei taida auttaa muu kuin vain istua alas ja odottaa..
 
Matkan päälle lähdössä ja jännitänkin, oliko jääkaapin tyhjäksi syöminen ennen bussin kyytiin kiipeämistä virhe. En yleensä syö paljoa mitään aamuisin, ja nyt on pötsi täynnä kun lähdetään kuoppaista tietä kolistelemaan... :urg:
 
Hermostus ja kuumotus. Matikan yo-koe huomenna. Tiedän pääseväni läpi, joten sinänsä ei ole mitään jännitettävää. Mutta huomisen henkinen arvo on paljon suurempi. Olen taaplannut matikkaluokan ja 9 kurssia pitkää matikkaa tänne asti. Huomenna kaikenlainen matikkapaniikki loppuu lopullisesti. Henkinen väsymys ainetta kohtaan on ollut ja on yhä varsin suurta, mutta kohta loppuu. Pitkän peruja oleva suuri kauhistus matikan ylppäreitä kohtaan on yhä jossain päin alitajuntaa. Tiedän että minulla ei lyhyen kokeessa ole hätää, varsinkin kun haluan mitä tahansa muuta kuin hylätyn.
Tekisi mieli itkeä helpotuksesta ja silkasta väsymyksestä. Tämä jakso on ollut ehdottomasti rankin koskaan. Olen siis henkisesti ihan tiltissä. Järjettömän väsynyt, mutta tyytyväinen. Kohta on tehty, kohta on valmista. Ei lukio vielä, mutta suurin osa stressinaiheuttajista on tehty.
Jännittää myös se, että kun stressin lähtö potkaisee tämän viikon lopuksi, kuinka huono olo minulle tulee. Tavallaan tuntuu että nyt kun tämä kiire ja deadlineja deadlinejen perään-elämä loppuu, niin hämmennyn hiljaisuudesta ja kaaoksen puuttumisesta. Kohta nähdään kuinka käy.
 
Hakemus lähetetty työpaikkaan, jossa uskoisin voivani viihtyä koko työuran kehittymässä. Työpaikka olisi tosin osa Tampere3-mylläystä, mikä vähentää (sinänsä toistaiseksi voimassaolevan) paikan pysyvyyttä, mutta ai että kun tahtoisin tuon paikan.
 
Teen töitä, jotta saisin rahaa pienkoneen lupakirjaa varten. Se on irtiotto kaikista niistä asioista, joita minun on käsketty tehdä aiemmin, ja henkilöistä jotka ovat käskeneet ja tottuneet liiaksi asemaansa. Lähipiiri ei tiedä, eikä saakaan tietää vielä pitkään aikaan. Jännittää saanko pidettyä salaisuuden loppuun asti, sillä tässä projektissa saattaa mennä seuraavat pari vuotta. Onneksi ihan läheisimmät omaiset eivät pyöri Konnussa. :D
 
Kokemusasiantuntijaluento psykologian pääaineopiskelijoille tänään, ja jos tästä selvitään, niin uusi vähän muuttuneella aiheella torstaina. Muutenkin aika täysiä päiviä tällä viikolla ainakin totuttuun nähden. Saapa nähdä, iskeekö uupelo.
 
Työvuoro tänään klo 18-01.00, olen yksin vastuussa siivouksesta erään todella ison tapahtuman aikana.
Saa nähdä, kuinka paljon joudun juoksemaan ympäriinsä (ja pysynkö hereillä noin pitkään :p).
 
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä jännitti. Heräsin siihen, että joku soitti ovikelloani klo 4 aamulla ja vielä koputteli ovea. Jumaliste että säikähdin. Ei kyllä hetkeen (no... 1,5 tuntiin...) oikein tullut uni. Raahasin tuolin esteeksi eteisen välioven eteen, pidin puhelimen lähellä ja katselin millä hutkautan jos joku tulee väkisin ovesta sisään. Sitten lueskelin kunnes rauhoituin.

Arvelen, että kyse oli erehdyksestä. Yläkertaani muutti viikko sitten uusi naapuri, ja luultavasti on käynyt niin että joku on tullut baarista tms. neljältä aamulla ja pysähtynyt väärässä kerroksessa. Kellonsoitto oli hyvin varovainen, samoin koputtelu ei ollut mitään oveen hakkaamista vaan lähinnä tunnustelua että sattuisko joku olemaan hereillä. Hetken kuluttua kuulin kun jossain ylempänä joku veti vessan ja meni suihkuun. Joka tapauksessa, aika hiuksia nostattava herätys noin äkkiseltään. Vielä eilen illallakin nukkumaan mennessä kellonsoitto hieman kummitteli mielessä. En enää yhtään ihmettele sitä, että ihmiset eivät saa nukuttua esim. asuntomurron jälkeen.
 
Ylös