Ärsyttää!

Windows päätti päivittää itsensä, lykkäsin uudelleen käynnistymistä kerran, mutta sitten toisella kerralla se sammui ja hävitti tallentamatonta tietoa.

Toinen ärsytyksen aihe on peräkärryn valojen jatkuvat kosketushäiriöt. Kunhan edes vasen vilkku ei aina pätkisi.

Sen jälkeen, kun päivitin tablettiini Windows 10:n, niin päivitysten jälkeen on tapahtunut hämäriä asioita. Välillä tabletti ei löydä mitään verkkoja, ei matkapuhelinverkon eikä WiFin kautta. Viimeisimmän päivityksen jälkeen, jos painat kohtaa "Asetukset", niin valikot ilmestyvät näkyviin, mutta mitään tekstejä ei näy. On sitten omasta muistista kiinni, muistatko missä kohtaa valikkoa mikäkin asia sijaitsee.

Onhan toki kyse jo 4 vuotta!!!!! vanhasta laitteesta, joten ilmeisesti sopiikin jo mennä manan majoille.

Olossa ei ole mitään vikaa, mutta tiedän, etten ole nukkunut tarpeeksi. Saan kyllä mentyä aikaisin nukkumaan, mutta kun herään yhä uudelleen. Lauantaina menin puolilta öin nukkumaan tosi väsyneenä, mutta aamuviideltä olin taas pystyssä. Nyt taisin mennä kahdeksalta nukkumaan ja heräsin ensin yhdeltätoista ja sitten yhden tienoilla. Ja eihän tässä monta tuntia ole enää päivänkoittoon. Jos olisi päivätyö tai opiskelua, voisi kenties löytää enemmän motivaatiota sängyssä pyörimiseen. Nyt en jaksa oikein välittää.

Aikuisellahan uni kiertää ymmärtääkseni n. kolmen tunnin (tai vähän alle) sykleissä. Silloin kun on kausia että heräilen öisin niin se tapahtuu yleensä n. kolme tai kuusi tuntia nukahtamisesta. Viiminen unipätkä on sitten yleensä vaan pari tuntia ja kahdeksan tunnin unien jälkeen olen paljon virkeämpi kuin seitsemän tai yhdeksän.
Heräily on kyllä todella ärsyttävää. Varsinkin kun tietää että pitäisi nukkua ja jos ei saakaan uudestaan unta. Syyllistyn myös usein siihen että jään ajatuksissani huonostinukuttuun koukkuun. Pohdin koko päivän miten nukuin huonosti ja olen väsynyt ja sehän vaan lisää väsymyksen tunnetta. Jos vaan alkaisi touhuta niin varmaan olisin paljon virkeämmän oloinen. vaikka toki auton ratissa tms. väsymyksen vaikutukset olisivat ihan yhäläiset.

Raivostuttaa, että minun täytyy ilmeisesti ostaa 45 euroa maksava kirja eräälle kahden (2!) opintopisteen kurssille. Tuntuu jotenkin ihan älyttömältä tehdä moinen sijoitus noin pienen opintopistesaaliin takia - etenkin kun rahaa ei nyt muutenkaan ole mitenkään liikaa. Onko kaiken aina pakko maksaa niin paljon?

Olet varmaan jo selvittänyt ja olemattomiksi todennut mahdollisuudet lainata kyseinen kirja joltain tutulta tai tutuntutulta tai ostaa se käytettynä? Entä mahdollisuus myydä oma kappaleesi esim. ensi vuonna eteenpäin jollekulle samaa kurssia suorittavalle vähän alennetulla hinnalla?

Allekirjoitan kyllä ärtymyksen tenttikirjojen heikosta saatavuudesta muuten kuin ostamalla.

Omistamani pokkariversio Ruhtinaasta on kadonnut mystisesti eikä nettiantikvoistakaan sitä löydy. Ja ei, sähköinen ei kelpaa. Klassikoiden on oltava paperiversioina kirjahyllyissä! En myöskään muista, mitä on tapahtunut niille kahdelle Tyhmyyden ylistykselle, jotka tilasin syksyllä 2014. Keväällä 2015 saamani sähköhoidon takia en edes muista, sainko niitä kotiini asti ja luetuksi.

