Arvoitus

Jesh!

Sisarukset kahdessa tornissa,
toinen tumma, toinen vaalea,
toinen maalta, toinen mereltä,
aina heidät yhdessä nähdään.
Ketkä he ovat?
 
Kiertää monilla mailla
omilla ja vierailla.
Tarvitsee jokainen joskus,
kaikille ei silti riitä.
Tallessa on turvattuna,
liikkeessä on lakkaamatta.
Mikä se on?
 
Ei ole liian helppoja kysymyksiä. On vain liian vaikeita kysymyksiä, sillä vastauksiahan me haemme, emme vastaamattomuuksia. Vai mitä?


Hengissä hengittämättä,
kylmempi kalman kättä.
Aivoja syö se aina,
moraaliarvot ei paina.
 
Niinpä tietysti! Zombithan ne aivoja mussuttaa, eiköstä niin? Ikirouta on hyvä ja jatkaa.
 
Oho, se olikin oikein... :p Tämä on ehkä vähän turhan helposti arvattava ja tähän hätään nopeasti kyhätty mutta tässäpä silti;

On olemukseni tuulessa muuttuvaa, eikä minua helposti huomaakaan. Silti minusta ennustus jo povataan, kun pintani valoa heijastaa.
 
Muuten en kehtaisi vastata näin pian edellisen vuoroni jälkeen, mutta en voi vastustaa kiusausta, kun saan tilaisuuden siteerata Leskistä.

"Pilvee pilvee."
 
Nyt laitan kyllä vuoron vapaaseen hakuun. Ottakkee ja naattikkee.
 
Puikahdan ensimmäisen alitse, kiipeän toisen aukosta, tasapainottelen hetken kolmannen päällä jalat haara-asennossa, tyrkkään neljännen vierimään mäkeä alas, kaadan viidennen, vedän leukoja kuudennella, otan nokoset istuen seitsemännellä ja painan kehoni mutkille kahdeksatta vasten. Kirmaan kauemmaksi ja käännyn. Mitä näen?
 
Ylös