Vapaaehtoistyö

Vedin vartiota 5 vuotta, mutta nyt on se jaanyt. En kylla oikeastaan ikina mieltanyt sita vapaaehtoistyoksi, ei se sita ole (joo, miksi sitten kirjoitan tanne *wirn*). Siis vartionjohtajathan maksavat Suomen Partiolaisten jasenmaksun (ja lippukunnan jos sellainen (jasenmaksu ei lippukunta) on). Pikkuiset vartiolaiseni jaksoivat kylla vuodesta toisene ihmetella, etta mulle ei makseta siita mitaan ja silti ma teen sita (eivat olleet siis mitaan enkeleita).
Partion puitteissa olen kylla osallistunut myos keraajana janopaivakeraykseen muutaman kerran. Ei vaan ole olo kovinkaan iloinen tasta auttamisesta kun ramisee kerayspaikalle (viimeksi Prismaan) suoraan kahdeksan tunnin koulupaivan jalkeen ja jamahtaa seisomaan kerayslipas kadessa. Siina sitten yrittaa venyttaa naamaansa ettei nayttaisi ihan niin nukahtaneelta ja artyneelta (ei ole saanut ruokaa).
Kylla vapaaehtoistyosta tulee hyva mieli, ihan sen takia kannattaa tehda sita...
No joo...
Olen kylla ajatellut lahtea ulkomaille vapaaehtoistyohon, mutta esim. vapaaehtoisleireja tykataan jarjestaa juuri silloin kun pitaisi olla kesatoissa hankkimassa opiskelurahoja. Ei kellaan sattuisi olemaan kokemuksia tallaisista leireista tai sitten pitkaaikais vapaaehtoisuudesta ulkomailla?
(*ei osaa kirjoittaa suomea*)
Ma tykkaan vapaaehtoistyon ajatuksesta. Siis etta sa teet sen jonkun muun kun rahan takia... jotenkin silloin ei ole painetta tehda tata tahan paivaan mennessa ja kamalaa paniikkia saada se ja tama tehtya. Kaikki mita teet on ikaan kuin bonusta. Okei, tama riippuu kylla tosi paljon vapaaehtoistehtavasta.
Ulkomaille olisin lahdossa ihan kulttuuriin tutustumisen takia jne.
Jos joku jaksaa miettia vartion vetamista vapaaehtoistyona (1,5 tuntia per viikko muulloin kuin koulujen lomilla + leirien ja muiden tapahtumien jarjestaminen) niin siita vaan. Ma en oikeastaan edes tieda miten jaksoin tehda sita (mun pikkukultamurut kun tykkasi olla 95 prosenttia ajasta kavelevia katastrofeja). Joo, jos joku on harkinnut partioon liittymista niin kannattaa ehdottomasti. Se antaa enemman kuin ottaa, ainakin mulle.. tama taisikin olla se vaikeasti haettu motiivi =)
 
En nyt tiedä, kuinka merkittävä juttu tämäkin on, mutta jonkinlaisessa nuorten diakoniaryhmässä minäkin olen mukana. Käytännössä tämä tarkoittaa yhteisvastuukeräyksen keräämistä, joululauluvierailuja vanhainkoteihin ynnä muuta sellaista. Ainakin tulee hyvä mieli niin minulle kuin mummoillekin. :)
 
Tuosta edellisesta viestista tuli mieleen meidan lippukunnan pitka perinne kayda sairaalassa joulun alla laulamassa joululauluja pitkaaikais sairaille. Olen kylla sita mielta, etta ne mummoparat joita ei ole armahdettu huonolla kuulolla, karsivat jopa enemman kuin me. Joka vuotinen kauhukokemus (en siis oikeasti osaa laulaa ollenkaan ja se on vahan ilkeaa, kun porukasta kukaan muu ei osaa joululaulujen sanoja =). Joo, mutta kaipa se tuo heidan paivaansa jotain piristysta kun tonttulakein varustetut partiolaiset veisaa nuotin vieresta "...vanhakin jo nuortuu kuin lapsi leikkimaan, koukkuselka suortuu niin kaik' on mielissaan..." (Mun henkilokohtainen mielipide kyseisen laulun loilaamisesta kyseisessa yhteydessa on kylla ehdoton ei, mutta jotenkin se aina putkahtaa esille kun kyllastytaan laulamaan petteri punakuonoa, kuusipuuta ja tiptaptiptaptiptappia (eli siis tonttujen jouluyota, jos oikein muistan)).
Hmmm.. vapaaehtoistyo ei valttamatta olekaan kaikille tervetullutta.
 
Takavuosina olin SPR:n ystävätoiminnassa mukana. Aina keskiviikkoisin ulkoilutin paikallisen yliopistosairaalan lastenosastojen potilaita parin tunnin ajan. Pari henkilökohtaistakin ystävää minulla on ollut, toisen kanssa olin kirjeenvaihdossa (hän pelkäsi miehiä) aika monta vuotta. Muiden ystävien kanssa myin tavarataloissa arpoja ja keräsin rahaa nälkäisille.

