Arjen nyrjäyttäminen

Mietin eilen mitä ihmeen unta olen taas nähnyt, koska mieleeni tunki mielikuva siitä että vedän röökiä kuin viimeistä päivää. En ole ikinä tupakkaa edes kokeillut, mutta olen muutamia kertoja nähnyt unta, että poltan oikein sujuvasti kuin vanha tekijä ilman yskimistä ja sellaista. Stressaantunut alitajuntani tekee jekkua?
 
Linkkaamasi teksti on muuten aika arkea nyrjäyttävää, tai ainakin nyrjähtänytttä. Esimerkiksi vaikkapa ihan alku:


USKALLA PUHUA
Joskus demokratia vaatii koviakin sanoja – siksi kannustamme ihmisiä uskaltamaan ja puhumaan.

Kuinkahan moni ei ymmärrä tätä niin, että jatkakaa vain paasaamista vihasivustoillanne ja mielenosoituksissanne, teillä on puolueen henkinen tuki takananne. (Ja sama koskee toki Teuvo H:ta.)
 
Hämmentävää tässä on se että minä näen kuvan ihan hyvin ja täällä on kertaalleen ilmaistu että joku muukin sen näkee. En siis tiedä mitä tehdä asian auttamiseksi. Selityksenä olkoon että kyseessä on kuvakaappaus facebookista jossa jollain on profiilikuvana @Henane n pesukarhu.

Woot?! Kuka julkeaa tehdä näin miulle?! :wtf: Mutta oikeastaan teksti oli hyvä, etsin sen netistä ja luin sen. Eli voin allekirjoittaa melkein lähettäneeni tuon, mutta hieman nauratti :D

Olen tällä hetkellä nyrjäyttänyt arkeni, kun sain oikeanlaisen diagnoosin pitkään vaivanneeseen vaivaan, jota ei otettu tosissaan. Olen jälleen pirteä ja energiaa riittää. Olenkin siivonnut käden sallimissa rajoissa kämppää, joka nyrjäyttää arkeni huolella, koska en saisi sitä edes tehdä :)
 
Arkeni nyrjähti pari viikkoa sitten kun kuulin pätkän vanhuksen puheesta kaupassa. Hän taivasteli suunnilleen saman ikäiselle toverilleen, kuinka heidän tuntemansa rouva oli aiemmin ollut ihan hyvässä kunnossa, mutta nyt tämä oli kuollut. Tuossa iässä tuttavapiiristä poistumisen tavallinen syy on kuolema kun nuoremmilla se on muutto muualle opiskelemaan tai töihin. Siitä tuli mieleen Ben Zyskowiczin haastattelu, jossa hän kertoi sukunsa vaiheista toisen maailmansodan aikoihin. On rankkaa ja vavahduttavaa, että jonkun sukuhistoriaan kuuluu jäsenten murhatuksi tuleminen natsien keskitysleireillä.
 
Olen lukenut nyt viimeset pari viikkoa noin parisataa sivua historiaa päivässä. Tässä vaiheessa aivot ovat tiltissä, päässä pyörivät lakkaamatta Caligulat, Suezin kriisit, feodalismit, kaupungistumiset, siirtomaat, merkantilismit, Erik Pommerilaiset ja Kekkoset. Nyrjäyttävää tässä on se, että enää pitää jaksaa lukea vain kaksi päivää. Huomenna äikän esseekoe ja keskiviikkona historia. Sen jälkeen lukio on suoritettu ja tämä hulluus saatetaan päätökseen.
Se loppuu, loppuu, LOPPUU vihdoin!!!!
 
Nyt seuraa hauskasti arkeni nyrjäyttänyt tositarina:
Teen koulussa kirjailijakansiota filosofista nimeltä Eero Ojanen. Olen tässä nyt monta kuukautta paininut hänen ja omien tekstieni kanssa. Tänään selvisi, että isäni oli muutama vuosi takaperin Oriveden opistossa kirjoittamiskurssilla, jonka vetäjänä oli - kukapa muu kuin Eero Ojanen. Eihän siinä vielä mitään, mutta sillon muutama vuosi takaperin isäni ei jaksanut kirjoittaa yhtenä iltana vaadittua tekstiä ja pyysi tällöin 11-vuotiaan minun kirjoittaa pohtiva teksti aiheesta kauneus. No minähän kirjoitin totta kai ja seuraavana päivänä isäni luki minun tekstini pokkana koulutuksessa Eero Ojasen edessä. Ihmiset oikeasti uskoivat, että 11-vuotiaan minän teksti olisi voinut tulla 45-vuotiaan isäni kädestä :grin:. Tässä voi epäillä paikalla olleiden ihmisten tai vaihtoehtoisesti isäni älykkyyttä (tai sitten ihailla sitä, kuinka fiksu lapsi olin). Kaikkia hauskoja yhteensattumia maailmassa tapahtuukin!

(Isäni lopulta kyllä kertoi, kenen teksti se oli. Ja sai osakseen ihmetteleviä katseita.)
 