Lähtee järki. Laskin pitää tänään viedä koululle ennen klo 12 huomista matikan ylppäriä varten. Olen kiltisti lataillut kyseistä kapinetta ainakin puoli vuorokautta viime yönä.
Nyt käy ilmi, että se ei olekaan ladannut. Yhtään. Jos laskin ei ole huomenna valmiudessa, se ei ole. Piste. Sitten en voi käyttää laskinta sen kuuden tunnin aikana, jos se ei ole hereillä.
Nyt se tietysti lataa, mutta tarvitsisin ainakin viiden tunnin latauksen saadakseni sen täyteen. Minulla ei ole viittä tuntia. Että juu... vähän kuumottaa kyllä nyt.

Isilmírë sanoi:

Olet varmaan jo selvittänyt ja olemattomiksi todennut mahdollisuudet lainata kyseinen kirja joltain tutulta tai tutuntutulta tai ostaa se käytettynä?

Click to expand...

Juttu sai iloisen käänteen - löysin kuin löysinkin (pienen etsinnän jälkeen) itselleni yhden kappaleen kirjastosta! Pienoinen helpotus, etenkin kun olin aiemmin ollut katsovinani että kaikki kappaleet ovat varattuna.

Sinne se laskin jäi, kanslian hellään huomaan. Akussa 75% virtaa. Sillä on sitten pakko pärjätä huominen. Jollei pärjää niin keväällä voi uusia. Ottaako tämä laskinepisodi päähän? Kyllä vain. Totta kai. Ehdottomasti.
Tai koska koululla opettajat vielä tyhjentävät laskimen muistin mahdollisten lunttiviestien varalta (se jännä kapistus on kuin minitietokone, jolla ei pääse nettiin mutta millä pystyy tekemään kaikenlaista jännää, esim luomaan tekstitiedostoja niin halutessaan). Joten siksi siis. Ja tähän operointiin menee akkua. Tietysti menee. Siksi kirjottajia kehotetaankin lataamaan laskintaan edellisenä yönä koko yön ajan, jotta laskin ei varmasti sammuisi siellä huomisen kokeessa. Ja sitten tämä kiva pikku Melkorin työväline kieltäytyy lataamasta itseään yöllä.
Seuraava ärsytyksen aihe on tämä: miten luulen selviäväni intistä, jos kerran 10 kilsan pyöräileminen tuntuu murhalta?Menin siis koululle viemään laskinta pyörällä, koska bussilla en olisi enää ehtinyt ja tahdoin antaa laskimelle latausaikaa niin paljon kuin mahdollista. Tietysti tämä murhan tunne saattaa johtua siitä, että ajoin heti laskimen ja maolin viemisen jälkeen takaisin sen samat kymmenen kilsaa. Mutta silti.. tekee mieli vain mennä nukkumaan ja käpertyä kasaan peittojen alle kun vaikka kuinka treenaan, ei kunto tunnu paranevan. Tietysti muutokset tapahtuvat hyvin hitaasti, mutta silti.
Olen ihan poikki tästä yo-kokeiden odottamisesta ja niihin lukemisesta muun koulun ohella. Tämä laskimen tai latausjohdon sekoilu oli kyllä aika mukava temppu sattumalta. Ja vielä tämä kuntoasia.
Mutta onneksi tämän viikon perjantaina on kaikki kirjotettu tältä erää ja tämä järjetön stressin määrä poistuu minusta.

Lähin paperin, metallin ja lasin keräyspiste on lakkautettu. Se ainoa minne voi käydä tiputtamassa jätteitä kävelylenkin varrella. Hetken jo mietin onko meidän oikeasti järkevämpää vaan luovuttaa tuon lajittelun suhteen, mutta löytyi korvaava keräyspiste. toinen kysymys on muistaako koskaan autolla lähtiessä heittää pusseja mukaan. Näin kannustetaan ihmisiä lajittelemaan jätteensä. Voi örkin takapuolen syvin, likaisin ja haisevin karva.

