Unista

Minun ei olisi selvästikään pitänyt illalla kuunnella Arwenin Bohemian Rhapsodyä. Yöllä unessani oli jakso, jossa Arwen oli parisuhteessa naisen kanssa kunnon nahkarotsimeiningillä. Onneksi tämä unijakso oli hyvin, hyvin lyhyt.

Huomattavast suurempi osa yöstä meni ihmetellessä puusta rakennettua taloa, jonka pohjapiirros oli selvästi toteutettu ihan päin honkia (pun intended).
 
Olen nauranut viisi minuuttia Merrin unelle, ehkä olisi aika lopettaa :p itselleni Bohemian Rhapsodysta tulee hieman erilaiset vibat (miksi konnussa ei ole itkunauruhymiötä, tarvitsen sitä).

Toissayönä näin kunnon dekkariunen, jossa paikkoja ja henkilöitä vilisi vaikka millä mitalla. Kaupungissa oli kuollut paljon ihmisiä ja siellä huhuttiin hirviöstä, joka liikkuu yöllä ja tappaa uhrinsa veitsellä. Unen lopuksi selvisi, että hirviö olinkin minä :wtf:.
 
Unitarinat on kyllä aina hurjan mielenkiintoisia, mitä absurdimpia, sen parempi. Viimeaikoina en ole nähnyt mitään kovin erikoisia unia, mutta voisin jakaa yhden erittäin hyvin mielen syövereihin painuneen unen, minkä näin pari vuotta takaperin...

Olin istumassa parin kaverini kanssa entisen yläasteeni ruokalassa. Muut puhuivat siinä niitä näitä, kun huomasin että ruokalaan astelee Orlando Bloom (olin siihen aikaan aika Legolas-fani joten voitte kuvitella reaktioni :wtf:). Herra Bloom alkoi sitten kovaan ääneen valittaa, kun maitoautomaatti ei toiminut ja hänen olisi aivan pakko nyt saada maitolasillinen. Minä sitten hyppäsin tietysti heti pystyyn ja riensin auttamaan. Kaverini totesivat, että miten ihmeessä minä pystyisin muka auttamaan kun en ole koskaan käyttänyt maitoautomaatteja maitoallergiani vuoksi. Enhän minä sitä edes tullut ajatelleeksi, vaan menin ja kaadoin hänelle lasillisen. Ojentaessani lasia takaisin huomasin sen olevankin aivan tyhjä, vaikka olin juuri ihan varmasti nähnyt että se oli täysi! Hämmästyneenä sitten yritin pyytää anteeksi ja selittää, että en tiennyt minne maito oli kadonnut. Herra Bloom luuli että pilaisin hänen kanssaan, suuttui ja lähti nokka pystyssä pois. Minä sitten jäin hölmistyneenä keskelle ruokalaa seisomaan tyhjä lasi kädessä. :D
 
Näin viime yönä unta, jossa kuolleiden kulkuteitten aaveet ahdistivat minut johonkin nurkkaan. Meillä oli selkeästi jotain erimielisyyksiä ja ehdotin, että eikö tästä selvittäisi puhumalla. Kuolleet eivät vastanneet ja lähestyivät edelleen uhkaavasti. Varmuuden vuoksi en jäänyt arpomaan, olisiko puhumalla saatu asiat selvitettyä, vaan huitaisin lähintä miekalla. Ikävä kyllä minulla ei ollut Andúrilia ja isku sujahti aaveen läpi vahinkoa aiheuttamatta. Siinä vaiheessa heräsin omaan melko kovaääniseen huutooni, ja niin heräsi tyttöystävänikin.
 
Harmi. Andúril antaisi epäkuolleille ylimääräisen kylmäkriittisen, olisiko ollut peräti "E".
 
Näin tässä menneenä yönä unta että olin vierailemassa Israelissa. Siellä oli eräänlainen "nähtävyys" rannikolla. Suomalaiset olivat asentaneet aikoinaan sinne jonkinlaisia systeemejä ikivanhoihin korkeisiin puihin ja tuoneet pienien veneiden "laivaston" sinne. Näiden tarkoitus ei koskaan selvinnyt minulle, mutta juuri vähän aikaa sitten israelilaiset olivat hakanneet satoja vuosia vanhat puut nurin näiden juttujen alas ottamiseksi ja siksi ettei niitä saisi pystytettyä uudestaan. Ranta oli karu törröttävine kantoineen ja maassa olevan puusilpun sekä lahoavien veneiden takia. Rannalla ei ollut hiekkaa vaan se koostui pienistä kivistä. Kävelin yksinäni rannalla. Novan oli tarkoitus tulla minut veneellä sirltä hakemaan ja joku valtion ukko seuraili minua jatkuvasti. Kulki perässä vähän mukamas salaa, mutta kumminkaan ei liiaksi peitellyt olemistaan ja tulemistaan. Tosi ahdistavaa. Ajattelin etten poimi maasta kiveäkään etten herätä mitään epäilyksiä kun kumminkin olin paikalla ihan vaan turistina.
 
