Ärsyttää!

Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Pagban keinoja voi kokeilla jos joku häiritsevä asia on kokoajan mielessä tai joku paikka on jomottanut ärsyttävästi jo turhan pitkään.
Kun potkaisee varpaansa kipeäksi, niin mieli siirtää huomion ja ajatukset välittömästi ja täysimääräisesti tähän uuteen ärsykkeeseen.
Varvas on sellainen mielen reset-nappi, jota vaan pitää pamauttaa riittävän kovaa että se toimii.
 
Koitettu on varvaskonstia mutta ei se mihinkään alaselkäkipua vienyt. Tällä hetkellä säryissä ärsyttää lähinnä se että nyt kun on saanut lonkan jänteet ja nivelen taas naksautettua oikeampaan asentoon särky siirtyi polveen ja pohkeeseen. Lääkäri kyllä totesikin heijastuskivuista jotain. Että ehkä pitäisikin olla tyytyväinen kun pystyy kävelemään 3 kilsaa ilman lonkkasärkyä (lisää puolen kilsan jälkeen alkava polvisärky). Olisin toivonut vanhuuden vaivojen alkavan vasta 5-kymppisenä. Aina ei voi voittaa.
 
Puhelin on pätkytelly ja kenkkuillut jo jonkin aikaa. Tänään sitten ärsytys kasvoi sen verran että parhaani mukaan tein backupit ja nollasin koko toosan. Ja on tämä aikaa vievää tämä takaisin kaiken palauttaminen ja asetusten löytäminen. Saa nähä pääseekö tässä vielä nukkumaan tälle yölle..
 
Vanha tulostin. Eikä edes niin hirmuisen vanhakaan, mutta kun kaikki laitteet pitää nykyään tehdä niin huonosti etteivät kestä normaalia käyttöä.
Tiesin jo aloittaessa että tästä tulee tuskaa kun joudun tulostamaan kolme sivua. Ensin tulostin valitti että tarvike on loppumassa (yksi väri on ollut loppumassa jo aika monta vuotta), sitten se sanoi että on tukos (suora paperi jota se ei syystä tai toisesta välillä saa vedettyä sisuksiinsa),korjasin tukoksen niin se tulosti yhden sivun joka olikin edellisestä tulostuksesta. Sitten mokoma päätti ruveta kalibroimaan ja runksutteli sitä ties kuinka pitkään. Sitten se sai aikaiseksi lopulta tulostaa kaksi sivua kun yllättäen keskenkaiken kokikin tarvetta ruveta puhdistamaan (se on tulostin eikä mikään himpskatin kissa!!!). Sen jälkeen se ilmoitti jostain virheestä joka korjaatui painamalla ok. Ja jotta se voisi vielä kiusata minua edes ihan pikkuisen niin se päättikin ohjeistani (3 sivua) huolimatta tulostaa vielä neljännen sivun... Mutta nyt ne on tulostettu. Toivottavasti ei tarvitse taas vähään aikaan tulostella mitään.
Tuon tulostimen kanssa ei oikein tiedä pitäisikö itkeä, nauraa, silitellä sitä ja puhua kauniisti vai paiskata se parvekkeelta alas :D
 
Katupöly silmissä, kurkussa, hampaissa, nenässä ja tukassa. Silmät kutiavat ja aristavat koko ajan, tukasta siirtyy lisää pölyä naamalle sisätiloissa ja muutenkin vain raah. Pitäisi ilmeisesti asentaa ovelle suihku: heti kun tulee ulkoa niin kaikki pölyt vain suoraan pois. :x
 
Oma väsy ja siitä seuraava saamattomuus. Olisi läjä asioita tehtävänä, niistä osa jopa kivoja ja sellaisia, joita haluaisin tehdä. Mutta en jaksa, kyhjötän vain koneella tai kirjan ääressä miettimässä, mitä kaikkea pitäisi olla nyt tekemässä kyhjöttämisen sijaan.
 