Sidhiel sanoi:

miten luulen selviäväni intistä, jos kerran 10 kilsan pyöräileminen tuntuu murhalta?Menin siis koululle viemään laskinta pyörällä, koska bussilla en olisi enää ehtinyt ja tahdoin antaa laskimelle latausaikaa niin paljon kuin mahdollista. Tietysti tämä murhan tunne saattaa johtua siitä, että ajoin heti laskimen ja maolin viemisen jälkeen takaisin sen samat kymmenen kilsaa.

Click to expand...

Poljit noin vain 20 kilometrin lenkin ja olet huolissasi, miten selviät intistä? Jo minun astuessani palvelukseen vuonna 2000 alku oli aika kevyt, ja sittemmin armeijaan on kehitetty ns. pehmeä aloitus, koska alokkaat ovat nykyään keskimäärin aika huonokuntoisia. Lisäksi alokaskauden kuntotestien tulokset otetaan huomioon e-kauden palveluspaikkoja jaettaessa, joten liian kovaa rastia ei kellekään pitäisi tulla (minutkin lähetettiin tulenjohtoon toivomani tuliaseman aijaan, koska tuliasemalinjalla joutuu kanniskelemaan kymmenien kilojen painoisia kranaatteja, ja minun lihaskuntotestitulokseni olivat kaikkea muuta kuin vakuuttavia). Johtajakoulutukseen tähtäävän kannattaa toki olla mahdollisimman hyvässä kunnossa, mutta kyllä intissäkin ehtii alkuhäsligin jälkeen käydä lenkillä ja puntilla kestävyys- ja lihaskuntoa kasvattamassa.

Graduseminaari on ultimaalista ajanhukkaa ja oppiaineeni keskeinen opetushenkilökunta täysin eri aaltopituudella kuin minä, ihan kaikessa (jopa niin yksinkertaisessa asiassa kuin mitä kaikkea "journalistinen teksti" voi tarkoittaa). En saa tukea itseäni kiinnostaville ja hyödyttäville suunnille ja joudun istumaan tuntikaupalla paikallani kuuntelemassa jaarittelua, jota ehkä voisi esittää tulevaa opiskelupaikkaa miettiville lukiolaisille, mutta ei maisteriopiskelijoille rajatun aiheen tunnilla. Eräs näistä henkilöistä oli aikoinaan kandiohjaajani ja sekin oli jatkuvaa kädenvääntöä ja omilleen jäämistä. Nyt en jaksaisi samaa gradun kanssa, etenkään, kun tällä kertaa minulla ei ole selkeää omaa visiota. Kaiken lisäksi opintojen järjestely käytännössä, kuten kokoontumisten ajankohtien ilmoittaminen, on todella huolimatonta ja sekavaa.

Onneksi käytössäni on nyt toisen asteen opintotuki, joka ei katso opintojen edistymistä eikä kuluneita kuukausia, koska muuten olisin aivan pulassa – nyt ei tunnu yhtään siltä, että mitenkään voisin valmistua ensi keväänä, kuten piti.

En ole kovin usein tänne kontuun kirjoitellut, mutta nyt on eräs asia joka kaiketi sopii tänne.

Olen noin vuoden ollut yhdellä keittiöllä ja satun olemaan ainut mieshenkilö kyseisessä paikassa. Siellä ärsyttää monikin asia, kuten vaikkapa ettei juurikaan voi puhua järkeviä, koska kaikesta väännetään jotain sopimatonta läppää.