Olen alkanut monen vuoden tauon jälkeen näkemään unia, enkä pidä siitä. Toissayönä näin karmeaa painajaista: olin jollain keskellä ei mitään sijaitsevalla kesämökillä ent. vaimoni ja Donald Trumpin kanssa. Ei puuttunut kuin Vladimir Putin. Trump ja hän, jonka nimeä en lausu, käyttäytyivät juuri kuten saattoi olettaa. Trump mm. valtasi sänkyni niin, etten päässyt nukkumaan. Heräsin kylmässä hiessä.
 
Masters of the Universe eli He-Man & the Boys seikkailivat unissani. Pelasimme veljeni kanssa masters-ukoilla jonkinlaista miniatyyritaisstelupeliä, jonka ratkaisin voitokseni tuomalla Skeletorin peliin ja kaappaamalla tällä He-Manin puolelleni. Veljeni suhtautui tappioonsa kypsästi.
 
Viime yönä olin kontulaisten kanssa suurella risteilyaluksella (paikalla oli ainakin suurin osa kevätmiitin osallistujista). Oli selvä tähtikirkas yö ja melkein kaikki olivat yhdessä tanssimassa kirkkaissa strobovaloissa laivan diskoteekissa. Tunnelma oli katossa, kunnes sattui eräs välikohtaus. En itse nähnyt mitä tapahtui, mutta kuulen jotain sen suuntaista, että joku oli tanssiessaan tönäissyt Haltiamielen kumoon. Syttyy tietenkin kamala riitä, joka päätetään ratkaista trial-by-combatilla. Toivoen että kaksintaistelu käytäisiin miekoilla, ilmoittaudun Haltiamielen edustajaksi. Hetken päästä munkinkaapuun/kylpytakkiin pukeutunut Merri tulee julistamaan kovaan ääneen että kaksintaistelu käydäänkin vapaaottelumuodossa! Olen luonnollisesti pettynyt, mutta vakuuttunut siitä että paini- ja nyrkkeilykokemukseni riittävät. Kun sitten vastapuolen edustajaksi nimetään Pagba, alan nopeasti katua osaani koko sopassa. Diskon keskelle raivataan (aivan liian) pieni areena, jonne asetumme minulle yhä selvittämättömästä syystä paidattomina. Mietin, että minulla on silti mahdollisuus käyttää nopeuttani hyväkseni ja taistelun alkaessa hyppelenkin hieman Pagban ympärillä pistäen parhaita iskusarjojani Pagban keskivartaloon - en millään yllä ylemmäs. Pagba naurahtaa ja sanoo kuuluisat sanat "ei tunnu missään" ja lähemmäs kahden metrin etäisyydeltä iskee salamannopeasti ja järkyttävän voimakkaasti oikean suoran suoraan kaulaani. Yskin hetken kaksinkerttoin taittuneena kun sitten näen Pagban suuren hahmon kohoavan vieressäni. Hän ottaa minut suureen rutistavaan halaukseensa - ensin kevyesti mutta koko ajan kuristaen otettaan. Hetken kuluttua en saa henkeä ja tunnen jo selkärankani napsuvan. Pagba nauraa tyytyväisenä, mutta spektaakkelia seuraavat kontulaiset alkavat jo kyllästyä. "Päästä se Pagba. Se on jo ihan vihannes", toteaa joku. Pagba päästää irti ja minä asetun surkeana rättinä maahan. Meno tanssilattialla ei ole siinä vaiheessa enää entisensä, koska paikalla on suuri määrä poliiseja, jotka ilmeisesti etsivät Arwenia, joka oli tullut paikalle ilman asianmukaista lupaa. Sitten jonkinlainen kirjaimellisesti juokseva mafia alkaa ryöstellä ihmisten reppuja ja juoksee suuressa kiilamuodostelmassa pitkin laivan promenaadia. Lähden juoksemaan heidän peräänsä käytävältä löytämäni muovimiekka mukanani. Onnistun juoksemaan heidät kiinni ja alan mätkytellä kiilan kärkimiestä muovimiekallani, kun yhtäkkiä tajusin, että he olivat jo jättäneet reppuni matkansa varrelle, joten lähden sitä hakemaan. En kuitenkaan koskaan päässyt perille, sillä heräsin tähän maailmaan äitini kovaäänisen Kirka-tulkinnan siivittämänä.

