Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Olin muuten viikonloppuna Helsingissä kuuntelemassa keskustelua jossa yhtenä aiheena oli motivoituminen uusista liikuntamuodoista ja siellä nousi esille se että saa innostua ja ostaa välineet uuteen harrastukseen, harrastaa sitä kuukauden tai kaksi ja todeta että nyt olisikin kivempi tehdä jotain muuta, myydä varusteet ja ostaa uudet uutta harrastusta varten. Että tärkeintä on että tekisi jotain mistä nauttii ja että yleensä tekee jotakin. Ei tarvitse uppoutua täydellä sielulla ja ruumiilla vuosiksi eteenpäin. Voi vaan haahuilla kokeilemassa kaikkea ja se on oikeasti ihan ok.
 
Minulla on mennyt runsaat kolmisen vuotta on-off siihen, että liikunnasta on alkanut tulla osa arkea ja usein myös kivaa. Liikuntarutiinin säilymiselle omalla kohdallani tärkeämpää tuntuu olevankin se, että oma käsitys itsestä on alkanut sisältää liikunnan.

Taisi olla vuotta 2011/2012 kun ensi kertaa innostuin kehonpainotreenistä, jota pystyi tekemään kotona ja liikesarjojen tauoilla vaikka viikkaamaan pyykkiä.

Keväällä 2013 ostin juoksu-/jumppatrikoot, joita tosin rohkenin käyttää vasta kesätöissä toisessa kaupungissa ollessa. Sinä kesänä myös kokeilin zumbaa, mikä ei ollut ihan minun juttuni mutta pelkkä kokeilu mursi päänsisäisiä muureja.

Keväällä 2014 työharjoittelussa ulkomailla hankin kuntosalijäsenyyden ja käytin sitä aika ahkerasti. Kesällä 2014 sain vedettyä useamman leuan, kunnes sairastelukierre iski ja treenit jäivät niin pitkäksi aikaa etten enää leukaa saanutkaan. Sitten jossain vaiheessa osittain Rahkamuija-bloggarin inspiroimana innostuin vapailla painoilla salilla treenaamisesta ja sitä liikuntani lähinnä nykyään on (koiran kanssa ulkoilua lukuunottamatta).

Muita merkkipylväskohtia en nyt heti saa kaivettua mielestäni, mutta pitkähkö prosessi tämä on ollut. Urheiluhenkisen (ja kannustavan) avomussun osuus ei ole ollut ihan pieni. Olen myös sen verran suorituskeskeinen ihminen, että treeniohjelman kertova, suorituksista kehuva ja niistä kirjaa pitävä sovellus on ollut tärkeä apuväline. Ensin kehonpainotreeniin You Are Your Own Gym ja nyt Stronglifts 5x5. Molemmista saa perusnäppärän version ilmaiseksikin.
 
Last edited:
Kiitos kaikille vastanneille. Sai ainakin vähän purtavaa aivoille, pitää kokeilla paria suositelluista jutskista, että voi ainakin sanoa tehneensä (yrittämistä kun ei ole). Ingress ja boulderointi näin äkkiseltään kuulostavvat mielenkiintoisimmilta vaihtoehdoilta.

Ratsastus on vähän liian kokonaisvaltaista puuhaa, jos ei muuten ole heppaihminen ja se tärkeämpi juttu on, että olen allerginen joko heppojen pölylle tai heinäpölylle tai molemmille, kun aina tallissa käydessä alkaa hengitysvaikeudet. Vanhin lapsi nimittäin harrastaa ratsastusta varsin aktiivisesti ja nykyään lähes ainoat kerrat kun häntä näkee, ovat ne "voitko lähteä viemään/hakemaan tallille/tallilta", eli olen armoitettu taksi.
 
Miitissä saat kuulla Ingressistä enemmän kuin olet koskaan halunnut tietääkään. Jos haluat etukäteistietoa elinympäristösi tilanteesta, niin yksäröi sijaintisi minulle: missä asut, missä käyt töissä. Jos toimit alueella, jossa vastakkainen väri on niskan päällä, etenet nopeasti tasoissa, mutta saatat masentua jatkuvasta mätkimisestä niin, että lopetat koko pelaamisen. Toisaalta jos vaikutat omiesi joukossa, etenet hitaasti ja kilpailet pisteistä joukkuetovereidesi kanssa. Pelin sosiaaliseen puoleen kannattaa heittäytyä heti alussa, koska yksikseen pelaavat tapaavat lopettaa nopeasti, kun ketään muuta eivät omat suoritukset kiinnosta.
 
