Kointähti
Koala on steroids
Pessimisti ei pety!
Pitempiaiheinen ärsytyksen aihe on ihmisyhteisöjen rakentuminen yhteisen, usein kuvitellun vihollisen vastustuksen varaan. Kuolema olkiukoille!
Ärsyttää!
- Keskustelun aloittaja Steelsheen
- Aloitettu
- Profiiliviesti
Pitempiaiheinen ärsytyksen aihe on ihmisyhteisöjen rakentuminen yhteisen, usein kuvitellun vihollisen vastustuksen varaan. Kuolema olkiukoille!
Töihin tilataan uusia työvaatteet ja sovitettavat koot loppuvat kaikki L:ään tai kokoon 40. Pyysin sitten lisää kokoja, johon tämä ihana pomoni oli sähköpostilla kommentoinut että "eivät voi toimittaa kaikkia kokoja sovitettavaksi ja kaikki kuitenkin tietävät oman kokonsa".
Anteeksi mutta mulla on suoraan sanottuna isot tissit, tosi leveät lanteet ja jonkinmoinen massu tuossa keskellä. Kokoni voi heitellä L:n ja XXL:n välillä. Housuistakin on monia eri kokoja pelkästään omassa kaapissa.
No, pääsenpähän sanomaan "minähän sanoin" jos/kun uudet työvaatteet eivät sovi päälle.
Ei ole myöskään kauheen itsetuntoa kohottavaa että koot merkitään lappuun jossa on kaikkien muiden kokotiedot. Kylläpä vaan olenkin aika läski mihin verrattuna.
)
Anteeksi mutta mulla on suoraan sanottuna isot tissit, tosi leveät lanteet ja jonkinmoinen massu tuossa keskellä. Kokoni voi heitellä L:n ja XXL:n välillä. Housuistakin on monia eri kokoja pelkästään omassa kaapissa.
No, pääsenpähän sanomaan "minähän sanoin" jos/kun uudet työvaatteet eivät sovi päälle.
Ei ole myöskään kauheen itsetuntoa kohottavaa että koot merkitään lappuun jossa on kaikkien muiden kokotiedot. Kylläpä vaan olenkin aika läski mihin verrattuna.
)Auringonkehrä
Kontulainen
Tästä tulee mieleen eräs toinen hieman samansuuntainen - ja suunnattoman ärsyttävä - juttu Itse harrastan paljon improvisaatiota, milloin kitaralla, milloin pianolla, ja kehittelen myös omia biisejä. Toisinaan tulee "keksittyä" joku hieno melodiakulku tai riffi ja sitä sitten fiilistelee aikansa, kunnes tajuaa, että ei hitsi. Tämähän onkin jo olemassa.
Juuri tällä hetkellä kuitenkin ärsyttää, kun joka paikkaan tekee kipeää. Toissapäivänä lensin upeasti jäähallissa takamuksilleni, ja istuminen on silkkaa tuskaa. Eilen kaadoin kiehuvat keitinvedet reidelleni. Pisteeksi i:n päälle niskat ja hartiat jämähti entistä pahempaan jumiin yön aikana, kun satuin nukkumaan jotenkin omituisessa asennossa. Aamulla ei kääntynyt edes pää ilman tuskankyyneleitä. Minä se aina näköjään onnistun.
Isilmírë
Kuukivi
Tapahtuu sitä muissakin piireissä. Olen kerran Galadrielin laulun tarkkaa sanamuotoa netistä kiireessä tarkistaessani törmännyt jonkun ihmisen omaan runoblogiin, jossa hän kertoo, että "Löysin tämän runon pöytälaatikostani paperipalalle tuherrettuna. En edes muista, milloin olen kirjoittanut sen", ja teksti on sanasta sanaan Tolkienin kirjoittamaa ja Juvan suomentamaa tavaraa =)
Raivon aihe numero yksi: se, että eräs parhaaksikin ystäväksi kutsuttu henkilö on nyt jostakin jännästä syystä pitänyt täyttä radiohiljaisuutta minuun jo 13 päivän ajan. Hän ei sano mitään, vastaa mitään. Eli käytännössä äksyilee. Kysyin häneltä, olenko tehnyt jotakin, mistä hän olisi voinut suuttua, mutta ei, ei hän viitsi vastata edes siihen. Muille hän kyllä puhuu. Tämä vaikuttaa pahasti siltä, että joku jättää minut... taas. Emme ole edes riidelleet yhtään mistään ainakaan vuoteen, joten siinäkään ei ole syy tähän kummalliseen käytökseen. On ikävä tätä henkilöä, mutta sitäkin enemmän ärsyttää, koska miksei hän voi sanoa edes jotain, oli se sitten mitä tahansa?
Kaiken lisäksi minulla ei juuri ole muita hyviä ystäviä, joten tämä on nyt aika mukava tilanne taas. Ja lisäksi tuntuu taas siltä että pää ei kestä jos menetän jälleen jonkun. Kohta en voi luottaa enää kehenkään, kun joka ikinen paras ystävä/rakkaus häipyy parin vuoden jälkeen. On vain niin jotenkin paha olo henkisesti, ihan kuin joku kiskoisi minua maan alle. Tämä ei onneksi ole mikään pysyvä tila, vaan luultavasti johtuu tästä tyypistä ja sen tiedostamisesta, että hän mitä luultavammin lähtee elämästäni, jollei ihan nyt, niin kuukauden päästä ainakin.