Aivan kuin osa uneni juonesta olisi jotain tuttu...
 
Pihan ajotien monttu oli muuttunut yön yli kestäneen reissun aikana metrin syvyiseksi kanjoniksi johon rysäytin mobiilin. Sen sitten hinuri haki pois ja onneksi talolla oli vielä kakkosnelosta sillaksi asti. Fillarilla siitä yli ja iltahommiin jonnekin.

Tämä oli kyllä ihan selkeää seurausta siitä että olen koittanut hoitaa taloyhtiöön liittyviä asioita viime päivinä.
 
Uneni pääsisältönä profetoin Antikristuksen tuloa maan päälle, mitä irvailtiin maalisten tahojen puolelta. Pian kuitenkin kaikki olivat jo toivottamassa pirulaista tervetulleksi, jolloin pääsin sanomaan "ähäkutti, voi teitä vähäuskoisia!" ja muutenkin uhmaamaan näiden saakeliin retkahtanutta seurakuntaa. Tässä vaiheessa paljastuin Jessen toiseksi tulemiseksi ja taistelu maailmankaikkeuden kohtalosta saattoi alkaa. Ensinnäkin yritimme kilvan käännyttää puolillemme kymmenkuntaa valikotua syntistä, minkä jälkeen rydyimme pelaamaan lentopalloa pesäpallon kokoisella kultakimpaleella. Löin aloitussyöttöni verkkoon ja heti perään pari palloa upposi omalle sektorilleni. Paljastuinkin mestariksi vain, mitä selityksiin tuli.

Hyvää pääsiäismatskua.
 
Yksi unissani toistuvista teemoista on käytävä-, raide- tai kanavaverkosto, jollainen voisi olla jossain vinksahtaneessa huvipuistossa. Viime yönä mentiin taas. Seinässä oli liukumäen aukko ja muistin käyneeni reitin läpi jo kaksi kertaa aiemmin. Ostin tottuneesti kassalta neljällä eurolla 100000 leikkirahayksikköä, joilla voi reitin varrelta ostaa hyödyllisiä esineitä ja ominaisuuksia. Tai siis yritin ostaa – kassaneiti otti eurot, työnsi niiden tilalle hajanaisia kolikoita (pari Ruotsin kruunua päällimmäisinä) kouraani ja ohjasi toiselle kassalle, jota piti englantia puhuva mies. En saanut mitään tolkkua hänen puheistaan, nyökkäilin vain. Lopulta pääsin riisumaan haltiaviitan harteiltani ja hyppäämään liukumäkeen. Kyyti vei odottamattomasti aukean taivaan alle. Pari tyyppiä hyppäsi vaarallisen näköisesti liukumäen ylitse edestäni, mutten törmännyt heihin.

Aukealla oli paljon väkeä ja jokaisella oli valkoinen tai musta pallo. En tiennyt, miten edetä, joten etsin itsellenikin valkoisen, vähän kuhmuisen pallon. Huomasin olevani samalla tasolla lähtöpaikan kanssa, mitä en huomannut ihmetellä, vaikka olin selvästi liukunut alaspäin. Myyntitiskit erottivat alueen lähtöaulasta ja olisin voinut käyttää krediittejäni jo nyt, mutta päätin säästää ne myöhempää tarvetta varten. Kunpa vain saisin selville, mitä minun piti tehdä edetäkseni...

Lopulta löysin seinään puoliksi upotettuna samanlaisen pallon, mitä kannoin käsissäni. Palloon oli maalattu erivärisillä hitusilla naamataulu, joka piti ilmeisestikin kopioida omaan palloon. Mutta kuka päättäisi, onko kopio tarpeeksi hyvä? Maalaushitusetkin näyttivät olevan lopussa purkeista. Ilmeisestikin joutuisin jumittamaan paikassa paljon kauemmin kuin olin odottanut...
 
