Itketään yhdessä

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Eräs kontulainen laittoi toisen sosiaalisen median puolella pyynnön listata lauluja jotka saavat itkemään, mutta silti tuntuvat jotenkin hyvältä.
Siirretään kysymys tänne siinä muodossa että laita tähän kappale (joko videona taikka vain sanat) jonka äärellä olet joskus itkenyt. Vielä parempi jos liittää kappaleeseen jonkinlaisen tarinan siitä miksi se on niin koskettava tai mikä kohta erityisesti on koskettava. Henkilökohtaiset tarinat saavat kappaleet aina aukeamaan ihan eri tavalla ja siksi pyydän tarinoita, mutta jos itse kokee että saatesanoja ei tarvita niin olkoon sekin ihan ok.

Minä aloitan kappaleella joka on varmasti suurimmalle osalle tuttu ja ehkä jopa vähän kulunut. Näin minäkin ajattelin kunnes minulle hyvin tärkeä vaari kuoli joitain vuosia sitten kesän lopulla. Vaari, joka oli lähes koko elämänsä asunut samassa paikassa, rakasti kulkea metsissä, tiesi paljon luonnosta ja eläimistä ja tykkäsi puuhailla pihapiirissä. Vaari joka kuului siihen paikkaan ja jonka äänen luulin kuulleeni eteisestä vielä senkin jälkeen kun vaaria ei enää ollut. Vaari joka oli jollekin lapsistaan todennut viimistä kertaa tavatessa että hän menee edeltä varaamaan parhaan telttapaikan ja odottaa siellä.

Kun ihan varoittamatta ja osaamatta varautua kuulin tämän kappaleen auton soittimesta vaarin kuoleman jälkeen se aukesi minulle ihan eri tavalla ja täytyy sanoa että se myös auttoi omalla tavallaan käsittelemään tapahtunutta.

Mun sydämeni tänne jää
aina asuinpailleen
vaik itse saan vain viivähtää
kesäiltaan viimeiseen

Kun mennyt oon, niin kuulet
vain kuiskeen rantamainingin
jos uskot enemmän kuin luulet
siinä sua tervehdin

Sä kevään näät taas kerran
ja kuulet laulut lintujen
jos herkistyt ees hetken verran
silloin ymmärrät sen



Edit. Tässä vielä linkki runoon jonka kirjoitin kohta vaarin kuoleman jälkeen.
 
Last edited:
Minun vesiputousbiisini on Lumiukon Walking in the Air alkuperäisversiona. Sen laulavalla pojalla on niin kertakaikkisen kaunis ääni, laulu itse on niin satumainen, ja piirretyn loppu niin surullinen.

 
Luulen että tämäkin on monille tuttu laulu. Evakon laulu kertoo perheestä joka lähti Karjalasta sotaa pakoon.
 
Tämä laulu ei itketä minua itseäni, mutta sen esittäjä puhkesi itkuun tässä livetaltioinnissa neljää sanaa ennen sanoituksen loppua.


Basisti meni hienosti tukemaan solistia tunteenpurkauksen jälkeen miehisen vähäeleisesti.
 
Satekai, samikset. Opettelin joskus laulun sanojakin, mutta viimeistään viimeisen säkeistön kohdalla alkoi aina itkettää liikaa. Varsinkin se viimeinen "Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla, kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala" on koko tarinan jälkeen kaikessa vähäeleisyydessään niin haikea, ettei sitä kestä kuivin silmin.
 
Olen Evakon laulusta ihan samoilla linjoilla Satekain ja Isilmíren kanssa. Kuulin sen ensimmäisen kerran kun kesäleirillä 3 tai 4 -vuotias poika lauloi sen saunassa (osasi alusta loppuun ulkoa). Myöhemmin etsin sen netistä ja kuuntelin. Ensimmäinen kohta joka itkettää on se kohta jossa "Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit. Heitä johti lapsen kasvoiset nuo vänrikit. Moni kulki silloin elämässään viime retkensä". Pikkuveli oli silloin armeijassa ja näin liian elävästi hänet tuossa tilanteessa.
Seuraavaksi itken sitä kun joku oli pakannut mukaansa koko omaisuutensa joka käsitti viisi pientä lasta ja kahvipannun. Sitten sen kun pieni veli syntyy junassa ja Lotat antavat kauravelliä. Sitten sitä kun äiti pienine lapsineen jäi tielle. Seuraavana kun isä kertoo palaavansa kotiin, mutta tuleekin arkussa.
Jos en aiemmin itke niin tuossa samassa kohdassa jossa Isilmírekin. Jos muuten pystyisinkin pitämään tunteet kurissa, mutta sana "mie" vie ajatukset kotiseudulle. Ja muutenkin herkistyn kaikista vanhan kotiseudun muistelulauluista niin tuo on vaan liikaa.

Tästä johtui mieleen laulu joka on hyvin saman henkinen ja jolle olen itkenyt useita kertoja. Kyseessä on kirkollinen laulu, mutta se ei mitenkään vähennä sen kauneutta.
 
Minä itkin viimeksi silloin, kun äiti kuoli 35 vuotta sitten, mutta tämä saa palan kaikkein ylimmäksi kurkussa.
 
Tämä ei ehkä sovi täysin ketjun kuvaukseen. mutta ihan sama. Minulle tämä on joukko kauniita muistoja, jotka muuttuivat rumiksi. Joka kerta kun tämän kuuntelee, on kuin työntäisi ensin puukon hitaasti sydämeen ja sitten alkaisi kiertämään sitä haavassa. Mutta on niin kaunis, että on pakko.
 
Ylös