Hyvä puoli tässä on se, että lukion loppuessa ihan kohta löydän taas uusia ihmisiä, joiden kanssa voi yrittää tätä ystäväjuttua uudestaan. Mutta sitä ennen: voihan Melkor tätä elämää! Näitä ihmisiä! Prrrkle!!
Kaiken lisäksi minulla ei juuri ole muita hyviä ystäviä, joten tämä on nyt aika mukava tilanne taas. Ja lisäksi tuntuu taas siltä että pää ei kestä jos menetän jälleen jonkun. Kohta en voi luottaa enää kehenkään, kun joka ikinen paras ystävä/rakkaus häipyy parin vuoden jälkeen. On vain niin jotenkin paha olo henkisesti, ihan kuin joku kiskoisi minua maan alle. Tämä ei onneksi ole mikään pysyvä tila, vaan luultavasti johtuu tästä tyypistä ja sen tiedostamisesta, että hän mitä luultavammin lähtee elämästäni, jollei ihan nyt, niin kuukauden päästä ainakin.
Hyvä puoli tässä on se, että lukion loppuessa ihan kohta löydän taas uusia ihmisiä, joiden kanssa voi yrittää tätä ystäväjuttua uudestaan. Mutta sitä ennen: voihan Melkor tätä elämää! Näitä ihmisiä! Prrrkle!!
Facebookissa vastaan tuli jonkun taiteilijan tekemä kuvasarja missä eläimet kohtelivat ihmisiä kuten ihmiset eläimiä. kuvissa mm. roikkui ihmisiä munat vilkkuen ja eläin oli nylkemässä ihmisen jalkaa tai sushibaarissa kalat istuivat syömässä riisipallojen päällä makaavia ihmisiä. Jostain syystä minua alkoi hirmuisesti ottaa päähän tuon kuvasarjan olemassaolo ja se mitä se minusta edustaa. En oikein osannut itsekään heti selittää miksi se herätti moista ärsytystä, mutta pikkuhiljaa päivän mittaan rupesin hoksaamaan. Kuvasarjassa ei ollut kyse vain eläinten huonosta kohtelusta ja oikeuksista hyvään elämään(vaikka tämänkin aiheisia kuvia sarjaan sisältyi) vaan se oli enemmänkin hyökkäys lihansyöntiä vastaan. Illalla katselin Kanadan luonnosta kertovaa dokumenttia ja olin varmaan tosi rasittavaa seuraa kun lohia syövien karhujen ja susien kohdalla puhisin miksi kukaan ei piirrä kuvaa missä lohi syökin karhua tai vaikka korppia.
Kerrottakoon nyt että minäkin olen hiukan huolissani tuotantoeläinten oloista ja olen myös sitä mieltä että ihminen ei tarvitse niin paljon lihaa kuin moni nykyään syö, mutta minusta ihminen on kumminkin sekasyöjä ja tämän kuvasarjan kaltaiset kannanotot lisäävät minusta vastakkaisasettelöua niiden välillä jotka syövät puhtaasti kasviksia ja niiden jotka syövät myös lihaa. Ne jotka tahtovet parantaa tuotantoeläinten oloja, vähentää lihansyöntiä tai valita mahdollisimman eettistä lihaa lokeroidaan tällaisten kuvien kautta kaikki julmiksi ja ajttelemattomiksi paholaisiksi.
Minusta jokainen syököön sitä mitä tahtoo ja tuotantoeläinten oloja on hyvä nostaa esille, mutta kun näen tällaisia äärimmäisiä hyökkäyksiä kaikkia lihansyöjiä kohtaan niin ensimmäinen mikä tulee mieleen on ottaa kanankoipi tai iso lihakimpale ja vedellä se ihan vaan mielenosoituksellisesti. Olisi kiva osata reagoida näihin asiallisemmin, mutta jos kaikki lihansyönti on pahasta niin hävitetään samantien myös kaikki petoeläimet, kissat ja koirat etunenässä. Ne kun eivät kuulu Suomalaiseen luontoon ja niidenkin ruokkimiseksi tapetaan varmasti hurjan paljon eläimiä.
Miksi ihmiset eivät osaa valita järkevää ja varmasti kaikille parasta keskitietä ja hyväksyvää, mutta valistavaa asennetta. Tällaisilla täsmäiskuilla saatetaan saada joitakin muuttamaan kantaansa, mutta varmaan pääasiassa jo valmiiksi samaa mieltä olevien olo kurjaksi. Hitaasti ja rauhassa asenneilmastoa muuttamalla saataisiin ihan varmasti huomattavasti parempia ja kestävämpiä tuloksia, mutta ei kun pitää hyökätä suoraan päin ja saada kaikki nyt ja heti mikä saa toisen puolen rakentamaan suojamuurin ja kieltäytymään ajattelemastakaan vastaan tulemista ilman asevoimia.
