Löytyipäs tämä lelukeskustelukin. Kun olen joitakin vuosia sitten kirjoittanut pienen muistelun leluista ja lelusarjoista joita lapsuudessa (ja nuoruudessa) fanitin ja keräilin niin sopiihan siitä laittaa jonkinlainen yhteenveto tännekin.
Meidän perheessämme lelujen hankkiminen oli aika tarkkaa. Tai siis lelujen tuli olla (varsinkin äidin mielestä) jollain tapaa luovia tai kehittäviä. Pelkästään kaupallisia fanituote-lelusarjoja ei juuri hyväksytty. Leluja emme me lapset myöskään saaneet vain siksi että niitä tahdoimme. Nimi- ja syntymäpäivät sekä joulu olivat sitä aikaa jolloin lelutoiveilla oli paras mahdollisuus toteutua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei meillä leluja olisi ollut. Isä teki meille paljon leluja itse (esim. jousi- ja kaaripyssyjä, isoja uitettavia purjelaivoja, junia yms) ja kyllä me saimme ihan kohtuullisesti perusleluja kuten vaikkapa rakennuspalikoita, pehmoleluja, pikkuautoja, peruslegoja ja muovieläimiä. Mutta seuratakseni aikanaan kirjoittamani jutun päälinjoja listailen tässä ne lelusarjat joista olin
todella innostunut ja joita keräilin (tai minun sallittiin keräillä) ja joihin käytettiin rahaa (vanhempien tai minun)
.
BRIO junarata:
Tätä en oikeastaan keräillyt itse mutta vanhemmat hankkivat meille lapsille ihan mukavasti erilaisia osia ja kyllä niillä sitten leikittiinkin.
Avaruus LEGOT:
Ensimmäinen lelusarja jota minä (ja siskoni) tosiaan keräsimme ja voisi sanoa; fanitimmekin. Koska LEGOT ovat kehittäviä niin tämä oli "sallittu kohde". Ja kysehän on siis näistä "vanhoista" avaruuslegoista
Ritari LEGOT:
Sama kuin yllä paitsi että tämä oli enemmän minun innostukseni, ei niinkään siskon. Näitä hankin jo omallakin rahalla, tosin vain niitä pienempiä pakkauksia.
STAR WARS "ukot":
Puhtaasti kaupallinen kohde ja siksi pitkään pannassa. Lopulta äiti heltyi sen verran, että sain käyttää omia rahoja näiden ostamiseen. Sen verran pitkään siinä kumminkin meni, että myöhästyin ko. "ukkojen" parhaista saatavuusvuosista ja haluttujen hahmojen hankkiminen alkoi olla jo vaikeaa.
ZOIDS:
Viimeinen "puhtaasti" lelusarja, jota keräilin mutta innostus niihin oli kääntäen verrannollinen. Nämä mekaaniset dinosaurukset, eläimet ja hirviöt tosiaan iskivät meikäläiseen. Pieniä hahmoja/paketteja hankin jälleen omalla rahalla. Isot pyydettiin joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi. Vanhemmatkin olivat positiivisia, koska nämä koottiin osista, ja sehän on luovaa toimintaa.
KESKIMAA FIGUURIT (Mithril miniatures):
Ei oikeastaan enää leluja vaan koottavia ja maalattavia figuureja. Mutta fanitus oli kyllä kova. Pelkästään oman rahan käyttöä sillä ikääkin alkoi meikäläisellä jo tässä vaiheessa olla. Paha kyllä näitä oli täällä Savossa (Kuopiossa) tarjolla vain yhtenä kesänä ja muut piti sitten hankkia niillä harvoilla Helsingin reissuilla. Eikä minulla koskaan ollut niin paljon rahaa näihin pistää kuin olisin halunnut. Muistan miten näitä paketteja kaupan hyllyissä hypisteltiin ja laskettiin mihin markat riittää.