Turhauttava byrokratia. En voi vaihtaa ajokorttia järkevästi ennen kuin olen käynyt poliisilla vaihtamassa henkilökortin. En voi varata aikaa sinne, koska ei ole passikuvan tunnistenumeroa. Pitää siis ensin käydä kuvassa, vaikkakin sitä ennen tarkistaa että se kuvauspaikka voi lähettää kuvat sähköisenä. Ei jaksa ei kykene turhauttaa ja väsyttää.
 
Ärsyttävät halkeamat peukaloissa. Molemmissa on yksi ja ne eivät halua umpeutua. Koko ajan saa varoa, ettei lyö peukaloa liian kovaa johonkin ja asioiden tekeminen peukaloilla on jokseenkin kivuliasta.

+En tahtoisi taas herätä huomenna kolmen jälkeen. Onneksi miitissä saa sentään nukkua.
 
Yritykset ja muut työnantajat, joiden mielestä palkaton työharjoittelu ei ole mitenkään kyseenalaista.

Harjoittelun palkattomuudesta ei edes tarvitse mainita mitään ilmoituksessa. Kun ne kaikki muutkin harjoittelijat ovat olleet palkattomina, niin miksi nyt pitäisi harkita mitään korvausta? Ja onhan se kerrassaan kohtuutonta, että yliopiston harjoittelutuellakin yritykselle jää maksettavaksi kahden kuukauden palkka!

Ts. olin äsken turhassa työhaastattelussa.
 
Tässä olohuoneen ikkunani alla oli pieni riita. Se hieman eskaloitui. Ensin nousi äänentaso ja sanaston määrä väheni huorittelun tasolle, kunnes lopulta lähti yhdestä autosta kaikki lasit mäsäksi. Touhu loppui siihen kun avasin ikkunan ja katsoin mitä ihmettä on tapahtumassa, eli rohkeus räyhäämiseen loppui heti kun joku alkoi osoittaa kiinnostusta. Samaan aikaan kadulla kävelevät tuntuivat olevan huomioimatta koko touhun, minkä vuoksi touhu ilmeisesti saikin rauhassa mennä noinkin pitkälle. Ihmiset, alkoholi ja välinpitämättömyys.
 
Joillekin pyöräteille nerokkasti muotoillut 'hidastetöyssyt' eli rännien kohtiin tehdyt vesijuoksutukset.(muoks. Lievempi ja tyystin turha ärsytys on se että ekan pidemmän päivämatkan jälkeen on näin vanhemmiten jo sen verran jumissa että seuraavan päivän lähikauppareissustakaan ei selviä hikoilematta
 
Last edited:
Olen kävellyt usein lounasaikaan Satakunnan kadulla sijaitsevan La Villa (ex-Hebun) ohi ja päätin tarkistaa, millainen lätty irtoaa seitsemällä eurolla. Ja olihan siinä hinnassa ilmaa.

En suosittele.
 
Uskomattoman sinnikäs puhelinmyyjä, joka pystyi tykittämään tekstiä minuutteja putkeen henkeä vetämättä. Olisi varmaan pitänyt huudella väliin jotain, mutta kun heräsin vasta aamutorkuilta, olin kovin veltto tehokkaampaan vastarintaan. Ei kyllä pitkään aikaan ole ollut tämmöistä hetkeä.
 
Uskomattoman sinnikäs puhelinmyyjä, joka pystyi tykittämään tekstiä minuutteja putkeen henkeä vetämättä. Olisi varmaan pitänyt huudella väliin jotain, mutta kun heräsin vasta aamutorkuilta, olin kovin veltto tehokkaampaan vastarintaan. Ei kyllä pitkään aikaan ole ollut tämmöistä hetkeä.
Mulle on samasta numerosta soittanut kaupustelija kolmesti 2 päivän sisään. Onneksi en eka kerralla kuullut soittoa niin numeron saattoi varmistaa sähkönmyyjäksi ja nyt in sitten 'sähkömyyjäp****'n numero muistissa että tietää jättää vastaamatta jatkossakin. Ikävä kyllä numerot vaihtuu aina välillä.
 