Kerrottakoon nyt että minäkin olen hiukan huolissani tuotantoeläinten oloista ja olen myös sitä mieltä että ihminen ei tarvitse niin paljon lihaa kuin moni nykyään syö, mutta minusta ihminen on kumminkin sekasyöjä ja tämän kuvasarjan kaltaiset kannanotot lisäävät minusta vastakkaisasettelöua niiden välillä jotka syövät puhtaasti kasviksia ja niiden jotka syövät myös lihaa. Ne jotka tahtovet parantaa tuotantoeläinten oloja, vähentää lihansyöntiä tai valita mahdollisimman eettistä lihaa lokeroidaan tällaisten kuvien kautta kaikki julmiksi ja ajttelemattomiksi paholaisiksi.
Minusta jokainen syököön sitä mitä tahtoo ja tuotantoeläinten oloja on hyvä nostaa esille, mutta kun näen tällaisia äärimmäisiä hyökkäyksiä kaikkia lihansyöjiä kohtaan niin ensimmäinen mikä tulee mieleen on ottaa kanankoipi tai iso lihakimpale ja vedellä se ihan vaan mielenosoituksellisesti. Olisi kiva osata reagoida näihin asiallisemmin, mutta jos kaikki lihansyönti on pahasta niin hävitetään samantien myös kaikki petoeläimet, kissat ja koirat etunenässä. Ne kun eivät kuulu Suomalaiseen luontoon ja niidenkin ruokkimiseksi tapetaan varmasti hurjan paljon eläimiä.
Miksi ihmiset eivät osaa valita järkevää ja varmasti kaikille parasta keskitietä ja hyväksyvää, mutta valistavaa asennetta. Tällaisilla täsmäiskuilla saatetaan saada joitakin muuttamaan kantaansa, mutta varmaan pääasiassa jo valmiiksi samaa mieltä olevien olo kurjaksi. Hitaasti ja rauhassa asenneilmastoa muuttamalla saataisiin ihan varmasti huomattavasti parempia ja kestävämpiä tuloksia, mutta ei kun pitää hyökätä suoraan päin ja saada kaikki nyt ja heti mikä saa toisen puolen rakentamaan suojamuurin ja kieltäytymään ajattelemastakaan vastaan tulemista ilman asevoimia.
Isilmírë
Kuukivi
Ehkä kuvien tarkoitus oli herätellä ihmisiä miettimään, kuinka oikeutettua on kohdella muita eläimiä tuotteina, kun ne kuitenkin todistetusti ovat yhtälailla tuntevia ja kärsiviä olentoja kuin me. Komppaan kyllä sitä, että kaikki "herättelykuvat" eivät ole asiallisia vaan onnistuvat pikemminkin vastenmielisyydellään herättämään vastenmielisyyttä myös niitä levittäviä ihmisiä ja heidän aatettaan kohtaan. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiaisiaa, että lihan syöminen on a) ympäristölle tuhoisaa, b) maapallon eläinkantaa rajusti yksipuolistavaa (suurin osa maailman eläimistä - siis muista kuin ihmisistä - on tuotantoeläimiä, ja niiden laidunten tieltä on raivattu pois käsittämättömät määrät villien eläinten asuinsijoja), c) tuotantoeläimille kärsimystä ja kuolemaa tuottavaa ja d) enenevässä määrin ihmiselle tarpeetonta ylellisyyttä, kun korvaavia kasvipohjaisia tuotteita on yhä enemmän ja yhä useammanlaisista raaka-aineista valmistettuina.
Ja ei, en sano, että jokaisen on ryhdyttävä vegaaniksi tässä ja nyt. Mutta osa ihmisistä tarvitsee mainitunlaisia näkökulman tosin päin kääntämisiä ja muita (toivottavasti hyvällä maulla toteutettuja) ravisteluja alkaakseen edes ajatella, ettei lihan syöminen kaikkine nurjine seurauksineen olekaan mikään ennalta määrätty, välttämätön ja erottamaton osa ihmiselämää vaan valinta. Täysin sallittu ja joissain tapauksissa (esim. tietyt allergiat ja perussairaudet) omalle selviytymiselle välttämätön valinta, mutta kuitenkin sellainen, jota ei ihmisen kaltaisen eettiseen ajatteluun ja omien valintojensa seurausten pohtimiseen kykenevän olennon pitäisi tehdä sen enempää asiaa miettimättä.
Tämä näin ihmiseltä, joka tuskailee parhaillaan toisaalta oman maitoriippuvaisuutensa ja toisaalta lypsykarjan huonon kohtelun (mm. vastasyntyneiden vasikoiden riistäminen emiltään) ja lyhyen eliniän (teurastus noin 4 - 5-vuotiaana, kun maidontuotanto alkaa laskea) sekä nautojen kasvatuksen aiheuttamien metaanipäästöjen kanssa.
Muoks @Jaamar , sanon vielä varmuuden vuoksi, ettei tämä vuodatus ole missään muodossa tarkoitettu moitteeksi tai kritiikiksi sinulle. Sen tarkoitus on puolustaa herättelykuvien tarpeellisuutta maailmassa, jossa lihansyönti toisaalta aiheuttaa hirveää tuhoa, toisaalta on isolle osalle ihmisiä niin totunnainen tapa, ettei sen kyseenalaistaminen tule mieleenkään. Kuvien laatu on kuitenkin tässä avainasemassa, ja reaktiostasi päätellen näkemäsi kuvat sortuivat vastenmielisyyksillä mässäilyyn.