Tänään keittiön esimies (60+ v nainen) tuli siihen pukuhuoneelle, kun olin vaihtamassa ulkovaatteita päälle ja hän näki minut ilman paitaa. Hän reagoi nostamalla käsissään olevia papereita kasvojensa eteen. Sanoin et minulle on aivan sama. Jos tiedän, että siellä pukuhuoneessa on joku nainen vaihtamassa työvaatteita niin odotan ulkopuolella (ellei kyse ole sellaisesta joka on jo aiemmin vaihtanut vaatteita, kun olen ollut läsnä - näitä on kaikkiaan ollut 2 tähän mennessä ja 1 tässä keittiössä). Minusta tämä on sikäli mielenkiintoinen juttu, että työvaatteiden vaihtaminen on päivittäistä ja niin arkista kuin vaan joku voi olla. Tuntuu eräällä tavalla jopa surulliselta, että ihmiset ovat siinä tilassa jossa moinen on aivan kertakaikkiaan kauheeta (jos näkee ihmisestä muutakin kuin kaulan, käsivarret ja kasvot). Mistä ne kiusallisuuden ainekset koostuvat, kun jo kohta eläkkeelle menevä naishenkilö ottaa sen noin isona juttuna? Ymmärrän paremmin jos kyse olis jostain teinistä, joka ei oikein tiedä miten päin pitää olla vaikka katsoisi vain peiliin (toivottavasti en loukannut ketään). Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Luuleeko ne et menee pää rikki jos näkee työpaikalla miehen ilman paitaa?

Argh Dracaena, kuulostaa kamalalta. Yliopistojen opintojen ohjauksessa olisi totisesti petraamisen varaa.

Quohelet, äitini reagoisi varmaan aika samalla tavalla, ja ainakin hänen kohdallaan kyse tuntuu olevan lähinnä jonkinlaisesta kasvatuskysymyksestä. Siis että silloin 40 - 50 -luvuilla kun hän on ollut lapsi on ilmeisesti ollut oletuksena, että tytöt ja naiset ovat (tai ainakin esittävät olevansa) jotenkin tosi häveliäitä, koska naissukupuolen edustaja nyt vain ei voi suhtautua paljaaseen pintaan neutraalisti leimautumatta vähän kevytkenkäiseksi.

Ilmeisesti, koska olen sanonut heille jo aiemminkin et minua ei häiritse. Sehän on vain vaatteiden vaihtamista. Miksi niin arkiseen asiaan liitetään jotain mikä tekee siitä jotain muuta? Siltä se tuolla vaikuttaa, kun eihän siinä ole mitään pervoa et ihmiset saa työvaatteensa kaappiin ja ulkovaatteet päälle. Ehkä he ovat jääneet sinne vuosikymmenten taakse omine järjettömyyksineen jumiin.

Järjettömyydeltähän se meistä tuntuu, mutta jos se on vuosikymmenien opittu toimintamalli niin kaikessa ärsyttävyydessään (jonka myönnän) minusta tässäkin kohtaa pitää yrittää toki kunnioittaa toisen tuntemuksia asiaan liittyen. Jos kyse on kuitenkin siitä että homma lyödään vaan leikiksi/vitsiksi niin se ei ole enää sama asia vaan pelkästään ärsyttävää. Vaikka taustalla voisikin olla ihan oikeat syyt.

Isilmírë sanoi:

Argh Dracaena, kuulostaa kamalalta. Yliopistojen opintojen ohjauksessa olisi totisesti petraamisen varaa.

Click to expand...

Opintojen missä...?

Mutta oikeasti, opinto-ohjauksen (tai kuten meillä yleensä sanotaan, hopsauksen) määrä ja laatu vaihtelee ihan laitoksittain ja ihmisestä toiseen. Olen kuullut esimerkiksi saksan ja musiikkikasvatuksen opiskelijoilta paljon ylistystä ja IT-tiedekunnastakin joku sanoi, että siellä on useampi tyyppi, jolle voi mennä avautumaan opintoahdistuksista ja sieltä saa hyvin pätevää ja hyödyllistä neuvontaa ihan kurssivalintatasolla.

Mutta meillä kun on nämä yksittäiset tyypit, joiden kanssa en oikein tule juttuun (onneksi tunne sentään taitaa olla vain yksipuolinen) ja joiden ammatillisiin vahvuuksiin nimenomaan opettaminen ja ohjaus eivät mielestäni kuulu. Ja muistan toisaalta myös ensimmäisen opiskeluvuoden pakollisen hopsaustapaamisen sinänsä mukavan ihmisen ja opettajan kanssa, jonka vastaus kaikkiin pohdintoihini ja kysymyksiini oli vain jotain ympäripyöreää ja välttelevää, kuten "no, se sinun pitää itse päättää...". Vaikka savolainen olenkin, niin haluaisin silti toisinaan muitakin kuin "saattaa olla tai olla olematta" -vastauksia ja neuvoja.