Minua on ärsyttänyt jo muutaman kerran se, että kaikki mitä minä sanon yhdessä keskustelussa/kokouksessa, niin yksi ihminen vetää hirveät pultit ja alistaa minut heti maanrakoon. Hän on siis "Turpiin vaan ja onnea!" -meningillä ollut minua kohtaan viime kuukausina. En siis ihan rehellisesti sanottuna ole tehnyt tietääkseni mitään väärin, mutta heti, kun hän näkee, että ehdotan jotain tai sanon jotain, niin hän takertuu niihin ja "heittää muka hyvää vitsiä minulle."

Eilen rehellisesti sanottuna romahdin tästä kaikesta paineesta, jota tuon yhden örkin takaliston sorto minua kohtaan, on aiheuttanut. Itkin yli tunnin, koska en enää jaksa tätä, että saan aina hirveän rähähdyksen, kun jotain ehdotan. Olin eilen oikeasti erittäin pahalla mielellä, sillä tajusin, ettei minulla ole enää niitä ystäviä tukena, jotka ovat ennen olleet. Se minua ärsyttää, etten saa sanottua sitä heille ääneen, että haluaisin vielä olla ystäviä ja tarvitsisin tukea.

Toinen ärsytykseni aihe on se, että tosiaan jouduin viime perjantaina anafylaktisen shokin takia sairaalaan tiputukseen (johtui siis näillä näkymin tietystä hajusteesta) ja siitä sitten menin naamakirjassa avautumaan, jotta ihmiset asiasta tietäisivät, sillä liian moni kyläläinen oli nähnyt minun menevän ambulanssiin. Sattumoisin pienellä paikkakunnalla jutut leviävät kulovalkean tavoin, niin koin sen pienemmäksi pahaksi julkaista naamassa. Yksi kotisairaanhoidon työntekijä sitten päättikin, että hän ei ymmärrä toisten hajusteallergiaa vaan tyyliin kaataa päälleen litran verran, ennen kuin lähtee minnekään ja antoi ymmärtää, että tekee niin minun kohdallani aina, kun tavataan. Se, kuinka hän viis veisaa toisen hengestä, suututti monet lähipiiristäni ja ystävistä. Sain paljon kiukkuisia viestejä asiaan koskien ja päätin örkin takapuolen olla omassa lemussaan, etten viitsi enää kommentoida mitenkään. Tulevaisuudessa tiedän kyllä, että jos hän tulee paikalle lemuten hajusteilta, minä lähden pois. Ei kukaan sosiaali-/terveysalan ihminen luulisi olevan noin välinpitämätön toisen hengestä.

Ärsyttää, etten ole enää oma itseni niin kuin ennen, koska kaikki ympärilläni painostavat minua tietyistä asioista ja itse olen vielä "liian heikko" sanoakseni vastaan. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle.
 
Pienenä ärsytyksen aiheena voi mainita sen että taas on kämppä ajautunut pisteeseen missä pintapuolinen siivous ei enää oikeastaan riitä. Kai se on aika aloittaa kevätsiivous. Se mikä hommassa ärsyttää on se että nykykunnossa tämä vie vähintään 2 päivää. (Tähän perään voi lisätä kärttyisän vanhuksen höpinöitä nuoruuden hyvästä kunnosta ja siitä kuinka ennen tehtiin hommia 13 tuntia putkeen kiinnittämättä lainkaan huomiota työttömien silloiseen määrään.)
 