Ja ei, en sano, että jokaisen on ryhdyttävä vegaaniksi tässä ja nyt. Mutta osa ihmisistä tarvitsee mainitunlaisia näkökulman tosin päin kääntämisiä ja muita (toivottavasti hyvällä maulla toteutettuja) ravisteluja alkaakseen edes ajatella, ettei lihan syöminen kaikkine nurjine seurauksineen olekaan mikään ennalta määrätty, välttämätön ja erottamaton osa ihmiselämää vaan valinta. Täysin sallittu ja joissain tapauksissa (esim. tietyt allergiat ja perussairaudet) omalle selviytymiselle välttämätön valinta, mutta kuitenkin sellainen, jota ei ihmisen kaltaisen eettiseen ajatteluun ja omien valintojensa seurausten pohtimiseen kykenevän olennon pitäisi tehdä sen enempää asiaa miettimättä.
Tämä näin ihmiseltä, joka tuskailee parhaillaan toisaalta oman maitoriippuvaisuutensa ja toisaalta lypsykarjan huonon kohtelun (mm. vastasyntyneiden vasikoiden riistäminen emiltään) ja lyhyen eliniän (teurastus noin 4 - 5-vuotiaana, kun maidontuotanto alkaa laskea) sekä nautojen kasvatuksen aiheuttamien metaanipäästöjen kanssa.
Muoks @Jaamar , sanon vielä varmuuden vuoksi, ettei tämä vuodatus ole missään muodossa tarkoitettu moitteeksi tai kritiikiksi sinulle. Sen tarkoitus on puolustaa herättelykuvien tarpeellisuutta maailmassa, jossa lihansyönti toisaalta aiheuttaa hirveää tuhoa, toisaalta on isolle osalle ihmisiä niin totunnainen tapa, ettei sen kyseenalaistaminen tule mieleenkään. Kuvien laatu on kuitenkin tässä avainasemassa, ja reaktiostasi päätellen näkemäsi kuvat sortuivat vastenmielisyyksillä mässäilyyn.
Last edited:
Dracaena
Raseena
Varmaankin tuollaisissa kuvissa ongelmallista on se, että ne näyttävät ottavan kantaa ravintoketjun toimimiseen: voi miten kamalaa on syödä puolustuskyvyttömiä eläimiä! Miltä tuntuisi, jos lampaat söisivätkin sinut?!
Koska tottahan toki ihmisten on erittäin luonnollista, mahdollista ja sallittua syödä eläimiä, siinä missä karhulla on oikeus syödä lohta. Pikemminkin pitäisi tarttua siihen, että on väärin syödä eläimiä näin, kuin meillä etenkin länsimaissa sitä syödään, kuten Isilmírëkin sitä kuvaili. Provosointi ja ravistelu on tosiaan joskus tarpeen, mutta minusta(kaan) tämä tapa ja näkökulma, joka noissa kuvissa (joita en siis ole nähnyt) on, tuskin tehoaa kovin hyvin. Ilmeisesti kun edes kuvat niiden tuotantoeläinparkojen oloista eivät hetkauta joitakin vähentämään lihansyöntiä edes vain muutamaan kertaan viikossa.
Ja Isilmírën maitoriippuvaisuuteen: no, onhan aika vaikea löytää esimerkiksi luonnonjogurttia vastaavaa kasvipohjaista tuotetta, jossa ei olisi hillittömästi sokeria ja muita lisäaineita.
Ikävää onkin se, että siinä missä lihansa voi itse metsästää tai ostaa lähiluomutilalta ja luottaa siihen, että se ei ole niin epäeettistä, edes vapaan lehmän maitotuotteet tai luomumaitotuotteet eivät yleensä niin kovin paljon takaa, että se lehmä olisi oikeasti elänyt luonnollisen ja onnellisen elämän. Vrt. tämä blogipostaus (disclaimer: keskimäärin luen Kemikaalicocktailia varsin kriittisesti ja monesta asiasta ärsyyntyen, mutta kyllä Shingler aina välillä tietääkin).
Ärsyttää: varasin aikoinaan lääkäriajan tälle aamulle kahdeksaksi, koska uskoin, että täysi koulupäivä alkaa heti kymmeneltä. Mutta kuinka ollakaan kaikki muu on tältä päivältä peruttu ennen kello kahdeksaatoista.
Koska tottahan toki ihmisten on erittäin luonnollista, mahdollista ja sallittua syödä eläimiä, siinä missä karhulla on oikeus syödä lohta. Pikemminkin pitäisi tarttua siihen, että on väärin syödä eläimiä näin, kuin meillä etenkin länsimaissa sitä syödään, kuten Isilmírëkin sitä kuvaili. Provosointi ja ravistelu on tosiaan joskus tarpeen, mutta minusta(kaan) tämä tapa ja näkökulma, joka noissa kuvissa (joita en siis ole nähnyt) on, tuskin tehoaa kovin hyvin. Ilmeisesti kun edes kuvat niiden tuotantoeläinparkojen oloista eivät hetkauta joitakin vähentämään lihansyöntiä edes vain muutamaan kertaan viikossa.
Ja Isilmírën maitoriippuvaisuuteen: no, onhan aika vaikea löytää esimerkiksi luonnonjogurttia vastaavaa kasvipohjaista tuotetta, jossa ei olisi hillittömästi sokeria ja muita lisäaineita.