Osallistuin SPR:n kontaktileireille eli vammaisten ja "terveiden" nuorten yhteisille kesäleireille. Koska ohjelma oli suunniteltu liikuntavammaisten mukaan, meininki oli tosi rentoa. Alunperin lähdin leirille oppiakseni suhtautumaan oikein vammaisiin ja opinkin oikean suhtautumistavan: jokaiseen pitää suhtautua yksilönä, oli vammaa eli ei.

Olin mukana Setlementtiyhdistyksen iso kaveri -projektissakin, mutta se ei varsinaisesti ottanut tuulta purjeisiinsa. En suuremmin tykännyt pikku kaveristani.

Terveydenhuoltoalan ammattiin valmistuttuani olen kokenut tekeväni tarpeeksi terveyden hyväksi työajallani ja vapaaehtoistoiminta on jäänyt.

Päivitys viittä päivää vaille 12 vuotta myöhemmin.

Nyt olen muutamana vuonna ollut lipaskerääjänä Nälkäpäivänä. Keräyspaikakseni on vakiintunut paikallinen suuri automarket. Moni lahjoittaja tuntee minut työpaikaltani ja siksikin antaa rahaa. Jonkin suuremman katastrofin jälkeen rahaa saatetaan tunkea keräyslippaaseen jo kun olen vasta pukemassa Punaisen Ristin liivejä päälleni.

Aioin kantaa korteni kekoon suuressa turvapaikanhakijatulvassa, mutta se sitten jäi vain tusinan pahvilaatikon lahjoittamiseen. Kotiväki vastusti ajatusta enemmästä sitoutumisesta vapaaehtoistyöhön.

"Protun jälkeen protu lähtee protuilemaan protuksi Protuun" eli Prometheus-leirin jälkeen leirin käynyt ryhtyy yhdistyksen vapaaehtoistyöntekijäksi. Useimmilla se tarkoittaa vain ohjaajaksi tai apuohjaajaksi kouluttautumista ja leirin vetämistä, mutta osa jatkaa kouluttajiksi ja yhdistysaktiiveiksi. Minä olen tehnyt niin. Olen nyt ollut kaksi kertaa ohjaajana ja tulevana keväänä koulutan kolmatta kertaa. Jaostoista vaikutan sekä Leiri- että Koulutusjaostossa. Aikaa ja vaivaa menee, mutta saan sentään ilmaista ruokaa ja matkakulut korvataan (ei Pariisin kautta). Toisinaan tuen Protua jättämällä matkakorvaukset hakematta. Harrastuksistaan pitääkin joutua maksamaan.
 
Päivitys viittä päivää vaille 12 vuotta myöhemmin.

Kaivoit sitten tämmöisen maatuneen topikin mullastaan.:)

Myös mun viime tekstini on 12 vuoden takaa. Sen jälkeen on tapahtunut paljon myös vapaaehtoisrintamalla. Olin tuohon aikaan itse SPR:n palkkalistoilla, joten en enää vapaaehtoishommia sillä rintamalla kaivannut. Parasta Lapsille ry jäi noiden projektien jälkeen. Otin vuonna 2009 pienen irtioton työstäni SPR:llä ja olin oikeassa vapaaehtoistyössä 3kk Israelissa yhdessä vammaishuoltolaitoksessa. Se oli oikeasti vapaaehtoishommaa, koska tein ihan kunnon työpäiviä. Vapaapäivinä jäi aikaa matkusteluun ja muuhun hömppään.

Nyt olen ollut reilun vuoden ajan Suomen Ladun paikallisyhdistyksessä mukana. Näyttää vahvasti siltä että varajäsenyyteni hallituksessa muuttuu kohta viralliseksi hallituksen jäsenyydeksi, sillä hommaan ei ole tungosta eikä jonottajia. Olen vetänyt tähän mennessä siellä muutamia ulkoilujuttuja ja ensi vuonna lisää. Muutama viikko sitten suunnittelimme jo tulevan vuoden ohjelman pääpiirteittäin. Kaikkien ei tarvitse olla kaikessa mukana, se on hyvä se. Silloin voi keskittyä niihin retkiin ja ulkoilupäiviin hyvin, jotka itse suunnittelee ja vetää. Muissa voi olla vaikka osallistujana jos huvittaa.
 
Pullanmurujen antamisen sijaan pitäisi pyrkiä koko yhteiskunnan ja talousjärjestelmän muuttamiseen. Vapaaehtoistyö ei ainoastaan sovi nykyiseen maailmanmenoon vaan se pitää sitä eli köyhyyttä yllä. Taivaaseen pääsemisen sijaan meidän olisi pyrittävä rakentamaan paratiisi tämänpuoleiseen.
Jos kerran teen kaupunkilähetyksen vapaaehtoisena työtä eliittivanhusten parissa, niin enkö minä ole vielä kavalaakin kavalampi liero? Ja kun vielä nautin tästä työstä, virkistää nimittäin viikkoa mukavasti.
 
Ylös