Oli aikamoinen kulttuurishokki mennä nyt ammattiopiston puolella opon juttusille. Sehän käytännössä kirjoitti minulle lukujärjestyksen valmiiksi ja osasi suoralta kädeltä neuvoa, mitä valinnaisia kannattaa ottaa tai olla ottamatta! Välillä 16-vuotiaiden mukaan suunniteltu holhous ahdistaa, mutta jukra, joku ihan tosissaan ottaa opiskelujeni etenemisen ja mielekkään opintopolun kokoamisen asiakseen! Senkus vain kävelen tunnille.

Tämä voi nyt mennä ehkä offiksi, mutta: tuo alastomuusjuttu on häirinnyt minuakin joskus. Ei siten, että olisin ollut hämmentynyt alastomasta ihmisestä, vaan siten, että esim koulussa ei voi vaihtaa vaatteita naisten pukkarissa ilman, että ainakin osa katsoo muualle kun joku on ilman paitaa. Tämä siis ihan naisoletettujen keskuudessa.
Itseäni ei haittaa vaikka joku kulkisi ilkosillaan ympäriinsä, jos joku niin haluaa olla, niin olkoon. Ei ole minun asiani katsoa mitenkään kummallisesti, kyllä kaikkien pitäisi tietää miltä ihminen näyttää.
Mistä päästään asiaan, joka ärsyttää erityisesti kesällä: tyttöjen pukeutuminen pyllynnäyttösortseihin ja sitten näiden samojen vinkuminen, kun joku on pukkarissa ilman paitaa ja on ihan tyttö myös. Eli on ihan okei kulkea pelkät tarrat tissien peittona ja puolet peffasta ulkona housuista, mutta sitten kun joku on oikeasti ilman paitaa vaikkapa nyt siellä pukuhuoneessa, niin se on sitten outoa, noloa ja hämmentävää? Sinänsä en kyseenalaista kenenkään vaatevalintoja, mutta jos jonkun kropasta on ensin nähtävillä kaikki julkisella paikalla, ja sitten tämä sama tyyppi lähtee katsomaan oudosti ja hihittämään kun olen sen pari sekuntia ilman paitaa pukkarissa, enkä vain kisko paitaa päälleni mahdollisimman nopeasti, niin se on sitten ongelma? Itse en ymmärrä mikä ero näillä kahdella on. Kai sitä nyt tietää, mitä siellä vaatteiden alla on ihan vain normi vaatteidenkin päältä, ei tarvitse edes katsoa mitenkään härösti. Esimerkiksi jos joku on vähän isompi, niin pitääkö siellä pukkareissa alkaa hihitellä kun hän sitten ilman paitaa on edelleen vähän isompi?
Huoh... yleisesti ihmiset. Mikä siinä alastomuudessa on niin omituista, mutta siihen verrattava muoti ei? (Esim jotkut "muoti" vaatteet joista näkyy kaikki läpi).

Ärsyttää se että sattuu päähän ja väsyttää ja stressin häippääminen potkii kunnolla päähän.

Offiin liittyen tumpleria lainatakseni:

"Why are girls embarrassed when in a bra and underwear yet eager to be in an even more revealing bikini?

Consent.

If a girl is out in her bikini, she wants to be seen. She is outside because she wants to be and she is showing her body because she wants to.
If you catch a girl in her bra and underwear and she’s embarrassed, then she did not consent to be seen. You have violated her personal space at a time that she does not want to be seen.

In one scenario she’s chosen to show her skin and in the other she didn’t"

Kun jouduin itse vaihtamaan vaatteita teininä muiden teinien nähden niin yritin tehdä sen mahdollisimman nopeasti, koska en pitänyt vartalostani ja häpesin sitä. En myöskään vilkuillut muita, koska enhän minä voi tietää tai päättää, miten muut ihmiset suhtautuvat omaan vartaloonsa tai alastomuuten. Toisille se on ihan ok ja ei mikään iso onglema, toisia se ahdistaa.