Ikävää onkin se, että siinä missä lihansa voi itse metsästää tai ostaa lähiluomutilalta ja luottaa siihen, että se ei ole niin epäeettistä, edes vapaan lehmän maitotuotteet tai luomumaitotuotteet eivät yleensä niin kovin paljon takaa, että se lehmä olisi oikeasti elänyt luonnollisen ja onnellisen elämän. Vrt. tämä blogipostaus (disclaimer: keskimäärin luen Kemikaalicocktailia varsin kriittisesti ja monesta asiasta ärsyyntyen, mutta kyllä Shingler aina välillä tietääkin).Ärsyttää: varasin aikoinaan lääkäriajan tälle aamulle kahdeksaksi, koska uskoin, että täysi koulupäivä alkaa heti kymmeneltä. Mutta kuinka ollakaan kaikki muu on tältä päivältä peruttu ennen kello kahdeksaatoista.
Last edited:
Fairy tale
Lapinorava
Mulla ei ole muutamaan viikkoon ollut mitään tähdellistä asiaa kirjoitettavaksi mihinkään topikkiin ja olen odotellut tulisiko jossain vaiheessa jotain. Nyt tuli kitisemisen aihetta, nimittäin mua rasittaa tuo mitä tuolta ikkunasta katsottaessa näkyy. Tai pikemminkin ei näy, nimittäin säkkipimeys. Nyt alkaa se pitkä pimeä jakso ja olen jo nyt ärsyyntynyt. Ei huvita olla liikkeellä missään kun hämärä tulee, on vain fiilis, että kohta pitää mennä nukkumaan ja haluaakin vain mennä peiton alle. Nytkin kello on puoli seitsemän. Onhan tässä muutama tunti iltaa jäljellä. Mutta ensiviikolla pimeys laskeutuu tuntia ennen, kun kellot siirretään talviaikaan. Alkaa aika, jolloin on pimeää töihin mennessä ja kohta myös sieltä tullessa. Olen tajunnut, että olen päiväotus, kuten oravatkin ovat päiväaktiivisia. Nekin tajuavat pistää pään tyynyyn ja kadota koloon, kun hämärät otukset lähtevät liikkeelle. Kitinä kitinä ja ininä ininä, että silleen.
Dracaena
Raseena
On tämäkin, kun saman päivän aikana tulee tähän topikkiin eri aiheesta. Mutta tämä aihe on vaivannut kuukausia ja nyt se taas räjähti silmille, että on pakko purkaa sitä.
Olen ollut noin vuoden mukana sairastamani sairauden vertaisryhmässä netissä. Yksi ihminen tuossa ryhmässä raivostuttaa minua niin, että haluan oikeasti huutaa ääneen. En millään osaa erottaa, ärsyttääkö hän minua, koska hän vain subjektiivisesti persoonallisuudeltaan ja ulosanniltaan on sellainen ihminen, joista en pidä (mm. paljon teennäiseltä vaikuttava aurinkoisuutta ja optimismia, jonka voimin hän tulee lässyttämään lohdutuksia kun sisäinen realistineni ei niitä yhtään sietäisi, ja hän käyttää yhdestä sairauden muodosta vanhentunutta termiä), vai onko hänessä jotain yleisestikin tunnustettavaa vääryyttä, josta hermostun ihan ymmärrettävästi. Kuten se, että hänellä vaikuttaa minun mielestäni olevan kapea näkemys siitä, miten tästä sairaudesta voi parantua ja hän hehkuttaa niitä omia hyviksi toteamiaan hoitokeinoja kuin Raamatun sanaa joka ainoassa viestissä. Ja aina samalla loppumatonta rohkaisua huokuvalla imelällä tyylillään. Lisäksi hän tuntuu melko herkästi torjuvan "tavallisten" lääkärien tarjoamat hoidot kertakaikkisen väärinä ja haitallisina. Minusta on edesvastuutonta lietsoa tuollaista lääkäriepäluottamusta, vaikka vaihtoehtoisemmista hoitomuodoistakin on oikeasti ollut paljon apua monille.
Vakavasti harkitsen ryhmästä eroamista, koska minä en kerta kaikkiaan siedä tuota ihmistä. Toisaalta olisi tarve päästä johonkin vertaisryhmään avautumaan ja pyytämään neuvoja. Ryhmässä on vain nykyään vain kourallinen aktiivisia viestittelijöitä, ja tämä henkilö on heistä aktiivisin, joten häneltä ei voi välttyä. Päivä menee pilalle, kun häneltä tulee viestiä, vaikkei se liittyisi minuun mitenkään. Monen muun päivän hänen viestinsä ilmeisesti pelastavat, enkä voi ymmärtää sitä.