Jostain luin aika äsken että jos ei oteta lukuun siististä kodista saatavaa henkistä hyvinvointia ja sotkun aiheuttamaa levottomuutta (tämä henkinen juttu on oma lisäykseni) niin siivoaminen on lopulta aika turhaa ja hukkaan heitettyä aikaa. Normaali terve ihminen ei kuulemma mitenkään vahingoitu pölystä, hiekasta yms. perus sotkusta eikä myöskään tavaroinen epäjärjestyksestä (jos niihin ei kompastu). Toki jutussa ei huomioiotu sitä jos päästää asuntonsa ihan ruokottomaan kuntoon missä ruokaa mätänee ja homehtuu ympäriinsä, tuholaiset sikiävät ja rakennuskin lopulta vaurioituu, mutta jos nyt puhutaan ihan tavallisesta kodista missä edes yritetään jotenkin huolehtia perus siisteydestä niin säännöllinen viikkosiivous tuomittiin jutussa turhaksi touhuksi.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että siistissä kodissa on henkisesti helpompi olla ja jos makuuhuone on liian pölyinen niin minulla tulee kurkku kipeäksi ja menee nenä tukkoon (miksi toinen tulee ja toinen menee..?). Näin työssäkäyvänä, lapsellisena koiranomistajana kuitenkin rauhoittaa mieltä ajatus että ei haittaa jos pinnoilla on muutaman viikon pölyt. Tunnistan silti tuon että kodissa ei enää riitä ihan perus siivous vaan tarvitaan oikea kunnon siivousrykäisy. Me ei kuitenkaan olla enää vuosiin yritettykään sitä mitä joskus alussa kun tänne muutettiin että kerran-pari vuodessa siivotaan koko talo lattiasta kattoon. Ihan hullun hommaa oli se. Jos nyt joskus kiipeää ihan kaikki hyllyjen ja ovilistojen päälliset niin se saa riittää. Muutenkin jaksotetaan siivousta aika paljon niin että siivotaan välillä sieltä ja välillä tuolta. Ikkunoista pestään joka vuosi muutama, mutta ikinä ei olla pesty koko talon ikkunoita kerralla niin että avattaisiin kaikki kolmilasisten ikkunoiden välit. Kuitenkin nytkin on käynnissä jonkunasteinen vähän perusteellisempi siivous. Lapsi on valjastettu pölyjä pyyhkimään ja niiden osalta saa pääosin riittää se mihin parivuotias kynkenee, mutta tavarat haluan paikoilleen ja keittiön, vessan ja makuuhuoneen siivottua kunnolla. Muuten saa olla sitten vähän kuinka nyt jaksetaan tehdä. Suunnittelin myös kylppärin pikapesua. Eli aineet pintaan, hetki odotusta ja huuhtominen. Kuuraamaan en nyt jaksa ruveta.

Se mikä itseäni ärsyttää on jälleen nyt loman alettua kauniina päivänä palannut pörinä tuosta pellolta. Enkä nyt tarkoita asiallisia työkoneita vaan turhanpäiväistä mopolla rälläämistä. Edelleen, nuorisolla saa olla harrastuksia, mutta voisivat harrastaa noita m,eluisimpia jossain muualla kun meidän "takapihalla".
 
Last edited:
Ainakin tässä tuli heti alkuun ennätys kun korjasi 19(!) kirjaa pois paikoilta johon ne eivät kuulu. Multasäkin voisi seuraavaksi siirtää pois keittiön pöydältä. Lievää kaaosta havaittavissa.
 
minulla tulee kurkku kipeäksi ja menee nenä tukkoon (miksi toinen tulee ja toinen menee..?)
En tiedä, mutta se on perin jännää! Joskus suomen kielen luennolla pohdittiin, että miksi ruoka menee vanhaksi mutta ihminen tulee vanhaksi... Taustalla voi olla jokin logiikka, tai sitten se on vaan sattumaa ja kielen mielivaltaa. :p
Ainakin "kurkku tulee kipeäksi" on tyypiltään tuloslause ja "nenä menee tukkoon" taitaa olla intransitiivilause. Eli vaikka me miellämme kipeän kurkun ja tukkoisen nenän toisiinsa liittyviksi, kielen kannalta noissa lauseissa on ilmeisesti erilaista tapahtumista. Olisiko vielä tuo tukkoon meneminen vain vakiintunut ilmaus (eli mielivaltaa).
Ja tämä selitys ei edes selitä tuota omaa vanhentumisen esimerkkiäni.
 
Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ylös