Ankeuttaja sanoi:
Vanhin lapsi nimittäin harrastaa ratsastusta varsin aktiivisesti ja nykyään lähes ainoat kerrat kun häntä näkee, ovat ne "voitko lähteä viemään/hakemaan tallille/tallilta", eli olen armoitettu taksi.
Click to expand...

Tämä on aika offtopic, ellei ajattele niin, että puhun kilpaurheilevan lapsen perheen elämäntavasta, mutta mainitsenpa kuitenkin: puolisoni, joka pääasiassa huolehtii kahden lapsemme kuljettamisesta treeneihin ja kisoihin, teetti jo muutama vuosi sitten itselleen seurapaidan, jossa on pelinumerona hänen syntymävuotensa ja nimenä ISÄTAKSI.
 
Isilmírë sanoi:
Tämä on aika offtopic, ellei ajattele niin, että puhun kilpaurheilevan lapsen perheen elämäntavasta, mutta mainitsenpa kuitenkin: puolisoni, joka pääasiassa huolehtii kahden lapsemme kuljettamisesta treeneihin ja kisoihin, teetti jo muutama vuosi sitten itselleen seurapaidan, jossa on pelinumerona hänen syntymävuotensa ja nimenä ISÄTAKSI.
Click to expand...

Koskapa toinen asia, jonka johdosta minuun otetaan yhteyttä, on tietokonetuki, niin vastaan säännöllisesti puhelimeen:"Lempäälän taksi ja tietokone".
 
Lempäälässä kannattaisi ehkä ryhtyä smurffiksi, sillä sammakoilla näyttäisi olevan hienoinen ylivoima ja tasapaino edistyisi. Jos käyt Helsingissä töissä, saat sikäläisiltä smurffeilta hyödyllisiä virtuaalisia tavaroita ja vinkkejä pelaamiseen. Valitse siis factioniksi The Resistance. Tässä on heidän nettisivunsa: http://resistance.fi/en/home-2/ Meidän sammakoiden saitti on valaistuneet.fi.
 
Kävin taas boulderoimassa. Tänään pohdin, että onko tämä kuitenkaan sopiva harrastus työläiselle, jonka sormien täytyy olla töissä täydessä iskussa :D Mutta mitä välii!!!! Kun se on niin hienoa! Ja nälkä kasvaa syödessä... jos tällä kertaa menisi tuo reitti tai tuo!

Mattfield sanoi:
Eräs aloitteleva kiipeilijä, jota en ennestään tuntenut, kävi juuri testaamassa luonani kiipeilykenkiä, joista olin jättänyt ilmoituksen facebookiin. Oli mukava ohjeistaa kenkien valinnassa ja lopulta hän testasikin viidet eri kengät jalkaansa. Annoin lopulta yhdet kengät mukaan ilmaiseksi ja toiset lainaan testattavaksi ennen ostopäätöstä.
Click to expand...

Luin juuri, että Arwen oli käynyt luonnonkallioilla kiipeilemässä. Ovatko muut harrastaneet kalliokiipeilyä?
Ja onko teille tullut suonenvetoja?

Jäikö sinulla Mattfield vielä kenkiä myyntiin? Minkäkokoisia? Voit ihan yksärillä vastata :D
 
Oon käyny jonkun verran ulkonakin kiipeilemässä, suosittelen kyllä! Onhan se vielä asteen hienompaa, jos on yhtään ulkoilmaihminen.
On mulla ehkä kenkiä myynnissä. Ainakin ne lainassa olevat jos ne eivät menekään (koko 39). Ehkä yhdet koon 41 tossut myös. Ja ehkä toiset koko 39 olevat. Kannattaa muuten liittyä Facebookissa sellaiseen ryhmään kuin "Kiipeilykirppis/Climbing Flea Market Finland". Löytyy halvalla kiipeilytossua. Ja ulkobouldereista löytyy hyvin tietoa 27crags-sivustolta.
 
Olen nyt nelisen viikkoa elänyt elämäni kliseisintä tammikuuta, eli syönyt säännöllisiä aterioita 4-5 kertaa päivässä, joka aterialla hurja kasa vihanneksia ja parikymmentä grammaa proteiinia, hiilihydraatit lähinnä täysjyväviljatuotteista ja hedelmistä. Jalostettua sokeria on tullut syötyä lähinnä toisten ihmisten ostamana. Ruokavalio yhdistettynä 2-3 kertaa viikossa kuntosalilla käyntiin ei ole muuttanut vaatekokoja, mutta olo tuntuu mukavalta ja verensokerit ovat pysyneet paljon helpommin kurissa. Kun jaksaa sekoitella marja-mehukeitto-rahka-mössön mukaan välipalaksi töihin, ei kotiin tullessa ole kiljuva nälkä.