Olen ollut noin vuoden mukana sairastamani sairauden vertaisryhmässä netissä. Yksi ihminen tuossa ryhmässä raivostuttaa minua niin, että haluan oikeasti huutaa ääneen. En millään osaa erottaa, ärsyttääkö hän minua, koska hän vain subjektiivisesti persoonallisuudeltaan ja ulosanniltaan on sellainen ihminen, joista en pidä (mm. paljon teennäiseltä vaikuttava aurinkoisuutta ja optimismia, jonka voimin hän tulee lässyttämään lohdutuksia kun sisäinen realistineni ei niitä yhtään sietäisi, ja hän käyttää yhdestä sairauden muodosta vanhentunutta termiä), vai onko hänessä jotain yleisestikin tunnustettavaa vääryyttä, josta hermostun ihan ymmärrettävästi. Kuten se, että hänellä vaikuttaa minun mielestäni olevan kapea näkemys siitä, miten tästä sairaudesta voi parantua ja hän hehkuttaa niitä omia hyviksi toteamiaan hoitokeinoja kuin Raamatun sanaa joka ainoassa viestissä. Ja aina samalla loppumatonta rohkaisua huokuvalla imelällä tyylillään. Lisäksi hän tuntuu melko herkästi torjuvan "tavallisten" lääkärien tarjoamat hoidot kertakaikkisen väärinä ja haitallisina. Minusta on edesvastuutonta lietsoa tuollaista lääkäriepäluottamusta, vaikka vaihtoehtoisemmista hoitomuodoistakin on oikeasti ollut paljon apua monille.
Vakavasti harkitsen ryhmästä eroamista, koska minä en kerta kaikkiaan siedä tuota ihmistä. Toisaalta olisi tarve päästä johonkin vertaisryhmään avautumaan ja pyytämään neuvoja. Ryhmässä on vain nykyään vain kourallinen aktiivisia viestittelijöitä, ja tämä henkilö on heistä aktiivisin, joten häneltä ei voi välttyä. Päivä menee pilalle, kun häneltä tulee viestiä, vaikkei se liittyisi minuun mitenkään. Monen muun päivän hänen viestinsä ilmeisesti pelastavat, enkä voi ymmärtää sitä.
Hirmuinen
Rivikontulainen
Yksilötason Win-Win-tilanne olisi, jos löytäisit samalla lailla ajattelevia ihmisiä ja perustaisitte oman ryhmän.
Jaloillaan voi äänestää, kävelemällä pois.
Toisaalta yksi netin ongelma on että ihmiset pirstaloituvat samanhenkisiin kuppikuntiin, jolloin homeopaatit ja enkeliterapeutit saavat rauhassa levittää ilosanomaansa, koska kukaan ei heidän väitteitään kyseenalaista, koska kriittiset ihmiset ovat vapaaehtoisesti poistuneet heidän vaikutuspiiristään.
Laajemmasta perspektiivistä katsottuna olisi siis vielä parempi, jos löytäisit motivaatiota pysyä nykyisessä ryhmässäsi ilmaisten oman mielipiteesi ja ärsytyksen aiheesi (silloin kun ärtymykseen on validi aihe).
Dracaena
Raseena
Mutta kun ryhmässä todellakin on varsin vähän sellaista väkeä, joka nykyään osallistuisi useammin kuin yhdellä viestillä puolessa vuodessa eikä siellä näy olevan yleisiä ilmapiiriongelmia. Mitään kapinallisuuttakaan en havaitse muualla kuin omassa kettuuntuneessa päässäni. Tuntuu siis todellakin siltä, että olen ainoa, jota tämä kyseinen ihminen ja sitä kautta muutenkin koko ryhmä ottaa päähän (tai sitten ne kaikki muut ärsyyntyvät ovat lakanneet seuraamasta ryhmää). Jaloillaan äänestäminen ei sinänsä ole tehokas protesti, koska tässä ryhmässä ei rivijäsenenä näe, keitä siellä oikeasti on (vrt. esim. Facebook-ryhmät), jos he eivät kirjoita mitään. Miten minä sieltä voisinkaan koota oman raseniaanisen ryhmän?
(En myöskään haluaisi leimautu k#*ipääksi mainostamalla siellä että perustin uuden ryhmän, jos olet kiva tyyppi niin liity, mutta jos olet hlö X niin turha vaivautua.
)
Ja en uskalla ilmaista omaa mielipidettäni kovin usein, koska pelkään että se muotoutuu ad hominem -päänaukomiseksi (edit: kirjoitin aluksi ad hoc, mitäs yritin hienostella latinalla
) tätä tiettyä ihmistä kohtaan. On jotenkin todella vaikeaa käydä pelkkien argumenttien taisteluun, kun tämä persoona on niin vahvasti läsnä joka paikassa mielipiteineen. Kun joku muu kysyy neuvoa ja hän vastaa, olen joskus tarjonnut oman sanani väliin että hei, tämä ei ole ainoa näkemys, älkää ottako hänen sanaansa lääkärin määräyksenä tai ainoana tienä, mutta tuskinpa sitä kukaan kuuntelee, pientä piipitystä jylinän alla. Ongelmallisuutta lisää se, että tämä henkilö on todella pitkäaikainen jäsen, jonka kokemuksia monet tarvitsevat. Ja ilmeisesti se rohkaisulässytys tosiaan on monille tärkeä henkireikä. Jos siellä ei kovin moni muu vastaa angstisiin purkautumisiin, niin kai siihen ainoaan lohduttajaan on helppo leimautua?
(En myöskään haluaisi leimautu k#*ipääksi mainostamalla siellä että perustin uuden ryhmän, jos olet kiva tyyppi niin liity, mutta jos olet hlö X niin turha vaivautua.