Sain vihdoin aikaiseksi ostaa ja lukea Tolkienin Kullervon, ja se oli aika nyrjäyttävä kokemus. Tottakai olen tiennyt koko tolkienistitaipaleeni ajan, että Kalevala vaikutti Tolkienin tarinoihin ja että suomi toimi katalyyttinä quenyalle, mutta en ole koskaan ennen perehtynyt professorin elämään ja tekoihin sen vertaa, että olisin ymmärtänyt asioiden järjestyksen ja syy-yhteydet. Olen jotenkin kuvitellut, että Tolkienilla oli jo kaikenlaisia kirjallisia ideoita hänen törmätessään Kalevalaan ja sen kautta suomeen ja että Kalevala ja suomi olivat samalla viivalla Beowulfin, Eddan, Nibelungin laulun, kymrin kielen jne. vaikutteiden kanssa, mutta nyt näyttääkin siltä, että Kalevala ja siinä nimenomaan Kullervo oli kaiken alkupiste, jota ilman Tolkien ei ehkä olisi alkanut ollenkaan kirjoittaa tarujaan.

Jos Lönnrot ei olisi koonnut Kalevalaa, meillä ei olisi Keski-Maata O_o
 
Ei kyllä arkea aivan nyrjäytä tämä, mutta lukiessani Harrin kirjoitusta Uralilaisten ja haltiakielten samankaltaisuuksista tuli mieleen Tukholma. Tämähän koostuu selvästi osista Tuk ja Holma, eli englantilaisittain kirjoitettuna Took-Hole/home. Tiedämmekö nyt missä helokesit asuivat ennen muuttoaan Kontuun?
 
Ei kyllä arkea aivan nyrjäytä tämä, mutta lukiessani Harrin kirjoitusta Uralilaisten ja haltiakielten samankaltaisuuksista tuli mieleen Tukholma. Tämähän koostuu selvästi osista Tuk ja Holma, eli englantilaisittain kirjoitettuna Took-Hole/home. Tiedämmekö nyt missä helokesit asuivat ennen muuttoaan Kontuun?

Hobititko ruotsalaisia? Asenteesta olisin kuvitellut että haltiat, mutta voi toki olla.
 
Jos Kiilu on hyvä esimerkki ruotsalaista hobiteista, niin huh huh. Upsalan Tolkien-festivaaleissa suomalaisporukkaan eksyi hobittimaisesti pukeutunut nuori mies, joka hämmentävän hymynsä ja kiiluvien silmiensä ansiosta sai pian lempinimen Kiilu. Häntä arvosteltiin aika surutta suomeksi, mutta hän taisi ymmärtää kieltämme paremmin kuin luulimme. Muuten kansallisuudet olivat aika tiukasti omissa porukoissaan.
 
Minulle on jäänyt Kiilusta mieleen lähinnä maaninen asenne Keski-Maahan ja se, että hän muistaakseni selitti omistavansa hienommankin jalkakarvoituksen kuin se, jolla oli festivaalin kunniaksi päällystänyt jalkansa =D
 
Last edited:
Pidin vapaaehtoisena keskusteluryhmää, jonka aiheena olivat tällä kertaa historialliset aseet. Laitoin kiertoon katsottavaksi kaksi kirjaani, joista toinen, Swords and Hilt Weapons, kiinnosti mummo-oletettua kovasti. Jäin siihen seisoskelemaan tunnin jälkeen ja juttelemaan mukavia, mutta tämä ei osoittanut kiinnostusta kirjani palauttamiseen. Onneksi hänen miehensä palasi paikalle kyselemään, että josko jo lähdettäisiin.

Pitääkin kysyä, onko hän nähnyt TSH-elokuvat, jotka ovat Excaliburiin ja Conaniin verrattavia miekkaleffoja.
 
Olen jo jonkin aikaa mietiskellyt, onko minulle ehkä vihdoin tulossa ensimmäisiä harmaita hiuksia, mutta koska luontainen hiusvärini on varsinkin juuresta harmahtavan ruskea, on ollut vaikea sanoa mitään varmaa suuntaan tai toiseen. Mutta nyt! Eilen aamulla peilin edessä silmään sattui kumma pieni välkähdys hiusten keskeltä, ikään kuin jossain siellä olisi vieläkin pari hitusta glitteriä May the 4thin jäljiltä, ja kun lähdin sormin metsästämään välkkeen alkuperää, minulla oli yhtäkkiä käsissäni lähes läpinäkyvän valkoinen hius. Olin ihan että "jes, vihdoinkin!", mutta jouduin sitten muistuttelemaan itseäni, että isäkin oli kokonaan valkohiuksinen vasta joskus kuusikymppisenä. Mutta tästä se alkaa! Valkoinen tukka, hear I come =)
 
Last edited:
Tuli tänään tietämättäni käveltyä suunnilleen 150 metriä V.I.Leninin joulukuussa 1907 kävelemää reittiä. Jos olen kuullut tuosta kävelystä aiemmin olen unohtanut. Koko reitti olisi näköjään 6.5-7 kilsaa ja sitä en lähde kävelemään. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää.
 
Ylös