Näin taas vaihteeksi unta taloudellisesta katastrofista. Se on vanha tuttu teema ja toistunut kymmeniä vuosia. Yleensä rikon aina jotain todella kallista.
 
Olin The Doctorin (10 versio aka Tennant) kanssa pelastamassa siirtokuntaa jossain planeetalla.
Uhkaksi paljastui xenomorph, jota yritimme sitten houkutella ansaan. Välillä piti piileskellä
ties missä varastokomeroissa. Xenomorph oli unessa aivan sairaan pelottava, mutta toisaalta
oltiin Tohtorin kanssa superrakastuneita (pidettiin toisiamme kädestä jatkuvasti ja söpöiltiin), joten
aikalailla hyvä uni kaiken kaikkiaan.
 
Last edited:
Näin unta, että @Icegorn oli The Miitissä ja varasi itselleen saunavuoron klo 17-23. Kaikki muutkin olisivat halunneet saunaan, mutteivät päässeet, koska Icegorn oli lukinnut ovet. Lopulta minä ja Micco kiipesimme saunan ikkunasta sisään, muttei Icegornia näkynyt missään. Avasimme ovet ja päästimme kaikki saunomaan. Päätin lähteä etsimään Icegornia, joka löytyikin järvestä neulomasta kaulaliinaa Merrille. Merri istui laiturilla talvivaatteissa ja hillittömän iso lankakerä vieressään ja pyöritteli siitä lankaa Icegornille. Rauhallisuus päättyi siihen, kun lauma Kontulaisia juoksi rantaan ja vahingossa upottivat kaulaliinan jonnekin järveen. Icegorn sekä Merri siitä hermostuivat ja lähtivät raivoisasti soutuveneellä jahtaamaan kaikkia kaulaliinan tuhonneita. Lopulta Isilmírë neuloi kaikille halukkaille hurjan pitkiä kaulaliinoja järkyttävän nopealla tahdilla. Mitään hajua, mistä moinen uni on tullut, mutta minulla oli hauskaa :D
 
Last edited:
Vähää ennen heräämistäni olin lähdössä johonkin suureen ja ylelliseen eräretkikohteeseen vakaana aikomuksenani polttaa melkein kaikki rakennukset. Mietin vielä sisäänkirjautumisen järkevyyttä aikomusteni valossa – tai tulenkajossa. Ehkä voisin löytää jonkin laavun, jossa asustella polttourakan aikana. Entäs menomatka sitten? Varmastikin bussikuski ja muut matkustajat muistaisivat minut ja kertoisivat minusta kuulusteluissa. Linnaahan sellaisesta tuhotöiden sarjasta seuraisi ja satojentuhansien eurojen korvausvaatimukset. Haluaisinko todella pilata loppuelämäni sillä tavalla? Lopulta päätin, etten lähdekään polttopuuhiin ja nousin ylös.
 
Sarjassamme ahdistavat unet: syöpä. Sairastin syöpää ja sädehoito oli suunnitteilla. Epäröin hoidon aloittamista, sillä kuolisin joka tapauksessa. En tiennyt tarkalleen, millaista syöpää sairastin ja mikä oli sen ennuste, mutta järkeilin tietämättömyyteni tahalliseksi totuuden kieltämiseksi. Se on tavallista vakavissa sairauksissa. Ennakoin joutuvani turvautumaan lisähappeen hengitysvaikeuksissani ja toivoin viimeisen painepullon sisällöksi pelkkää typpeä.
 
Minun unimurheeni olivat paljon pienempiä kuin Pagballa.
Näin unta jossa olin ilmeisesti jonkinlaisella työpaikalla tms. ja olin keittänyt viinimarjamehua viisi pullollista (minkä olen oikeastikin tehnyt). Jostain syystä minulla oli pullot mukana töissä ja yksi niistä avattiin kahvihuoneessa. Kävin välillä poissa ja kun palasin takaisin niin minulle lähes tuntemattomat aikuiset naiset olivat onnistuneet vetäisemään napaansa kaikki viisi pulloa mehutiivistettä. Ensin en meinannut sanoa mitään, sitten vähän takellellen ihmettelin miten se noin on maistunut ja lopulta jo vähän itkunsekaisesti, mutta hyvin hillitysti toruin ja moitin että niiden oli tarkoitus riittää meille kotona koko talveksi.
 
Ylös