)Ja en uskalla ilmaista omaa mielipidettäni kovin usein, koska pelkään että se muotoutuu ad hominem -päänaukomiseksi (edit: kirjoitin aluksi ad hoc, mitäs yritin hienostella latinalla
) tätä tiettyä ihmistä kohtaan. On jotenkin todella vaikeaa käydä pelkkien argumenttien taisteluun, kun tämä persoona on niin vahvasti läsnä joka paikassa mielipiteineen. Kun joku muu kysyy neuvoa ja hän vastaa, olen joskus tarjonnut oman sanani väliin että hei, tämä ei ole ainoa näkemys, älkää ottako hänen sanaansa lääkärin määräyksenä tai ainoana tienä, mutta tuskinpa sitä kukaan kuuntelee, pientä piipitystä jylinän alla. Ongelmallisuutta lisää se, että tämä henkilö on todella pitkäaikainen jäsen, jonka kokemuksia monet tarvitsevat. Ja ilmeisesti se rohkaisulässytys tosiaan on monille tärkeä henkireikä. Jos siellä ei kovin moni muu vastaa angstisiin purkautumisiin, niin kai siihen ainoaan lohduttajaan on helppo leimautua?
Last edited:
Kointähti
Koala on steroids
Keittää pahasti. Facebook kanteli minulle Suomalaisuuden Liiton toiminnanjohtajan tykkäävän julkisesta päivityksestä, jossa vertaillaan valtamedian propagandaa MV-lehden totuuteen Kansallisen Vastarintaliikkeen mielenosoituksessa sattuneesta Jimi Karttusen kuolemantapauksesta. Tiivistettynä tämän esityksen mukaan valtamedia yritti rakentaa Jimistä pyhäkoulupoikaa, vaikka tämä oli todellisuudessa huumeidenkäyttäjä ja pikkurikollinen. Ottamatta kantaa väitteiden totuudellisuuteen totean vain, että suomalaisessa mediassa ei ole ollut tapana revitellä rikosuhrien elämäntavoilla, eikä varsinkaan vihjailla toisten ihmisten ansaitsevan kuoleman. MV-lehden kannattajilta tuntuvat puuttuvan alkeellisimmatkin inhimillisyyden piirteet.
Tähän valtavirta vs totuus -jaotteluun liittyen kuulin myös eilen ihan uutta informaatiota sumerilaisista, nämä kuulemma kirjoittelivat savitauluille ja rakentelivat kaupunkeja jo 14 000 vuotta sitten. Mutta niin vaan vaietaan totuudesta, vaikka netistä löytyy kaikki tarvittava informaatio parilla klikkauksella.
Tiedon valtatie my ass.
Tähän valtavirta vs totuus -jaotteluun liittyen kuulin myös eilen ihan uutta informaatiota sumerilaisista, nämä kuulemma kirjoittelivat savitauluille ja rakentelivat kaupunkeja jo 14 000 vuotta sitten. Mutta niin vaan vaietaan totuudesta, vaikka netistä löytyy kaikki tarvittava informaatio parilla klikkauksella.
Tiedon valtatie my ass.
eowynofmay
Kontulainen
Meinasin ensin ilahtua siitä, että aktiivisuusranneke suostui synkronoitumaan monen päivän pohtimisen jälkeen. Mutta ohjelmistopäivitys (joka ilmeisesti oli syynä tähän hidasteluun) oli muuttanut erittäin käyttökelpoisen digitaalisen kellonajan näytön kärpäsenpaskan kokoiseksi viisarikello-näytöksi, josta ei saa edes silmälaseilla selvää kumpi on minuutti- ja kumpi tuntiviisari. Varsinkin, kun kellon keskelle on ahdettu vielä päivämäärä.
Minulla on ollut ko. laite yöpöydällä ja siitä on ollut kätevä herätessä tarkistaa kellonaika. Nyt voit arpoa oletko herännyt klo 3:35 vai 6.15. Kointähteä lainatakseni: aktiivisuusranneke my ass!
Minulla on ollut ko. laite yöpöydällä ja siitä on ollut kätevä herätessä tarkistaa kellonaika. Nyt voit arpoa oletko herännyt klo 3:35 vai 6.15. Kointähteä lainatakseni: aktiivisuusranneke my ass!
Dracaena
Raseena
Ärsyttää, että kuulen lähes poikkeuksetta toteamukseeni "En ole Facebookissa" vastakysymyksen "Käytätkö sä sähköpostia?". No en tietenkään, typerä kysymys. Vain kirjekyyhkyillä ja toisinaan lankapuhelimella saa yhteyden. Kaikki koulutyötkin palautan käsinkirjoitettuina opettajille henkilökohtaisesti. Minähän olen täysin mahdoton ihminen ja yhteistyökyvytön ja vieläpä äärimmäinen teknologiakonservatiivi. *facepalm*
No, ainakaan se yleisin vastakysymys ei ole "Voisit nyt liittyä".
No, ainakaan se yleisin vastakysymys ei ole "Voisit nyt liittyä".
Fairy tale
Lapinorava
Minä annan ryöpytä hyvin pitkän vastauksen (kysyjän kiusaksi) kun kerron, että minua ei löydy Facebookista. Ja teen selväksi sen asian, että sähköposti rapsahtaa kännykkääni saman tien, joten se on erittäin hyvä tapa pistää viestiä. Kännykän rapsahdus kutsuu tarttumaan tuohon hakulaitteeseen hyvinkin pian. Se on pitkin päivää käden ulottuvilla, myös töissä ollessani.