Avomussun kanssa on sovittu, että helmikuussa linja kevenee ja kotiin ostetaan taas jäätelöä, mutta säännöllisyys arjessa sopii minulle sen verran hyvin, että olen ajatellut pitää sitä peruslinjana jatkossakin. Juhlat sitten ovat asia erikseen, mutta ei koko elämä voi olla pelkkää juhlaa.
 
Olen rappiolla. K-kauppa myi Marabou-suklaalevyjä hintaan 1,69 €/kpl, ja ostinkin maksimimäärän eli kolme. Laadut olivat Japp, jugurtti&marja sekä jonkun sortin keksi. Jäin himoitsemaan vielä minttua, Daimia ja appelsiinia, joten tarvitsisin joko muulin tai sitten pitää vain vaihtaa takkia, ottaa pipo päästä ja mennä eri kassalle. Onkohan ketään haastettu oikeuteen petoksesta asiaan liittyen? :p
 
Minulla on alkanut nyt huomattavasti terveempi elämä, kun sain oikean diagnoosin pitkään vaivanneeseen painonnousuun. Vihdoin otettiin tosissaan, kun mätkäisin ruokapäiväkirjan nenän eteen. Olen alkanut ihan automaattisesti syömään sopivia määriä, enkä mitään hirveitä mättöjä. Tavallista kotiruokaa sopeutettuna silloin tällöin pieniin herkkuihin, kuten pipari kerran pari kuukaudessa, jne.

Liikunta nyt on ollut kiellettynä pitkän aikaa leikkauksen jälkeen, mutta tänään ajattelin mennä pitkästä aikaa ihan kävellen paikallisen kahvilan laskiaistapahtumaan. Pihalla, kun on liukasta, niin yritän vaivihkaa kävellä, etten liukastu. Kotona saa tehdä ihan pieniä perusliikkeitä, mutta minulla olisi hirveä tarve päästä uimaan, salille sekä lenkkeilemään.

Olen nyt alkanut juomaan ihan vettä. Todella paljon vettä oikeastaan. Päivästä riippuen saattaa mennä 1,5litrasta 3litraan heittämällä. Harvemmin juon enää mitään sokeroituja juttuja, silloin tällöin otan lasillisen cokista, jos syödään jotain erikoisempaa.
 
Vihdoin olen löytänyt vihannekset kunnolla ruokavaliooni. Tänäänkin olen syönyt mm. yhden parsakaalin (250g) varsineen, pari porkkanaa, puolikkaan sipulin. Kaikki tietysti raakana. Ostin myös makeuttamatonta kaakaojauhetta, jota laitan ruokalusikallisen kuuman veden sekaan aamuisin. Lisäksi kuluu jokunen hedelmäkin päivittäin. Tuntuu, että olo on selkeästi energisempi pitkin päivää. Ehkä juuri sen takia, että syön kyllä vieläkin ihan kunnolla, mutta nyt missään vaiheessa päivää ei tule suurta kaloripommia yhdelle ruokailulle. Treenitkin kulkevat hyvin.
 
Pitäisi varmaan osallistua tähän keskusteluun, jotta saisin vähän potkua ruokavaliomuutoksiin. Sain muutama viikko sitten sokerirasituskokeesta tulokseksi diabeteksen esiaste. Painoa pitäisi hallita, jotten päätyisi II-tyypin diabeetikoksi, vaiva, johon mulla on niin sukurasitusta kuin ylipainoa sekä sokeriaddiktiota ja napostelutaipumusta. Painon suhteen tavoite olisi normaalipainon ylärajalla, eli minun tapauksessani noin kymmenen kilon päässä. Mutta ensisijassa kuitenkin ruokavalion tervehdyttäminen, paino tulee siinä perässä. Suuria muutoksia on vaikea tehdä, mutta pienillä se kannattaa aloittaakin. Eikä kaikkea herkkua saa ja pidä kieltää.