Nyt kyllä tuli kiusaus että seuraavalla kerralla voisin mainita nuo kirjekyyhkysten ja etanapostin käytön ja sanoa itseni irti kaikesta sähköisestä sivistyksestä.
Steelsheen
teräskiiltovotjake
Anteeksi kun aina tartun toisten ärsytyksenaiheisiin, mutta siis ymmärsinkö oikein että jos joku kysyy sulta oletko Facebookissa, niin sille kysyjälle pitää ryöpyttää ja kettuilla? Jos sitä siis vaan kysyy eikä aloita sitä "no mikset ole" -inttämistä, jonka rasittavuutta en epäile yhtään? Esim. minulle FB on yksi näppärimpiä ja mieluisimpia väyliä keskustella ihmisten kanssa, joten totta kai ehdotan sitä ensimmäisenä, ja sitten keksitään joku muu vaihtoehto jos vastapuoli ei sitä käytä. Pikaviestimiin tottuneelle sähköposti taas tuntuu vähän kömpelöltä viestimuodolta ja esim. itselläni sähköposti nimenomaan ei kilahda kännykkään ja sillä ei todellakaan tavoita minua nopeasti, ja tiedän että monien muiden kohdalla tilanne on sama. On siis aika vaikeaa arvata mikä on kullekin just se oikea kommunikaation muoto ja olla edes ehdottamatta vääriä.
Vähän samaan aiheeseen liittyen (olenkohan jo avautunut tästä? No antaa mennä). Minusta tuntuu että kaikilla oletetaan olevan älypuhelin tai ylipäänsä jonkunlainen taskutietokone. Monesti olen saanut facebookiin sellaisia viestejä joihin pitäisi vastata heti, mutta kun saankin ne vasta illalla niin on jo myöhäistä reagoida. Tai minun piti päästä mukaan yhteen kimppakyytikeskusteluun niin ensimmäiseksi kysytään minun watsappitiliä (tai jotain sen tapaista) ja kun sanoin ettei ole niin koko homma siirrettiin meseen ennen kuin ehdin edes sanoa ettei ole sitäkään että jos vaikka laittaisitte ihan vaan tekstiviestin. Yleensäkin tekstari tai puhelinsoitto on minusta se paras tapa yrittää tavoittaa ihmisiä jos heidät pitää saada kiinni nopeasti. En tiedä olenko tässä asiassa ihan väärässä ja vanhanaikainen, mutta jos olen liikenteessä niin en todellakaan kanna tietokonetta mukana. Jos istun vaan kotona sisällä niin sitten kyllä facebookissakin vastaan nopeasti, mutta wi voi olettaa että istun ihan jatkuvasti koneen ääressä.
Dracaena
Raseena
Minä ja Fairy Tale ajateltiin ehkä hieman erilaisia tilanteita facebookittomuuskeskustelulle? Minä ajattelin esimerkiksi ryhmätyön järjestäytymistä, jossa mietitään yhteydenpitokanavia tai harrastuspiirien tiedonkulkua (esim. hiljattain: orkesterin harjoitusaikataulut tulee yleensä sähköpostiin, mutta osasta muutoksista oli kerrottu vain Facebook-ryhmässä tai peräti Whatsapp-ryhmässä [minulla ei ole Whatsappiakaan joten lisää pisteitä yhteistyökyvytön-teknologiakonservatiivi-tilille]) tai vaikka vain luokkalaisten vapaamuotoisen ajanvieton suunnittelua sekä erityisjärjestelyitä, joita minä tarvitsen tiedon välittymiseksi. Eli kyse on ollut juurikin siitä, mitä väylää pitkin nyt viestitään näistä käsillä olevista asioista. Niissä tilanteissa minä en ainakaan halua ylipäänsä käydä mitään kiihkeää keskustelua Facebookin puolesta tai vastaan (enkä viitsisi edes vastata kysymykseen, miksi en ole Facebookissa). Sen sijaan jos on syvällisempi keskustelutilanne, jossa puhutaan vaikkapa nimenomaan Facebookin ulkopuolelle jättäytymisen syistä ja vaikutuksista, ehkä silloin ymmärtäisin ryöpyttämisen.
Fairy tale
Lapinorava
Steel, viittaat käyttämiini sanoihin ryöpyttää ja kysyjän kiusaksi. Ei, tapanani ei ole kettuilla. "Ryöpyttämisellä" ja "ihmisen kiusaksi" vastaan siis paljon pidemmin mitä kysyjä odottaa, eli annan muutaman perustelun saman tien, ennen kuin kysyjä ehtii kysyä tuon "no mikset ole". Kerron ilman kysymättä jo valmiiksi ne muut kanavat joissa olen. En voi oikeasti tietää vastaanko ihmisten kiusaksi vai en ja ottaako joku sen kettuiluna. Kuka siitä oikeasti kiusaantuu. Yksi ihminen kyllä keväällä kiusaantui kun sanoin, että voin kyllä jollain yhteisön tunnuksilla mennä Facebookiin, mutta en halua sinne omalla nimelläni. Hän ajatteli että haluan omalle toiminnalleni mainosta. No, en kyllä halunnut. Jos vaikka järjestämäni retki tarvii mainosta, niin kyllä minulla voisi olla nuo yhteisön tunnukset käytössä, kun en omia kerran halua.
- Profiiliviesti