Sokeria saan ylenmäärin, vaikka olenkin nyt tutkiskellut ahkerasti purkkien ja pakettien kylkiä ja yrittänyt valita niitä pienempiä määriä. Toinen on eläinperäisten rasvojen määrä, mikä kohdallani on etenkin maitorasvoja juustoista ja jugurteista. Juuston määrää olen nyt vähentänyt merkittävästi, kokonaan en kyllä suostu luopumaan. (Tosin oliko se vasta eilen, kun luin jostain irlantilaisesta tutkimuksesta, jossa juustoa päästeltiin pannasta: jokin juustossa estää sen rasvoja kertymästä elimistöön. HS: http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005131782.html). Vuohenjuustolevitettä olen käyttänyt nyt enää vain satunnaisesti. Aamu- ja iltapalaleipiini aloin ensin ripotella ruokaöljyä ennen muita päällisiä, mutta se alkoi tympiä. Margariinipurkkia en suostunut ostamaan. Onneksi tajusin pari päivää sitten, että kaapissani on erilaisia valmistahnoja yms. joita olen käyttänyt ruoan maustamiseen tms., mutta niitähän voi käyttää hyvin leivän päällisiksi. Hyvin öljyinen oliivitapenade on oivallinen ja makoisa levite.

Napostelua on hankala hillitä, varsinkin vapaapäivinä kotosalla. Sipsi- tai muita perunasnaksi-pusseja en ole ostanut muutamaan viikkoon (vaatii itsehillintää kaupassa). Banaanilastuja ja suolattuja manteleita/pistaaseja on sen sijaan mennyt. Argh, suolakin on pahasta suurissa määrin: pitäisi vieroittaa itseään siitäkin.
Suklaalevyn ostoon sorruin, eivätkä ennen joulua ostamani kovat karamellit ole vieläkään loppuneet kaapistani, tasaisesta kulutuksesta huolimatta.

Kasvisten lisääminen on vielä oma urakkansa. Työpaikkalounaalla sentään lapan lautaselle enemmän salaattia kuin ennen. Kotona tuppaa tuorekasvikset jäämään kurkkuun, satunnaisten paprikoiden ohella. Ongelmani on kasvissaralla melkoinen nirsous yhdistettynä vatsaongelmiin. Pitkästä aikaa olen kumminkin jopa tehnyt oikeasti ruokaa kotona. Siitä onkin sitten riittänyt viikonloppujen lisäksi arki-iltojen ruoaksi, mikä vähentää nälkäänsä napostelua.

Liikuntaa en tällä kunnolla ole lisäämässä, lämpimämpiä säitä odotellessa, josko sitten jaksaisi ja kykenisi patistamaan itsensä kävelylenkeille. Juoksijaksi musta hapenottokyvylläni ei ole, henki vaan vinkuu. Sentään käyn nyt kahdesti viikossa ryhmäliikuntatunneilla.
 
Filosofinen kysymys kaiken maailman ruokavaliomuutoksiin liittyen: onko parempi nauttia elämästä hieman enemmän ja kuolla nuorempana vai elää pidempään hammasta purren? Varsinkin kun nykyään on ylituotantoa kaiken maailman hutkimuksista, jotka vuorotellen julistavat pannaan tai autuaaksi milloin minkäkin ruoka-aineen.
 
No, jos syöt terveellisesti, liikut ja noudatat muutenkin terveellisiä elämäntapoja, niin kuolet sitten terveempänä kuin muuten. Elinaikasi saattaa olla objektiivisesti pidempi; joka tapauksessa se tuntuu subjektiivisesti pidemmältä. Highlander-elokuvan Kurganilla on tähän asiaan filosofinen lausahdus:
I have something to say! It's better to burn out than to fade away!
 
Sanoisin että hammasta purren ei missään nimessä kannata elää, mutta se ei sulje pois kohtalaisen terveellisiä elämäntapoja. Muutoksia (jos sellaisiin on tarvetta eikä ole akuuttia hätää että muutos pitäisi esim. jonkun sairauden takia tehdä heti) voi tehdä pikkuhiljaa kohti terveellisempää elämää eikä terveellinen elämä välttämättä tarkoita kaikesta herkullisesta ja epäterveelliseksi koetusta luopumista vaan minusta se on enemmänkin sitä että kohtuus ja tasapaino säilyy ja on hyvä olla niin henkisesti kuin fyysisestikin.
 
Joku Hunter S. Thompson on kirjoittanut minun mielestäni hyvin osuvasti näin:

“Life should not be a journey to the grave with the intention of arriving safely in a pretty and well preserved body, but rather to skid in broadside in a cloud of smoke, thoroughly used up, totally worn out, and loudly proclaiming "Wow! What a Ride!”
 
You must log in or register to reply here.
Ylös